Olen ihan hajalla hirveän sukulaisvierailun jälkeen - riehuva taapero

ja vilkkaudesta. Kun lapsi tekee jotain ei-toivottua, pidetään lapsi sylissä. Ei sen kummempaa. Oltiinpa kylässä tai kotona. Kyllä se vaan niin on, että äidin on oltava voittajana noissa matseissa.



Uskon ap, että sinua hävettää koko vierailu. Vajaa 2-vuotinen määrännyt sinua.

Jokainen ihminen on yksilö. Meidän esikoinen oli aivan samanlainen noin puolitoista vuotiaana ja vähitellen siitä sitten seestyi n. 4-5 vuotiaaksi tullessa. Mutta pienenä aivan mahdoton menijä kotona ja kylässä. Häntä olisi pitänyt pitää sylissä koko ajan. Siinä sitten rimpuili ja rinkui ja osoitteli ympäriinsä, kun kaikki oli niin kiinnostavaa. Kertakaikkiaan en fyysisesti jaksanut pitää häntä kiinni niin pajon kuin olisi pitänyt. Jossain välissä piti ruokaakin tehdä jne.

Kysyin neuvolasta ja kaikilta asiantuntijoilta, jotka ikinä tapasin. Olen itsekin kasvatuksen ammattilainen, joten näitä lastenpsykiatri yms ammattilaisia on tutuissa paljon. Mutta mistään neuvoista ei ollut äkillistä apua. Paras "neuvo" oli, toiset lapset tarvitsevat vaan paljon ohjausta ja yhdessä tekemistä, eivätkä opi rajoja helposti. Mutta olin vain johdonmukainen.

Nyt meillä on mitä ihanin koululainen, joka osasi lukea ja kirjoittaa kouluun mennessään. Jolla on ystäviä, harrastuksia ja yhtenä vuonna sai stipendin kauniista käytöksestään ja muiden huomioimisesta. Koskaan ei ole tullut mitään ikävää palautetta koulusta. Päinvastoin. Kaikki on paremmin kuin hyvin. Ja vielä, loput lapsemme olivat syntymärauhallisia. Kertakaikkiaan kokonaan toisenlaisia.

Olette olleet lapselle tylsässä kyläpaikassa ja taapero veti showtaan saadakseen täyden huomion. =) Jos kyläpaikassa olisi ollut esim. lapsia ja niiden leluja tai isäntäväki olisi seurustellut teidän kanssa taaperon näkökulmasta, ei tasan olisi ollut äidille niin raskas reissu. Meillä tekee just noin aina, kun jätkälle tulee tylsää ja haluaa ehdottoman aikuisten ihannoinnin, mut onneksi 5-vaihe on päällä max kaksi tuntia. Ja sen voi keskeyttää halutessaan heti, kun alkaa tekemään taaperon kanssa jtkin hänelle mieluista ja kiinnostavaa. Aikuisten hillitty jutustelu saa silloin jatkua myöhemmin...

Meidän esikoinen oli samanlainen kuin sinun lapsesi. Ylivilkkausepäilyäkin oli yhdessä vaiheessa, mutta ei ihan kattanut kriteerejä...



Näin kauhukuvia tulevasta nuorisorikollisesta ja päätin tarttua toimeen jo varhain ja pistin pojan aikaisin harrastusten pariin. Alkukankeuksien jälkeen poika on saanut hyvän harrastuksen, jossa pärjää hyvin. On oppinut toimimaan joukkueessa ja huomioimaan muita, odottamaan vuoroaan jne.



Nykyisinkin olen huomannut, että esikoinen tarvitsee paljon virikkeitä ja muuttuvaa ympäristöä. Vaikka hän on jo kouluikäinen, niin silti hänestä oikein huokuu levoton energia, kun hän astuu tilaan. Nykyisin hyväksyn sen ja se on osa lapsemme temperamenttia ja persoonaa. Olen nähnyt paljon vaivaa etsiessäni tietoa ja yrittäessäni muuttaa tämän levottomuuden positiiviseksi asiaksi poikani elämässä.



Ja sitten vielä noista muista lapsista: meillä on myös kaksi nuorempaa lasta, joista toinen on seesteisyyden ja rauhan vertauskuva: Hänen vauva-aikoinaan pystyi käymään ja tekemään ihan mitä vaan. Kylässäkin hän istui kuin tatti sohvalla ja halasi unileluaan. Ja toinen on sitten kahden isomman välimuoto. Sosiaalinen ja iloinen lapsi, joka uskoi jo taaperona ekasta käskystä minne saa ja minne ei saa mennä.



