Kerro hauskin juttu uusavuttomuudesta!

Nainen etsi kirjaa, jossa olisi ohje kukkakaalin keittämiseen. Lopuksi kysyi myyjältä vaihtoehtoisesti tietäisikö hän, kauan kukkakaalia pitää keittää, että se on kypsää.

No jos ei ole ikinä keittänyt kukkakaalia (mäkään en ole koska en pidä siitä) niin mistä automaattisesti tietäisi kuinka kauan sitä pitää keittää? Mistä tietää onko se kypsää vaikka on vielä kova, vai pitääkö keittää pehmeäksi? Ja fiksuahan se oli siltä myyjältä kysyä jos olis siltä saanut tiedon ihan ilmaiseksi.

jos tunkee sen kukkakaalin veteen kiehumaan, seisoo kattilan vieressä ja välillä kokeilee haarukalla onko kova vai jo pehmennyt? Jos ei ole varma kuinka pehmeä pitää olla, nappaa palasen kukkakaalista ja puraisee. Jos on kovaa ja maistuu pahalle -> keittää vielä vähän aikaa lisää ja toistaa maistelun hetken kuluttua.

ei yhtään tiedä viekö se muutaman minsan vai tunnin? Entä jos haluaa täsmätä sen kypsymisen muiden ainesten kanssa?

Kyllä niistä kypsymisaikojen selvittämisestä jotain hyötyä on.

ja haluan tehdä muutakin kuin seistä kattilan vieressä ja tuijottaa kukkakaalia.

tuttava oli ostanut valmiita joulutorttutaikinalevyjä mutta kotona huomasi että taikinapyörä puuttuu. ei sitten voinut tehdä tähdenmuotoisia torttuja esim veistä käyttäen vaan joutui taittelemaan puolikuiksi :)



tämä ei varmaankaan ole uusavuttomuutta mutta hellyttävä tarina: vanhan mummon mies kuoli ja mummo meni valokuvausliikkeeseen viemään papan valokuvaa joka laitettaisiin hautajaisiin esille suurennettuna. kaverini joka oli töissä liikkeessä ehdotti että hatun voisi tietokoneohjelmalla poistaa kuvasta. mummo halusi sitten kuvan ilman hattua ja kaverini kysyi vielä että minkälainen tukka oli papalla että tietää laittaa oikein. mummo siihen että no eikös se tukka näy kun sen hatun ottaa pois! :)



sitten yksi tuttava halusi saada märät vaatteet kuiviksi nopeasti. sauna oli päällä niin hän vei vaatteet saunaan ja alkoi heittelemään löylyä että tulisi kuumempaa ja siten kuivuisivat nopeammin..



yksi tutun tuttu lähti matkalle johonkin euroopan maahan isomman porukan mukana. hän oli kuullut että kyseisessä maassa pullovesi on kallista ja hanavettä ei voi juoda. no, hän oli ottanut ylimääräisen matkalaukun TÄYTEEN vesipulloja suomesta.

Nainen etsi kirjaa, jossa olisi ohje kukkakaalin keittämiseen. Lopuksi kysyi myyjältä vaihtoehtoisesti tietäisikö hän, kauan kukkakaalia pitää keittää, että se on kypsää.

No jos ei ole ikinä keittänyt kukkakaalia (mäkään en ole koska en pidä siitä) niin mistä automaattisesti tietäisi kuinka kauan sitä pitää keittää? Mistä tietää onko se kypsää vaikka on vielä kova, vai pitääkö keittää pehmeäksi? Ja fiksuahan se oli siltä myyjältä kysyä jos olis siltä saanut tiedon ihan ilmaiseksi.

jos tunkee sen kukkakaalin veteen kiehumaan, seisoo kattilan vieressä ja välillä kokeilee haarukalla onko kova vai jo pehmennyt? Jos ei ole varma kuinka pehmeä pitää olla, nappaa palasen kukkakaalista ja puraisee. Jos on kovaa ja maistuu pahalle -> keittää vielä vähän aikaa lisää ja toistaa maistelun hetken kuluttua.

ei yhtään tiedä viekö se muutaman minsan vai tunnin? Entä jos haluaa täsmätä sen kypsymisen muiden ainesten kanssa?

Kyllä niistä kypsymisaikojen selvittämisestä jotain hyötyä on.

ja haluan tehdä muutakin kuin seistä kattilan vieressä ja tuijottaa kukkakaalia.

sehän riittää kun seisoo kerran elämässään sen kukkakaalikattilan vieressä tuijottamassa kukkakaalin kiehumista. Jos haluaa tarjota sunnuntaipäivällisellä kukkakaalia perheelle tai vieraille, eikä ole koskaan aiemmin keittänyt kukkakaalia, niin voisi koekeittelyt ajan mittauksineen tehdä vaikkapa perjantaina tai lauantaina. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Miten kuvittelette että kokit ja muut tekee ruokia mitä eivät ole ennen tehneet? Kokeilevat etukäteen ja jos homma kusi nilkoille, niin oppi jotain ja seuraavalla kerralla vähän erilailla.

"Mistä tietää, milloin vesi kiehuu?"

En mä oppinut keittämään vettä kuin vasta kotoa muutettua, vasta sit mutsi suostui kertomaan että sit se kiehuu kun isot kuplat tulee pohjasta asti!

ei osannut pumpata pyörän kumeja, kun muutti kotoaan

Nykyäänhän niihin ei saa enää käsin ilmaa ollenkaan, vaan pitää olla kompura että paine riittää.

Käsi- tai jalkapumppu käy kuten aina ennenkin.

...on peruna, on todella säälittävää. Tietää minunkin lapseni vaikka mitä raaka-aineita, vaikkei kaikkea niitä syökään.

