Lue keskustelun säännöt.
Yhden lapsen äiti painostaa minua joka päivä.
28.03.2011 |
Soittaa, tapaa ohimennen tai käy oven takana. Aina sama stoori.
Hänen lapsensa tarvitsee enemmän aikaa meidän lapsen kanssa, joka on siis hänen lapsensa ystävä.
Mielestäni kerran viikossa on riittävästi tapaamisia, kun lapseni käy päiväkodissa ja kutsuu muitakin tätä lasta kylään. Ymmärrän kyllä, että hänen lapsensa kaipaa seuraa harva se ilta ja viikonloppu, mutta meidän lapsen tilanne on vain niin eri.
Lapsellani on iso- ja pikkusisaruksia. Mielestäni hyvä olla iltoja, jolloin ollaan ihan vain oman perheen kesken! En halua lapselleni yhtä kaveria, joka valtaisi hänet kokonaan itselleen, koska enempää me ei sitten haluttaisi seuraa, jos tämä aina olisi tulossa ja muille ei jäisi aikaa. Eikä tämä vieras lapsi edes mene joukon jatkona, kun on vähän haastavampi. En halua omaa lastanikaan heille tämän useammin.
Minkä ikäisenä mielestänne on lasten oltava keskenään kuin paita ja peppu eli melkein aina yhdssä? Vai täytyykö olla? Lapseni on 5 v.
Hän on seurallinen luonteeltaan. Hän ei kärsi, vaikka kavereita olisi kerran tai kaksi viikossakin, koska onhan hänellä sisarukset, joiden kanssa myös voi leikkiä. Päivällä tapaa ohjatusti muita lapsia ja illalla on tarpeen mielestäni rauhoittuakin välillä. Ja viikonloppuisin on kiva mennä fiiliksen mukaan.
Kommentit (33)
Sanot suoraan pelisäännöt jotka tuossa kirjoitit.
Kouluikäisenä aikaa enemmän myös kavereille, kyllä sitä vielä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omaa rauhaa, eli perheen kanssa yhdessä oloa.
viikonloppusin on paljon muutakin tekemistä, sukulaisvierailuja, kauppakäyntiä jne
eli ei se mene jakeluun muutoin kuin suoraan sanomalla
ihmetteln myös itse , meidänkin alueella on lapsia, jotka on aina toisten nurkissa, tulevat tarhast ja heti jo hyökkäävät toisille sisään leikkimään
ihmettelen milloin nuo lapset rauhoittuvat, ovat oman perheensä kanssa, harrastavat, jne?
onko vanhemmat niin laiskoja ja itseensä täynnä olevia, et haluavat vaan illat ja viikonloput maata sohvalla ja ajavat lapsensa pois ulos ja toisten vahdittaviksi ???
ja mulla taas tilanne että eskarilaisen äiti tuppaa mukaan, kun pyytää hänen lastaan meille. ei pyydä koskaan lastani heille, pyytäisi niin veisin vain tytön sinne ehkä sitten tajuais. kyllä toimeen tullaan ,mutta eihän se ole sitten oikein kivaa itsekin seurustella aina kun lapsella kaveri
kerran voivat leikkiä heidän luonaan, mutta aina äiti ei kutsu tai minä en edes halua lastani sinne. Äidistä olisi parempi, jos lapsi olisi meillä.
Kutsun myös yhtä toista lasta meille noin kerran viikossa, mutta en sen usemmin, koska heidän perheellään on muutakin tekemistä, aivan kuten meidänkin perheellä. Voin myötää, että tämä toinen lapsi olisi toivottu vieras useamminkin, koska hän hallitsee leikin ryhmässä, jolloin koululaisemmekin pääsee mukaan. Sisarukset haluavat pitää yhtä iltaisin. Joko on hyvä, että molemmilla on oma kaveri kylässä tai että leikit sujuvat kaikilta toiset huomioiden.
Joinakin viikkoina vieraita lapsia on ollut jopa neljänä päivänä. Nuorimmalla lapsella ei ole vielä kyläkavereita. Vanhin on 8 v ja kutsuu ketä haluaa, mutta usein vain pari kertaa viikossa. On tässä jo hulinaa ihan sopivasti, että en kaipaa tätä tiettyä lasta meille useammin!
ap
eli kerro tuole äidille ihan sama asia mitä tuohon kirjoitit :)
ihanaa, kun teillä monta lasta, minulla on yksi ja kavereita kaipaisi
onko tuo tuppautuja ainokainen ??
miksi , et haluaisi että omasi olisi myös tuon kaverin luona kylässä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttömme on ekaluokkalainen. Paras kaveri koulussa ei ole vielä vakiintunut. Lapsi pitää kahdesta luokkakaveristaan. Kolmas, samalla luokalla myös on lapsi, jonka tyttöni on tuntenut pienestä pitäen. Hänen äitinsä yrittää sitoa tyttöämme vastaavalla tavalla jokapäiväisillä yhteydenotoilla kuin ap:n tapauksessakin!
Tytöt tuntevat toisensa hyvin ja se yhdistää heitä, mutta tyttärelläni on enemmän yhteisiä mielenkiinnonkohteita näiden uusien koulsta saatujen tuttavuuksien kanssa. Tasapainoilemme, jotta tyttö ehtisi olemaan riittävästi heidän seurassaan eikä vain vanhasta tottumuksesta olisi kiinni tässä kolmannessa lapsessa.
