Mitä ihmettä teen miehen kanssa, joka ei puhu?

siltä, että miehesi ei ole oppinut käsittelemään ongelmiaan puhumalla (aika yleistä miehillä) eikä varmaankaan myöskään nähnyt vanhemmillaan läheisyyttä, mistä johtuu ettei sitä osaa antaa. Hieman myös kuulostaa, että saattaa mies olla vähän masentunut?



Ehkä kannattaisi antaa ilmaa. Jos jatkuvasti kyselet rakastaako hän sinua ja hänellä on esimerkiksi oma kriisi/masennus menossa, hän saattaa luulla, että hänen ongelmat johtuvat teidän suhteesta.



Onko tilanne jatkunut samanlaisena kauan? Jos on, mies yksin terapiaan. Ei sun tarvi jatkaa tunneköyhässä suhteessa. Rakastatko kuitenkin yhä miestä? Onko lapsia?

Ja vielä sellaista, että riitojen ulkopuolella viihdymme hyvin toistemme seurassa, meillä on paljon yhteistä jne. Ja aina unohdan nämä ajatukseni suhteen parantamisesta kun riita on ohi, mutta en enää halua tilanteen jatkuvan näin, nyt en enää anna itseni unohtaa sitä, että mieheni ei ehkä haluakaan enää minua :(



ap

siltä, että miehesi ei ole oppinut käsittelemään ongelmiaan puhumalla (aika yleistä miehillä) eikä varmaankaan myöskään nähnyt vanhemmillaan läheisyyttä, mistä johtuu ettei sitä osaa antaa. Hieman myös kuulostaa, että saattaa mies olla vähän masentunut?

Ehkä kannattaisi antaa ilmaa. Jos jatkuvasti kyselet rakastaako hän sinua ja hänellä on esimerkiksi oma kriisi/masennus menossa, hän saattaa luulla, että hänen ongelmat johtuvat teidän suhteesta.

Onko tilanne jatkunut samanlaisena kauan? Jos on, mies yksin terapiaan. Ei sun tarvi jatkaa tunneköyhässä suhteessa. Rakastatko kuitenkin yhä miestä? Onko lapsia?

Ole täysin oikeassa siinä, että mies ei ole tottunut puhumalla selvittämään asioita, eikä lapsuudenperheessä myöskään ollut läheisyyttä, vaan perheväkivaltaa. Mies ei ole kuitenkaan koskaan ollut minua kohtaan väkivaltainen tai edes osoittanut merkkejä sellaisesta. Miehellä on myös nuorena ollut (diagnosoimatonta) masennusta ja nyt myöhemmin työstressiä, mutta ei enää.

Tiedän, että pitäisi antaa ilmaa, ja yritänkin. Itselleni puhuminen on taas tosi tärkeää ja luontevaa, joten tilan antaminen on vaikeaa, koska en tiedä ratkeavatko ongelmat vain sillä...

Isoja riitoja on ollut vain muutaman kuukauden, mutta tunneköyhyyttä ollut jo parikin vuotta ehkä, en osaa sanoa. Terapiaan mies ei ikinä menisi, siitä olen varma... Rakastan miestäni valtavasti, eikä meillä ole lapsia. Haluaisin lapsia joskus mieheni kanssa (olen vasta 23v.), mutta en todellakaan tällaiseen suhteeseen.

ap

Sinä vaadit miestäsi puhumaan; hän ei halua puhua. Jos miehesi vaatisi sinua olemaan hiljaa, olisitko?



Et voi pakottaa ketään puhumaan asioista, jos henkilö ei halua puhua. Se, että otat asiat esiin uudestaan ja uudestaan vain pahentaa tilannetta! Kun asiat vielä etenevät riidaksi, mikä ei johda mihinkään, mitä järkeä tuossa kaikessa on?



Parisuhteessa pitää kunnioittaa toista sellaisen akuin hän on. Et saa miehestäsi puhujaa pakottamalla ja vaikka saisitkin, kyseessä olisi pakottaminen.



Saako sinut pakottaa tekemään asioita, joita et halau tehdä?

Sinä vaadit miestäsi puhumaan; hän ei halua puhua. Jos miehesi vaatisi sinua olemaan hiljaa, olisitko?

Et voi pakottaa ketään puhumaan asioista, jos henkilö ei halua puhua. Se, että otat asiat esiin uudestaan ja uudestaan vain pahentaa tilannetta! Kun asiat vielä etenevät riidaksi, mikä ei johda mihinkään, mitä järkeä tuossa kaikessa on?

