Mä olen NIIN kypsä tähän lapsiperhe-elämään! Tahdon POIS!!

tai lopeta ainakin tuo karsea itsesäälissä kieriskely. Kuka niitä lapsia käski tähän maailmaan puskea?



On niin väärin, että ap:n kaltaisia ihmisiä löytyy tästä maailmasta, jossa oikeasti kaikki lapsia haluavat (ja todella lapsia rakastavat) ihmiset eivät koskaan kykene saamaan omia lapsia. Ja jossa vanhemmat menettävät lapsiaan sairauksiin ja onnettomuuksii.



Aloituksesta huokuvaa itsekkyyttä en voi käsittää. Lapset ovat parasta, mitä elämä on minulle antanut. En ikinä vaihtaisi lapsia mihinkään ukonkutaleeseen, tai hetkiin kenenkään toisen kanssa.



Tietysti on mahdollista, että aloitus on mauton provo.



terveisin kahden pienen lapsen yh - ja onnellinen lapsistaan & elämästään

av:lla on nyt ainakin kaksi tällaista tätä "aihetta" koskevaa ketjua. Täytyy kyllä hieman yhtyä Aloittajan tilanteeseen - ei ihan noin rajusti kuitenkaan. En halua lapsista eroon. Mutta, haluaisin paljon enemmän apua itselleni. Tällä hetkellä minullakin on todella rankkaa. Päivänä eräänä isä oli töissä 7.30-20.00 ja tuona päivänä ajattelin, että pyörryn. Lapsemme ovat tällä hetkellä molemmat todella hankalia.



Minä mietin usein (myös tänään) puistosta tullessani, työntäen kahta kiljuvaa ja kiukuttelevaa kakaraa, että voisi olla helpompaakin. Minäkin toivon, että tämä tästä ajan kanssa helpottaisi!!



Minä olen tilannut silloin tällöin Väestöliitosta lastenhoitoapua. Minulla ei ole muuten Mitään poispääsyä tästä savotasta. Voi niitä lellittyjä, joilla on sisko(/t), kummi(/t), mummi(/t) jne. auttamassa!!!!

niihin ei ole aikaa eikä rahaa. Miehellä hyvät tulot ja minä kituutan kotihoidontuella. Mies kyllä osallistuu lasten hoitoon, siitä ei ole kyse, vaan siitä että haluan eroon noista kiljuvista riiviöistä ja haluan palata takaisin elämään miehen kanssa kahdestaan.



Taidan olla ainoa äiti koko maailmassa joka joskus jopa toivoo että lapsille sattuisi jotain, ettei niitä enää olisi. Tiedän, kivittäkää, olen maailman huonoin äiti, mutta tiedän sen itsekin. Haluaisiko joku ottaa kaksi lasta ja KAIKKI niiden kamat, täältä saisi ilmaiseksi?

Hae lastenhoitoapua vaikka naapurin tytöltä



, MLL antaa taas lastenhoitoapua 1.8.09 alk



ps. käytä AP subjektiivista ph-oikeutta tai

mene töihin-



kunnallinen päivähoito hoitaa jokaisen perheen lapset, muista se. laki takaa

Mene töihin ja laita lapset päiväkotiin. Pääset pois kotiäitihelvetistä. Oikeesti.



Saat olla aikuisena aikuisten seurassa. Arki menee nopeasti ja viikonloppuisin on ihan kivaa viettää sitä lapsiperheaikaa, kun arkena ei oikein ehdi.



Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, niin lapsien ollessa hoidossa, kasvatusvastuu jakaantuu myös päiväkodin työntekijöille. Se helpottaa kummasti, kun ihan joka asiasta ei tarvitse käydä vääntöä...



Minulla on ystävä, joka ei periaatteestakaan laita lasta hoitoon, vaan on kotihoidossa. Hän ei valitettavasti jaksa kasvattaa lastaan. Ja lapsi on hienosti oppinut, että ikinä mistään ei seuraa oikeaa rangaistusta. Kaikesta pääsee aina, kun äiti ei jaksa viedä uhkauksia loppuun tms. Itsekään en jaksaisi, jos kotona olisin ja väntäisin joka asiasta lapsen kanssa....



Ja kyllä olen todella kiitolllinen päiväkodin henkilökunnalle, kun jaksavat kasvattaa minunkin lastani ja näin keventää minun taakkaani.