Minusta se ei ole luovaa tai kasvattavaa, kun leikkiäkin voisi. Heidän lapsi on aina vauhdissa ja äiti ei jaksa sitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paras lopettaa leikkiminen sen lapsen kanssa kokonaan, niin minä tein
eli on aina ns menoa tai muuta, eli ei sovi nyt;)
pikkuhiljaa päästiin eroon tuosta jatkuvasta piinasta :)
lapsi olis pian asunut meillä, ja oli ihan adhd tapaus, sotki ja melusi, kiukutteli ja temppuili, oli pomona kaiken aikaa, ei kuunnellut edes meitä vanhempia jne
äiti aina soitti voisko meidän neiti tulla teille leikkiin, jos erehdyin sanoo et kyllä, niin pian sainkin kuulla, et hän itse menis lemnille tms et voisko olla kaks tuntii, heillä ei ole kotona ketään jne jne
eli pian olin ilmainen lapsenvahti tuolle adhd tapaukselle
onneksi se on ohi !
eli tee tuosta loppu niin kauan kuin vielä voit, pian on liian myöhäistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska meillä on ainoan lapsemme lisäksi aikaa ja energiaa myös omassa kotonaan vähemmälle huomiolle jääville lapsille. Mutta niin tai näin, jokaisella perheellä on oikeus omaan perheaikaan.
että ystävykset haluaisivat olla melkein joka ilta yhdessä? Mietin, että ennen kouluikää vanhemmilla on enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja pieni ohjailu ei ole vanhempien lastenkaan kohdalla kaverisuhteissa aina pahitteeksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kerran viikossa riittää.
Meillä 6-vuotias tyttö ja hänellä kaksi bestistä. Maksimissaan kerran viikossa on leikkitreffit kummankin kanssa.
Jos ei ole iltapäivää päivähoidossa, voi olla leikkitreffit. Mutta missään tapauksessa ei siis kuin yhtenä arki-iltana!
joka ilta luuhata jossakin tai että joku tulisi luuhaamaan meille. Silti olemme mieluummin juuri tämänkokoinen perhe. Yksilapsisena saattaisi olla todella helppoa tai sitten yksikin vaudikas ja tylsistynyt lapsi voisi olla hankalampi, kuin useampi, joilla on seuraa toisistaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ystävykset haluaisivat olla melkein joka ilta yhdessä? Mietin, että ennen kouluikää vanhemmilla on enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja pieni ohjailu ei ole vanhempien lastenkaan kohdalla kaverisuhteissa aina pahitteeksi. ap
jos ei meillä ole jotakin erityistä menoa tai ohjelmaa. En halua rajoittaa lapsen ystävyyssuhteita tarpeettomasti, koska leikkiminen ja oleskelu ystävien kanssa on lapselle todella tärkeää ja kasvattavaa. Nyt lapsemme ovat jo ikähaarukassa 9-17 v ja edelleen ystävät kyläilevät lähes päivittäin.
kuin paita ja peppu, ei ole mikään tavoiteltava tilanne. TOki on ihanaa jos on bestis, mutta siinäkin tapauksessa pitäisi leikkiä välillä myös muiden kanssa.
että ystävykset haluaisivat olla melkein joka ilta yhdessä? Mietin, että ennen kouluikää vanhemmilla on enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja pieni ohjailu ei ole vanhempien lastenkaan kohdalla kaverisuhteissa aina pahitteeksi. ap
eli alle kouluikäistä voi ja pystyy vielä ohjaamaan, samoin vielä eka-tokaluokkalaista.
pian on mahdotonta puuttua kaverisuhteisiin, kun lapsen reviiri laajenee
eli kaveri, jonka kanssa lapsi viettää paljon aikaa, täytyy olla arvoiltaan ja tavoiltaan samankaltainen kuin omani on, eli miten lapsi on kasvatettu esim saako katsella kaiken aikaa videoo ja pelat tiewtsikkaa, miten lapsi käyttäytyy,onko edes yritystä käytöstavoista, kerääkö leluja yhdessä, osaako sanoa kiitos, millaista puhe on kiroileeko, kuunteleeko neuvoja osaako keskittyä jne jne
eli lyhyesti perusarvot, onko ne suht samanlaisia lapsen perheellä kuin meillä
en annan omani olla lapsen kanssa , joka ei osaa käyttäytyä, kiukuttelee lavariinsa, sotkee ei korjaa jälkiä edes minun pyynnöstä, haukkuu, temppuilee kaiken aikaa, jne
eli seura tekee kaltaisekseen !!!! en halua lapsestani tuollaista, joten lapseni ei leiki hänen kanssaan
paita ja peppu, vaan on hyvä että jokaisella lapsella on useita ja erilaisia kavereita. Meillä myös useampi lapsi ja kylään kutsutaan lähes aina eri lapset vaihdellen, eivätkä lapsetkaan halua koko ajan leikkiä saman kaverin kanssa.
paita ja peppu, vaan on hyvä että jokaisella lapsella on useita ja erilaisia kavereita. Meillä myös useampi lapsi ja kylään kutsutaan lähes aina eri lapset vaihdellen, eivätkä lapsetkaan halua koko ajan leikkiä saman kaverin kanssa.
täällä pääkaupunkiseudulla tuntuu etenkin tyttöjen keskuudessa olevan et pareittain menevät ja siihen ei kolmas kelpaa mitenkää
eli ei löydy kavereita, joita edes kutsua :(
Kyläilykavereita on tostaiseksi riittänyt. Tunnen monen lapsen vanhemmat hyvin, joten on helppo sopia.
ap
Tuossa ole mitään epäselvää, sanot vain suoraan, ettei teille sovi, kuin kerran viikossa nuo kaverikyläilyt. kuullostaa vähän oudolta että joku äiti on noin hanakasti teidän lasta ahdistelemassa, hankkis lapselleen muitakin kavereita!
Ei minustakaan 5-v. tartte vielä olla jatkuvasti kavereiden kanssa, varsinkin jos on sisaruksia ja hoitokaverit. kerran pari viikossa on ihan tarpeeksi.