Lue keskustelun säännöt.
Miksi toivomuksia synnytyksen suhteen esittävä äiti vihastuttaa?
19.04.2011 |
Odotan esikoistani ja olen lueskellut jonkin verran kokemuksia ja muuta tietoa synnytyksestä, kun olen etsinyt tietoa siitä mitä tuleman pitää.
Moni ystäväni on synnyttänyt Haikaranpesässä, jossa käsitykseni mukaan suositaan tiettyjä keinoja, jotta voitaisiin minimoida ns. lääketieteellinen puuttuminen. Saa oikaista, jos olen tässä kohtaa väärässä.
Mua mietityttää, miksi se ärsyttää monia niin paljon, jos synnyttäjällä on näkemyksiä siitä, mitä keinoja voisi kokeilla, jotta vältettäisiin tietyt asiat, esim. välilihan leikkaus. Pidetään tässä oletusarvona sellaista ihmistä, joka tietenkin jättää viime käden päätökset ammattilaisille, kuten jokainen järkevä ihminen tekee.
Jos ajatellaan biologisesta näkökulmasta, niin synnytyshän ei ole lääketieteellinen toimenpide, vaan lääketiede on siinä avustavassa asemassa. Eikö silloin ole ihan luontevaa, että synnyttäjälläkin voi olla näkemyksiä siitä, millaiset asiat voisivat häntä auttaa? Huomatkaa, että tämä on nyt ihan vilpitön kysymys, koska mitään kokemusta asiasta mulla ei ole.
Toivoisin nyt, että te voisitte jakaa omia kokemuksianne ja näkemyksiänne asiasta. Jos pidettäisiin mun persoonaan kohdistuvat heitot minimissä, koska mulla ei todella ole mitään kokemusta asiasta. Olen täällä etsimässä tietoa.
Kommentit (61)
Siinä että synnytyksennpitäisi olla mahdollisimman luonnollinen tapahtuma, ja että synnyttäjän kannattaa esittää toiveita. SynnytysTOIVElista on hyvä juttu, eikä siinä tietääkseni puhuta vaatimuksista mitään.
Jotain vikaa nykysysteemissäkin on, koska välilihoja napsitaan poikki edelleen rutiiniomaisesti Suomessa. Ja imetys ei onnistu suurella osalla äitejä, kuten ei itsellänikään oikein onistunut.... Eli jotain tarttis tehdä!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on oikeasti olemassa. Monet ekaa kertaa raskaana olevat varmasti miettivät paljon synnytystä sekä esittävät toiveita, mikä on vaan hyvä asia. On hyvä varautua ja pohtia olemassa olevia vaihtoehtoja. Varmasti tosi paikan tullen hekin antavat kätilölle päätäntävallan.
Synnytys usein menee eri tavalla kuin on suunniteltu, mutta mitä sitten. Ei naisten silti ole tarpeen heti nöyrtyä synnytysliukuhihnan edessä, koska kaikki kuitenkin ovat yksilöitä. Sairaaloissa saattaa olla nuivia asenteita kaavasta poikkeavia kohtaan, ja siksikin on hyvä olla tietoinen vaihtoehdoista etukäteen.
Siinä että synnytyksennpitäisi olla mahdollisimman luonnollinen tapahtuma, ja että synnyttäjän kannattaa esittää toiveita. SynnytysTOIVElista on hyvä juttu, eikä siinä tietääkseni puhuta vaatimuksista mitään. Jotain vikaa nykysysteemissäkin on, koska välilihoja napsitaan poikki edelleen rutiiniomaisesti Suomessa. Ja imetys ei onnistu suurella osalla äitejä, kuten ei itsellänikään oikein onistunut.... Eli jotain tarttis tehdä!?
koko väliliha katkaistaan? Peräaukkoon asti? Eiköhän siinä riitä yleensä pieni napsaus, sitten jos hallitsemattomasti repeää niin voikin mennä koko väliliha.
