Lue keskustelun säännöt.
Onko minun menestykseni miehen tappio?
13.04.2011 |
Mieheni on kärsinyt vuosia masennuksesta, ja minä olen ollut "perheen pää" eli ollut kokopäivätyössä ja huolehtinut käytännön asioista. Olen saanut tunnustusta työssäni ja edennyt hyvin.
Nyt sitten kävi yllättäen niin, että lyhyen ajan sisällä minä menetin työni ja mies sai vakipaikan arvostetusta firmasta. Yhtäkkiä hänen masennuksensa onkin tiessään ja mies hehkuttaa elämän ihanuutta. Hän on sitä mieltä, ettei minun kannata töitä hakeakaan, olen lasten kanssa kotona ja hän käy töissä.
Onko miehen onni oikeasti kiinni siitä, että hän menestyy paremmin kuin vaimonsa?
Haukkujille tiedoksi: en ole todellakaan korostanut itseäni tai menestystäni, vaan pikemminkin yrittänyt pitää matalaa profiilia, jotta mies tuntisi itsensä tärkeäksi eikä vain menestyneen naisen tohvelimieheksi.
Kommentit (9)
Etkös sinäkin nyt voisi olla tyytyväinen siitä, että miehesi masennus on poissa ja hän sai töitä. Jos et halua olla kotona, niin sitten vain työn hakuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mielelläni välillä vähän relaan.
Ihmettelen vaan, että oliko se miehen masennus todella kiinni siitä, että minä menestyin häntä paremmin? Nyt hän on ihan toinen mies, ja haluaisi myös lisää lapsia, mitä vastusti aiemmin ehdottomasti.
ap
sun työnmenetyksellä on asian kanssa mitään tekemistä vaan miehen omalla onnistumisella. Huomaathan tuon itsestäsikin, miten katkeraksi muutut, kun et saa enää tunnustusta työstä.
enkä ole mikään uraihminen tai kovin kunnianhimoinen, joten nykyinen tilanne on mielestäni ihan ok.
ap
että kestää jos on itse työtön ja vaimo menestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun työnmenetyksellä on asian kanssa mitään tekemistä vaan miehen omalla onnistumisella. Huomaathan tuon itsestäsikin, miten katkeraksi muutut, kun et saa enää tunnustusta työstä.
En ole tippaakaan katkera. Minun mielestäni on aivan ok tämä nykyinen tilanne. Tai siis eihän tietenkään ole kivaa menettää työtään, mutta ei se työ ole minulle kovin tärkeää niin kauan kuin elanto on taattu.
ap
usko, että miehen masennus olisi siitä helpottunut, jos sinä olisit jäänyt työttömäksi eikä hänelle olisi tapahtunut mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että tunne omasta epäonnistumisesta uralla on todella raskasta kestää. Se työ (ja tulot) on tietyllä tavalla ihmisen arvon mittari nyky-yhteiskunnassa.
Mutta silti sellainen kateus tai kilpailuasetelma puolisoiden välillä on minusta tosi kammottavaa.
Mulla on yksi miespuolinen tuttu, jonka vaimo on menestynyt uralla huomattavasti paremmin, ansaitsee usein moninkertaisesti mieheen verrattuna. Ja tämän miehen suhtautuminen on ollut kautta vuosien... sanotaanko hapanta.
Aika tavalla se vähättelee niitä vaimon saavutuksia (selän takana), suhtautuu silminnähtävällä kateudella tämän tilipussiin (vaikka tulot menevät yhteiselle tilille!), ja samaan aikaan sillä on aika roima annos sellaista "epistä!"-henkistä närää. Ihan kuin vaimo ei olisi hänestä ansainnut löytää unelmaduuneja niin helposti, tulla aina "tosta vain" palkatuksi. Samoin tää mies myös "humoristisesti" naljaillen väheksyy alaa, jolla vaimo on töissä.
Tosi prinssi siis.
Eli kyllä, tämä on ollut ko. henkilölle kova pala. Avioliitto on kitkutellut miten kuten, ja voin olla aika varma siitä että jos roolit yhtäkkiä kääntyisivät päälaelleen, miehen reaktio olisi lähinnä riemastunut helpotus.
Ja ironista kyllä tämä pariskunta on todella tarvinnut niitä vaimon (huomattavia) tuloja, sillä mies oli useita vuosia alityöllistettynä ja työttömänäkin, mutta elintasosta eivät silti voineet tinkiä (henkilökohtaisen konkurssin partaalle saakka).
PS. Tämä mies muuten harkitsi myös maksullisella naisella käymistä yhteen aikaan, kun sillä ei itsellään ollut tuloja lainkaan, eli vaimo olisi tietämättään senkin lystin kustantanut. Ihana tyyppi!
Mun vaimo menestyy tätä nykyä paremmin työelämässä ja se näkyy myös tilinauhassa. Mun mielestä se on kaikin puolin OK ja olen todella iloinen vaimon menestyksestä. Vaativan tehtävän aiheuttama stressi tosin vähän huolettaa.