Kadonnut 3-vuotias löytyi kuolleena
Kommentit (106)
... kuinka usein teille tai siis teidän lapsillenne on sattunut vähältä piti-tilanteita? Onko elämä ollenkaan elämisen arvoista, jos pitää olla vain vahtimista ja turvaamista, kun silloin se oikea elämä jää elämättä. Se on niin helppo kirjoittaa, että "pitää vahtia". Tiedämme, että niin pitää mutta jokainen, jolla on omia lapsia, joutuu tunnustamaan, että ei se ole ihan helppoa.
Lapsia 5.
Eikä ole jäänyt oikea elämä elämättä. Lasten kanssa voi olla "vahtimassa" myös siten, että on niiden lasten kanssa. Ihan oikeasti on. Sitenkin välttää turhat vaaratilanteet.
Lapsi oli 5v. kun tänne muutettiin ja karkasihan se aallonmurtajalle kahden muun pojan kanssa. Oli mahdottomuus olla ulkona aamusta iltaan, kun pojat ei pysy sisällä ja en voi olla kokopäivää ulkona. Murtajalta pojat löydettiin ja tuotiin kotiin. Olivat menneet kaloja katsomaan. Uimataito ei heitä olisi pelastanut, jos olisivat laiturilta tippuneet. 3v. en kyllä jättäisi hetkeksikään yksin. 5v. on riskirajoilla. No nyt tämä kuopus on 7v. ja ei osaa vielä uida, mutta sukeltaa osaa. Toivottavasti pääsisi kesällä uimakouluun, kun sinnekkään ei koskaan pääse huonolla arpaonnella.
Meillä oli tasan tarkkaan säännöt siitä, että veden lähelle EI menty ilman aikuisia. Ja esim. purjeveneessä, veneessä ja mökillä (= ranta ihan heti pihassa, omassa kodissa piti sentään kävellä muutama kymmenen metriä) oltiin pelastusliivit päällä jos oltiin rannan lähistöllä.
Meillä päin (= lapsuuden kotini alueella) ei hukkunut koskaan ketään. Koska koko naapuruston säännöt olivat lapsille samat veden suhteen.
Nyt omien lasten kanssa sisämaassa kasvaneella miehelläni ei ole oikein hanskassa ollut se, miten lasten kanssa toimitaan veden ääressä. Esim. pelastusliivit ei ole mikään "kauhea kidutuskonsti", vaan ihan perusvaruste tietyn ikäisille. Ja aikuisia _pitää_ olla vaihtimassa. Ja kyllä sen lapsen voi pitää sisälläkin silloin kun ei itse / joku muu aikuinen /reippaasti isompi lapsi ehdi vahtimaan.
meillä 4 v. lapsi meinasi tukehtua ruokapalaan. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.
84: no eipä ole koskaan ollut "vähältä piti" tilanteita
Lapsia 5.
Eikä ole jäänyt oikea elämä elämättä. Lasten kanssa voi olla "vahtimassa" myös siten, että on niiden lasten kanssa. Ihan oikeasti on. Sitenkin välttää turhat vaaratilanteet.
Niin osaa sitten tarvittaessa toimia.
Toki on tilanteita, joita ei voi ennakoida, kuten juuri esim. ruokapalaan tukehtuminen. Mutta siinäkin ihan oikeasti auttaa, kun tietää, mitä pitää tehdä, jos lapsi ei saa henkeä "väärään kurkkuun" joutuneen ruokapalan vuoksi.