Ei ihme että synnytyksiä pelätään ja halutaan toivoa sitä sun tätä, jos näin "asiantuntevaa" tietoa on tarjolla :-D
Ehkä jotkut ovat pettyneitä omiin synnytyksiinsä, eivätkä osaa käsitellä sen herättämiä tunteita? Kivut ovat ehkä lyöneet yli, on tullut synnytysvaurioita, itsemäärämisoikeutta ei ole tunnustettu, ollaan traumatisoiduttu synnytyksestä... Vähätellään toisten tarvetta tulla huomioiduiksi ja hyvin kohdelluiksi, kun oma kokemus on vähän niin ja näin.
Synnytys ei ole sairaus, mutta se on tavallaan elämän ja kuoleman kysymys.
Kätilöopistoketjun 9.
Kun odotin ekaa lasta (-04) ei minulla ollut minkään sortin tietoa siitä, että voisin edes pyytää jotakin tiettyä juttua tai esittää muutoin toivomuksia. Nettiä kun en omistanut.
Vasta kolmosen kohdalla (-10) aloin huomata, että minä voin esittää toivomuksia mutta kyllä minulla oli myöskin tiedossa se, että kätilö saa ohittaa ne (ja mieluustikin) jos minulla tai vauvalla olisi ollut jokin hätä.
Tosin omissa toivomuksissani oli vain jakkarasynnytys, välilihan leikkaus vain ja ainoastaan jos se on ehdottoman tarpeellinen sekä kivunlievityksenä puudutus. Lopputuloksena oli se, että kivunlievitystä en ehtinyt saada, välilihan leikkaus oli tarpeeton ja kätilö arvioi vauvan painoksi neljä kiloa (tämä siis aivan vilkaisemalla vatsaani) eikä siis suositellut jakkaraa. Ei kuulemma ole kovin hyvä jos vauva on iso. Minä ainakin kiltisti kuuntelin ja noudatin neuvoa koska hän se ammattilainen on. Muuten, vauvan paino oli tasan neljä kiloa =)
Minulle tosin synnytys ei ole muutoinkaan ollut mikään elämys vaan se pakollinen paha, jotta saan sen suloisen nyytin syliini. Olen tosin asennoitunut muutenkin siten, että naiset kautta aikojen ovat synnyttäneet, ei se mikään kummallinen juttu ole.
Kätilö oma-alotteisesti lämmitteli kuumalla pyyhkeellä välilihaani ja ihmettelin miksi niin teki, sanoi että auttaa pehmentämään kudosta ettei tarvitsisi leikata. Piti silti leikata. Kalvot myös puhkaistiin automaattisesti. Saairalassa kerkesin olla 3 tuntia ennenkuin vauva syntyi.
Jorvin sairaala 2004. Ihan samat jutut. Kalvot puhkaistiin automaattisesti ja välilihaa lämmiteltiin ja kätilö tuki sitä omin käsin koko ponnistusvaiheen ajan. Ei repeämiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä puhkaista ellei synnytys jostain syystä etene. mulla ainakin lapsivesi mennyt vasta synnytyksissä ja se on ollut ihan ok. ei ole edes ehdoteltu puhkaisua.
Olen vain kuullut kerrottavan siitä, että joissain paikoissa (en muista sairaalaa) kalvoja vielä puhkaistaisiin ns. rutiinitoimenpiteenä. Saatta tietenkin olla jo vanhentunutta tietoa.
Ap
Oulussa puhkaistaan kalvot, ainakin vuonna 2010 minulta puhkaistiin, jotta synnytys etenisi ja muuta ei tarvittu, kun se alkoi edetä. Lääkäri on se, joka puhkaisee kalvot, ei kätilö.
neljässä eri sairaalassa -99, -01, 04 ja 08, eikä kalvojen puhkaisusta ole puhuttu.. hyvä kun mietit synnytysasioita. Epiduraalilla on myös haittapuolensa esim vauva ei käänny oikeaa asentoon, pitkittää synnytystä, laskee äidin verenpaineet ym. mutta ensimmäisen synnytyksen ongelmana se, että synnytys voi olla pitkä. ja kun ei ole kokemusta, niin ei ymmärrä, että siinä vaiheessa kun kivvut alkaa kovenemaan, niin synnytyksen hetki lähenee ja kohta ihana vauva on sylissä. ekassa synnytyksessä sitä vaan luulee, että kuolee ja taju menee ym. eli helposti sitten ottaa kivunlievitystä, varsinkin jos kätilö tai mies ei tue synnyttäjää.
