Lue keskustelun säännöt.
Miksi toivomuksia synnytyksen suhteen esittävä äiti vihastuttaa?
19.04.2011 |
Odotan esikoistani ja olen lueskellut jonkin verran kokemuksia ja muuta tietoa synnytyksestä, kun olen etsinyt tietoa siitä mitä tuleman pitää.
Moni ystäväni on synnyttänyt Haikaranpesässä, jossa käsitykseni mukaan suositaan tiettyjä keinoja, jotta voitaisiin minimoida ns. lääketieteellinen puuttuminen. Saa oikaista, jos olen tässä kohtaa väärässä.
Mua mietityttää, miksi se ärsyttää monia niin paljon, jos synnyttäjällä on näkemyksiä siitä, mitä keinoja voisi kokeilla, jotta vältettäisiin tietyt asiat, esim. välilihan leikkaus. Pidetään tässä oletusarvona sellaista ihmistä, joka tietenkin jättää viime käden päätökset ammattilaisille, kuten jokainen järkevä ihminen tekee.
Jos ajatellaan biologisesta näkökulmasta, niin synnytyshän ei ole lääketieteellinen toimenpide, vaan lääketiede on siinä avustavassa asemassa. Eikö silloin ole ihan luontevaa, että synnyttäjälläkin voi olla näkemyksiä siitä, millaiset asiat voisivat häntä auttaa? Huomatkaa, että tämä on nyt ihan vilpitön kysymys, koska mitään kokemusta asiasta mulla ei ole.
Toivoisin nyt, että te voisitte jakaa omia kokemuksianne ja näkemyksiänne asiasta. Jos pidettäisiin mun persoonaan kohdistuvat heitot minimissä, koska mulla ei todella ole mitään kokemusta asiasta. Olen täällä etsimässä tietoa.
Kommentit (61)
aina olen minäkin toiveita saanut esittää, vaikkei ole kysyttykään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns. elämyssynnyttäjät, jotka haluavat itse määrätä synnytyksestään ja vähättelevät lääketieteen ansioita ja ammattilaisten taitoa ja kokemusta.
Lisäksi nämä eivät usein tunnu ymmärtävän sitä, että synnytystä ei voi hallita ja kontrolloida. Siinä voi käydä kaikenlaista, joten kovin tarkkojen suunnitelmien tekeminen on turhaa ja mahdollisesti haitallistakin.
ja sinunlaillasi kerätä tietoja. Mutta ärsyttää jos ihminen on "suunnitellut", miten synnyttää minuutintarkasti, suurinpiirtein.
Kun ikinä ei voi tietää miten synnytyksessä käy ja mitä joudutaan tekemään, lapsen ja äidin hyvinvointi kun on etusijalla eikä ne omat suunnitelmat.
Mulla on kokemusta kolmesta synnytyksestä, kaikki alakautta ja ei todellakaan kirjojen mukaan ole mennyt, muttei mitään traumojakaan ole jäänyt :)
kuin kirjoittaja nro 2 sanoo? Varmasti joku yksittäinen tyyppi voi ollakin, mutta tunteeko kukaan ketään tämmöistä äitiä?
Mä oon lueskellut vähän tuon aktiivinen synnytys ry:n nettisivuja, ja siellä puhutaan siitä, miten lääketiede ohittaa mielellään naisen valmiuden synnyttää, siis esim. fysiologiselta kannalta. (Huom. suhtaudun kyllä kriittisesti tuonkin yhdistyksen antamiin tietoihin.)
Mulla on lukemani sekä tuttavieni kertomusten - ja huom. edelleen vain toisen käden tietoa - perusteella semmoinen kuva, että tämä "elämyssynnyttäjistä" puhuminen johtuisi siitä, että lääketiede katsotaan niin korkeaksi auktoriteetiksi. Tuon auktoriteetin rinnalla synnyttäjän tuntemuksen eivät ole mitään.
Puhuin tästä asiasta äitini kanssa, joka on synnyttänyt 1. lapsensa 70-luvulla erittäin vanhakantaisessa sairaalassa, jossa kohtelu oli todella epäkunnioittavaa ja nykytiedon varassa synnyttäjän ja lapsen kannalta jopa haitallista. Tämä kaikki kuitenkin tapahtui senaikaisen lääketieteen parhaimpien tietojen mukaan. Että senkin takia tämä asia mietityttää.