Parisuhteessa pitää kunnioittaa toista sellaisen akuin hän on. Et saa miehestäsi puhujaa pakottamalla ja vaikka saisitkin, kyseessä olisi pakottaminen.

Saako sinut pakottaa tekemään asioita, joita et halau tehdä?

Tästä syystä toivoisin, että hän tulisi edes hieman vastaan, ha voisi puhua edes vähän ongelmistamme. En tietenkään haluaisi pakottaa häntä puhumaan, mutta miten muuten asiat voidaan selvittää kuin puhumalla?

ap

Onko teillä joku iso periaatekysymys taustalla joka kaihertaa? (esim. auton/asunnon osto, valinta, rahapolitiikka yleensä, lapsien lukumäärä, seuraavan loman reissun suunnitelma, näkemykset sukulaisista erit, näkemykset kavereistanne erit tms.)



Jos on joku tuon tyyppinen asia tai useita taustalla, niin ne vaan olisi selvitettävä ja kyettävä kompromisseihin puolin ja toisin tai muuten ei homma etene, tarvittaessa vaikka ammattiauttajan kanssa.



Käykö miehesi läpi lapsuuttaan tai ikäkriisiä, onko tullut tienhaaraan kun pitäisi päättää vaihtaako alaa tai vaihtaako emäntää tai asuinpaikkakuntaa tms?



Sanot että riidan aikana tulee nämä tilanteet, joten mistä ne riidat sitten tulevat? Millaisista teemoista tai asioista, onko valtataistelua tai kiistaa ajankäytöstä tai kotitöistä, onko uusioperhe jossa vaikeita kuvioita lasten tai exien suhteen?



Miehet nyt eivät yleensäkään keskustele, saati että keskustelisivat noin yleisesti ottaen ongelmista (kyllä poikkeuksiakin on, mutta siis yleistettynä näin). JOS mies keskustelee parisuhteen _kehittämisestä_, hän näkee sen usein mielekkääksi vain jos lähestymistapana on suht. konkreetti muutosehdotus ja vielä paremmin uppoaa jos asioiden esittäminen on kevyttä ja ehkä huumorilla maustettua. Toisaalta vaikeneminenkin on vallankäyttöä ja maanittelemalla ja jankkaamalla vain mahdollistaa sen.



Mitäs jos kiinnität vain enemmän huomiota toimiviin ja hyviin juttuihin ja katsot menisikö tuo vaihe ihan itsekseen ohitse?

Missä on nyt ne av-mammaviisaat, jotka vaahtoavat, että parisuhde on muutakin kuin seksiä ja se ei ole olennainen osa pariskunnan elämää ja onhan kerran kuussakin riittävästi, jos toinen ei halua.



Yksi vaihtoehto on, että mies on jo vuosikausia sanonut omalla tavallaan, että missä mättää, mutta et ole sitä osannut tai halunnut kuunnella ja mies kokee, että eipä tuo näy todellisuudessa kiinnostavan. Toi jankkaaminen ja ahdistelu, että kerro nyt mikä hätänä menee ap:n nuottien ja kommunikaatiotarpeiden mukaan. Jos tästä on kysymys, niin suosittelen, että mies käy vaikka yksinään perheterapiassa työstämässä asian, että saa asian sinulle kerrottua. Meinaan näyttää siltä, että vuosikausien painolastit tuossa mättää.

Sinä vaadit miestäsi puhumaan; hän ei halua puhua. Jos miehesi vaatisi sinua olemaan hiljaa, olisitko?

Et voi pakottaa ketään puhumaan asioista, jos henkilö ei halua puhua. Se, että otat asiat esiin uudestaan ja uudestaan vain pahentaa tilannetta! Kun asiat vielä etenevät riidaksi, mikä ei johda mihinkään, mitä järkeä tuossa kaikessa on?

Parisuhteessa pitää kunnioittaa toista sellaisen akuin hän on. Et saa miehestäsi puhujaa pakottamalla ja vaikka saisitkin, kyseessä olisi pakottaminen.

Saako sinut pakottaa tekemään asioita, joita et halau tehdä?

Niin että jatketaan vaan samaan malliin, ei puhuta eikä kosketa toisiinsa. Eikö se ole aika ymmärrettävää, että tuollaisessa tilanteessa on tarve selvittää asia. Ei se varmasti pakottamalla onnistukaan, mutta aika sairas ajatus on sekin, ettei saisi kysyä eikä yrittää keskustella vaikka selkeästi jotain on perseellään.