Vai mitä tarkoitat lähenemisellä, tunti, kaksi, kymmenen?
Mä en luullut mitään ekassa synnytyksessä, multa meni oikeasti muisti useammalta tunnilta ja lopulta taju, kun "synnytyksenhetki" lähestyi sairaalloisena kipuna yli 10h. Joista odottelin liki 5h puudutusta. No, loppujen lopuksi päädyttiin hätäsektioon ja vauva hengityskoneeseen.
Silti tämän kauhukokemuksen jälkeen olen 3 suloista palleroa tähän maailmaan lykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä puhkaista ellei synnytys jostain syystä etene. mulla ainakin lapsivesi mennyt vasta synnytyksissä ja se on ollut ihan ok. ei ole edes ehdoteltu puhkaisua.
Olen vain kuullut kerrottavan siitä, että joissain paikoissa (en muista sairaalaa) kalvoja vielä puhkaistaisiin ns. rutiinitoimenpiteenä. Saatta tietenkin olla jo vanhentunutta tietoa. Ap
Oulussa puhkaistaan kalvot, ainakin vuonna 2010 minulta puhkaistiin, jotta synnytys etenisi ja muuta ei tarvittu, kun se alkoi edetä. Lääkäri on se, joka puhkaisee kalvot, ei kätilö.
Mun käsittääkseni ongelmaksi näissä toivelistoissa muodostuu se, että äiti haluaa pitää niistä kiinni viimeiseen asti ja toisaalta, jos kaikki ei mene niinkuin toivelistassa oli, haukutaaan kätilöt ja sairaala ja ollaan pettyneitä synnytykseen. Minä olen kolme kertaa synnyttänyt, kahdella ensimmäisellä kerralla toivoin että pärjäisin ilman lääketieteellistä kivunlievitystä, en pärjännyt, ei jäänyt haittaamaan. Kolmannen kerran kun mentiin saliin kätilö ensimmäiseksi kyseli että mitä toiveita minulla on, no totesin että riittää kun saadaan vauva terveenä ulos, että katsotaan miten menee, sen jälkeen kätilö kysyi luomusynnytyksestä, siihenkin totesin että katsotaan miltä tuntuu, mielellään kyllä, mutta jos en pärjää, niin sitten lääkettä. Tämä kätilö sitten totesi että hyvällä asenteella tulet tänne. Liiat toiveetkaan eivät ole hyvästä, varsinkin ensisynnyttäjät, kun eivät voi mistään tietää mitä se synnyttäminen on ja miten reagoi synnytyskipuun, minä esimerkiksi ennen ekaa synnytystä olin kuvitellut liikkuvani, että se auttaisi kipuu, ei auttanut pahensi vain. Tottakai on hyvä hakea tietoa ja etsiä lääkkeettömiä kivunlievityksiä, mutta pitää muistaa vaikka se synnytys ei mene niinkuin suunnitteli, ei se tee synnytyksestä mitenkään epäonnistunutta. Ja sitten tämän viimeisen synnytyksen tulos terve tyttövauva luomusti puolessatoista tunnissa, siinä vaiheessa kun aloin kaivata puudutteita, kätilö totesi hymyillen, että ei nyt ponnistetaan ja ponnistusvaihe oli se kivuttomin ehdottomasti, minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se kivunlievityksen ottaminen ei kuitenkaan ole häpeä, eikä kipujen kanssa synnyttäminen tee sinusta sankaria millään lailla.
T. Eka synnytys 2 vrk, ei tullut mieleenkään olla ilman ;)
pitäkää synnytys SYNNTYTKSENÄ eikä minään suorituksena johon tarvitaan kaiken maailman hilavitkuttimia, treenareita ja hierojia!
