Äitisi sanat, kun sanot hänelle "On ollut tosi rankkaa lasten kanssa"?

että "Kyllä se tuosta vielä helpottaa". On sanonut myös että "ei se lapsen kanssa ole tarkoitus helppoa ollakaan" ja "Sä olit lapsena 100 pahempi".



Ihanan myötätuntoista. Kyllä mä tiedän et tilanne (nukkumisvaikeudet) helpottaa sit ku tyttö on teini-ikäinen, ei sitä tartte mulle itselleni tulla kertomaan.

kostautuu ja samalla sanoo, että voin tuoda pojan ihan milloin vaan hoitoon, kunhan hänellä ei ole muuta silloin ja harvemmin ollut, ollaan sopineet etukäteen hoidoidta ja on rakastunut lapsenlapseensa :) ihana äiti minulla on, ilman sitä olisin varmaan jo hullujen huoneella..

Äitien pitää jaksaa, ei saa olla väsynyt.

ensimmäiseen junaan ja tulisi luokseni auttamaan 400km päästä niin pitkäksi aikaa kun haluaisin. Olisi lasten kanssa, tekisi ruoat, hemmottelisi minua ja lapsia ja miestäni. Tai sitten kannustaisi minua ja lapsia matkustamaan heille hemmottelulomalle (vaikka viikoiksi jos viihdymme). Vaan äitini kuoli, kun odotin esikoistani :( .

"Sellaista se on pienten lasten kanssa. Pitää vaan jaksaa". Näinhän se on mutta pistää pikkusen ärsyttämään kun kuulee sen naiselta, joka on hoidattanut mut ja veljeni mummolla. Juurikin sen rankan pikkulapsiajan olimme aina mummolassa.

että nukuttaa kun en ole puoleen vuoteen nukkunut (yh, lapsi söi 1-2 h:n välein yöllä tai herätteli). Äiti sitten sanoi, että "siskosi ei ole saanut yhdeksään vuoteen nukuttua!". Enpä ole sen jälkeen viitsinyt valittaa.



Muutenkin kertoo aina millainen superihminen on ollut kun me lapset olemme olleet pieniä, että ei sille viitis omista vaikeuksista ees mainita...



Omalle lapselle aion sanoa: "sano heti, jos voin jotenkin auttaa" tai sitten ihan suoraan tarjoan apuani.

Mutta kysyisi varmaan hetken päästä voiko auttaa jotenkin. En minä silti mitään apuja kaipaa, vaikka rankkaa välillä onkin. Ei tämä natisemalla paremmaksi muutu, eli niin mietin itsekin: "sellaista se on!"

äitini tulis kyllä kylään, mutta saisin sit passata senkin. Mieluummin jättää "rauhaan" jos meillä sairastetaan tms.



Kun ensimmäiset kaksi lasta olivat pieniä, toisella pahat allergiat ja yöt ihan pikkupätkissä, tuli mulle pahaa huimausta ja rytmihäiriöitä, joihin sain lääkettä, anoppi vastas vaan, että kyllä ne joskus sitten nukkuu. Auttaa sitä uupunutta kauheesti! Neuvolassa aina ihmeteltiin, että mikseivät auta. Olen kai "liian vahva", sen taakse helppo ns. läheisten mennä. Mutta sortuu ne vahvatkin välillä.

Mutta kysyisi varmaan hetken päästä voiko auttaa jotenkin. En minä silti mitään apuja kaipaa, vaikka rankkaa välillä onkin. Ei tämä natisemalla paremmaksi muutu, eli niin mietin itsekin: "sellaista se on!"

Äiti sanoisi kyllä kanssa voiko tulla kylään, kävisikö meille kaupassa, tulenko minä lasten kanssa heille. Usein käynkin kylässä, koska se on mukavaa.

Ja esikoisen ollessa vauva ja itkiessä öitä, sanoi äitini "kuule muista se, että jos joskus väsymys painaa liikaa niin minä kyllä otan sen vauvan yöksi niin sinä saat nukkua." En antanut, mutta se oli kaunis ajatus.

Samoin kuopuksen synnyttyä, kun esikoinen oli myös hyvin pieni, sanoi äiti "tule meille, niin pedataan sinulle sänky ja menet sinne nukkumaan, me tuodaan vauva sinulle vain imetettäväksi." En tuolloinkaan mennyt, mutta voi miten on kiva edes ajatella tuommoista. :)

Ihana äiti minulla. Jos kohta kärkäs, niin erittäin rakastava ja ihana äiti. Osaisinpa olla yhtä hyvä.