Kirjoitit, että kuskaat lapsia päivähoitoon, ja myöhemmässä viestissä kirjoitit kituuttavasi kotihoidontuella- ristiriitaista..

JOS lapset ocvat hoidossa, ja kitkutat kotihoidon tuella, miksi et menisi takaisin töihin?

Kyllähän sinulla jokin ammatti on jos olet jo kolmekymppinen.

Ja MIKSI miehesi ei osallistu enemmän perheensä menoihin, jos hän on hyvätuloinen?

miehellä on hyvät tulot ja sinä kituutat - teillä on perheen perusasioissa muutakin mätää kuin lapset

Olen jo 41 v ja lapsenikin ovat jo 8, 5 ja 5, mutta voin kertoa, että tulevat vuotesi ovat tosiaan sitä samaa paskaa kuin nytkin....



Mäkin kadun katkerasti, että olen rankkojen lapsettomuushoitojen jälkeen saanut noi mukulat, ja olen katkera, että ne on vieneet multa kaiken, mukaanlukien mieheni.



Meillä oli upeeta kahdestaan monta vuotta, matkustelimme, bailasimme, sisustimme, harrastimme, urheilimme, shoppailimme jne jne kaikkea kivaa. Minkä helvetin takia mun piti alkaa höyrymään lapsista? Ja sitä rahan määrää mikä niiden tekemiseen meni.



Ja nyt ei oo sitten rahaa mihinkään kun pitää olla isompi talo ja auto, ja mies koko ajan töissä, ja vaikka osallistuu kotona kaikkeen, niin on väsynyt kuten minäkin, eikä me jakseta tehdä kahdestaan enää mitään. Ei ees seksiä ole enää kuin pari kertaa vuodessa...me, jotka ei saatu joskus toisistamme tarpeeksemme...



Olen katkera lapsilleni, ne on vieneet multa mieheni, rahani, vapauteni ja kauneuteni (hoitojen ja raskauksien jälkeen olen lihonut 40 kg).



Sanon vaan kaikille, että harkitkaa oikeesti todella tarkkaan, haluatteko lapsia. Mutta eihän sitä voi todella tietää, mitä tää on, ennen kuin on ne lapset tossa...



Mun ei olis koskaan kans pitäny saada lapsia, olis pitäny uskoo kohtaloa eikä lähtee hoitoihin...(lapsettomuuden syy miehessä)

hanki nopeasti apua, terapiaa tms.

ristiriitaa ap:n kirjoituksessa..

kotihoidontuella mutta kiikuttaa lapsia hoitoon..just joo.

mauton provo, en jaksa.

eikö ole hyvä että sen sanoo ääneen? Tällä palstalla ei vaan tuollaisia tunteita ole sallittua sanoa, kunnon äiti on marttyyri joka palvelee lasta ja miestä läpi vuorokauden ympäri vuoden.



Oletko puhunut asiasta miehellesi? Mitä jos oikeasti luopuisitte lapsista?

Vastuu tarjota lapselle perus: ruoka, suoja, vaatteet ja normaali hellyys. Siitä sitten lähtee ne miljoonat purot: 2000 kertaa lapsi sanoo alotuksena päivässä: "Äitiiiii...." ja vastustaa jos lähdette ulos, vastustaa kun palaatte kotiin, vastustaa kun lähdette kauppaan ja kun sielä ei kiipeillä niinkun kaupassa.



Joskus lapsi sairastaa, joskus sinä sairastat. Kaikkihan me väsytään! Mutta en käsitä miksi lasta syyttää sen olemuksesta, ne on tollasia.



Meille tulee neljäs lapsi ja nautin tästä. Viime viikonloppuna kävin baarissa kavereitten kanssa, mies vahti lapsia mutta joskus mummola ottaa koko lauman ja pääsee juomaan (no ei nyt raskausaikana tule juotua mutta äkkiä tämäkin on taas ohi)!



Meillä lähinnä raskaushormoonit hillitsee seksiä, ei lapsi ole este sille! Tai että harrastat jotain.



Syyttäsitte itseänne jos ette kykene luovaan ratkasuun.



Itse suosittelen kaikille lasta, mutta kyllähän ne pitää hoitaa, vaikka väsyttää jos on uusi vauva tai hampaita kasvattava lapsi tai mikä vaan tilanne.