Ap
Ehkä jotkut ovat pettyneitä omiin synnytyksiinsä, eivätkä osaa käsitellä sen herättämiä tunteita? Kivut ovat ehkä lyöneet yli, on tullut synnytysvaurioita, itsemäärämisoikeutta ei ole tunnustettu, ollaan traumatisoiduttu synnytyksestä... Vähätellään toisten tarvetta tulla huomioiduiksi ja hyvin kohdelluiksi, kun oma kokemus on vähän niin ja näin.
Synnytys ei ole sairaus, mutta se on tavallaan elämän ja kuoleman kysymys.
Kätilöopistoketjun 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketä sä ärsytät? tuttuja vai henkilökuntaa?
en ole vielä ehtinyt ärsyttää ketään. Mutta olen ollut huomaavinani tämmöistä asennetta ilmassa.
Ap
Vähätellään toisten tarvetta tulla huomioiduiksi ja hyvin kohdelluiksi, kun oma kokemus on vähän niin ja näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua on NKL:lla kuunneltu. Mutta kun fakta on se, että jos lapsella (tai äidillä) vaikuttaa olevan pientäkään ongelmaa, niin kyllä se päätäntävalta siinä vaiheessa siirtyy ammattilaisille ja niin kuuluukin.
Kyllähän näitä on esim. naistenlehdet pullollaan, kuinka julkkisodottajat selittävät että "minä en sitten...minulle ei kyllä tehdä...minä teen niin ja niin"...
Ei sitä hommaa voi suunnitella eikä ohjata. Kyllä se varmasti hoitohenkilökuntaa ärsyttää, jos jonkun minuuttiaikataulun ja tarkkojen ohjeiden ja suunnitelmien kanssa tullaan!
Parasta mennä avoimin mielin, mutta kyllä niitä toiveita saa esittää ja ne otetaan kyllä mahdollisuuksien mukaan huomioon.
Se on synnytysosastoilla työskenteleville jokapäiväistä. Kyseessä on juuri sinun synnytyksesi, joka on ainutlaatuinen kokemus sinulle, ja sen pitäisi mennä mahdollisimman pitkälle toiveittesi mukaan.
Ehkä monet synnyttäneet naiset ymmärtävät, että itse tapahtuma on luonnonvoimille ja synnytystä hoitavan henkilökunnan 'armoille' heittäytymistä eikä siinä ole kovin keskeisenä piirteenä äidin toivomuslistan yksityiskohtainen toteutuminen. Varsinkin, kun yleensä synnytys menee ainakin joltain osin aivan toisin kuin äiti on etukäteen suunnitellut.
Avoin, luottavainen mieli on mielestäni paras asenne tulevaan synnytykseen. Jälkikäteen ajatellen synnytys on vain pieni osa vauvan saamisesta. Se voi osoittautua paljon helpommaksi ja vähemmän kivuliaaksi kuin etukäteen kuvittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän näitä on esim. naistenlehdet pullollaan, kuinka julkkisodottajat selittävät että "minä en sitten...minulle ei kyllä tehdä...minä teen niin ja niin"...
Ei sitä hommaa voi suunnitella eikä ohjata. Kyllä se varmasti hoitohenkilökuntaa ärsyttää, jos jonkun minuuttiaikataulun ja tarkkojen ohjeiden ja suunnitelmien kanssa tullaan!
Parasta mennä avoimin mielin, mutta kyllä niitä toiveita saa esittää ja ne otetaan kyllä mahdollisuuksien mukaan huomioon.
Usein haastateltava sanoo aika paljon, ja lehteen päätyy sitten se kärjistys.
Mutta tunteeko kukaan teistä tuollaista minuuttiaikataulun tehnyttä ihmistä? Mä alan nimittäin uskoa siihen, että se on urbaanilegenda, tai ainakin ERITTÄIN harvinainen ilmiö.
Voisin kuvitella, että suurin osa lähestyy aihetta juuri kuten sinä sanot viestisi lopussa "Parasta mennä avoimin mielin, mutta kyllä niitä toiveita saa esittää ja ne otetaan kyllä mahdollisuuksien mukaan huomioon".