äiti vastaisi: "no mitäs rankkaa sinulla nyt on, kun minäkin jaksoin kolmen kanssa"



mulla siis VAIN yksi lapsi.



Mutta äitini ja isäni ovat kyllä todella paljon poikani kanssa, pyytävät viikonloppukylään yms.

"minähän sanoin sinulle, että on ihan turha yrittää yhdistää viittä lasta ja uraa"



Mitä uraa? Käyn töissä. Jotta voin ruokkia ne viisi lasta.

äiti vastaisi: "no mitäs rankkaa sinulla nyt on, kun minäkin jaksoin kolmen kanssa"

mulla siis VAIN yksi lapsi.

Mutta äitini ja isäni ovat kyllä todella paljon poikani kanssa, pyytävät viikonloppukylään yms.

että jollain lailla raskainta on yhden lapsen kanssa. Sen jälkeen se on tutumpaa, normaalia elämää, ja lapsista on seuraa toisilleen.

52&56

niitä lapsia pidä tehdä vain sen verran, että jaksaa tarvittaessa ihan yksinkin hoitaa? Mies voi jättää ja vanhemmat kuolla jos heidän varaan on laskenut.

Meillä itse asiassa juuri tällä viikolla tuli puhetta, kun mies on pitkään reissussa ja vaikka nyt en ihan viimesillä paukuilla vetelekään, niin kohtuullisen väsynyttä meno on silti.



Äiti tuli yhdeksi yöksi kylään ja hoiti tuolloin lasta illan, jotta sain yksinäni touhuilla omia hommia. Seuraavana iltana tuli töiden jälkeen ihan vaan seuraksi ja sainpa siinä samalla tehdä vähän kotihommiakin.



Yleensä ottaen molemmat, sekä äiti että anoppi, haluaa auttaa niin paljon kun omilta sovituilta menoiltaan vaan pystyyvät. Onneksi ollaan saatu tämmöiset mummit lapselle.

niitä lapsia pidä tehdä vain sen verran, että jaksaa tarvittaessa ihan yksinkin hoitaa? Mies voi jättää ja vanhemmat kuolla jos heidän varaan on laskenut.

meillä on elämän tehnyt raskaaksi jo yhdenkin lapsen vakava sairaus :-(

eikä ole ollut mitään apua mistään" (lue: ei sullakaan tarvi olla ketään apuaja kun ei ole ollut mullakaan)



Ja tämä on ihan tositarina

Ja tulisi hakemaan koululaiset viikonlopuksi ja pienimmän vaikka viikoksi.

täällä voit levätä, hän tekee ruoat ja muut hommat.



Kerran olin hieman väsynyt erääseen tilanteeseen (en lapseen) ja ehdotti, että lähtisin lomalle.



Jotain tuollaista varmaan sanoisi.

ja sitten mennään sinne-tänne ja viikonloppuna veljesi muksut tulevat, kun lupasin jo, mut voishan ne tulla sitten 2vk päästä torstaina, kun mulla on 1,5 tuntia vapaata aikaa?"



Toisaalta ymmärrän äitiäkin, se on tehnyt omat lapset nuorena, eikä ole koskaan saanut apua omalta äidiltään, anopiltaan tai edes mieheltään. Onneksi minulla on maailman ihanin anoppi, joka tietää, että en mielelläni pyydä apua, ja tarjoaakin sitä ihan itse! Omille lapsilleni haluan olla samanlainen kuin anoppini, etenkin jos ovat yhtä huonoja pyytämään apua kuin minä :)

jos edes vihjasin siihen suuntaan, että olisin väsynyt. Kun sitten itkien kerroin hänelle, että käytiin perheneuvolassa,(luulin esikoisella olevan jokin hätänä/vialla, mutta diagnoosi olikin "vain" väsymys/uupumus) ja että psykologi kehotti saamaan lastenhoitoapua, että saisin ihan vain nukkua, niin äitini otti lapset heti seuraavana perjantai-iltana klo 18 ja toi kotiin lauantaina klo 12.



Itse aion todellakin olla hiukan parempi äiti lapsilleni, vaikka he olisivat jo aikuisia omine lapsineen.