Lempihevosesi nuoruudestasi ja millä tallilla kävit?

Siinä oli ainakin paikka jossa hevosia kunnioitettiin, joskus enemmän kuin ratsastajia. Esim. potkiminen oli kielletty ja jos niin teki kerrankin kiellon jälkeen, sai taluttaa ponia kentän ympäri lopputunnin. Oikein!

Satulaa tai kuolaimia ei käytetty. Aloittelijoita ponit veivät mennen tullen, mutta osaavammat saivat aikaan pohkeenväistöä, laukanvaihtoa ym. Aika hyvin ilman kuolaimia. Osaavia poneja, siis.

Ihana paikka muutenkin, ei vaan taida olla enää hengissä.

Olin siellä leirillä ja jotkut toi meille vaan suitset ja haettiin ponit laitumelta, talliin ei saanut mennä edes käymään ja katsomaan kun siellä ei ollut poneja, edes silloin.

Minäkin olen ratsastanut Hallalla ja Anemonella ja Anitralla ja nukkunut siellä ihme kellarissa :D

minäkin ruskeasuolla ratsastanut. Muistan nuo kaikki mainitsemasi hevoset ja ponit. Gobelin, Diva ja Sasha muistuivat vielä mieleen. Pontus myös.

Sasha, Rurik ja Marusja taisi olla niitä omia kasvatteja, arabisukuisia osaksi, kimoja joiden "kantaisä" vai emä tuotu N-liitosta vaihdossa aikanaan lehmiä vastaan jonnekin - öö - Simonsenien tallille Sipooseen.

Pontuksella en koskaan päässyt ratsastamaan, sitten oli näitä, joista vain haaveilin, silloiset kisahevoset Lambay Justin, Depeche, Samantha Blue, Sherotka, hitsit kaikkea ei edes muista. Wagara, Duine the Wind, Nordlight.

Sieltä minun suosikkini oli Astoria.

Omistaja meni naimisiin ja muutti pois, ponitkin alkoivat olla vanhanpuoleisia.

Olin siellä leirillä ja jotkut toi meille vaan suitset ja haettiin ponit laitumelta, talliin ei saanut mennä edes käymään ja katsomaan kun siellä ei ollut poneja, edes silloin.

Talliin ei paastetty, koska paikka oli ennen kaikkea siittola (ei ratsastuskoulu), ja omistaja pelkasi muilta talleilta tarttuvan virusaborttia tms.

Minakin ratsastin Linjalassa monet vuodet ja vedin aikuiseksi kasvettuani tunteja lapsille. Hyva paikka se oli, tasapaino kehittyi ilman satulaa ratsastaessa ja elaimia todella kunnioitettiin. Valilla kavin ratsastamassa ns. normaaleissa ratsastuskouluissa ja aina palasin takaisin :)

Minun aikanani tallia asuttivat:



Anemone, Anitra, Asteri, Bianette, Bonita, Dahlia, Daminta, Elaine, Fia, Fridolf, Halla, Isabell, Jessica, Kalla, Kirinia, Lina, Lisa, Magdalena, Ninna, Oliviana, Pedronessa, Polly, Rina, Rocita, Sussy, Toma, Ulla.



Joka vuosi syntyi liuta varsoja ja alkuvuosina vieraili lisaksi tammoja astuttavina, joten laitumella pyori jatkuvasti aikamoinen lauma poneja!

Oli tosi idyllinen paikka, russ-siittolahan se oli. Harmikseni en siellä koskaan ollut leirillä

Tai onko Parkanon ja Linjalan kaltaisia paikkoja enää olemassakaan?

Siinä oli ainakin paikka jossa hevosia kunnioitettiin, joskus enemmän kuin ratsastajia. Esim. potkiminen oli kielletty ja jos niin teki kerrankin kiellon jälkeen, sai taluttaa ponia kentän ympäri lopputunnin. Oikein!

Satulaa tai kuolaimia ei käytetty. Aloittelijoita ponit veivät mennen tullen, mutta osaavammat saivat aikaan pohkeenväistöä, laukanvaihtoa ym. Aika hyvin ilman kuolaimia. Osaavia poneja, siis.

Taytyy tunnustaa, etta kylla ne satulatkin kaivettiin naftaliinista ketunmetsastysta ja estekursseja varten. Todella matalia esteita hypattiin ilman satulaakin, mutta aika nopeasti mina ainakin aloin kaivata satulan antamaa tukea polvieni kohdalle, varsinkin sarjaesteilla.

Kuolainsuitsia kaytettiin myos usein este- ja koulukursseilla. Kankisuitsia oli vain muutamat, mutta eipa sellaisia lapsiakaan montaa loytynyt, joita olisi uskaltanut paastaa siitosponien selkaan harjoittelemaan kankien kayttoa. Samoin kannusten kaytto oli rajattu koulukursseille.

Satuloita ei kaytetty tavallisilla tunneilla lahinna siksi, etta on helpompaa nostaa ratsastaja ponin selkaan kuin tarkistaa, etta satulan alus on hyvin harjattu ja satula oikein laitettu. Lisaksi osa tammoista oli aina kantavina ja mahan muoto jo teki satulan pysymisen oikeassa kohdassa hankalaksi.