Ei siis kannata luopua toivosta muitten lasten suhteen, sillä ei se välttämättä ole niin, että kaikki lapset on energisiä ja vaikeasti hallittavia, jos esikoinen on.



Meillä tosin esikoinen meni jo ekalle luokalle ennenkuin oltiin valmiita kokeilemaan vauvaonnea uudestaan.. :D

Ja kriittiset äänet ovat näköjään heränneet moittimaan minua kasvattajana. En vaan käsitä, miten kirjoituksestani mitenkään voisi saada sellaista kuvaa, että ylpeänä hymistellen olisin vain seurannut "Nicopetterini" riehumista!! Minähän vietin kaiken ajan ravaten lapsen perässä ja estin / kannoin pesukoneelta ehkä sen sata kertaa pois. Laskin oikeasti jälkikäteen tunnit, jotka lapsi oli "vapaana" kyläpaikassa (eli emme olleet kahdestaan pihalla muiden viettäessä aikaa sisällä jälkiruuan tms. parissa / lapsi ei ollut matkasängyssä karjumassa / syöttötuolissa valjaissa) ja arvelen että tosiaan n. 100 kertaa ehdin hänet kantaa pois kielletystä paikasta. Tunnin aikana ehti sinne ainakin 10 kertaa, ja noita tunteja oli MONTA! Miten minä en kasvata ja kiellä, jos minä SATA kertaa estän lasta tekemästä kiellettyä asiaa?? Sen helpon lapsen äidin ei tarvitse tehdä mitään, tai no kieltää kerran, ja kiltti lapsi pillahtaa järkyttyneenä itkuun ja pääsee äidin syliin eikä enää koske kiellettyyn asiaan. Tällainenkin tilanne nähtiin. Kumpi esimerkkiäideistä joutuu tekemään enemmän kasvatustyötä?? Allaolevan kirjoittajan kanssa siis varsin samoja mietteitä. Eikä ole kyse siitä, että sen helpon lapsen äiti olisi kantanut lapsensa 200 kertaa pois kielletystä paikasta aiemmin kotona ja nyt se lapsi sitten käyttäytyy. Ehei.

Olenhan minä miettinyt, onko tällainen jääräpäisyys ja uhmaaminen oikeasti "normaalia", vai merkki jostain myöhemmin ilmenevästä neurologisesta ongelmasta. En minä halua, että lapsi olisi opettajan kauhu tai jengeissä notkuva räkijä, päinvastoin. On kuitenkin jotenkin ihan hirvittävän kohtuutonta katsoa alle 2-vuotiasta villikkoa, ja todeta vaan että tuosta lapsesta ei sitten ikinä tule mitään. Oletteko kuulleet itsensä toteuttavista ennustuksista? Jos jostain vilkkaasta lapsesta ei koskaan tule "mitään", niin todennäköisin syy siihen on se, että hän on koko ikänsä (alle 2-vuotiaasta?!?) saanut kuulla, että hän on kelvoton ja toivoton tapaus. :/ surullista.

Laitoin jo viestiä kyläpaikkaan, että vierailu oli minulle todella raskas ja että olen pahoillani vilkkaan lapsen aiheuttamasta hulabaloosta, mutta etten voinut tehdä mitään enempää. Vastausta ei ole vielä tullut. Tuskin he ajattelevat hetkeäkään, että olisivat voineet jotenkin itse auttaa tilanteessa. Kahvipöydässä oli helpompi varmaan taivastella sillä aikaa kun väsytin riehujaa pihalla.. ;) Nyt on ollut säyseämpi kotona, taisi visiitti väsyttää lastakin.

ap

Että vilkkaita poikia ei muka ole kasvatettu. Vaikka jokainen järjellä ajatteleva tajuaa, että niitä vilkkaitahan joutuu juuri kasvattamaan paljon enemmän.

jota ei ole ymmärretty vaan on opettajakin hermostunut ja teipannut suun kiinni ja nyt mennään oikeuteen kun ei ole ymmärtänyt, että poikahan on vain vilkas ja hänellä pitää olla oikeus toteuttaa itseään.

Taatusti opella itsellä ei ole ollut vilkasta poikaa ja ei ole ymmärtänyt, ettei niille mitään voi ja niiden pitää antaa huutaa ja riehua rauhassa.

<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011052813790138_uu.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011052813790138_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011052813790138_uu.shtml</a&gt;

MITEN joku oikeasti haastoi opettajan tuosta oikeuteen? En käsitä....

