Terv.huollossa toimivat! Kertokaas mikä asiakkaissa ärsyttää!

Milloin viimeksi otit potilasta kädestä kiinni tai laitoit käden olkapäälle ja lohdutit kun hänellä oli paha olo? Milloin viimeksi tunsit sydämessäsi empatiaa potilasta kontaan? Milloin viimeksi pysähdyit hetkeksi kuuntelemaan sitä potilasta, joka tuntui ärsyttävältä? Milloin viimeksi olit ihminen ihmiselle?

Sitten ärsyttää vielä hoitolaitokset, joista lähetetään mummu tai pappa ambulanssilla päivystykseen heti, kun se on kerran oksentanut tai on kuumetta 37,5. Onpa ihme, että taudit leviää kun mamma laitetaan maailmalle oksentelemaan ja ripuloimaan. Sitten se makaa vuorokauden päivystyksessä ja palautetaan tismalleen samassa kunnossa takaisin laitokseen.

Mua ärsyttää lanssikuskeissa taas se,että oikeesti suhtaudutaan hoitolaitoksen henkilökuntaan kuin idiootteihin. Ite olin töissä palvelutalossa missä ei ole valmiuksia antaa juuri mitään sairaanhoidollista apua (ei ole hapetusta,ei sairaanhoitajaa kuin päivisin,ei omaa lääkäriä,ei vahvoja lääkkeitä) Mutta tätähän ei arvon lanssikuskit suostu ymmärtämään. Kunnioitan ensihoitajien ammattitaitoa,mutta kyllä sitä kunnioitusta toivoisi sieltäkin päin. Meillä nyt ei ketään lähetetty sairaalaan pikku lämpöilyn vuoksi. Mutta esim. syöpäpotilas jolla kivut yöllä yhtäkkiä yltyneet,reagoimaton hypoglykemia potilas,tajuton potilas etc etc. he tarvitsevat minusta sairaalahoitoa. Koska vaikka palvelutalossa tiedettäisiinkin mitä potilaalle pitäisi tehdä ei siihen aina ole mahdollisuutta. Mutta tuntuu,ettei sinne sairaalaan millään vietäisi. Ehkei vanhuksilla ole niin väliä

Me ollaan joskus käyty antamassa suonensisäisesti kipulääkettä tuollaiselle kivuliaalle syöpäpotilaalle, ja sillä on sitten pärjätty aamuun, jolloin voidaan järjestellä kipulääkitystä esim. omalääkärin kanssa. Reagoimaton hypoglykemiapotilas toki tarvitsee iv-sokeria, mutta voidaan myös jättää sokereiden noston jälkeen sinne palvelukotiin - ihan samoin tehdään kotona asuvillekin. Toki 2-tyypin hypoglykemikko pitäisi aina viedä sairaalaan (ja noita 2-tyyppiläisiähän vanhukset yleensä on), mutta siinäkin voidaan käyttää harkintaa, jos palvelukodissa on mahdollisuus seurata sokereita. Näistä toki aina keskustellaan sitten lääkärin kanssa. Tajuton nyt tottakai tarvitsee ambulanssia.

Itseä vaan ainakin hirvittää se kuolevien potilaiden pakkosiirtäminen polille kuolemaan. Kuka meistä haluaisi elämänsä viime hetkinä tulla rontatuksi autolla meluiseen päivystykseen vain sen takia, että hoitolaitoksessa ei uskalleta esim. imeä tarpeeksi usein tai vaan todetaan, että "täällä ei saa kuolla".

Tiedän tosi hyvin, että monessa laitoksessa ei voida toteuttaa happi-, neste- tai vaikka iv-lääkehoitoa, mutta joskus voisi hiukan arvioida sitäkin, että onko sitä muoria tai vaaria ihan oikeasti pakko viedä sen monta viikkoa jatkuneen vaivan takia päivystykseen juurikin klo 02 yöllä.