Ap
itsellä on ollut aina toivelista synnytyksissä ja kätilöt eivät ole sitä negatiivisesti kommentoineet mutta jos olen jollekin toiselle äidille asiasta maininnut, niin hyvin negatiivista palautetta olen saanut.
itsellä lähinnä toivomuksina ollut:
-saan olla rauhassa
-en pidä sydänääni/supistuskäyrävyöhommaa. kätilöt voivat pitää antureita vatsalla välillä
-välilihaa ei leikata
-turhia toimenpiteitä ei tehdä
-jos mahdollista, olen vedessä
-jos lääkäri tarvitsee kutsua siitä sanotaan mulle ensin
-välilihaa tuetaan ja lämmitetään
-en makaa sängyssä
lopussa sitten, että jos vauvan tila vaatii, niin silloin tietenkin tehdään mitä vauvan tila vaatii mutta siis näin mennään jos vauva voi hyvin. 4 lasta olen synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos saa tunnustaa! Samoja asioita näkyy olevan kirjoittajan nro 13 listalla. Kiva tietää, että kätilöt ovat suhtautuneet hyvin. Mä ajattelin kertoa kätilölle, että sitä välilihaa voisi tukea ja lämmittää ja välttää sen leikkaamista. Tietenkin kätilö ammatti-ihmisenä ja monia, monia synnytyksiä nähneinä kertoo sitten, jos se on tarpeen. Ajattelin myös jutella kätilön kanssa kalvojen puhkaisusta.
Haluatteko muuten kuulla muutaman kohokohdan tuosta äitini kaameasta synnytyksestä 70-luvulla? Tässä tiivistelmä:
- Äitini meni sairaalaan liian aikaisin, koska panikoi, ei ollut vielä avautunut kovin paljon. Ratkaisuksi hänelle pantiin todella nopea oksitosiinitippa, jotta synnytys alkaisi väkisin. Aiheutti kauheat kivut. Äitini olisi aivan hyvin voinut mennä kotiin odottelemaan vielä tunneiksi.
- Koko synnytyksen aikana eikä sen jälkeen ei saanut liikkua ollenkaan. Tämän sekä tipan seurauksena äitini kärsi hirveästä pahoinvoinnista ja laski alleen.
- Tuon ajan tavan mukaan lapsi oli suurimman osan vauvalassa, ja ennen äidille tuontia se syötettiin aina täyteen. Maidonnousun kannalta varmaan tosi hyvä juttu!
Nämä kaikki asiat tehtiin siksi, että tuona aikana lääketiede piti niitä mitä oivimpina ratkaisuina. Tämä äitini kertomus on saanut mut etsimään aktiivisesti tietoa synnytyksestä. Lääketiede voi olla väärässä myös nykyään.
Ap
yleensä puhkaista ellei synnytys jostain syystä etene. mulla ainakin lapsivesi mennyt vasta synnytyksissä ja se on ollut ihan ok. ei ole edes ehdoteltu puhkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä puhkaista ellei synnytys jostain syystä etene. mulla ainakin lapsivesi mennyt vasta synnytyksissä ja se on ollut ihan ok. ei ole edes ehdoteltu puhkaisua.
Olen vain kuullut kerrottavan siitä, että joissain paikoissa (en muista sairaalaa) kalvoja vielä puhkaistaisiin ns. rutiinitoimenpiteenä. Saatta tietenkin olla jo vanhentunutta tietoa.
Ap
neljässä eri sairaalassa -99, -01, 04 ja 08, eikä kalvojen puhkaisusta ole puhuttu..
hyvä kun mietit synnytysasioita. Epiduraalilla on myös haittapuolensa esim vauva ei käänny oikeaa asentoon, pitkittää synnytystä, laskee äidin verenpaineet ym.
mutta ensimmäisen synnytyksen ongelmana se, että synnytys voi olla pitkä. ja kun ei ole kokemusta, niin ei ymmärrä, että siinä vaiheessa kun kivvut alkaa kovenemaan, niin synnytyksen hetki lähenee ja kohta ihana vauva on sylissä. ekassa synnytyksessä sitä vaan luulee, että kuolee ja taju menee ym. eli helposti sitten ottaa kivunlievitystä, varsinkin jos kätilö tai mies ei tue synnyttäjää.
jos synnyttäjä yrittää ohittaa kätilön ehdotuksen muka-tiedoillaan.
Monelle kivut tulevat yllätyksenä ja ollaan valmiita ottamaan kaikki mahdolliset rohdot niihin. Kuitenkin kaikki kivunlievitteet ovat haitallisia lapselle.
Kipu kuuluu synnytykseen, mutta kyllä sen kestää.