Jos kyseessä ois mun lapsi, niin olisin lähettänyt kukkia ja konvehtirasian kiitokseksi tiukasta puuttumisesta ja uhkauksen toteuttamisesta. Ei se maalarinteippi niin kipeää tee ja nöyryytys on tuossa tilanteessa ollut ihan sopiva rangaistus. Mitä keinoja opettajat sitten SAAVAT käyttää häirikkölasten taltuttamiseen? Kun ei puhe eikä henkilökohtainen erityisavustajakaan saa lasta käyttäytymään muita häiritsemättä ja vanhemmat on noin suojelevia lastaan kohtaan?

ja en todellakaan kunnioita heidän ammattitaitoaan. Meillä kiltti ja rauhallinen poika. Koko päiväkodin ja eskarin ajan kuulin vain negatiivista kitinää kun lapsi ei millään tule pärjäämän kun tottelee sääntöjä ja jonottaa ja jakaa leikeissä ja ei huuda ja riehu.

Uskomattominta oli kun hain omaa lastani hoidosta, kaksi "villikkoa" huuteli, että kattokaa paskapää-äiti tulee ja sen poika on ihan paska, lällääää. Eskarinopettaja totesi maireasti hymyillen, että lällätys on positiivinen ilmiö, koska kehittää kielenkehitystä. Minä totesin siihen vain, että ihan miten haluat, mutta meillä opetetaan tapoja, eikä haukkumaan toisia.

Toinen näistä lto.n suosikkivillikoista on tällä hetkellä pienryhmässä ja toinen muuten vain jäi luokalle kun on pinnannut niin paljon. Ja ikää heillä on nyt 15v, joten aika hyvin näkyy, mitä heistä tuli. Omalla pojallani, kenestä ammattihenkilökunnan mielestä ei olisi pitänyt tulla mitään kun oli liian kiltti, menee todella hyvin.

Eli riehujia ja kiusaajia suojellaan sekä päiväkodissa ja koulussa siksi kun ajatellaan, että on hyvä kun olet hyökkäävä kyynärpäätaktiikalla etenevä, koska sellaisia tarvitaan ja he pärjäävät.

Sellaisilleko haluatte maapallon jättää. Tällaisten tyyppien käsiin kun omat lapsenne ja lapsenlapsenne elävät täällä. Eli täällä hallitsee kiusaajat ja sosiaaliset häiriköt ja kiltit ja moraalin omaavat ihmiset on tallottu jalkoihin.

aiheen mukaan esiin mutta ei nyt vain muisteta muuta kuin että ne tukevat omaa kantaa... Minä taas kasvatusalan ammattilaisena olen huomannut tutkimusten yhä enemmän keskittyvän siihen, miten saataisiin niistä aroista ja hiljaisista päiväkotilapsista puolensapitäviä ja rohkeampia. Syy? Siksi että kyynärpäätaktiikkalapset menestyvät paremmin työelämässä kuin nämä kiltit ja rauhalliset. On sitten aivan eri tarina, onko kyynärpäätaktiikalla etenevät lapset ihanne, johon pitäisi pyrkiä. Itse koen, että ei. Mutta vuosikymmenittäin vaihtuu aina se ihanne. Vielä vähän aikaa sitten ne rajut ja raisut lapset piti laittaa ruotuun, nyt sitten ongelmaksi koetaan ne arat. Varmaa on ainakin se, että tämä yhteiskunta ei ole kovin suvaitsevainen, ja lähtökohtana on aina se, että jonkun lapsen käytös ei ole toivottavaa ja toisen taas on.

kakaroita. Hyvää jatkoa vain sinulle ja sinun vilkkaille ja vaativille lapsillesi. Voin kuvitella, että olet juuri opettajien kauhuäiti, joka kurkku käheänä rääkyy puhelimessa jos hänen lastaan on uskallettu komentaa. Tai annettu 5 todistukseen kun kyllä hänen lastaan pitää ymmärtää kun se on niin persoonallisen vilkas ja sitä ei ole koskaan kielletty kun sitä ei ole haluttu alistaa.