Itse en juurikaan jaksa kyseenalaistaa noita eri hoitolaitoksen hoitajan lähetteitä, siellä se potilas paremmin tunnetaan, mutta aina se ratkaisu ei olekaan se, että kärrätään vaan polille, vaan voidaan ns. hoitaa kohteessa se akuutein tilanne, ja sitten vaikka varata aamuksi vastaanottoaika jolloin on mahdollista ottaa labraa, röntgeniä jne.

Kyse ei ole siitä, etteikö vanhuksilla olisi väliä, mutta mikään yliopistosairaalatasoinen hoito ei välttämättä enää mitenkään hyödytä vanhusta kokonaistilannetta ajatellen. Ne reissut on aina rankkoja, ja aiheuttaa usein enemmän kärsimystä kuin edistää potilaan tilaa. Sen takia hoitolaitoksissa olisi tärkeää olla tiedossa hoitolinjat potilaan suhteen, joko hoitotahto, lääkärin tekemä ER-päätös tai omaisten kanta selvitettynä, jos potilas ei itse pysty sitä ilmaisemaan. Se on aika turhauttavaa alkaa sitä siinä kohtaa kyselemään, kun ajaudutaan liki elvytystilanteeseen, ja pitäisi päättää että aloitetaanko elvytystä vai ei.

Voitteko tarkentaa, millaisia ihmisiä ovat ne, jotka eivät huolehdi hygieniastaan? Minkä ikäisiä? On niin vaikeaa kuvitella. Mutta siitä olen yllättynyt, että terveydenhoitohenkilökunnan edustajat eivät tiedä/ymmärrä/hyväksy, että lihavuus on sairaus ja sitä voidaan jopa hoitaa.

että lihavuus on sairaus, hoitona terveet elämäntavat eli laihdutus, tätä taas ei ne lihavat ihmiset ymmärrä. Eli että lihavuuteen ei ole olemassa mitään ihmepilleriä, joka parantaa vaivan, vaan ihan oikeasti pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä elämänmuutos. Kyllä yleensä kaikista muistakin taudeista halutaan parantua ja pyritään itse edesauttamaan parantumista, miksi lihavuuden pitäisi olla sairaus mille ei voi mitään?

vanha, kuivanut valkovuoto häpykarvoissa. ruskeat rajat peräaukon ympärillä. kamala haju alapäässä.

Tämä on paha ongelma.Ihmisille vinkiksi,että on olemassa intiimipesuaineita.Niillä voi neuteroida flooraa.

juuri siksi kun siinä on jotain poikkeavaa, eriskummallista, jotain mitä he eivät tavallisella intimmipesuaineella saa hoidettua pois? Että he eivät itsekään nauti tilanteesta erityisesti vaan hakevat apua ongelman ratkaisemiseen? Ja teitä inhottaa se, että joudutte siinä auttamaan? Voi miten sääli, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole potilaan vika että te olette valinneet ammattinne väärin?

ei tule näyttämään alapäätään jonkin alapää vaivan vuoksi, vaan tulevat päivystykseen/vuodeosastolle jonkin muun vaivan vuoksi ja se alapää vaan on jäänyt ehkä jo viikkojen ajan pesemättömäksi ja sen vuoksi haisee...

mutta ykköstyypin ei?

Tulee paha mieli. Oikeesti. Aikuisten oikeesti. Jos haluat purnata, tee se jossain muualla kuin tässä ja nyt.

Ainoa ärsytys ovat ylihysteeriset äidit, jotka tuovat lapsiaan verikokeisiin. Ovat jo valmiiksi itkeneet kotona lapsen kammottavaa kohtaloa ja sitten tullaan niihin kokeisiin ja siitä ei tahdo juurikaan mitään tulla. Lapsi rääkyy jo valmiiksi, rimpuilee ja huutaa. Äiti ei haluiaisi pistettävän.