Peruna on siis raaka-aine. Ok, kiitos selvityksesta. Mun lapset ovat syntyneet ja elaneet Aasiassa. Syovat riisia. Ma voisin listata tahan aika monta "raaka-ainetta", mista sun lapsilla ei ole mitaan kasitysta ;-), saalittavaa, eiko totta?

Edellinen teksti oikein kirjoitettuna:

"Minun lapseni ovat syntyneet ja eläneet Aasiassa ja he syövät riisiä. Voisin luetellä aika monta raaka-ainetta, joista lapsillasi ei ole mitään käsitystä, säälittävää, eikö totta?"

... luetella!



Edellisen viestin kirjoittaja

Ihana kaverini on oikeasti uusavuton ja ottaa siksi muun muassa ruoka- ym. pakkausten ohjeet kovin kirjaimellisesti.



Vuosia sitten olin hänen luonaan viettämässä tyttöjen iltaa ja tarkoituksena oli tehdä ruokaa. Hänellä oli avaamaton maustepussi, joka piti avata ruoantekoa varten.

Otin sen esiin hänen pyynnöstään ja ajattelin repäistä pussin suun auki kuten tapanani on kotonakin (kyseessä oli sellainen "pussimalli", jossa on sulkija).



Kaveri huomasi aikeeni ja kysyi aivan järkyttyneenä, että MITÄ minä oikein meinaan tehdä.

Sanoin avaavani maustepussin, miten niin.

Kaveri melkein huusi järkytyksestä minulle, että enkö muka tiedä, ettei noita pusseja SAA (huom.) avata repäisemällä ja minä olin hetken aikaa kysymysmerkkinä.



Kaveri otti pussin kädestäni, heilautti sitä melkein vihaisena nenäni edessä ja näytti pussin suulla olevaa pientä merkkiä, jossa oli pieni saksen kuva ja kysyi, enkö muka tiedä, ettei pussia todellakaan saa avata repäisemällä.



Pussin sai hänen mukaansa avata vain saksilla leikkaamalla, koska niin sanottiin kuvassa ja tekstissä ("leikkaa tästä" tms.).

Koetin sanoa, että onhan siinä sivussa se pieni lovi, josta pussin voi myös repäistä auki, mutta se ei kuulemma ollut oikein eikä pitänyt paikkansa, koska pakkauksessa ei puhuttu mitään pussin repäisemismahdollisuudesta.



Lopputulos oli, että leikkasin ihan kiltisti sen pussin auki, jotta kokkaaminen saattoi jatkua. :)

Osti huutonetistä polkupyörän ja tuli junalla noutamaan ja raahasi sen junaan.

Mitä ihmeellistä tässä on? Kyllä mä olen aika monestikin nähnyt ihmisiä junassa fillarin kanssa. Jos matka on pitkä niin voi mennä junalla osan matkaa.

tuttu aikoi heittää lastensa ulkopuvut roskiin kun niistä oli ne jalan alle laitettavat kumilenksut kuluneet poikki - ihan risat puvut eikun roskiin vaan. Onneksi ehdin hätiin ja ehdotin, että voisin ommelle niihin uudet. Oli aivan ihmeissään, että voiko niin tehdä. Ja oli tosi tyytyväinen, kun ei tarvinnut ostaa lapsille uusia ulkovaatteita.



Kertoi sitten joskus myöhemmin olleensa tosi kiitollinen neuvostani ja vieneensä seuraavalla kerralla puvut ompelijalle korjattavaksi - oli paljon edullisempaa maksaa ompelijalle kumilenkkien laitosta kuin ostaa uudet puvut.

tuttu aikoi heittää lastensa ulkopuvut roskiin kun niistä oli ne jalan alle laitettavat kumilenksut kuluneet poikki - ihan risat puvut eikun roskiin vaan. Onneksi ehdin hätiin ja ehdotin, että voisin ommelle niihin uudet. Oli aivan ihmeissään, että voiko niin tehdä. Ja oli tosi tyytyväinen, kun ei tarvinnut ostaa lapsille uusia ulkovaatteita. Kertoi sitten joskus myöhemmin olleensa tosi kiitollinen neuvostani ja vieneensä seuraavalla kerralla puvut ompelijalle korjattavaksi - oli paljon edullisempaa maksaa ompelijalle kumilenkkien laitosta kuin ostaa uudet puvut.

ihan hyvä vaihtoehto toi ompelija.



Mutta se, että olis heittänyt roskiin kun kumilenksut meni rikki.

samainen kaveri ei voinut tehdä makaronilaatikkoa koska ohjeessa käskettiin laittaa pinnalle juustoraastetta ja hänellä ei ollut juustoa???

tuttuni luona parin päivän vierailulla. Minulta irtosi paidasta nappi,joten pyysin neulaa ja lankaa,jotta saan ommeltua sen takaisin. Yllätys,talosta ei löytynyt ainuttakaan silmäneulaa,eikä lankaa! Kolme lasta kuitenkin,että taitaa mennä vaatteet heti roskiin,jos vähänkin joku sauma ratkeaa.

Minä en vuosikausiin omistanut neulaa enkä lankaa kunnes sain lahjaksi ompelurasian... mies kun oli äidilleni valittanut että kun talosta ei löydy edes neulaa ja lankaa että saisi napin ommeltua...

Äitini on ompelija ammatiltaan jotenk sattuneesta syystä kiikutan hänelle kaikki mitä pitää korjata, mun käsissä ei todellakaan pysy mikään käsityöväline, no okei, napin pystyn ompelemaan mutta siihen se sitten jääkin.

Entinen kämppikseni kutsu mua aina uusavuttomaksi ja kuitenkin mun piti hänelle kuoria omena, koska hän ei ollut ikinä kuorinut omenaa.