Muita kolmivuorotyöläisten puolisoja?

Viikolla kun miehellä vapaa (itselläni kun ei ole) hoitaa toimistoasioita, neuvoloita yms. jotka on hoidetta arkena 8-16 välillä. Minusta se on asennekysymys, miten tottuu mihinkin. Näin on menty jo 20v. Itse teen kotona töitä, olen pph joten jouden ottamaan miehen yövuorot huomioon oíhan normissa työarjessa, mutta kaikki hoituu kun laitetaan hoitumaan.

Miehellä on keskeytymätön 3-vuorotyö, joten hän on viikonloppunakin töissä.

Mieheni tekee epäsäännöllistä vuorotyötä, on aina ollut samassa duunissa ja tulee todennäköisesti olemaankin eläkeikään saakka.



Ennen lasta arjen epäsäännöllisyys ei ollut ongelma, mutta nyt kehitysvammaisen lapsen kanssa on kyllä raskasta. Toisaalta vaativa lapsemme olisi raskashoitoinen vaikka emme kävisi toissa lainkaan. Että suhteellista kaikki.



Itse pidän omasta rytmistäni kiinni, toki niin että miehen kanssa yhteistäkin aikaa jää. Mutta oman jaksamisen vuoksi en voi valvoa su-ma -yönä kahteen, jos herätyskello soi aamulla kello 6.



Minusta epäsäännöllisessä rytmissä on myös puolensa: välillä on mukava olla kotona kahden lapsen kanssa ja toisaalta mies voi arkena hoidella monia asioita ilman jonotusta. Lapsi voi olla lyhyempiä päiviä päiväkodissa ja jos tiedän hyvissä ajoin työmatkoistani, niin mies voi järjestää vapaapäivän.



Enpä osaa muuta suositella kuin positiivisten puolten etsimistä. Sitäkin voi tietysti miettiä, että onko miehen työaika vuorotyössä pienempi kuin olisi ei-vuorotyössä (ainakin omalla alallani vuorotyötä tekevillä on enemmän vapaapäiviä pidempien työpäivien ansiosta). Ja tietysti sitten se palkkapussi...

molemmat 3-vuorotyötä...ai että nautin kun saan olla välillä yksin kotona lasten kanssa, eikä mies ole laittamassa koko kämppää sekaisin. Lapset käyvät aivan ylikierroksilla jos olemme molemmat samaan aikaan kotona (harvinaista) Olemme miehen kanssa molemmat yksinäisiä susia , ehkä siksi sovimmekin yhteen ;) Kesäloma tietysti pyhitetään lapsille ja yleensä lähdemme kk pois suomesta :)

miehen vuorotyö on sillä lailla ssäännöllistä että v-loput on aina vapaat, ja vuorot vaihtuvat aina viikottain. Olen tottunut rytmiin hyvin eikä se vaiktua meidän elämään.

Omat hyvät puolet on kyllä, mutta ne unohtuu, kun kökkii lapsen kanssa kaksin neljättä iltaa peräkkäin. t:ap

Tiedän kyllä tunteen, meillä tosiaan kehitysvammainen lapsi joka on ollut ikänsä perustyytymätön, ja jonka kanssa ei voi enää oikein käydä missään eikä kutsua ketään kylään.

Voisitko hankkia teille jonkun yhteisen äiti-lapsi -harrastuksen? Tai tavata tuttavaperheitä? (Tosin arki-iltaisin harva jaksaa kyläillä...)

Itse pyrin tekemään miehen ollessa töissä sellaisia juttuja, joista hän ei niin välitä; kuuntelen mieleistäni musiikkia, laitan kalaruokia ja katselen "naisten" leffoja, kunhan saan lapsen nukkumaan.

Minusta suurin haaste on ikioman ajan järjestäminen, koska mitään "maanantaisin klo 18" -harrastusta en voi aloittaa, kun vuorolista vaihtelee kuukausittain.

t. nro 3

Minusta on ihanaa säännöllisesti olla lasten kanssa keskenään, laittaa heidät itse nukkumaan ilman ärisevää miestä, nukkua viikonloppuna vaikka rivissä lattialla, kun mies ei ole huomiota vaatimassa. Meille sopii kyllä hyvin tämä elämänrytmi. Ainoa miinus on se, että jos työvuoro sattuu juhlapäiväksi, ei ole kivaa...

Mulla kaksivuorotyö ja myös viikonloppuja ja juhlapyhiä. Miehellä periaatteessa normi päivätyö, mutta on poissa kotoa noin 100 päivää vuodessa. Yleensä viisi päivää putkeen. Tämän työrytmin alkaessa meni hetki ennen kuin sopeuduin, mutta nykyään osaan nauttia siitä, kun saan olla kolmen lapsemme kanssa kotona ilman miestäni. Nautin myös omista arkivapaistani. Ihan helposti en siirtyisi normaali 8-16 työaikaan. Lapset eivät tarvitse kuin 13 hoitopäivää kuussa. Ja kuten joku kirjoitti, niin on ihanaa nukkua siskonpedissä lasten kanssa makkarin lattialla, kun mies ei ole kotona :)

säännöllistä päivätyötä tekevää. Siitä tulee pelkkää riitaa. Itse teen 3-vuorotyötä. Ex-mieheni ei ymmärtänyt työaikojani ollenkaan, vaikka oltiin yhdessä 18 vuotta.



