Mitkä ovat mielestäsi raskauden ja synnytyksen suurimmat tabut?
Hei
Olemme tekemässä Vauva-lehteen juttua raskauteen ja synnytykseen liittyvistä tabuista ja kysyisimme teiltä mielipiteitä:
Mistä raskauden ja synnytykseen liittyvistä “hankalista” asioista mielestäsi vaietaan? Mikä/mitkä asiat ovat tulleet sinulle tästä johtuen yllätyksenä? Mistä tabuaiheista haluaisit tai olisit halunnut tietää etukäteen?
Entä oletko oppinut omasta raskaudestasi tai synnytyksestäsi jotain “tabumaista”, jonka haluaisit jakaa muiden kanssa?
Jos et halua vastata tähän avaukseen, voit laittaa myös meiliä osoitteeseen kysely1@luukku.com. Kirjoita aihekenttään Tabut.
Kommentit (213)
Todellakin se, että synnytyksen jälkeen olo voi olla aivan hirveä - ettei ajattele että kunhan synnytyksen kestää niin sitten alkaa onni ja auvo. Vaan että voi särkeä, tulla kuumetta, olo olla kaikinpuolin surkea niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja etenkin nimen omaan fyysisesti, mistä taas sitten johtuu henkinenkin surkeus. Ettei jaksa nauttia vauvastakaan niin täysin, kun itsellä tosi ankea olo kipuineen ja särkyineen, vaikka synnytys menisikin "viimeisen päälle" hyvin. Ja että heti voi tuntua valtavalta kuilulta suhteessa mieheen, joka on normaali ja itse aivan heikossa jamassa. Vielä sitten kotonakin.
Yksi tabu on kohtukuolema. Siitä puhutaan ihan tajuttoman vähän, esim. monissa odotusoppaissa siitä ei mainita ollenkaan.
Enkä tarkoita, että neuvolan pitäisi lietsoa odottajien pelkoa, mutta voisihan asiasta puhua edes sen verran, että mahdollisuus on olemassa. Samalla pitäisi korostaa liikelaskennan ja äidin oman vaiston tärkeyttä.
neuvolan työntekijät eivät ole kätiöitä vaan terkkareita, joiden koulutus ei anna aina parhaimpia valmiuksia ohjata odottavia ja juuri synnyttäneitä äitejä. Terkkareiden taso vaihtelee huimasti, ja esimerkiksi imetyksen kohdalla on ihan tuurista kiinni, paljonko neuvolasta saa tukea. Äitejä pitäisi rohkaista aktiivisesti hakemaan apua muualtakin kuin neuvolasta, jos kokevat että eivät sitä sieltä saa.
työntekijät ovat nyös kätilöitä. Itselläni on ihana, kokemut ja pätevä neuolanterkka, joka on myös kätilö.
neuvolan työntekijät eivät ole kätiöitä vaan terkkareita, joiden koulutus ei anna aina parhaimpia valmiuksia ohjata odottavia ja juuri synnyttäneitä äitejä. Terkkareiden taso vaihtelee huimasti, ja esimerkiksi imetyksen kohdalla on ihan tuurista kiinni, paljonko neuvolasta saa tukea. Äitejä pitäisi rohkaista aktiivisesti hakemaan apua muualtakin kuin neuvolasta, jos kokevat että eivät sitä sieltä saa.
että suoli tyhjenee kun vauva tulee ulos.
Vaikka eipä sitä siinä itse tilanteessa osaa hävetä, siinähän tulee kaikenlaista eritettä ja kudosta ulos joka tapauksessa.
ei ole kerrottu jälkivuodon määrää. sitä, että se voi olla 30-40 kertainen kuukautisiin nähden. jossain puhuttiin vain kuin runsaista kuukautisista. No kaksi työsidettäkään ei pitänyt tuntia kauempaa.
