Kuka väittää/uskoo, että ponnistusvaihe voi olla kivuton ilman puudutteita?

murtunut jos siihen sattuu ihan saatanasti ja on vinossa? Oletan että sentään jo aika iso lapsi olit kun yksin olit matkassa? Miten tyhmä tarvii ihmisen olla että jalka murtuneena ja vinkkelissä mielummin lähtee pyöräilemään kuin pyytää apua? Ei mesooja sä et ole terve joko keksit näitä omasta päästä tai sit todella olet sekopää pahimmasta päästä :D

mut edelleenkään sä et tiedä muiden supistuksista yhtään mitään vain omistasi!

Ilmeisesti sitten hyvinkin tyhmä, kun en osannut murtumadiagnoosia itse tehdä. Ja sen jalan tilanteen näki ottamalla kengän pois. MISTÄ minä olisin keskellä yötä lähtenyt pölvästi apua pyytämään kun koti oli 3 kilsan päässä? Ei ole minulta pois et usko =) Ensin kysytte kokemuksia ja sitten kun kerrot niin hullu oot!!! No se kertoo vaan siitä että olin ja olen edelleen oikeassa tuon kivunsiedon suhteen.

Just äsken tulin portaat kierien alas ja pää on vinkkelissä, sattuu niin maan perusteellisesti mut urheesti vaan näpyttelen tässä...takuulla sä mesooja jos itkisit ja poraisit mammaa apuun!

HAHAHAHA

Takuulla en =) Ei se mamma sieltä mullan alta pelastamaan tulisi.

Sen verran minulla ( ei siis sinulla ) on järkeä että tuossa vaiheessa tietenkin lähtisin lääkäriin. En minä henkeäni vaarantaisi turhan takia. Synnytyshän onkin ihan hurjaa extremeä =)

ja mieti että on olemassa mielisairauksia jotka vaikuttavat psykosomaattisesti eli on olemassa todisteita siitä että ihmisen kipuaistimus heikkenee kun päässä pahasti vinksahtaa...ettei vaan olis kyse nyt sun kohdallas tästä?

toisen synnyttähän kanssa? Kerro nyt odotan edelleen vastausta...

nooh sanotaan nyt näin että sattuman kauppaa kuten myös se miten paljon sitä kipua ihminen tuntee eri tilanteissa :) t. syöpään kuolleen siskon elossa oleva sisar :D

tokihan se voi hänelle sitä olla...jollekulle muulle se olis voinu olla vasta alkusoittoa tulevasta. Minä olen hyvä esimerkki siitä. Ekassa synnytyksessä koin ihan helvetillisiä kipuja kun toisessa taas kaikki ole huomattavasti lievempää ja siedettävämpää. eikä mun kipukynnys ole muuttunut miksikään...uskomatonta että joku jaksaa tällaisesta täällä mesota ja vängätä.

Kipu on jokaiselle ihmiselle yksilöllinen ja henkilökohtainen kokemus, eikä kipukokemuksia voi vertailla. Kipuaistimus ja sen voimakkuus on aina subjektiivinen kokemus eikä sitö vaan voi verrata toisen ihmisen kokemaan kipuun...selvensikö tää yhtään mesoojan mieltä?

tämä teidän "mesooja" on menettänyt siskonsa syövälle.Ilmeisesti pitkällisen sairastamisen seurauksena.Hän ilmeisesti vertaa kivunsietokykyjä hieman sen mukaan mitä siskolle kävi.Suomeksi;vain heikot vinkuu synnytyskipuja ja vahvat kestää syövästä johtuvat kivut ja kuoleman odottelun ja silti häviää taistelun.

Älkää kiusatko toista.

Voi vain kertoa omista kokemuksistani: kolme lasta, nuorin syntyi niin, että ponnistuvaiheessa kyllä käytin ilokaasua (josta ei ollut mitään apua), muuten vallan luomusti. Avautumisvaiheen hallitsin hyvin itse ja yksikseni, kaikki meni hienosti. Sitten ponnistusvaihe..hyvin pian aloin toivoa, että hakisivat jo imukupin ja kaikki mahdolliset apuvälineet, en pysty, en voi itse ponnistaa, sattui niin pirusti;-(! Itse en voi kuvitella, että se ei jollakulla sattuisi. Avautumisen tajua ja ymmärtää ja sen voi kestää mm. liikkumalla ja kuumalla vedellä suihkuttelemalla..mutta entä sitten kun se perhanan iso kakara punkeaa pienestä reiästä ulos;-o?! Kyllä se sattuu, se repii, se raastaa:-(.



Ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia kokemuksia. Ehkä kaikkein kivuliaimmat kokemukset synnytyksestä koin, kun esikoinen oli syntymässä perätilassa, ja minut komennettiin estämään se: kontilleni pers pystyssä. Mentiin kiireelliseen sektioon. Kakkosen syntyessä puhkaistiin kalvot: kohdunsuu avautui hetkessä kokonaan, se tuntui hirveältä:-(. Sikäli kolmas oli paras kokemus..olin kuitenkin viisaana ja kokeneena itse edes suurimmaksi osaksi määräämässä, mitä tehdään ja miten;-D.

tämä teidän "mesooja" on menettänyt siskonsa syövälle.Ilmeisesti pitkällisen sairastamisen seurauksena.Hän ilmeisesti vertaa kivunsietokykyjä hieman sen mukaan mitä siskolle kävi.Suomeksi;vain heikot vinkuu synnytyskipuja ja vahvat kestää syövästä johtuvat kivut ja kuoleman odottelun ja silti häviää taistelun.

Älkää kiusatko toista.

No ei todellakaan ole mun (heikko) siskoni joka sairastui syöpään! :O

Voi voi, kylläpä siinä joku pillunsa pitkässä ponnistusvaiheessa reväyttänyt mamma hermostui :D Ei ole minun vikani jos ette osaa synnyttää ja olette niin heikkoja että pitää epiduraali ottaa. Ei ole myöskään minun vikani että siitä epiduraalista on monesti myös haittaa.

Sun synnytystaidoilla ei ole mitään merkitystä, synnytys kun ei ole taitolaji. Jokainen synnytys on erilainen, ja sitä on vaikea etukäteen tietää miten tulee sujumaan. Koko keskutelu on aivan turha, mitä näitä vertailemaan. Samahan se olisi jos käy hammaslääkärillä ja sitten riitelee vieraiden tuntemattomien ihmisten kanssa netissä että sattuiko vai ei, kun hammaslääkäri porasi hammasta. Ihan turha keskustelu.

vastaan siis ap:n kysymykseen.Ponnistusvaihe voi olla kivuton ilman puudutusta, mulla ainakin oli.Oli ihan helvetillinen työnnätys ja paineen tunne, mutta ei kipua siten kun sen käsitän.Ihmettelin sitä itsekin sillä eräs ystävistäni kertoi sen olleen synnytyksensä ehdottomasti kivuliain vaihe.Ja synnytykseni oli kaikin tavoin normaali ja lapsi yli 3kg.

Muutamissa ketjuissa tälläsiä väitöksiä on tullut esille. Itseni on hyvin hyvin vaikea tätä uskoa! Kyllähän se lapsen tuleminen ottaa luihin ja lihaksiinkin, ei pelkästään siihen alapäähän! Ei se nyt kudostyypistä voi olla kiinni, sattuuko vai ei.

En ole ottanut synnytyksissä muuta kuin ilokaasua. Varsinkin ensimmäisessä synnytyksessä vaivuin synnytysregressioon, eli olin täysin omissa maailmoissa, ja toistamalla tiettyä hengitysmallia ( joogasta tuttu ujjayi-hengitys) ja tiettyjä liikkeitä, en tuntenyt käytännössä ollenkaan kipua. NE pari kertaa kun herpaannuin tuosta tilasta kivut olivat todellakovat, joten esim. käyrällä mua ei makuutettu, koska hyppäsin supistuksen tullessa alas pediltä niin että monitorit lenteli.

Mutta siis kysymykseen: ponnistusvaihe ei ole sattunut kertaakaan. Viimeiset supistukset ennen ponnistusvaihetta oli ihan hirveitä, kun ponnistutti ihan hirveästi, mutta vielä ei saanut. Itse ponnistaminen taas ei ole sattunut, mutta se on mun mielestä aina vähän pelottavaa ollut.