Ei se tästä helpota, elämä meni kun 2 lasta tuli liian pienellä ikäerolla.



t. laihduttanut, kuntoileva, töissäkäyvä, lapset päiväkodissa ja ei kituutella, ja lääkitys kohdillaan, ja seksiäkin on enempi kuin tarpeeksi. Silti... tämä on yhtä samaa. Kunnes lapset muuttaa pois, eivätkä pidä yhteyttä 40 - 50v vanhempiinsa. Peli on jo menetetty. Paskaako tein liian nuorena lapset.



Psykoterapiaa seuraavaksi kokeilemaan, että oma

asenne muuttuisi.

että mulla ei ainakaan parin tunnin irtiotot tunnu missään...juhannuksena sain ekan kerran varmaan vuosiin olla 3 pv yksin!!!! lapset mummolla ja ukko töissä, ja mä NAUTIN!!! Ja sen jälkeen vitutti vielä ankarammin, kun kakarat tuli takas.



Ja kuka siellä vastuusta puhuu...kyllä mä noi hoidan, ruokin, puen jne jne. mutta ajatuksilleni en vaan voi mitään....

siis kauheaa luettavaa, tuollaiset ihmiset ei lapsiaan ansaitse :( Olen niin surullinen lapsi-parkojesi puolesta. Mieti itsesi niiden asemaan, eivät ne kiusallaan syntyneet.



Sinun ja miehesi tehtävä on antaa elämän eväät lapsillesi NYT, ja se miten nyt toimit, vaikuttaa heidän koko elämäänsä.



Hanki hyvä ihminen apua, ja kiireesti! Joku tukiperhe lapsille olisi varmasti hyvä ratkaisu.

rakastatko lapsiasi?

Välillä tekisi todellakin mieli tehdä mitä huvittaa ja lähteä tosi kauas pois. Toisaalta me ei tehty oikein mitään ennen kuin lapsi syntyi, joten sinällään se on ihan sama. Kun edes joskus pääsisi Ruotsin risteilylle ja syödä kaikessa rauhassa pihviä ravintolassa ilman jatkuvaa sähläystä. Osaisikohan sitä edes? Olen ollut viimeksi yksin poissa kotoa juhlissa yli vuosi sitten ja silloinkin sain olla peräti pari tuntia "rauhassa". Puhelin piippasi koko ajan, että tää vaan huutaa, tuu heti kotiin.



Suosittelisin ap:lle, että jos olo ei helpota, että harkitsisit lääkärin juttusilla käymistä. Oma äitini luultavasti masentui ennen kuin alkoholisoitui ja siitähän ei seurannut mitään hyvää.

Harmittaa kun lapsesi eivät varmaankaan saa rakkautta sinulta koska niin kadut heitä. Odotas vaan kun ne kasvavat niin ongelmia on tiedossa. Jos sinä olet tosissasi ettet heitä halua kasvattaa niin anna lapsesi adoptioon tai sijaisperheeseen, siellä riittää rakkautta.

Juu, ap:n juttua ymmärrän aikas hyvin. Koita nyt ihmeessä saada sitä omaa aikaa! Rahalla saatte ainakin sen lastenhoitajan, jos ette muuten omaa tukiverkkoa.



Lapset hoitoon vaikka jokatoinen viikonloppu, jos oma olo sen vaatii! Otatte sitä laatuaikaa miehen kanssa vaikka väkisin. Matkustatte pariisiin, syötte, juotte ja rakastelette koko viikonlopun :)

Kannattaisko sun mennä sitten johonkin terapiaan?



En voi käsittää miten jonkun perheenjäsenen oleminen saa aikaan tollasia tunteita.

Kuvittelet vielä että lapsestasi kasvaa normaaleja kun tunteet on että ihan vittuunnut jälleennäkemisen ilon sijasta???



Tosi paksua provosointia, vai eikö äiti rakastanut sua?



Itselläkin lapsilla vuosi ikäeroa, eikä se ole kamala asia. Päinvastoin! Todellakaan elämäni ei jatku vasta kun lapset muuttaa kotoa, mutta teijän parisuhteet ja oma elämä siitä heikkenee jos ette lopeta tollasta.



En ymmärrä miten voitte olla noin ehdottomia! Jos saat lapsen, niin eikö luonnollinen reaktio ole että olet siitä tosiaan vastuussa kunnes se on iso muuttamaan pois. Ei se ole sen kummosempi asia kuin parisuhteen hoitaminen, mutta näköjään siihenkään ei voi panostaa kun se lapsi pilaa kaiken? HÄ?



26