Olet ollut tämän päivän parasta huumoria tällä palstalla. Kiitos siitä. Sääli vain, että teikäläisiä on ihan oikeasti olemassa ja nämä tapaukset vielä sikiävät kuin kanit lisää kun eivät osaa muuta tehdä kuin paneskella jatkuvasti ja tehdä kakaroita lisää, ettei tarvitse mennä töihin.

pärjäisi maailmassa hyvin kun annat sen repiä ja riehua, ei se näin mene. En todellakaan ole huolissani hyvin kasvatetuista nuoristani. Heillä on hyvät todistukset ja jatkokoulutuspaikat kunnossa, toisin kuin näillä tulevilla kymppiluokkalaisilla tai muilla syrjäytyneillä, joiden äidit ylpeinä selitteli tuossa 90-luvun puolivälissä perhekerhoissa, että kun "minun Nico-Petteri on niin voimakasluonteinen, että sille ei voi mitään ja siitä tulee kyllä pärjääjä kun on noin utelias, että kiipeilee joka paikassa ja osaa sanoa aikuisille vastaan" Näitä pentuja ja äitejeä katsottiin silloin jo pitkään ja kyllä ne ennakkokäsitykset piti hyvin paikkaansa. Villiä pentua kasvatetaan tiukemmin, eikä nosteta käsiä pystyyn ja huokailla, että voi kun se on niin vaativa ja sille ei voi mitään. Voisko ympäristö siivota pois tiskikoneet ja astianpesukoneet kun me tulemme kylään, että meidän vahvatahtoinen lapsemme saa rauhassa tutkia ympäristöään.

Hän on vilkas ja touhukas, ei tarkoita pahaa. Ei anneta riehua eikä repiä, vaikka yrittää sitä. Kun se nyt on vain niin, että sinun kaltainen ihminen ei osaa kasvattaa hyvin. Korkeintaan olet alistanut lapsesi totteleviksi pikku marioneteiksi, jotka tekevät juuri niin äiti ja tulevaisuudessa keskijohto sanovat. Kymppiluokka ei ole mikään häpeä kenellekään, vaan erinomainen mahdollisuus nuorelle, joka ei jostain syystä ole pystynyt keskittymään kunnolla peruskoulussa. Ja muuten, jatkokoulutuspaikkoja ei ole vielä tältä keväältä tullut, joten epäilenpä hyvin vahvasti kirjoitustasi. Tuskinpa kakarasi pääsevät muualle kuin kortistoon. Mieheni muuten oli erittäin vilkas lapsi, nyt on KTM johtavassa asemassa ja tekee väitöskirjaa. Että sellaista näille nicopettereille sitten kuuluu.

kakaroita. Hyvää jatkoa vain sinulle ja sinun vilkkaille ja vaativille lapsillesi. Voin kuvitella, että olet juuri opettajien kauhuäiti, joka kurkku käheänä rääkyy puhelimessa jos hänen lastaan on uskallettu komentaa. Tai annettu 5 todistukseen kun kyllä hänen lastaan pitää ymmärtää kun se on niin persoonallisen vilkas ja sitä ei ole koskaan kielletty kun sitä ei ole haluttu alistaa.

Olet ollut tämän päivän parasta huumoria tällä palstalla. Kiitos siitä. Sääli vain, että teikäläisiä on ihan oikeasti olemassa ja nämä tapaukset vielä sikiävät kuin kanit lisää kun eivät osaa muuta tehdä kuin paneskella jatkuvasti ja tehdä kakaroita lisää, ettei tarvitse mennä töihin.

Minulla ei ensinnäkään ole vaativa lapsi. Mielestäni lapsi on hyvin helppo, vaikka on vilkas. Toki, jos oma lapsi tottelee aina ekasta käskystä, niin ehkä voi kokea vaativana sen, että jollekin voi joutua sanomaan samasta asiasta useamman kerran. Minä en koe sitä vaativana.

Minulla ei ole tapana huutaa kollegoille. Sen sijaan sinun kaltaisia täydellisiä äitejä näkee ihan tarpeeksi opetustyössä, ja teistähän ne parhaimmat naurut irtoaa. Yleensä myös sinun kaltaiset ovat niitä kaikkein ällistyneimpiä, kun pitää selvitellä jotain lapsen koulunkäyntiin liittyvää. Viitosia ei ole näkynyt todistuksessa, mutta ehkä sinä tiedät näistä asioista itsekin, kun niin tarkkaan olet selvittänyt 10-luokan asioita.

Minulla on yksi lapsi, joten neljän lapsen äidin ei ehkä kannattaisi tulla aukomaan päätään mistään sikiämisestä. Reps. Pidä vain jatkossakin ne haarasi kiinni.

