Lue keskustelun säännöt.
Kuka väittää/uskoo, että ponnistusvaihe voi olla kivuton ilman puudutteita?
20.04.2011 |
Muutamissa ketjuissa tälläsiä väitöksiä on tullut esille. Itseni on hyvin hyvin vaikea tätä uskoa! Kyllähän se lapsen tuleminen ottaa luihin ja lihaksiinkin, ei pelkästään siihen alapäähän! Ei se nyt kudostyypistä voi olla kiinni, sattuuko vai ei.
Kommentit (200)
toiset kun avautuvat vaan lievemmillä suppareilla kuin toiset...mullakin ekassa synnytyksessä oli helvetin kovia suppareita ja avautuminen kesti 14h kun taas toisessa olivat paljon lievempiä ja avautuminen tapahtui 4ssä tunnissa :D
mä veikkaan että sä vaan et ole kokenut vielä kunnon supistuksia! Mut älä huoli ei sun ole tarviskaan...vai onko?
Kerro minulle MIKSI on niin kova paikka että toiset kestää kipua paremmin kuin toiset? Jos sillä ei kerran edes ole mitään väliä? Minun supistukset alkoivat ( siis paikkoja avaavat) molemmissa raskauksissa jo puolen välin jälkeen joten aika naurettavaa itkeä jostain 14 tunnin supistuksista. Haloo, 14 tuntia, mitätön aika. Ilmeisesti et oikein tajua lukemaasi mutta voin kerrata kolmannen kerran. Eka synnytys oli käynnistetty jossa oli tauottomat supistukset. Koita jo vaan tajuta että toiset on vahvoja, toiset heikkoja =) Ja voi kuule, oikeasti synnytyskivut on NIIIIIIN pientä sen rinnalla mitä kipuja ihmisellä voi olla.
Minä uskon, ettei kysymys ole kipukynnyksestä, vaan siitä, että jokainen synnytys on erilainen jopa samalla henkilöllä. Esim äidilläni on ollut hyvinkin kivuliata synnytyksiä, mutta myös erittäin helppo ja kivuton(joka oli muuten ensimmäinen...). Että muuttuiko hänellä kipukynnys ja luonne heikkeni, vai mitä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sun kivut välttämättä olleet edes kovia. Miten voit verrata, kun et tiedä mitä muut ovat kokeneet. Ehkä sulla oli vaan löysemmät paikat ja isompi lantio.Kuten sanoin jo, synnytyskipu ei todellakaan ole ainoa kipu jota olen kokenut ja se mitä olen kokenut on sellaista joihin muut sanovat että luulivat kuolevansa, ovat soitelleet ambulansseja jne :D Miten löysemmät paikat ja isompi lantio vaikuttaa kivunsietokyvyyn? Tai muuhun kuin synnytyskipuun. Tai siihen että oikeasti joku muutaman tunnin synnytyskipu on aivan olematonta moneen muuhun kipuun verrattuna =) On se naurettavaa että joidenkin supistusten takia jopa itketään, aikuiset naiset! Kerro MIKSI tämä kolahtaa teihin niin lujaa jos en kerran ole kovia supistuksia tuntenut eikä asialla ole väliä?
tosiesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tosin en jaksanu edes lukee loppuun. Ketään ei taida kiinnostaa. heippa reppana!
siirtymävaiheelta. Jos sulla ei ollut vielä lupa ponnistaa, mutta oli tunne, että ponnistuttaa, niin kyseessä voi tosiaan olla siirtymävaiheen supparit. Minulla supistus oli niin voimallinen, että olisin halunnut ponnistaa ja muutaman kerran teinkin niin. Kysyin kätilöltä, että miksi ei saa vielä ponnistaa ja se sanoi, että minulta menisi muuten voimat, jos aloittaisin ponnistamaan jo nyt. Vauva ei ollut vielä laskeutunut täysin. Minä taas luulen, että ponnistaminen olisi hyvinkin voinut laskea vauvaa alemmas. Mutta tosiaan nämä epiduraalin jälkeen tulevat supistukset tulevat niin nopeaan tahtiin, että väliä tuskin edes on ja itselläni tämä vaihe kesti lähes kaksi tuntia. Aivan helvetillinen kipu. Sitten kun sain ponnistaa, niin vauva oli pihalla kahdessa minuutissa. Niin kyllästynyt olin siihen touhuun. Halusin vaan sen äkkiä pihalle. Ja siinä kohtaa ei tuntunut kipua niin paljon, kun sai ponnistaa.