Minullakin tuli mieleen, että onkohan mies jotenkin masentunut (tuo ampumisjuttu viimeistään kuulosti siltä).

Vaikea juttu, en oikein tiedä mitä tuossa voi tehdä :( Jotenkin sekä antaa tilaa että yrittää selvittää... Ei helppoa. Tajuaako mies kuinka tärkeä asia on käsillä?

Minun täytyy nyt mennä, luen ne vielä ajan kanssa ja vastailen! Ja antakaa lisää neuvoja, niitä ei ole koskaan liikaa!



ap

koska itse olen kokenut samantapaista.



Pääasia on, että ketään ei voi pakottaa puhumaan. Mutta hyvin usein puhumattomuuden syy on pelko, mies saattaa kokea että suostumalla puhumaan hänestä tehdään jotenkin syntipukki, joten parempi on vältellä puhumista ollenkaan. Terve ja aikuinen tapa se ei ole, mutta jos se on miehesi tapa, niin viime kädessä et sille mitään voi.



Mutta toisaalta hyvin usein puhe aukeaa, kun sille luodaan oikeat edellytykset.

Perheterapeutti voi olla hyvä ratkaisu,mutta jos haluatte ihan kotikonstein kokeilla, niin tehkää toisillenne kirjeet joissa on kolme kysymystä.

1. Rakastan sinua.... (kumpikin siis jatkaa tätä)

2. Minusta tuntuu (tähän kirjoitetaan MINÄ viestillä, toista syyttämättä mikä itsestä tuntuu pahalta, esimerkiksi minusta tuntuu yksinäiseltä, minusta tuntuu hyjätyltä jne)

3. Minä toivoisin sinulta..(esim. että ottaisit minut syliin - konkreettisia toiveita, ei mitään sellaista kuin että "olisit ihan toisenlainen" vaan sellaisia asioita jotka toinen todella voi tehdä)



Nämä kirjeet kumpikin lukee yksin ja sitten vuorotellen, ilman että kumpikaan keskeyttää, kerrotaan miltä kirje tuntui.



Tämä saattaisi auttaa alkuun.

Sanot että riidan aikana tulee nämä tilanteet, joten mistä ne riidat sitten tulevat? Millaisista teemoista tai asioista, onko valtataistelua tai kiistaa ajankäytöstä tai kotitöistä, onko uusioperhe jossa vaikeita kuvioita lasten tai exien suhteen?

Miehet nyt eivät yleensäkään keskustele, saati että keskustelisivat noin yleisesti ottaen ongelmista (kyllä poikkeuksiakin on, mutta siis yleistettynä näin). JOS mies keskustelee parisuhteen _kehittämisestä_, hän näkee sen usein mielekkääksi vain jos lähestymistapana on suht. konkreetti muutosehdotus ja vielä paremmin uppoaa jos asioiden esittäminen on kevyttä ja ehkä huumorilla maustettua. Toisaalta vaikeneminenkin on vallankäyttöä ja maanittelemalla ja jankkaamalla vain mahdollistaa sen.

Mitäs jos kiinnität vain enemmän huomiota toimiviin ja hyviin juttuihin ja katsot menisikö tuo vaihe ihan itsekseen ohitse?

Riidat syntyvät ihan typeristä asioista. Olen aika herkkä loukkaantumaan ja mies välillä sanoo typeryyksiä ennen kuin ajattelee, mistä sitten loukkaannun ja riita alkaa. Siis ihan mitättömistä asioista, minkä jälkeen aletaan yleensä jauhaa kaikkea mun läheisyydenpuutetta ja puhumiseen pakottamista :( Typerää, tiedän.

Enemmän meillä siis on kivaa tässä parisuhteessa kuin ikävää, joten asiat on ihan hyvin. Mies on todella hyvä siinä suhteessa, että on tosi rehellinen, ei juo/polta, antaa mulle paljon aikaa jne.

ap

Paitsi että emme ole olleet yhtä monta vuotta yhdessä kuin te. Viimeisen kuukauden mies ei ole suukotellut tai kosketellut tai tehnyt seksiin aloitetta. Jos minä teen, hän suostuu mutta ei se tunnu enää samalta. Olen yrittänyt puhua monta kertaa, mutta mies ei suostu puhumaan vaan suuttuu siitä että yritän puhua. Mies ei ole koskaan ollut kova puhumaan, mutta on sentään pussannut. Olen valmisellut itseäni jo siihen että tämä meidän suhde päättyy tähän. Mies ei vaan saa itse sanotuksi sitä että haluaa erota ja odottaa että minä teen sen.