"Tungetko sormesi mun persiiiseen, kun mä luin jostain että se helpottaa ponnistanista?" What next?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljässä eri sairaalassa -99, -01, 04 ja 08, eikä kalvojen puhkaisusta ole puhuttu.. hyvä kun mietit synnytysasioita. Epiduraalilla on myös haittapuolensa esim vauva ei käänny oikeaa asentoon, pitkittää synnytystä, laskee äidin verenpaineet ym. mutta ensimmäisen synnytyksen ongelmana se, että synnytys voi olla pitkä. ja kun ei ole kokemusta, niin ei ymmärrä, että siinä vaiheessa kun kivvut alkaa kovenemaan, niin synnytyksen hetki lähenee ja kohta ihana vauva on sylissä. ekassa synnytyksessä sitä vaan luulee, että kuolee ja taju menee ym. eli helposti sitten ottaa kivunlievitystä, varsinkin jos kätilö tai mies ei tue synnyttäjää.
Vai mitä tarkoitat lähenemisellä, tunti, kaksi, kymmenen?
Mä en luullut mitään ekassa synnytyksessä, multa meni oikeasti muisti useammalta tunnilta ja lopulta taju, kun "synnytyksenhetki" lähestyi sairaalloisena kipuna yli 10h. Joista odottelin liki 5h puudutusta. No, loppujen lopuksi päädyttiin hätäsektioon ja vauva hengityskoneeseen.
Silti tämän kauhukokemuksen jälkeen olen 3 suloista palleroa tähän maailmaan lykännyt.
ilman lääketieteellistä kivunlievitystä synnyttäneet tunnistavat kivussa muutoksen, joka kertoo, että ponnistusvaihe alkaa 20-60 min sisällä. Tokikin sanoin sen sillä lailla väärin, että ekaa synnyttävä ei sitä voi tietää.. tai ehkä jos on kokenut kätilö.
mutta oletteko oikeasti kuulleet synnyttäjästä, joka olisi vaatimalla vaatinut toivelistansa toteuttamista, jos tilanne on vaatinut muuta?
Itsekin yritin synnyttää ilman puudutusta ja lilluin pitkään vedessä, mutta homma ei edennyt, ja sitten muutettiin suunnitelmaa. Kukaan kavereistani ei ole kehunut, että olisi synnytyskivuissaan kauheasti jaksanut haikailla suunnitelmiensa perään. Minä uskon, että 99 % synnyttäjistä on järkeviä tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai vaihtoehtoisesti lähiterveyskeskuksen ensiavussa. Ja olla mahdollisimman pitkään töissä ennen synnytystä. Ja synnyttää mahdollisimman kivuttomasti.
että ensimmäisessä synnytyksessä kätilö meni sieltä mistä aita on matalin. Eli kun en itse ollut hoksannut ottaa asioista selvää (luotin henkilökunnan taitoihin), niin avautumisvaiheeni sekä ponnistusvaiheeni kestivät turhan kauan.
Kätilö ei esim. missään vaiheessa sanonut, että kannattaisi kävellä ja liikkua avautumisvaiheessa, joten makasin sängyssä etsien turhaan sopivaa asentoa. Ja minä ainakin olin synnytyksen aikana niin jossain muissa maailmoissa, että oma järkeni ei laukannut lainnkaan. Jos olisi nimeä kysytty, tuskin olisin osannut sitä kertoa, joten myöskään looginen ajattelu synnytyksen etenemisen suhteen oli mahdotonta. Toinen synnytys oli paljon mukavampi kokemus, kun etukäteen kirjasin jopa itsestäänselvyyksiä siihen paperiin, joka toimitetaan sairaalaan synnytystä varten.
itsellä on ollut aina toivelista synnytyksissä ja kätilöt eivät ole sitä negatiivisesti kommentoineet mutta jos olen jollekin toiselle äidille asiasta maininnut, niin hyvin negatiivista palautetta olen saanut.
itsellä lähinnä toivomuksina ollut:
-saan olla rauhassa
-en pidä sydänääni/supistuskäyrävyöhommaa. kätilöt voivat pitää antureita vatsalla välillä
-välilihaa ei leikata
-turhia toimenpiteitä ei tehdä
-jos mahdollista, olen vedessä
-jos lääkäri tarvitsee kutsua siitä sanotaan mulle ensin
-välilihaa tuetaan ja lämmitetään
-en makaa sängyssälopussa sitten, että jos vauvan tila vaatii, niin silloin tietenkin tehdään mitä vauvan tila vaatii mutta siis näin mennään jos vauva voi hyvin. 4 lasta olen synnyttänyt.