Siirtymävaihehan se varmaan sit oli. Misk mä en oo kuullu tästä termistä puhuttavan aikasemmin? Kestääkö se yleensä niin pitkään? Mulla kesti tunnin.
ja sitä pidempää se kestää mitä aikaisemmin se epiduraali on lakannut vaikuttamasta. Lisää eivät mulle antaneet, kun olin jo niin paljon auki, käytännössä kai täysin auki, että siirryttiin odottelemaan milloin vauva on valmis tulemaan pihalle. Se ei sitten tapahtunutkaan ihan heti. Ja tosiaan välillä oli ihan pakko ponnistaa tässä siirtymävaiheessa, kun ei vaan pystynyt pidättämään ponnistusta.Joo, se oli siirtymävaihe! Mulle kävi ihan samalla tavalla kuin sulle! Vähän siistii, nyt mä tiedän mitä on tapahtunut! :) Mutta ihmettelen misk kuulen tästä termistä vasta nyt...
En tiedä kirjataanko synnytystä noin tarkasti synnytyskertomukseen vai merkitäänkö tämä vaihe ponnistusvaiheeksi. Joka tapauksessa, jos kätilö on kertonut synnytyksestä sen kulusta, ei ole mikään ihme, että suurinosa menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä se niin helvetisti sattuu, että ei siinä aina kuule mitä muut sanoo. Vaikeinta on melkein keskittyä toisten puheeseen, ohjeisiin ja niiden noudattamiseen. Itse siinä on kuitenkin kivusta transsissa ja murisee ja mylvii kuin villieläin. Mulla taisi jäädä mieleen, kun olin lukenut synnytyksen vaiheista jo ennen synnytystä.
Supistuskipua on eri tasoista riippuen supistuksen laadusta ja voimakkuudesta....kaikki vaan ei ole kiinni sietokyvystä. Vai meinaako se että tietty kipu on aina samanlaista kaikille? Syöpäpotilaan kipu on tismalleen samanlaista kuin naapuripetin syöpäpotilaalla jne? HALOO! Esim mulla 3 synnytystä takana ja kaksi ekaa olivat kivun suhteen lasten leikkiä kun taas kolmannessa supisutskipu oli todella paljon voimakkaampaa. Ei tullu ees mieleen että joku kuvittelee kivun olevan sama kaikille :D
elämä opettaa :D mäkin muistan olleeni tietyissä asioissa noin yksioikoinen silloin nuorempana ja kokemattomampana. Nyt voin jo nauraa sen aikaiselle itselleni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko tullut mieleen ettei se sun suuri kipukynnys ole välttämättä kiinni luonteen lujuudesta vaan että kyseessä voi olla esim hermostollinen erilaisuus? Me ihmiset kun olemme erilaisia ja kipu ja sen taso ei ole absoluuttisesti sama kaikilla! tunnut kyllä aika yksinkertaiselta....
Eikö teillä järki sano sen vertaa että käynnistetty synnytys jossa supistukset ovat tauottomat ja joutuu vaan makaamaan paikoillaan on niitä "kovia" supistuksia. Ja koviahan ne oli mutta ei niin kovia ettenkö olisi valittamatta ja luomuna selvinnyt. Toiset valittaa, itkee ja ottaa kivunlievitystä ja toiset porskuttaa vaikka sisulla. Ei tietenkään se kivun taso ole samanlainen koska ulina, vikinä ja valitus vaan vaikeuttaa sitä jaksamista, hengittelee rauhallisesti ja ottaa ennen kaikkea hyvän asenteen niin kyllä kestää! Jos kestää. Kaikki ei kestä eikä sekään häpeä ole vaikka aika monelle tuntuu olevan. =)
elämä opettaa :D mäkin muistan olleeni tietyissä asioissa noin yksioikoinen silloin nuorempana ja kokemattomampana. Nyt voin jo nauraa sen aikaiselle itselleni...