Se on kuitenkin sisäsyntyinen ominaisuus, johon ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Ymmärtänet, että minunkin on mahdoton vaikuttaa siihen, että minun alle 2-vuotiaani on todella vilkas ja jääräpäinen. Minulla on ihan vastakkainen näkemys kuin sinulla tuosta keitä yhteiskunta suosii - vilkkaista lapsista povataan rikollisia ja muita häiriköitä, ja usein ennustus toteutuu kun ihmistaimi sitä mantraa pienestä saakka kuulee. En todella halua, että oma lapseni saa vilkkaasta temperamentistaan vain negatiivista palautetta, ja yritänkin ohjata vilkkauta positiivisiin asioihin, kuten ulkona kiipeilyyn, juoksemiseen jne. ja toisaalta rauhallisempiinkin asioihin, kuten metsässä käpyjen, oksien yms, tutkimiseen (metsä on hyvä paikka, kun oikeastaan kaikkeen saa koskea ohjatusti). Lällätys ja haukkuminen on tietenkin huono asia, enkä voi käsittää, miksi kukaan kasvatuksen ammattilainen voisi sitä puolustella ja kääntää sen rauhallisen lapsen syyksi. Mutta automaattisesti vilkas temperamentti ei ole vanhemman kykenemättömyys ohjata lastaan tai lapsen huonommuutta, ihan kuten rauhallinenkaan temperamentti ei ole..

ap

ja en todellakaan kunnioita heidän ammattitaitoaan. Meillä kiltti ja rauhallinen poika. Koko päiväkodin ja eskarin ajan kuulin vain negatiivista kitinää kun lapsi ei millään tule pärjäämän kun tottelee sääntöjä ja jonottaa ja jakaa leikeissä ja ei huuda ja riehu.

Uskomattominta oli kun hain omaa lastani hoidosta, kaksi "villikkoa" huuteli, että kattokaa paskapää-äiti tulee ja sen poika on ihan paska, lällääää. Eskarinopettaja totesi maireasti hymyillen, että lällätys on positiivinen ilmiö, koska kehittää kielenkehitystä. Minä totesin siihen vain, että ihan miten haluat, mutta meillä opetetaan tapoja, eikä haukkumaan toisia.

Toinen näistä lto.n suosikkivillikoista on tällä hetkellä pienryhmässä ja toinen muuten vain jäi luokalle kun on pinnannut niin paljon. Ja ikää heillä on nyt 15v, joten aika hyvin näkyy, mitä heistä tuli. Omalla pojallani, kenestä ammattihenkilökunnan mielestä ei olisi pitänyt tulla mitään kun oli liian kiltti, menee todella hyvin.

Eli riehujia ja kiusaajia suojellaan sekä päiväkodissa ja koulussa siksi kun ajatellaan, että on hyvä kun olet hyökkäävä kyynärpäätaktiikalla etenevä, koska sellaisia tarvitaan ja he pärjäävät.

Sellaisilleko haluatte maapallon jättää. Tällaisten tyyppien käsiin kun omat lapsenne ja lapsenlapsenne elävät täällä. Eli täällä hallitsee kiusaajat ja sosiaaliset häiriköt ja kiltit ja moraalin omaavat ihmiset on tallottu jalkoihin.

aiheen mukaan esiin mutta ei nyt vain muisteta muuta kuin että ne tukevat omaa kantaa... Minä taas kasvatusalan ammattilaisena olen huomannut tutkimusten yhä enemmän keskittyvän siihen, miten saataisiin niistä aroista ja hiljaisista päiväkotilapsista puolensapitäviä ja rohkeampia. Syy? Siksi että kyynärpäätaktiikkalapset menestyvät paremmin työelämässä kuin nämä kiltit ja rauhalliset. On sitten aivan eri tarina, onko kyynärpäätaktiikalla etenevät lapset ihanne, johon pitäisi pyrkiä. Itse koen, että ei. Mutta vuosikymmenittäin vaihtuu aina se ihanne. Vielä vähän aikaa sitten ne rajut ja raisut lapset piti laittaa ruotuun, nyt sitten ongelmaksi koetaan ne arat. Varmaa on ainakin se, että tämä yhteiskunta ei ole kovin suvaitsevainen, ja lähtökohtana on aina se, että jonkun lapsen käytös ei ole toivottavaa ja toisen taas on.

Ne jotka väittävät ettei ole, eivät A joko omista lasta laisinkaan. Silloin on niin helppoa arvostella kasvatusta. Jolla ei välttämättä mitään tekemistä sen asian kanssa että lapsi käyttäytyy noin.

B ovat saaneet sen helppoluontoisen mallikappaleen.