Tunge se välilihasi mikroon lämpiämään!
Eli vaikka oikeassa elämässä näihin ihmisiin ei törmää, niin av:llä takuuvarmasti. Saatiinhan tähänkin ketjuun joku kiroilemana sitä, että joku kehtaa itse ajatella omaa synnystystään.
Aika paljonhan tosta kirjoittajasta kertoo hänen kielenkäyttönsä :)(vain tällä palstalla olen törmännyt aivan hirveiltä vaikuttaviin ihmisiiin, en livenä)
Ap:lle: täällä hgissä tosiaan Haikaranpesässä käydään jopa synnytyssuunnittelukeskustelu, joss nimenomaan on tarkoitus, että tuleva synnyttäjä saa kertoa toiveensa synnytyksen suhteen. Minä kerroin mitä itse halusin:
- lähtökohtaisesti ei epiduraalia, ellei sitten ole niin kauheata että sitä itse pyydän
- suolihuuhtelu (se lievittää mulla oikeasti kipua, eikä ole lainkaan epämiellyttävä toimenpide, suosittelen!)
- allas
- mahd. ilokaasu
- synnytysasento ei-makaava
- jne.Kätilöillä on synnytyksissä ollut laatimani lista mukana. Ei sitä siellä aktiivisesti lueta, mutta näkevätpähän suunnilleen mitä haluan, onko synnytyspelkoa tms.
Minulle on osunut älyttömän hyvät kätilöt. Ovat tsempanneet minua ja auttoivat niiden hetkien yli, jolloin oma usko meinasi loppua ja pelko meinasi valtaa alan.Toisessa synnytyksessä kalvot puhkaistiin. Tästä ei erityisesti ollut aiemmin puhetta. Kätilö piti sitä tarpeellisena, jotta synnytys etenisi nopeammin. Ja puhkaisun jälkeen mulle tulikin melkein heti tarve ponnistaa, ja lapsi syntyii puolen tunnin kuluttua, joten oli hyvä ratkaisu kätilöltä.
En kyseenalaistanut kätilöä missään vaiheessa eli siinä mielessä olin varmaan helppo potilas. Mutta ei ollut tarvetta kyseenalaistaakaan, sillä kätilöt voittivat heti luottamukseni ja kaikkia toiveitani kunnioitettiin.
Kannustan ehdottomasti valmistautumaan synnytykseen. Ei se tarkoita sitä, että suunnittelee synnytyksenkulun (se on mahdotonta!), vaan miettii etukäteen sitä, mihin kaikkeen on valmis. Haluaako kokeilla vaihtoehtoisia kivunlievityksiä vai ei.
Että osaa sanoa kätilölle, missä asennossa haluaa ponnistaa, sitten kun sen aika tulee. Jne.Minusta kannattaa ihan vaikka kirjoista (esim. Malla Rautaparta) ottaa asioista etukäteen paljon selvää.
Harjoittamasi jooga varmasti auttaa sinua. Kätilöt ovat minulta synnytyksissä kysyneet, olenko joogannut. Se on heille näkynyt siinä, miten olen hengityksellä osannnut vaikuttaa kipuun.
Tsemppiä!
Synnytys alkoi lapsivesien menemisellä eli kalvot puhkesivat itsestään. Puoli tuntia lapsivesistä alkoi säännöllinen supistelu. Sitä jatkoi toista vuorokautta ja tulos oli, että olin vain yhdelle sormelle auki. En ollut nukkunut kahteen yöhön.