Juu juu, uskottele toki itsellesi etten ole kipua tuntenut. Synnytys on kaikin puolin naurettava kokemus moniin muihin tilanteisiin verrattuna. Ja silti suurin osa naisista meuhkaa sen takia, itkee, ottaa kivunlievitystä jne. Tokihan se olen minä joka ei oikeasti mistään mitään tiedä vaikka tuolla logiikalla ne teidän supistukset on voineet olla kivuttomia mutta ette vaan ole kestäneet edes niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oli helpoin mun synnytyksistäni :D suppareita tuli nopeeseen tahtiin mutta eivät olleet mitenkään kovimmasta päästä...sun ongelmas vaan on se että et osaa suhteuttaa omia kokemuksias mihinkään sulla on vaan liian vähän elämänkokemusta. Sä vaan luulet ja oletat kaikenlaista mutta oikeaa kokemusta tai tietoa ei ole...t. 3 kertaa synnyttänyt
onko tullut mieleen ettei se sun suuri kipukynnys ole välttämättä kiinni luonteen lujuudesta vaan että kyseessä voi olla esim hermostollinen erilaisuus? Me ihmiset kun olemme erilaisia ja kipu ja sen taso ei ole absoluuttisesti sama kaikilla! tunnut kyllä aika yksinkertaiselta....
Eikö teillä järki sano sen vertaa että käynnistetty synnytys jossa supistukset ovat tauottomat ja joutuu vaan makaamaan paikoillaan on niitä "kovia" supistuksia. Ja koviahan ne oli mutta ei niin kovia ettenkö olisi valittamatta ja luomuna selvinnyt. Toiset valittaa, itkee ja ottaa kivunlievitystä ja toiset porskuttaa vaikka sisulla. Ei tietenkään se kivun taso ole samanlainen koska ulina, vikinä ja valitus vaan vaikeuttaa sitä jaksamista, hengittelee rauhallisesti ja ottaa ennen kaikkea hyvän asenteen niin kyllä kestää! Jos kestää. Kaikki ei kestä eikä sekään häpeä ole vaikka aika monelle tuntuu olevan. =)
mees nyt tuottaa itttelees jotain kipua vaikka, kun sua ei tosiaan täällä kukaan enää kaipaa. Vaikka säää seisoisit käsilläs, niin et saa ketään noiden tyhmies mielipitedes taakse. Yritä ymmrätää, että kakki me koetaan tätä maailmaa eri tavalla. Et voi tehdä omies kokemusten perusteella mitään arvioo siitä, miten muut ihmiset kokee asioita. Ei ni ei. Nyt ei auta itku eikä hammasten kiristys. Olet väärässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on suurin tarve pitää meteliä itsestään palstoilla ;D...joo joo yrität kovasti uskotella että olet kokenut kovat kivut ja siedit ne parhaiten mutkun et raasu tajua ettet sä tiedä toisten kivun määrästä yhtään mitään!
esim käynnistetyssä synnytyksessä jatkuvasti tulevat supparit olis aina niitä voimakkaimpia? eihän se siitä mitään kerro! aiemmin kerroin että siskoni kuoli aivokasvaimeen. Oli 10cm kasvain päässä ja kivut paljon lievemmät kuin sellaisella jonka päässä kasvaa 2cm kasvain. Siskoparalla vaan oli onnea sillä kertaa ihan kuten sullakin mesooja kun olet selvinnyt lievemmillä kivuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim käynnistetyssä synnytyksessä jatkuvasti tulevat supparit olis aina niitä voimakkaimpia? eihän se siitä mitään kerro! aiemmin kerroin että siskoni kuoli aivokasvaimeen. Oli 10cm kasvain päässä ja kivut paljon lievemmät kuin sellaisella jonka päässä kasvaa 2cm kasvain. Siskoparalla vaan oli onnea sillä kertaa ihan kuten sullakin mesooja kun olet selvinnyt lievemmillä kivuilla.