Kuolainsuitsia taas ei kannattanut kayttaa tavallisilla tunneilla, koska... No, kasi ylos, kuinka moni teista pysyisi laukkaavan ponin selassa ilman satulaa kiskomatta ohjista? Niin, juuri siksi kuolaimet oli otettu pois. Kun tasapaino karttui, niin paasi ratsastamaan valilla kuolainsuitsilla ja oppi, kuinka paljon herkemmin hevonen reagoi kuolaimeen kuin turparemiin.

Linjalassa siis...



Lapsena Pollyn ja Ninnan kaltaiset supermenevaiset ponit olivat suosikkejani, mutta taitojen karttuessa ihastuin Hallaan, joka oli mielestani lahjakkain esteponi ja antoi osaavillekin ratsastajille valilla kyytia. Koulupuolella rakastin Anitraa ja Elainea, jotka olivat russponeiksi isonpuoleisia, mutta muistivat vaativammatkin koulukoukerot, jos viitsivat!

Ja korjaan vielä, että ap aloitti siis vuonna -79, ei 97. Kiva kun meitä heppafaneja on niin paljon tänne kirjoitellut muistojaan;). ap

Arabiori nimeltä Zodiak oli ehdoton lemppari! muistaakseni -94 siellä aloittelin :)

Suunnilleen asuin tallilla 80-luvun alkupuolelta 90-luvun alkuun. Hauskaa oli! Lempiponi oli Karino.



Sille, joka muisteli Poni-Haan koiraa, niin kyllä, omistajalla (Chrissellä) oli saksanpaimenkoira Rontti. Poliisikoulun käynyt, hieno koira.

Kaikki nämä muistuu mieleen!

sanottiin (jos oikein muistan) Junskuksi? Oli oikein osaava hevonen ja iso kuin mikä, mutta pisti ponityttöjä tunnilla 6-0, muka laiskotteli. Poni-Haassa oli myös ihana "Rasse" (Rasmus?), muistaakseni puoliarabialainen ja pehmeä istuttava. Miten näitä muistoja nyt tuleekaan... Musta "Sputte" (Sputnik) on jäänyt myös mieleen. t. Poni-Hakalainen 70-luvulta (on niistä ajoista sitten kauan!) p.s. Vieläkö Poni-Haka toimii?

Muita?

En ole itse koskaan ratsastanut. Hengailin tallilla ratsastavien kavereiden mukana silloin joskus 70-luvulla. Omistajalla oli koira, taisi olla saksanpaimenkoira?

jos heppa oli lasikan sorttinen. Nimeä en muista!

Suunnilleen asuin tallilla 80-luvun alkupuolelta 90-luvun alkuun. Hauskaa oli! Lempiponi oli Karino. Sille, joka muisteli Poni-Haan koiraa, niin kyllä, omistajalla (Chrissellä) oli saksanpaimenkoira Rontti. Poliisikoulun käynyt, hieno koira.

Meillä kun itselläkin oli sakemanni, niin on koira jäänyt hyivn mieleen. Sitä vain mietin, että miten vanhaksi tuo mahtoi elää, kun itse muistan koiran aivan 80-luvun taitteesta ja taisin lopettaa tallilla käymisen joskus -82 tai -83...

Karinonkin muistan, tietysti Suskin Ghostin, jolla muistan joskus saaneeni ratsastaa. Viimeiset vuodet tosin ratsastin isoilla hepoilla. Oi niitä aikoja!

Mun ajoista on kamalasti aikaa, tais olla 70-luvun loppua ja 80-luvun alkua :) Siellä oli silloin Nanette, Jeriko, Leander, vihainen poini nimeltä Artturi...ainkin noita. Niin ja suomenheppa nimeltä Leena, niinkuin tais muuten olla ratastuksenoapkin silloin. Mä muistan minkänäköiset hepat oli missäkin pilttuussa, nyt en kaikkien nimiä kumminkaan :)

Muistan sellaisia poneja kuin Anssi (kimo), issikat (?)Hemppa ja Skuggi, Hank, Steppi (vähän äksy), Minttu.



Heppoja oli Rokka,Tippa

Sellanen, jota kukaan ei koskaan halunnut tunnilla. Sitä ei saanut ku harvoin liikkeelle kunnolla. Laiska ku mikä :D



Svanten ja Antonin muistan nyt kun mainitsit, mutta nuo muut ovat kyllä outoja nimiä...





153

Sellanen, jota kukaan ei koskaan halunnut tunnilla. Sitä ei saanut ku harvoin liikkeelle kunnolla. Laiska ku mikä :D Svanten ja Antonin muistan nyt kun mainitsit, mutta nuo muut ovat kyllä outoja nimiä... 153

ja sitä sanottiin Jaskaks. Toinen aivan legendaarisen laiska J-alkuinen Soukan poni oli Jan-Erik eli Janne, sillä oli harjan alla hillitön rasvamakkara.

Talli on tyttärellä, Suskilla.

Muistan 70-luvulta kaikki mainitsemanne ponit ja hevoset, plus tietysti omat lempparini Mercu ja Moody.

Näitten lisäksi muistan pikku-Bingon ja sen toisen valkoisen pienen (Jullen kokoisen) ponin. Nimi ei kuitekaan tule mieleen, oliko se Savu tai Saku tai jotain sinnepäin?

Kilossa kävin myös ja siellä hoitoheppa oli Pick-nick, kaverilla Cholet.

Se toinen valkoinen poni oli hoitoponini Cawu, sitten siellä oli mm.Sylvester, Anselmi, Nick ja hevosia Don, Kasimir, Jupiter....