Ekaa ponnistelin reilut 40 minuuttia, johtuen siitä, että sekavassa tilassani kuvittelin edelleen, että harjoitussupistuksiahan tässä vaan, ja kyllä tästä vielä takas kotiin mennään odottelemaan sitä OIKEAA synnytystä... Toka tuli hetkessä ( syntyi veteen, eikä tarvinnut edes ponnistaa, kun kroppa vaan pukkasi vauvan pihalle) ja kolmas ponnistus oli n 2 minuuttia.

Muutamissa ketjuissa tälläsiä väitöksiä on tullut esille. Itseni on hyvin hyvin vaikea tätä uskoa! Kyllähän se lapsen tuleminen ottaa luihin ja lihaksiinkin, ei pelkästään siihen alapäähän! Ei se nyt kudostyypistä voi olla kiinni, sattuuko vai ei.

voi olla kivuton jos ei ole ottanut lääkkeellistä kivunlievitystä, ja elimistön omat mömmöt toimii.

yhdessäkään kolmesta synnytyksestäni ponnistusvaihe ei ole sattunut. Toki painetta ja epämiellyttävää tunnetta jne., mutta ei kipua.



Mulla on ns. synnyttäjän lantio, ehkä johtuu tästä...

Mulla oli epiduraali, jota lisättiin 3 kertaa. Siinä välissä aina saatananmoiset kivut. Ihan synnytyksen loppuvaiheessa taas kaameet kivut, kätilö kurkkas alapäähän ja kohdusuu 5cm auki. Lisäsivät epiduraalia, kivut loppuivat taas heti.

Yhtäkkiä oli kohdunsuu auennut 10minuutissa 5sentistä 10 sentiin ja vauva tuli ulos parilla ponnistuksella, sain IV:n asteen repeämät ton vauhdikkaan ulostulon ansiosta. Mutta missään vaiheessa en tuntenut minkään laista kipua enää.

kuin ekan sivun ketjusta :)



Mutta, omat kokemukset. Kolme lasta synnyttänyt alateitse, ponnistusvaiheet 3-10 min. Eli ovat kaikki tulleet suht helposti pihalle :) Ponnistusvaihe on ollut aina helppo, en voi sanoa että siinä olisi tuntunut kipua. Supistukset ovat olleet kivuliaampia varsinkin siinä loppuvaiheessa. Ei kuitenkaan mitään sietämätöntä, koska mitään kivunlievitystä en ole tarvinnut kertaakaan.



Yleensäkin itselläni kipukynnys on aika korkealla, en tiedä johtuuko siitä, vai olenko sitten "sopiva" synnyttäjä.



Jokainen kuitenkin kokee kivun omalla tavallaan, en oikein edes tiedä miten voisi verrata eri henkilöiden eri kipuja keskenään?

Kyllä näin voi olla! Ensimmäinen synnytykseni oli täysin kivuton. Kaksi muuta kyllä aivan normaaleja. Syytä on vaikea selittää. Myös mummillani yksi kivuton synnytys viidestä.

Mulla oli epiduraali, jota lisättiin 3 kertaa. Siinä välissä aina saatananmoiset kivut. Ihan synnytyksen loppuvaiheessa taas kaameet kivut, kätilö kurkkas alapäähän ja kohdusuu 5cm auki. Lisäsivät epiduraalia, kivut loppuivat taas heti.

Yhtäkkiä oli kohdunsuu auennut 10minuutissa 5sentistä 10 sentiin ja vauva tuli ulos parilla ponnistuksella, sain IV:n asteen repeämät ton vauhdikkaan ulostulon ansiosta. Mutta missään vaiheessa en tuntenut minkään laista kipua enää.

Mulla hävisi spinaalin vaikutus reilusti ennen ponnistusvaihetta mutta siltikin tunsin supistukset vain paineena eikä se venyminen tuntunut muutakuin epämukavana venymisenä =D

Siis minuun ei sattunut ponnistusvaihe ollenkaan, ei tullut repeämiä ja kaikki sujui hyvin.



Ja en usko että on vain kudostyypistä kiinni vaan myös kipukynnys vaikuttaa asiaan..;)