Ei kukaan. Katsos kun olen synnyttänyt useamman kerran ja pystyn vertaamaan. Huvittavaa että täällä ämmät mesoo omista kokemuksistaan mutta juuri minä en voi tietää mitenkään mistään. Jos minut keisarinleikkattaisiin ilman puudutusta niin te itkisitte silloinKIN että "sä et vaan voi tietää!!" :D Mistä SINÄ tiedät että tällä toisella oli lievemmät kivut kuin tällä toisella? Kauheaa itsensä kehumista kun kuvittelet tietäväsi paremmin kuin minä. Ja kuten sanoin, kaikista mun kipukokemuksista synnytyskipu on ollut ihan lasten leikkiä, silti suurin osa teistä ei selviä EDES siitä ilman kivunlievitystä. Surkeaa, surkeaa. Ja sitten ei osata edes ponnistaa vaan voi mennä tuntikin kun ei osata ponnistaa yhtä vauvaa ulos ( poikkeustilanteet pois) Harmi että sun siskos kuoli, tais Luoja pistää vahingossa osat väärin päin =)
esim käynnistetyssä synnytyksessä jatkuvasti tulevat supparit olis aina niitä voimakkaimpia? eihän se siitä mitään kerro! aiemmin kerroin että siskoni kuoli aivokasvaimeen. Oli 10cm kasvain päässä ja kivut paljon lievemmät kuin sellaisella jonka päässä kasvaa 2cm kasvain. Siskoparalla vaan oli onnea sillä kertaa ihan kuten sullakin mesooja kun olet selvinnyt lievemmillä kivuilla.
Ei kukaan. Katsos kun olen synnyttänyt useamman kerran ja pystyn vertaamaan. Huvittavaa että täällä ämmät mesoo omista kokemuksistaan mutta juuri minä en voi tietää mitenkään mistään. Jos minut keisarinleikkattaisiin ilman puudutusta niin te itkisitte silloinKIN että "sä et vaan voi tietää!!" :D Mistä SINÄ tiedät että tällä toisella oli lievemmät kivut kuin tällä toisella? Kauheaa itsensä kehumista kun kuvittelet tietäväsi paremmin kuin minä. Ja kuten sanoin, kaikista mun kipukokemuksista synnytyskipu on ollut ihan lasten leikkiä, silti suurin osa teistä ei selviä EDES siitä ilman kivunlievitystä. Surkeaa, surkeaa. Ja sitten ei osata edes ponnistaa vaan voi mennä tuntikin kun ei osata ponnistaa yhtä vauvaa ulos ( poikkeustilanteet pois) Harmi että sun siskos kuoli, tais Luoja pistää vahingossa osat väärin päin =)
en oo kyllä ennen kuullu, että toinen toivoo toisen kuolemaa. Kamalaa mihin asti nainen on valmis menemään vana sent akia, ettei tarviis myöntää olevansa väärässä. Onneks meille muille riittä tieto siitä, että sinä olet väärässä. Sä voit elää noissa pilvilinnoissasi ihan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko tullut mieleen ettei se sun suuri kipukynnys ole välttämättä kiinni luonteen lujuudesta vaan että kyseessä voi olla esim hermostollinen erilaisuus? Me ihmiset kun olemme erilaisia ja kipu ja sen taso ei ole absoluuttisesti sama kaikilla! tunnut kyllä aika yksinkertaiselta....
Eikö teillä järki sano sen vertaa että käynnistetty synnytys jossa supistukset ovat tauottomat ja joutuu vaan makaamaan paikoillaan on niitä "kovia" supistuksia. Ja koviahan ne oli mutta ei niin kovia ettenkö olisi valittamatta ja luomuna selvinnyt. Toiset valittaa, itkee ja ottaa kivunlievitystä ja toiset porskuttaa vaikka sisulla. Ei tietenkään se kivun taso ole samanlainen koska ulina, vikinä ja valitus vaan vaikeuttaa sitä jaksamista, hengittelee rauhallisesti ja ottaa ennen kaikkea hyvän asenteen niin kyllä kestää! Jos kestää. Kaikki ei kestä eikä sekään häpeä ole vaikka aika monelle tuntuu olevan. =)
onko tullut mieleen ettei se sun suuri kipukynnys ole välttämättä kiinni luonteen lujuudesta vaan että kyseessä voi olla esim hermostollinen erilaisuus? Me ihmiset kun olemme erilaisia ja kipu ja sen taso ei ole absoluuttisesti sama kaikilla! tunnut kyllä aika yksinkertaiselta....