Kovasti kyllä puhutaan pahoinvoinnista ja närästyksestä, mutta mulle tuli yllätyksenä miten kovilla peräaukko on, vaikka taitaa olla ihan yleinen vaiva.
siitä, että olo synnytyksen jälkeen voi olla ja on KAMALA. Että ei pelästy sitä, että jokapaikkaan sattuu ja alapää on kipeä ja ulostaminen sattuu ja tissit räjähtää ja nännit on tulessa ja kuume nousee samaa tahtia kuin maito... Ja että siitä vauvasta ei heti välttämättä tykkääkään vaan se tulee sit ajan kanssa.
ja ne vaivaa edelleen, nyt vuotta myöhemmin.
Kovasti kyllä puhutaan pahoinvoinnista ja närästyksestä, mutta mulle tuli yllätyksenä miten kovilla peräaukko on, vaikka taitaa olla ihan yleinen vaiva.
Vauvan imettäminen "myydään" äideille mielikuvilla lapsen parhaasta ravinnosta ja luonnonmukaisuudesta. Kuitenkin se tosiasia tästä luonnonmukaisuudesta on se, että monilla imetys sattuu aivan järkyttäväksi ja alussa jopa veri lentää nänneistä. Maidon nousu oli tuskallista ja rintoja aivan poltti. Tästä ei hiiskuttu missään. Ajan myötä toki helpotti, mutta luulen, että monille tämä tulee yllätyksenä. Ja tiedoksi nyt, että olen pitkän imetysajan kannattaja ja olen omia lapsia imettänyt jokaista yli vuoden (täys 6kk) hirveissä tuskissa.
Toinen oli jälkisupistukset ja valtava hikoilu. Jälkisupistukset sattuivat vähintään yhtä paljon kuin synnytystä edeltävät, kun oli jo muutenkin aivan puhki. Lisäksi hikoilin kuin pieni sika pari ekaa kk synnytyksestä. Hikoilu ilmeni "aaltoina" (no, osaan varautua vaihdevuosiin ;)). Toki tämäkin yksilöllistä, mutta jouduin nukkumaan pyyhkeen päällä kivikovien rintojeni kanssa ja vaihtamaan yöpaitaa 3 krt yössä.
onko tämä suurin tabu, mutta mun mielestä yleinen mielipide äideistä, joilla on toiveita synnytyksen suhteen (esim. että välilihaa tuetaan ja lämmitetään ja että synnyttäisi mieluummin jossain muussa asennossa kuin makuulta), on aika negatiivininen. Toisaalta moni sitten kertoo, että kätilöt eivät suhtaudu ollenkaan negatiivisesti toiveisiin, päinvastoin. Mutta mediassa ja muiden äititen keskuudessa synnytykseen valmistautunutta äitiä saatetaan pitää jonakin "elämysshoppailijana".
että suoli tyhjenee kun vauva tulee ulos.
Vaikka eipä sitä siinä itse tilanteessa osaa hävetä, siinähän tulee kaikenlaista eritettä ja kudosta ulos joka tapauksessa.
mulla tyhjeni suoli hyvissä ajoin ennen ponnistusvaihetta, että on tämäkin yksilöllistä. Minulle tuo ei ollut tabu, koska täällä palstallahan noista synnytyskakoista on vouhkattu ;-)
-kakkaaminen synnytyksessä
-jälkivuodon määrä
-laskeumat
-alapään turvotus loppuraskaudessa
-alapään suonikohjut
-ummetus raskaana ollessa
-pissan pidätyskyvyttömyys
-peräpukamat
Mulla ollut kaikkien raskauksien jälkeen imetys ekat n. 4 viikkoa todella tuskallista. Se vaikuttaisi olevan hyvin yleinen vaiva. Tuo kipu saa jotkut jopa lopettamaan imetyksen, kun eivät tiedä että yleensä se loppuu alkuviikkojen jälkeen.
ja myös se, että ne eivät kestä ikuisesti.