Mutta kyseessä on kuitenkin joku labrakoe, joka on sen lapsen kannalta tärkeä. Meillä menee tuhottomasti aikaa näiden tapausten kanssa ja henkilökuntaa vähän. Muu ei ärsytä.

miksi labrahoitaja kiitti sekä äitiä että lasta reippaaksi, kun viime kesänä otettiin verinäytteitä meidän silloin pikkusen yli vuoden ikäiseltä. Kun siis kiilasin pikkuisen ison mahan ja tuolin käsinojan väliin ja vangitsin jalat jne.. Isompi huoli oli lapsen tila kuin verinäytteen ottaminen pikkuiselta. Oli muuten todella ammattitaitoinen hoitaja.

Yks labrakokemus oli vauvan kanssa, kun hoitajan piti ottaa bilirubiininäyte ja se meni ihan paniikkiin, ku oli vauva, jolta piti ottaa näyte. Yritti varmaan kolme tai neljä kertaa. Sit kävi hakemassa toisen näytteen ottajan, joka onnistu eka kerralla. Kun kiitin, hän sanoi, että lasta ei pistellä turhaan. :)

mutta ykköstyypin ei?

pitää kuljettaa sairaalaan. Koska kakkostyypin diabeetikolla hypoglykemia johtuu pitempiaikaisesta epätasapainosta lääkityksessä tai verensokereissa (siis olettaen, että hänellä on tablettihoito). Ykköstyyppiläisen sokerit voidaan nostaa kotona ja jättää sitten sinne, jos alkaa ensihoitajien nähden syödä, on orientoitunut, matalille sokereille on selkeä syy, on siinä kunnossa että pystyy huolehtimaan itsestään tai joku toinen huolehtii (esim. lapsen ollessa kysesssä). Tablettihoitoinen hypoglykeemikko tarvitsee usein lääkityksen tarkistamista.

Milloin viimeksi otit potilasta kädestä kiinni tai laitoit käden olkapäälle ja lohdutit kun hänellä oli paha olo? Milloin viimeksi tunsit sydämessäsi empatiaa potilasta kontaan? Milloin viimeksi pysähdyit hetkeksi kuuntelemaan sitä potilasta, joka tuntui ärsyttävältä? Milloin viimeksi olit ihminen ihmiselle?

olen hyvin usein silittänyt poskea, laittanut käden olkapäälle, jopa saatellut potilaan rajan yli ja toivottanut hyvää matkaa. Olen halannut omaisia, lohduttanut, hankkinut paikalle ystäviä tueksi, ajanut yksinäisten vanhusten asioita apinan raivolla, kolannut lumia, järjestänyt lemmikin hoitoa, kastellut kukkia ja lämmittänyt ruokaa. Tuttujen potilaiden kuolema koskettaa aina jollain tasolla, tutuksi on tultu ja tunnettu.

Toki olen myös korottanut ääntäni, ollut vittumainen, provosoitunut, kieltäytynyt hoitamasta potilasta, tehnyt lastensuojeluilmoituksia, kirjoittanut papereihin että potilas kieltäytyy hoidosta, nimittelee, uhkailee, ahdistelee, käy käsiksi, repii hoitovälieneitä jne.

mutta ykköstyypin ei?

pitää kuljettaa sairaalaan. Koska kakkostyypin diabeetikolla hypoglykemia johtuu pitempiaikaisesta epätasapainosta lääkityksessä tai verensokereissa (siis olettaen, että hänellä on tablettihoito). Ykköstyyppiläisen sokerit voidaan nostaa kotona ja jättää sitten sinne, jos alkaa ensihoitajien nähden syödä, on orientoitunut, matalille sokereille on selkeä syy, on siinä kunnossa että pystyy huolehtimaan itsestään tai joku toinen huolehtii (esim. lapsen ollessa kysesssä). Tablettihoitoinen hypoglykeemikko tarvitsee usein lääkityksen tarkistamista.

mutta eikös tablettihoitoisellekin voi tulla yllättävä hypoglykemia esim liikunnan seurauksena tms poikkeavassa tilanteessa? Miksi aina sairaalaan?

ja niiden täyttymisestä...