Eikö teillä järki sano sen vertaa että käynnistetty synnytys jossa supistukset ovat tauottomat ja joutuu vaan makaamaan paikoillaan on niitä "kovia" supistuksia. Ja koviahan ne oli mutta ei niin kovia ettenkö olisi valittamatta ja luomuna selvinnyt. Toiset valittaa, itkee ja ottaa kivunlievitystä ja toiset porskuttaa vaikka sisulla. Ei tietenkään se kivun taso ole samanlainen koska ulina, vikinä ja valitus vaan vaikeuttaa sitä jaksamista, hengittelee rauhallisesti ja ottaa ennen kaikkea hyvän asenteen niin kyllä kestää! Jos kestää. Kaikki ei kestä eikä sekään häpeä ole vaikka aika monelle tuntuu olevan. =)
ei kyse ole mistään henkisestä lujuudesta pelkästään. Kipu voi olla niin kova, että oksentaa spontaanisti.
Miksi sinulle kivun kestäminen on yhtä kuin itkemättä jättäminen ja valittamattomuus. Onhan sekin tapa kestää kipua, että huutaa vaikka perkelettä. Ei se sinusta parempaa ja kestokykyisempää tee, jos oletkin tottunut pitämään mölyt mahassasi. Toiset osaa ilmaista itseään paremmin kuin toiset, toiset eivät myöskään häpeä luonnolisia tuntemuksia niin paljon, että eivät voi sitä ulospäin näyttää. Silti mikään mitä olet sanonut ei todista, että kestäisit paremmin kipua. Ehkä sinun tauottomat supistukset eivät olleet niin kovia. Joillakin supistukset, niiden nopeudesta huolimatta, ovat suht kivuttomat.
kivuton ja lyhyt ponnistusvaihe. Avautumisvaiheen loppupuolella kyllä koski supistuksen tullen, mutta ponnistusvaiheessa tosiaan kivut katosivat. Sitten kyllä taas sattui hemmetisti kun tikkejä laitettiin, kun puudutteet eivät toimineet.
en oo kyllä ennen kuullu, että toinen toivoo toisen kuolemaa. Kamalaa mihin asti nainen on valmis menemään vana sent akia, ettei tarviis myöntää olevansa väärässä. Onneks meille muille riittä tieto siitä, että sinä olet väärässä. Sä voit elää noissa pilvilinnoissasi ihan keskenään.
Enhän minä sitä toivo! Sanoin vaan että tainnut vahinko käydä Luojalla. Millä perusteella SINÄ olet oikeassa ja tiedät muiden kokemat kivut ja minä en? Tajuatko itsekään omaa ristiriitaisuuttasi?
useampaan kertaan synnyttänyt :D APUA! Mäkin olen moneen kertaan synnyttänyt ja olen kokenut helpot synnytykset ja silti tajuan ettei asialla ole kipukynnyksen kans mitään tekemistä vaan aistit ovat eri ihmisillä erilaiset. Hermosto on erilainen ja elimistön tapa toimia aivan erilainen...kivun määrä ja laatu ei ole vakio!
Neljästä lapsestani nimenomaan isokokoisen esikoisen ponnistusvaihe oli lähes kivuton. Missään synnytyksistäni ponnistusvaihe ei oole ollut karmeaa kipua ollenkaan.
onko tullut mieleen ettei se sun suuri kipukynnys ole välttämättä kiinni luonteen lujuudesta vaan että kyseessä voi olla esim hermostollinen erilaisuus? Me ihmiset kun olemme erilaisia ja kipu ja sen taso ei ole absoluuttisesti sama kaikilla! tunnut kyllä aika yksinkertaiselta....