Yksi vaihtoehto on, että mies on jo vuosikausia sanonut omalla tavallaan, että missä mättää, mutta et ole sitä osannut tai halunnut kuunnella ja mies kokee, että eipä tuo näy todellisuudessa kiinnostavan. Toi jankkaaminen ja ahdistelu, että kerro nyt mikä hätänä menee ap:n nuottien ja kommunikaatiotarpeiden mukaan. Jos tästä on kysymys, niin suosittelen, että mies käy vaikka yksinään perheterapiassa työstämässä asian, että saa asian sinulle kerrottua. Meinaan näyttää siltä, että vuosikausien painolastit tuossa mättää.

En vain ole ymmärtänyt mieheni tapaa kertoa, missä mättää, vaikka olen yrittänytkin. Ihmisten sanaton tulkitseminen ei ole helppoa... Kerran sain mieheni hieman puhumaan, jolloin selvisi, että olen hänen mielestään liian määräilevä joissain asioissa, mikä on ihan totta. Tämän jälkeen olen yrittänyt vähentää määräilyä, mutta puhumiseen olen edelleen yrittänyt pakottaa :(

Mielestäni olisi aivan ihanaa, jos mies suostuisi menemään terapiaan yksin tai yhdessä, mutta olen varma, että se ei tule ikinä onnistumaan...

ap

Mutta toisaalta hyvin usein puhe aukeaa, kun sille luodaan oikeat edellytykset.

Perheterapeutti voi olla hyvä ratkaisu,mutta jos haluatte ihan kotikonstein kokeilla, niin tehkää toisillenne kirjeet joissa on kolme kysymystä.

1. Rakastan sinua.... (kumpikin siis jatkaa tätä)

2. Minusta tuntuu (tähän kirjoitetaan MINÄ viestillä, toista syyttämättä mikä itsestä tuntuu pahalta, esimerkiksi minusta tuntuu yksinäiseltä, minusta tuntuu hyjätyltä jne)

3. Minä toivoisin sinulta..(esim. että ottaisit minut syliin - konkreettisia toiveita, ei mitään sellaista kuin että "olisit ihan toisenlainen" vaan sellaisia asioita jotka toinen todella voi tehdä)

Nämä kirjeet kumpikin lukee yksin ja sitten vuorotellen, ilman että kumpikaan keskeyttää, kerrotaan miltä kirje tuntui.

Tämä saattaisi auttaa alkuun.

Mutta, mieheni on luultavasti vielä huonompi kirjoittamaan kuin puhumaan, joten luulen, että tämäkään ei onnistu :( Aion kuitenkin ehdottaa! Luule, että miehelleni on vaikeaa kaikki tunteisiin liittyvä, niin puhuminen kuin kirjoittaminenkin...

Paitsi että emme ole olleet yhtä monta vuotta yhdessä kuin te. Viimeisen kuukauden mies ei ole suukotellut tai kosketellut tai tehnyt seksiin aloitetta. Jos minä teen, hän suostuu mutta ei se tunnu enää samalta. Olen yrittänyt puhua monta kertaa, mutta mies ei suostu puhumaan vaan suuttuu siitä että yritän puhua. Mies ei ole koskaan ollut kova puhumaan, mutta on sentään pussannut. Olen valmisellut itseäni jo siihen että tämä meidän suhde päättyy tähän. Mies ei vaan saa itse sanotuksi sitä että haluaa erota ja odottaa että minä teen sen.

Älä luovuta vielä, jos kaikki muu on hyvin ja rakastat miestä! Mutta ymmärrän täysin tilanteesi, onhan se kuitenkin samanlainen kuin minulla. Tsemppiä! :)

ap

Ei polta, ei juo, ei hakkaa,on hyvä isä. Mutta sulkeutuu kuin simpukka, kun pitäis sanoa oma mielipide johonkin. Ja nyt sitten 10 aviovuoden jälkeen mulle on selvinnyt, että mies on ollut pitkään onneton, tuntee, ettei hänelle ole omaa tilaa täällä kotona (???), että tulisimme lasten kanssa paremmin toimeen ilman häntä (???)jne. Lapset ja minä jumaloimme häntä, eli en tiedä,mistä hän nyt sitten on tuollaista saanutkin päähänsä.