Täällä myös se tilanne, että terveyskeskuksen kautta EI yksinkertaisesti saa aikaa vaikka ongelma olisikin sellainen, ettei se vaadi välitöntä hoitoa.



Pakko se vaan on lopulta lähteä sinne päivystykseen kun on viikkokausia vaivansa kanssa kitkutellut kun muuten ei mitään tapahdu.

mutta ykköstyypin ei?

pitää kuljettaa sairaalaan. Koska kakkostyypin diabeetikolla hypoglykemia johtuu pitempiaikaisesta epätasapainosta lääkityksessä tai verensokereissa (siis olettaen, että hänellä on tablettihoito). Ykköstyyppiläisen sokerit voidaan nostaa kotona ja jättää sitten sinne, jos alkaa ensihoitajien nähden syödä, on orientoitunut, matalille sokereille on selkeä syy, on siinä kunnossa että pystyy huolehtimaan itsestään tai joku toinen huolehtii (esim. lapsen ollessa kysesssä). Tablettihoitoinen hypoglykeemikko tarvitsee usein lääkityksen tarkistamista.

mutta eikös tablettihoitoisellekin voi tulla yllättävä hypoglykemia esim liikunnan seurauksena tms poikkeavassa tilanteessa? Miksi aina sairaalaan?

tablettihoitoisella se sokerien vaihtelu ei kai ole niin suurta ja nopeaa. Eihän ne mittaile sokereitakaan niin usein kun ykköstyyppiläiset, joillain riittää esim. kerran viikossa.

Miten se on yleensä niin, että aamulla ei juuri kuumetta ole, vaan nousee puoleenpäivään mennessä usein? Ja mittareista: viimeksi kun olin kipeä, mittasin kuumeen illalla, oli ihan horkka tullut ja tavallinen elohopeamittari näytti 39.5 astetta, aamulla menin tk:hon ja lääkäri mittasi digimittarilla ja tulos oli 35 astetta ( otti tosin pois paljon ennen piippausta), crp oli 90, viruksen syyksi kaikki vain laitettiin. Ei mitään valittamista ollut hoitohenkilökunnan toiminassa tms, mutta miten tavallinen lämpömittari voi saada korkean lukeman, mikäli kehon lämpötila on matalampi, vai mikä katsotaan kuumeeksi?

sen takia pitäisi viedä sairaalaan, että sokerilääkitystä pitää tarkistaa lääkärin toimesta, jos on mennyt matalille tablettihoitoisena. Siihen taas useimmiten tarvitaan osastohoitoa, tai ainakin tiheämpää sokeriseurantaa, jos lääkkeitä tai annostuksia muutetaan.

vuodeosastolla. Mikään tietty piirre ei aina ärsytä potilaassa, ymmärrän että sairaat ihmiset voivat olla hankalia esim. kipujen tai pelon vuoksi, toki minuakin joskus ärsyttää ohimenevästi, mutta yleensä sekin johtuu siitä, että osastolla on henkilökunta vajetta, olen kiireinen ja ehkä väsynytkin, enkä ehdi auttamaan tarpeeksi niitä, jotka apua tarvitsee.



Minua ärsyttää koko systeemi, tämä mistä nämä lanssikuski ja palvelutalon työntekijä tässä jo on keskustellut. Eli ei ole 1 eikä 2 kertaa kun vannhainkodista tai palvelutalosta on lähetetty erikoissairaanhoidon osastolle (päivystyksen kautta tietenkin) potilas - yleisimmät syyt on jalkojen kantamattomuus tai ripuli, kun potilas tulee osastolle, ripuli loppuu tai hän kävelee rollaattorilla päiväsaliin syömään. Tai vanhainkodista lähetetään potilas pissatulehduksen takia, sitten hän syö osastolla antibioottia pari päivää ja menee takaisin vanhainkotiin. Onpa ollut sellaisiakin potilaita, jotka tulevat pissatulehduksen takia ja hoitopaikka ilmoittaa, etteivät ota potilasta takaisin kun on niin raskas hoitaa, resurssit ei riitä- miksi tätä potilasta ei ole laitettu jonottamaan johonkin muualle??? Sitten hän voi olla sairaalassa jonottamassa puolikin vuotta ja ihan kuin meillä olisi paremmat resurssit! Ihan yhtä vähän osastolla on hoitajia, suhteessa.