Ei huutavaa ja uhmakasta pikkulasta pysty sylissä pitelemään pitkiä aikoja. Jos kaarella huutaa ja heti pois päästessään näkee vain esim. ne pesukoneen nappulat mielessään. Toiset lapset ovat vain niin mahdottoman lujatahtoisia. Arvosteleville toivon seuraaviksi lapsiksi lujatahtoisia malleja :)



Kaikki sympatiat ap:lle. Sama tilanne X 2. Koetetaan jaksaa :)

Ne jotka väittävät ettei ole, eivät A joko omista lasta laisinkaan. Silloin on niin helppoa arvostella kasvatusta. Jolla ei välttämättä mitään tekemistä sen asian kanssa että lapsi käyttäytyy noin. B ovat saaneet sen helppoluontoisen mallikappaleen. Ei huutavaa ja uhmakasta pikkulasta pysty sylissä pitelemään pitkiä aikoja. Jos kaarella huutaa ja heti pois päästessään näkee vain esim. ne pesukoneen nappulat mielessään. Toiset lapset ovat vain niin mahdottoman lujatahtoisia. Arvosteleville toivon seuraaviksi lapsiksi lujatahtoisia malleja :) Kaikki sympatiat ap:lle. Sama tilanne X 2. Koetetaan jaksaa :)

Olen aikuinen, joka saa sen lujatahtoisenkin "nujertumaan". Jos jotain on kielletty, se on kielletty. Yhtäkään lasta en ole vielä tavanut, joka jaksaisi kahta tuntia pitempään taistella halustaan tehdä pahaa, jos vanhempi määrätietoisesti kieltää ja pitää lasta sylissä. Huutoa maailmaan mahtuu, mutta ei kyse ole lapsen lujasta tahdosta vaan vanhemmasta, joka tyytyy kieltelemään tekojen sijaan.

Ja ihan näppäränä ohjeena ap:lle: jos lapsi tekee noin, voi sen pukea pakkopaitaan eli puserosta hihat yhteen ja solmuun. Tapelkoot hihojensa kanssa sen aikaa kun muuten tekisi tuhojaan.

Olen aikuinen, joka saa sen lujatahtoisenkin "nujertumaan". Jos jotain on kielletty, se on kielletty. Yhtäkään lasta en ole vielä tavanut, joka jaksaisi kahta tuntia pitempään taistella halustaan tehdä pahaa, jos vanhempi määrätietoisesti kieltää ja pitää lasta sylissä. Huutoa maailmaan mahtuu, mutta ei kyse ole lapsen lujasta tahdosta vaan vanhemmasta, joka tyytyy kieltelemään tekojen sijaan.

Ja ihan näppäränä ohjeena ap:lle: jos lapsi tekee noin, voi sen pukea pakkopaitaan eli puserosta hihat yhteen ja solmuun. Tapelkoot hihojensa kanssa sen aikaa kun muuten tekisi tuhojaan.

Nimenomaan! Se mikä on kielletty, on kielletty. Kuvittelisin lapsen sitomisen olevan yksi niistä kielletyistä asioista.

Olen samaa mieltä siinä kyllä, että lujaa tahtoa tarviaan. Tässä eräänä päivänä kaupassa ollessani seurasin yhden miehen touhuja, joka oli kaupassa uhmaikäisen lapsen kanssa. Lapsi istui ostoskärryissä ja huusi koko kauppareissun ajan (iso marketti joten aikaa muuten kului siellä ryysiksessä). Mies tyynen rauhallisesti jatkoi ostosten tekemistä, välillä rauhallisesti lapselle toistaen, että kyseinen käytös ei auta mitään, ja nyt tehdään ostokset, ja sitten lähdetään. Ja näin myös tapahtui. Ei juostu pitkin kauppaa, mikä olisi ollut lapsen toiveena.

Se on sitä lujuutta. Teki mieli mennä onnittelemaan miestä hyvistä kasvatuksellisista keinoista. Lujuus ei kuitenkaan tarkoita sitomista tai muuta väärää fyysistä keinoa.

ennen noin 3 v ikää. Siihen asti mennään enimmäkseen heidän ehdoillaan, sitten tapahtuu selkeä muutos kun järkeä alkaa lapsen päässä olla enemmän. Ne jotka väittävät että kasvatusperiaatteiden pitää olla hanskassa jo pikkuvauvan kanssa, elävät kyllä eri kokemusmaailmassa kuin minä :) Nykyään olen kilttien, rauhallisten ja mukavien alakoululaisten äiti.