Nyt olemme sitten eroamassa. En ole saanut häneltä minkäänlaista huomiota tai hellyyttä vuosiin, vaikka kuinka yritin itse halata ja pussata ja kysellä päivän jutuista jne jne. Mitään en saanut itse takaisin, joten väsyin olemaan se ainoa.



Oikeesti, mun mielestä, aikuisen ihmisen pitää saada suunsa auki, jos joku mättää. Ei voi olettaa, että vaimo on joku ajatuksenlukija. Ja on opittava keskustelemaan, joko omin avuin tai terapeutin kanssa. Suomalainen mies on ihan saamarinmoinen mörökölli, ei viitsi alun jälkeen nähdä vaivaa, että vaimo olis tyytyväinen. Ja kun me naiset ei paljoa vaadita, hellä sana joskus, kosketus ohimennen, merkitsevä katse joka saa sukat pyörimään jalassa....JOs mun mies olis edes kerran vuodessa tehnyt jonkun noista, olisin sen voimalla mennyt monta kuukautta.



Nyt sitten erotaan ja minusta on parempi olla yksin kuin jatkuvasti "puutteessa", seksiä meillä oli muutaman kerran vuodessa, minulle olisi sopinut useamminkin.

Mieheni ei tykkää antaa minulle läheisyyttä, joten ahdistaakohan häntä, jos minä halailen sun muuta? Olen tietenkin kysynyt tätä häneltä, mutta enpä saanut vastausta...



ap

MUTTA eihän se ole normaalia?



Ja kun olet noin nuori,niin kysy itseltäsi,haluatko tosiaan elää elämääsi tuollaisen tunnevammaisen kanssa?



Kokemuksesta sanon, että tulet hyvin, hyvin katkeraksi, ja alat joko syömään suruusi, juomaan, urheilemaan hullun lailla, masennut tai alat pettää.



Näin se on.



Eli miehen täytyy muuttua ja paljon, jotta kannattais.

ap

MUTTA eihän se ole normaalia?

Ja kun olet noin nuori,niin kysy itseltäsi,haluatko tosiaan elää elämääsi tuollaisen tunnevammaisen kanssa?

Kokemuksesta sanon, että tulet hyvin, hyvin katkeraksi, ja alat joko syömään suruusi, juomaan, urheilemaan hullun lailla, masennut tai alat pettää.

Näin se on.

Eli miehen täytyy muuttua ja paljon, jotta kannattais.

Olen ajatellut nyt katsoa jonkin aikaa muuttuuko mikään, mutta jos ei, niin alan kallistua eron kannalle... Niin kamalalta kuin se ajatus tuntuukin :(

ap

aloituksesi ap, huomasin että meillä on tällä hetkellä melko samanlainen tilanne mutta toisinpäin. Eli minä olen se joka vetäytyy pois ja on etäinen. Ja mies jankkaa mikä hätänä, ja kerro vaan jos joku vaivaa. En vaan itsekään tiedä mikä mua vaivaa. En tiedä olenko masentunut vai mitä tämä on. Kun tuntuu että jokin mättää, mutta silti en oikein osaa nimetä mitään isoa juttua mikä parisuhteessa olisi vialla.



Eli varmaan tää ongelma on mun pään sisällä eikä edes liity meidän parisuhteeseen. Nyt kun olen tätä asiaa miettinyt niin tajusin, että tämä tilanne alkoi samoihin aikoihin kun jäin hoitovapaalle. Meillä on siis 2-vuotias lapsi ja olen tällä hetkellä lapsen kanssa kotona enkä töissä. Välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle, mulla ei ole täällä asuinpaikassamme yhtään ystäviä eikä edes kavereita, kaikki ystäväni asuvat niin kaukana että näen heitä vain pari kertaa vuodessa. Ehkä tää olo kumpuaa siis siitä että mulla ei oikein ole mitään elämää kodin ulkopuolella. Ei mitään omia harrastuksia enkä yksin uskaltaisi mitään aloittaakaan. Voisikohan miehelläsikin olla masennusta?



Kylläpä nyt jaarittelin pitkään itsestäni, sorry.:) Halusin vaan kommentoida koska tuo miten kuvailit miehesi käytöstä sopi niin hyvin myös muhun.