Hyvä ystäväni on anestesialääkäri ja hänkin on tavannut vaateliaita synnyttäjiä. Sanellaan, että tahdotaan tiettyjä kupulääkkeitä, mutta ainahan niitä ei voi antaa. Runsas ylipaino voi estää epiduraalin laiton, samoin tatuoinnit, vaikkei monikaan sitä halua myöntää.
ynnytyksessä. Jos vauva on kunnossa niin on hyvin vähän "pakkoja" eli silloin sinulla on mahdollisuus liikkua, valita ponnistusasento ym. Älä jää sänkyyn makaamaan, siinä kivut yltyy. pystyasento auttaa vauvaakin laskeutumaan. Kätilö on palveluammatti. Se on sinun synnytyksesi ei kätilön! ja jos kemiat ei pelaa, niin vaihda kätilöä.
mutta ensimmäisen synnytyksen ongelmana se, että synnytys voi olla pitkä. ja kun ei ole kokemusta, niin ei ymmärrä, että siinä vaiheessa kun kivvut alkaa kovenemaan, niin synnytyksen hetki lähenee ja kohta ihana vauva on sylissä. ekassa synnytyksessä sitä vaan luulee, että kuolee ja taju menee ym. eli helposti sitten ottaa kivunlievitystä, varsinkin jos kätilö tai mies ei tue synnyttäjää.
Mä olen joogannut jonkin verran, ja olen käyttänyt tuota joogahengitystä esim. pahoinvoinnin hillitsijänä alkuraskaudesta. Uskon, että siitä on jonkin verran apua myös synnytyksessä.
Mä ajattelin tutustua hyvissä ajoin ennen h-hetkeä erilaisiin tapoihin rentoutua ja mahdollisesti vaikuttaa kipuun asentojen ja liikkeen avulla. Ja luulenpa, että miestäkin pitää hieman valmentaa!
Voin paljastaa, että synnytykseni tapahtuu Seinäjoella, josta olen kuullut toistaiseksi enimmäkseen hyviä asioita, joten olen optimistisella mielellä.
Kiitos mammat tästä todella hienosta keskustelusta! Mun pitää mennä tekemään kotihommia.
Ap
Mäkin odotan esikoistani ja olen itse hoitoalalla, sellaisessa työssä missä omaisten ja potilaiden odotukset on joskus ihan muuta kuin realistisia, kun ei ymmärretä miten asiat menee ja mitkä on käytännöt. Puhumattakaan fysiologisista faktoista. Saan karvat pystyyn aina, kun joku käy neuvomaan minua työssäni. En minäkään mene neuvomaan sitä meidän kylppäriremppaa tekevää putkimiestä, että miten ne putket pitäisi asentaa.
Olen nähnyt myös nopeasti eteneviä luomusynnytyksiä sairaalan ulkopuolella, eikä siinä ole paljon ehditty muistella toiveita tai vaatimuksia kun vauva onkin ollut jo sylissä. Silti äidit ovat olleet ihan onnellisia ja helppottuneita, kun kaikki on mennyt kiireestä ja mahdollisestä hädästäkin huolimatta hyvin.
En ole suunnitellut synnytystäni, vaikka tulenkin synnyttämään ei-niin-kehutussa sairaalassa. Luotan kätilöiden ja lääkäreiden ammattitaitoon ja siihen, että saan sellaista kohtelua kuin itse "ansaitsen". TOki minäkin toivon saavani olla rauhassa, mutta toisaalta en tiedä, jos koenkin tarvitsevani paljon tukea kätilöltä. Toivoisin, että voisimme edetä luonnonmukaisesti ja pehmeästi, mutta toisaalta toivon saavani riittävän kivunlievityksen. Ennenkaikkea kuitenkin toivon ja LUOTAN, että mikäli minulle tai vauvalle tulee hätä, saamme parasta mahdollista hoitoa ja silloin minun toivomukseni ovat toissijaisia.
Ainoa asia, mitä oikeasti osaan toivoa synnytykseltäni, on se, että lapsen isä tulee mukaan.
Yleisesti ottaen uskon siihen, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos en vaadi mitään ylimaailmallisia asioita, käyttäydyn asiallisesti ja olen avoin ammatti-ihmisten ajatuksille, luulisin synnytyksen etenevän sekä minun että kätilön mielestä mukavalla tavalla.
ns. elämyssynnyttäjät, jotka haluavat itse määrätä synnytyksestään ja vähättelevät lääketieteen ansioita ja ammattilaisten taitoa ja kokemusta.
Nämä synnyttäjät laittavat usein itsensä ja oman mukavuutensa etusijalle, lapsi tuntuu olevan toissijainen asia.