Olen aikuinen, joka saa sen lujatahtoisenkin "nujertumaan". Jos jotain on kielletty, se on kielletty. Yhtäkään lasta en ole vielä tavanut, joka jaksaisi kahta tuntia pitempään taistella halustaan tehdä pahaa, jos vanhempi määrätietoisesti kieltää ja pitää lasta sylissä. Huutoa maailmaan mahtuu, mutta ei kyse ole lapsen lujasta tahdosta vaan vanhemmasta, joka tyytyy kieltelemään tekojen sijaan.

Ja ihan näppäränä ohjeena ap:lle: jos lapsi tekee noin, voi sen pukea pakkopaitaan eli puserosta hihat yhteen ja solmuun. Tapelkoot hihojensa kanssa sen aikaa kun muuten tekisi tuhojaan.

Nyt tapaat: Tässä nykyinen äiti, entinen hyvin omapäinen lapsi joka helposti jaksoi taistella sen 2h. Huusin niin kovaa kuin jaksoin niin kauan kun yksinkertaisesti ääni lähti, useampia tunteja siis... Koskaan ei minulle periksi annettu, ja koivuniemen herrakin oli käytössä. Harmi että et tavannut minua lapsena, sillä nykyisin olen täysin rauhallinen ja hyvin menestynyt aikuinen. Et ole tainnut vielä minun kaltaista lasta tavatakkaan?

Valitettavasti oma lapseni on perinyt jääräpäisyyteni, onneksi hän ei ole kovin vilkas tapaus. Tahtoa on koeteltu jo alle 1 v lähtien.

Olen aikuinen, joka saa sen lujatahtoisenkin "nujertumaan". Jos jotain on kielletty, se on kielletty. Yhtäkään lasta en ole vielä tavanut, joka jaksaisi kahta tuntia pitempään taistella halustaan tehdä pahaa, jos vanhempi määrätietoisesti kieltää ja pitää lasta sylissä. Huutoa maailmaan mahtuu, mutta ei kyse ole lapsen lujasta tahdosta vaan vanhemmasta, joka tyytyy kieltelemään tekojen sijaan. Ja ihan näppäränä ohjeena ap:lle: jos lapsi tekee noin, voi sen pukea pakkopaitaan eli puserosta hihat yhteen ja solmuun. Tapelkoot hihojensa kanssa sen aikaa kun muuten tekisi tuhojaan.

Nimenomaan! Se mikä on kielletty, on kielletty. Kuvittelisin lapsen sitomisen olevan yksi niistä kielletyistä asioista. Olen samaa mieltä siinä kyllä, että lujaa tahtoa tarviaan. Tässä eräänä päivänä kaupassa ollessani seurasin yhden miehen touhuja, joka oli kaupassa uhmaikäisen lapsen kanssa. Lapsi istui ostoskärryissä ja huusi koko kauppareissun ajan (iso marketti joten aikaa muuten kului siellä ryysiksessä). Mies tyynen rauhallisesti jatkoi ostosten tekemistä, välillä rauhallisesti lapselle toistaen, että kyseinen käytös ei auta mitään, ja nyt tehdään ostokset, ja sitten lähdetään. Ja näin myös tapahtui. Ei juostu pitkin kauppaa, mikä olisi ollut lapsen toiveena. Se on sitä lujuutta. Teki mieli mennä onnittelemaan miestä hyvistä kasvatuksellisista keinoista. Lujuus ei kuitenkaan tarkoita sitomista tai muuta väärää fyysistä keinoa.

Ainahan tällä natistaan lapsia kaupassa huudattavista äideistä. Kaupasta pitäisi poistua kokonaan, jos lapsi huutaa.

Kaupasta pitäisi poistua kokonaan, jos lapsi huutaa.

Juu! ja sen jälkeen lähettää palvelijat hoitamaan se itseltä kesken jäänyt kauppareissu.

Lapset on erilaisia! Mulla on kanssa yks lapsista ollut aika aktiivinen tapaus. Samoin oli mieheni kuulemma, jonka kanssa ei anopin mukaan voinut menna moneen vuoteen kylailemaan. Nykyisin on kaikin puolin hyvin elamassa parjannyt tosi kiva mies. Tahtoihminen tosin edelleen:-) mutta se on elamassa ihan hyva ominaisuus.