Kestin kivut, mutta mitään ei tapahtunut. Minulle annettiin epiduraalipuudutus ja kas puolessa tunnissa olinkin 10 cm auki. Meni vielä pari tuntia nukkuen ja sitten kun puudute antoi merkkejä hiipumisesta alkoi ponnistuttamaan. Vauva syntyi helposti.
Seuraavissa synnytyksissä pyysin ja sain epiduraalit 3-4 cm kohdalla. Avauduin taas heti epiduraalit saatuani.
Ensisynnytys
Synnytyksestä halutaan tehdä itselle ikimuistoinen, täydellinen tapahtuma. Odotukset ja suunnitelmat/vaatimukset sidotaan vahvasti omaan elämänkatsomukseen ja tuomitaan jo lähtökohtaisesti toisenlaiset tavat synnyttää.
Toiveita toki saa ja kannattaa olla, mutta etenkään ensikertalaisena ei liikaa! Et voi mitenkään tietää etukäteen, miten synnytyksesi tulee sujumaan. Minusta on aivan turhanpäiväistä esim. vaatia, ettei kalvoja puhkaistaisi. Eihän niiden puhkaisusta ole mitään haittaa, ja synnytyksessä voi myös tulla tilanne, jossa puhkaisua suositellaan.
Yleisluontoisempia toivomuksia voi toki esittää, kuten että haluaisi olla liikkeellä mahdollisimman paljon. Tosin tätäkään ei minusta tarvitse etukäteen kauheasti toitottaa, koska joka tapauksessa vasta synnytyskessä tiedät, haluatko mieluummin liikkua vai maata paikallasi. Sitä paitsi liikkuminen on nykyaikana täysin normaali käytäntö synnytyksissä. Todennäköisesti kätilö tulee siihen joka tapauksessa rohkaisemaankin.
Kivunlievitystäkin voi periaatteellisella tasolla vastustaa etukäteen, mutta vasta tosi paikka näyttää, haluatko sitä vai et. Toiset eivät tarvitse tai ehdi saada mitään, mutta useimmilla kipu on niin kovaa, että sen lievitys on enemmän kuin tervetullutta.
Minä sanoisin, että menet vain synnyttämään avoimin mielin. Kätilö on siellä sinun tukenasi ja huolehtimassa vauvan hyvinvoinnista. Häntä kannattaa siis kuunnella ja tehdä kaikin puolin yhteistyötä.
t. kolmen äiti, kolme erilaista synnytystä kokenut
Ja kun lapsen sydänäänet heikkenivät ja hapenpuute uhkasi, niin vaadin jo sektiota, ennen kuin synnytyslääkäri ehti mitään sanomaan.
Olen vähän eri mieltä siitä, että ammattilaista ei saisi mennä neuvomaan, vrt. putkimies. Kyse on kuitenkin MINUN vartalostani ja MINUN lapsestani. MINÄ olisin joutunut elämään loppuikäni vammautuneen lapsen kanssa, jos vaatimustani ei olisi kuunneltu, ei synnytyslääkäri. Vähän eri asia kuin vinoon asennettu vesiputki...
esim lämmitettävä geelipussi mukaan sairaalaan. Tarvittaessa, jos kätilöllä on siis kiire, lämmität sitten vaikka sillä itse välilihasi. Tai miehesi? Minulle sanottiin, että pussit ovat kaikki varattuja:(
Epiduraalipuudute auttoi minua lopulta avautumaan. Yritin olla rento, mutta vasta puudute toi todellisen rentoutumisen. Tätäkin voi siis harkita mieluummin kuin yrittää tajunnan äärirajoilla ilman.
Ainakin minun vauvalleni oli parempi päästä jo syntymään epiduraalin avulla, että ei siitä ole aina haittaa edes kätilöiden mielestä. Siitä voi olla hyötyä! Tosin kivulla synnyttäneet tulevat sinulle kuittailemaan, jopa selvästi kateellisen näköisinä, että siitä olisi aina haittaa vauvalle. Voit ehkä pitää matalaa profiilia;)