Jälkivuodon määrä ja kesto, alapään kipu että kävelykin voi olla vaikeaa, rintakipu maidon noustessa, joillakin myös jälkisupistukset imettäessä... Itsellä ainakin oli ensimmäisen viikon ajan sellainen olo kuin olisi ollut toipumassa jostain isommastakin operaatiosta, vaikka alasynnytys oli eikä leikkaus.
yllätyksenä se, kuinka kipeä voi ollakkaan synnytyksen jälkeen. Jotenkin kuvittelin koko ajan, ehkä vähän lapsellisestikkin, että kaikki loppuu siihen synnytykseen, siis kivut, ja toisin kävi. Toki synnytyskin oli kivulias mutta itse en synnytyksen jälkeen pystynyt istumaan seuraavaan 2 kk, tissit olivat ihan rikki ja vuotivat verta, välilihan leikkaushaava tulehtui, jouduin syömään parikin eri antibioottikuuria ennekuin helpotti yms. mukavaa mistä kukaan ei kyllä juurikaan varoitellut etukäteen, siis että voisi olla mahdollista!
onko tämä suurin tabu, mutta mun mielestä yleinen mielipide äideistä, joilla on toiveita synnytyksen suhteen (esim. että välilihaa tuetaan ja lämmitetään ja että synnyttäisi mieluummin jossain muussa asennossa kuin makuulta), on aika negatiivininen. Toisaalta moni sitten kertoo, että kätilöt eivät suhtaudu ollenkaan negatiivisesti toiveisiin, päinvastoin. Mutta mediassa ja muiden äititen keskuudessa synnytykseen valmistautunutta äitiä saatetaan pitää jonakin "elämysshoppailijana".
menepä haikaranpesään kättärille, niin siellä on jo ihme, jos ei toiveita ole äidillä! kannustetaan ihan toisella tavalla kuin muualla.
Yksi tabu on kohtukuolema. Siitä puhutaan ihan tajuttoman vähän, esim. monissa odotusoppaissa siitä ei mainita ollenkaan.
Enkä tarkoita, että neuvolan pitäisi lietsoa odottajien pelkoa, mutta voisihan asiasta puhua edes sen verran, että mahdollisuus on olemassa. Samalla pitäisi korostaa liikelaskennan ja äidin oman vaiston tärkeyttä.
Määrä tietysti riippuu siitä kuikna täynnä suoli tuolloin on. mutta kuulemma jopa peräruiskeen ottaneillakin aina jotain tuhrua puristuu ;)
että suoli tyhjenee kun vauva tulee ulos.
Vaikka eipä sitä siinä itse tilanteessa osaa hävetä, siinähän tulee kaikenlaista eritettä ja kudosta ulos joka tapauksessa.mulla tyhjeni suoli hyvissä ajoin ennen ponnistusvaihetta, että on tämäkin yksilöllistä. Minulle tuo ei ollut tabu, koska täällä palstallahan noista synnytyskakoista on vouhkattu ;-)
täällä suomessa puhuta lehdissä tai virallisilla tahoilla (esim. neuvola) on lääkkeetön synnytys.
Olen itse seurannut keskusteluja synnytyksistä, mutta tuntuu siltä, että missään suomalaisissa medioissa ei tarkemmin perehdytä tähän maailman luonnollisimpaan synnytystapaan, joka on esim. Tanskassa hyvin yleistä ja ehdottomasti vauvan ja äidin edun mukaista. Anna-lehdestä luin, että Karita Tykkä oli suunnitellut synnyttävänsä ilman kipulääkkeitä ja Meidän Perhe -lehdessä Nora Vilvan haastattelussa lyhyesti mainittiin, että hän oli synnyttänyt luonnonmukaisesti ilman lääkkeitä.
Olisi mukava lukea aiheesta enemmän; kuinka lääkkeettömään synnytykseen voi valmistautua, miksi äidit päätyy tähän ratkaisuun, millainen kokemus oli jälkikäteen ajateltuna ym.