Kay paikoissa jossa voit olla rennosti tai josta voit tarvittaessa poistua tai kutsu vieraita mielummin teille kotiin. Kuulostaa hyvalta etta ulkoilutit lasta ja koitit pihalla vasyttaa:-) Ala turhaan mieti sita mita muut ajattelivat sillahan ei nyt ole yhtaan mitaan valia.



Suomessa aina puuskutetaan etta "aikuisen pitaa nayttaa kaapin paikka" ja naa sitomisjututkin kuulostaa ihan oudoilta. 1-vuotias nyt vaan on tutkimusiassa, se on hyva asia etta on aktiivinen ja utelias ympariston suhteen, vaikka tosin vanhemmille vahan rasittavaa.

Älä välitä näistä av.mammoista. Minä olen sitä mieltä, että lapsen pitää saada tutkia. Kun menemme kylään, saa lapsi tutkia kaukosäätimen toimintaa ja esimerkiksi odotan, että emäntä sulkee pääkytkinmestä virran jos lapseni haluaa katsoa, mitä on töpselinreissä. Kun hän on saanut tutkia tarpeeksi, asia menettää viehätyksensä ja tämän jälkeen voimme kahvitella rauhassa.



Sille ei voi mitään, että saa vilkkaan lapsen. Nämä helpompien lasten äidit eivät ymmärrä sitä vain ja luulevat olevansa täydellisiä. Monesti olen tapahtumissa saanut paheksuvia katseitä juuri tällaisilta lampaiden äideiltä kun he eivät ymmärrä, että lapseni on utelias ja hänelle ei riitä virikkeeksi se, että saa leikkiä toisten kanssa. Lapseni haluaa ottaa kontaktia aikuisiin ja tutkia eri asioita. Mutta lasten pitäisi olla vain hiljaa. En ymmärrä, miksi lapseni ei saa esim. mennä tutkimaan rumpupalikoita Fröbelin palikoiden esityksessä vaan pitää istua paikallaan.



Miksi vilkas lapseni ei saa mennä tutkimään häissä, mitä on morsiamen hameen alla ja mikä se sukkanauha on. Hän on utelias ja toimelias lapsi, kenestä tulee selviytyjä työelämässä juuri siksi, että ei ole mikään alistettu lammas. Ympäristö ei vain meinaa sulattaa hänen aktiivisuuttaan. Olen sitä mieltä, että ympäristö ja yhteiskunta pitää muuttaa lapseni tarpeita vastaavaksi, eikä toisin päin.



Tsemppiä ap. Jaksa vain uskoa siihen, että muut alkavat ymmärtää lastasi ja muokkaavat elinolosuhteet hänen tarpeitaan vaativaksi. Meidän lapsistamme tulee selviytyjiä, tosin kuin alistetuista lampaista, jotka eivät osaa ja uskalla näyttää tunteitaan.

Kunhan muistat AINA vaan KIELTÄÄ ja KIELTÄÄ sanoa EI ja viedä lasta pois pahanteoilta, kyllä se 4v. mennessä on rauhoittunut. Rauhoittuu välissäkin mut sanon et 3v. uhma on ihan kamalaa..mä itkin ja raivosin pojan kanssa joka päivä kunnes yhtäkkiä taas poika rauhoittui.

Kyllä se siitä , muistat vaan pitää kiinni kielloista..AINA!

ainakaan toista vastaavaa en ihan heti aio järjestää vapaaehtoisesti. Sukulaisilta tosin saa odottaa palautetta vielä pitkään, harmittaa sekin. Muiden kiltit tyttölapset toimivat aina kuin unelma tietenkin. Koirahäkin ehdottajalle: vähän samoilla linjoilla aloin olla itsekin. Miksi nykyään ei ole enää leikkikehiä?? Se olisi rauhoittanut tilannetta oikeasti edes hetkeksi. Matkasänkyyn telkesin pari kertaa kun oli pakko päästä vessaan tms. Sen lisäksi, että nämä tilanteet ovat sillä hetkellä ihan järkyttäviä, niin pelottaa oikeasti, että tuleeko tällaisesta tapauksesta kunnon ihmistä ikinä?? vai onko se kirjoittaja oikeassa, joka sanoo että minulla on pahoja ongelmia luvassa jatkossa, jos en nyt saa tenavaa kuriin ja järjestykeen. Kotona elämä menettelee, täältä on kaikki mahdollinen raivattu pois ja teljetty piiloon, mutta kyläpaikoissa en pysty toisten koteja muuttamaan. Maljakot yms. ilmeiset voin nostaa pois, mutta keittiön liukuovea en pysty telkeämään jne. ap