Minun mielestäni vanhainkoteihin ja kotipalveluihin pitäisi saada sellaiset resurssit, että siellä voisi antaa i.v lääkityksiä ja esim. veritankkauksia ym. Ettei tarvitsisi vanhoja ihmisiä "turhaan" kuljetella edestakaisin, onhan ne vanhainkotien sairaanhoitajat saanut ihan saman koulutuksen kuin me sairaalassa työskentelevät. Kauheinta on kun vanha ihminen, joka on ollut vaikka 10 vuotta samassa laitoksessa ja kun hän on kuolemaisillaan (siis kuolee joka tapauksessa)- hänet lähetetään sairaalaan. Kuinka kamalalta mahtaakaan tästä ihmisestä tuntua vieraassa ympäristössä, vieraiden hoitajien ympäröimänä. Tai umpidementti potilas lähetetään pissatulehduksen hoitoon, on varmasti hyvin peloissaan vieraassa ympäristössä, usein tämän vuoksi ovat aggressiivisia ja saavat huonoa kohtelua sen vuoksi (valitettava tosiasia). Vähän voisi inhimillistää tätä ihmisten hoitamista.

itse olen sh teholla ja nautin työstäni! MIKSI teette työtä, jossa asiakkaat vituttaa? Onko ihan pakko???Missä ammatillisuus, ymmärrys, lämpö? Itse olen saanut myös tosi tylyä kohtelua, johtuen ehkä siitä että en toitota olevani kollega? .

Kannattaa siis aina muistaa että asiakkaatkin ovat ihmisiä ja jotkut jopa enemmänkin koulutettuja kuin vastaanoton hoitsut(enkä tarkoita vaan itseäni vaan useat erikoislääkäritkin käyttävät julkisia palveluja...)

sen takia pitäisi viedä sairaalaan, että sokerilääkitystä pitää tarkistaa lääkärin toimesta, jos on mennyt matalille tablettihoitoisena. Siihen taas useimmiten tarvitaan osastohoitoa, tai ainakin tiheämpää sokeriseurantaa, jos lääkkeitä tai annostuksia muutetaan.

kai nuoremmat kakkostyyppiläiset osaa itsekin tuon hoitaa kotona? mittailla jne

työskentelykö tekee sinusta kaikkia muita pätevämmän hoitajan? Esim. niitä vastaanoton hoitsuja?



Teholla on varmaan ihan jees, siellä ei potilaat paljon valita kun ovat putki kurkussa tai sedatoituna. Omaiset on kiitollisia kun potilasta autetaan.

sen takia pitäisi viedä sairaalaan, että sokerilääkitystä pitää tarkistaa lääkärin toimesta, jos on mennyt matalille tablettihoitoisena. Siihen taas useimmiten tarvitaan osastohoitoa, tai ainakin tiheämpää sokeriseurantaa, jos lääkkeitä tai annostuksia muutetaan.

kai nuoremmat kakkostyyppiläiset osaa itsekin tuon hoitaa kotona? mittailla jne

kaikkien kakkostyyppiläisten suhteen. Harva lääkäri varmaan suostuu muuttelemaan sokerilääkityksiä näkemättä potilasta. Mitä ajat takaa?

rakastaa jokaista ihmistä, vaikka hän olisi hankala potilas.

Hän on kuitenkin lähimmäisesi, joka tarvitsee rakkautta. Jämäkkä voi olla myös ystävällisesti.

Muistakaa kaikessa säilyttää rakastava asenne, vaikka potilas tuntuisi hankalalta.