Sen jälkeen seurustelin samalla alalla olevan miehen kanssa, molemmat tehtiin vuorotyötä, synkkas ihan hyvin, kunnes miehelle kehittyi alkoholiongelma.



Nyt olen kihloissa miehen kanssa, jonka työajat ovat epäsäännölliset. Esim. tällä viikolla olemme yhtä aikaa kotona öisin ja la-illalla ennen klo 21.

yks jonka mies tekee 3vuorotyötä, v-loput vapaana ja vuorot vaihtuu viikottain.

Mua ei haittaa kun kotona oon kotihoidontuella, mut on nytki nää iltavuorot niin pirun tylsiä!!

Mutta toisaalta saan iltaviikolla nukkua niin pitkään kun huvittaa, joten puolensa tässäkin

Yövuoro on inhottavin kun en tykkää nukkua yksin :(



jos saisin valita, haluaisin että mieheni tekisi jatkuvasti 6-14aamuvuoroa niin olisi illat kaverina ja pääsisin harrastuksiin vaivaamatta muita.

säännöllistä päivätyötä tekevää. Siitä tulee pelkkää riitaa.

En allekirjoita tuota (olen se epäsäännöllistä vuorotyötä tekevän puoliso). Minusta kyse on enemmän siitä, että suhteen alkuvaiheessa tietää mitä tuleman pitää. On paljon hankalampi sopeutua, jos aluksi puoliso tekisi päivätyötä ja sitten vaihtaisi vuorotyöhön (tai lähtisi eri paikkakunnalle töihin).

Nautin niistä hetkistä, kun saan olla välillä yksinkin kotona lasten kanssa tai häärätä omiani iltamyöhällä. Toisaalat on mukavaa olla vapaalla yhdessä keskellä viikkoa ja käydä vaikka keskellä päivää pizzalla.



Olen myös itse tehnyt aina vuorotyötä, nyt olen kotona.

säännöllistä päivätyötä tekevää. Siitä tulee pelkkää riitaa.

En allekirjoita tuota (olen se epäsäännöllistä vuorotyötä tekevän puoliso). Minusta kyse on enemmän siitä, että suhteen alkuvaiheessa tietää mitä tuleman pitää. On paljon hankalampi sopeutua, jos aluksi puoliso tekisi päivätyötä ja sitten vaihtaisi vuorotyöhön (tai lähtisi eri paikkakunnalle töihin).

Ap tässä. Meillä on juuri niin, että alunalkain tavatessamme mies teki perus ma-pe 8-16 töitä, kuten minäkin. Sitten hän opiskeli ja siirtyi kolmivuorotyöläiseksi. Kun oltiin kaksin tuo erirytmisyys sopi meille tosi hyvin. Nyt kun meillä on lapsi, niin tämä ei ole aina niin auvoisaa :( Omat hyvät puolet on kyllä, mutta ne unohtuu, kun kökkii lapsen kanssa kaksin neljättä iltaa peräkkäin.

t:ap

Minä taas tykkään kun mies tekee 3-vuorotyötä ja itse teen ihan perus työpäivää 8-16 arkisin.

Kiva tulla esim. töistä kotiin, kun mies on tehnyt ruokaa aamupäivällä, käynyt kaupassa yms. Ja on hyvää se että mies saa aamuvuorossa ollessaan haettua lapset hoidosta.

Muutenkin tuntuu että näin meillä on enemmän jompikumpi aina lasten kanssa, kuin että oltaisiin molemmat päivätyössä.

Ja myös ne pitkät vapaat miehellä on mukavia.

Kyllä meillä ainakin on enemmän hyötyä kuin haittaa siitä että mies tekee 3-vuorotyötä.

Ihmisten temperamentit ovat nimittäin erilaisia, ja joidenkin temperamentti vaatii enemmän rytmisyyttä kuin toisen. Siten jollain temperamentilla on helpompi sopeutua epäsäännöllisyyteen ja toisella temperamentilla taas nauttii enemmän säännöllisyydestä.



Mä olen juuri tuon tyyppinen, jonka temperamentti vaatii jonkinlaista säännöllisyyttä. Ja kyllä mäkin vähän kärsin siitä, että miehen elämä ei työn vuoksi voi olla ihan kellontarkkaa. Mutta meillä tää tilanne on tosiaan ollut suhteen alusta asti, joten olen tiennyt kyllä mihin olen ryhtynyt.



Tilannetta auttaa se, että pyrimme pitämään säännöllisyyttä siinä missä se on mahdollista. Eli meillä on muutama erilainen päivärytmi, joita toteutetaan sen mukaan mikä tilanne töissä on. Ja säännölliset ruoka- ja nukkuma-ajat tuovat sitä päivittäistä rytmiä, jota kaivataan.



Ja jos miehen työajat alkaa ärsyttämään, niin silloin käännän aivoni siihen asentoon, että mies tehköön työnsä ja minä ja lapset eletään omaa elämäämme. Noinhan se voisi aina olla, mutta minä yleensä kuitenkin sorrun siihen, että odotan, että mies tulisi jo töistä tai toivon, että hän ehtisi tehdä meidän kanssa jotain yhdessä. Mutta kun mies ei aina ehdi meidän juttuihin mukaan, niin silloin nuo toiveet pitää osata heittää pois ilman, että siitä jää itselle paha mieli.