Minä siis osaan hoitaa tilanteen, jossa lapsi on saanut ruokaa väärän kurkkuun ja kakoo, sekä pienemmällä että isommalla lapsella. Toki en saisi henkitorvesta ulos mitään sellaista, joka kunnolla tukkisi sen (esim. tietyn kokoinen nakinpala tietyn kokoisessa henkitorvessa) tai pystyisi pelastamaan lasta, joka aspiroisi keuhkoihin pienen palasen jotain. Mutta ne tilanteet ovat yleensäkin harvinaisia.
t. se besserwisser, jonka lapsilla ei ole ollut varsinaisia "läheltä piti" tilanteita
mutta on tilanteita joissa mitkään ensiapukurssit tms. valmistautumiset eivät auta. Sopiva isku päähän (esim. katolta tippuva lumikimpale tai jääpuikko), se jo mainittu ruokapala, liukastuminen jne. voi tehdä läheltä piti-tilanteen tai viedä hengen jos huonosti käy.
Esim. kaverini liukastui teini-ikäisenä suihkussa, löi päänsä, meni tajuttomaksi ja melkein hukkui.
Niin osaa sitten tarvittaessa toimia.
Toki on tilanteita, joita ei voi ennakoida, kuten juuri esim. ruokapalaan tukehtuminen. Mutta siinäkin ihan oikeasti auttaa, kun tietää, mitä pitää tehdä, jos lapsi ei saa henkeä "väärään kurkkuun" joutuneen ruokapalan vuoksi.
Minä siis osaan hoitaa tilanteen, jossa lapsi on saanut ruokaa väärän kurkkuun ja kakoo, sekä pienemmällä että isommalla lapsella. Toki en saisi henkitorvesta ulos mitään sellaista, joka kunnolla tukkisi sen (esim. tietyn kokoinen nakinpala tietyn kokoisessa henkitorvessa) tai pystyisi pelastamaan lasta, joka aspiroisi keuhkoihin pienen palasen jotain. Mutta ne tilanteet ovat yleensäkin harvinaisia.
t. se besserwisser, jonka lapsilla ei ole ollut varsinaisia "läheltä piti" tilanteita
Taas melkoisia olettamuksia ilman oikeaa tietoa. Miksi vanhempaa, jonka lapsi kuolee onnettomuudessa pidetään automaattisesti huonona vanhempana? Tai vanhempaa syypäänä onnettomuuteen? Ihan kuin ihminen pystyisi kaikkea ympärillään hallitsemaan - miksi on niin vaikea hyväksyä sitä, että jotain voi kaikesta huolimatta sattua?
Kyseisessä tilanteessa vanhempi piti lastaan kädestä ja lapsella (kuten kaikilla muillakin ko. rannalla onkiretkellä olleilla lapsilla) oli pelastusliivit päällä. Kun pieni kumartui poimimaan maasta kiveä, jäi vanhemmalle vain pieni käsine käteen ja samassa lapsi kääntyi kohti reunaa (heittääkseen kiven) ja putosi veteen. Kyseessä ei ollut mikään valtava vuolas joki vaan sellainen pienempi jossa vesi kuitenkin koko ajan virtaa; syvyyttä kyseisessä kohdassa enimmillään 1-1,5m. Lapsi saatiin vedestä melko pian ylös; useampikin aikuinen hyppäsi veteen lasta pelastamaan. Yrityksestä huolimatta elvytys ei tuottanut tulosta vaikka kaikki ehtivätkin jo huokaista helpotuksesta kun pieni niin nopeasti saatiin vedestä ylös.
Kyseisessä onnettomuudessa kuolleella pienellä on rakastavat ja lapsistaan erittäin hyvää huolta pitävät vanhemmat. Toki heitä voi syyttää huolimattomuudesta mutta he tekivät varmasti sen mitä suurin osa meistä muistakin olisi tehnyt eli suojaa lapsensa parhaansa mukaan. Ei tullut mieleenikään syyttää heitä tapahtuneesta - näky äidistä istumassa lapsen siunaustilaisuudessa se pieni käsine kädessään sai kaiken muun tuntumaan niin merkityksettömältä. Eli lapsistaan huolta pitävillekin aikuisille voi käydä näin, koska lapsiaan ei voi pitää kuplassa tai pysytellä neljän seinän sisällä (joka on ilmeisen vaarallista sekin).
Joten antakaa ihmisten surra rauhassa ja pitäkää hyvää huolta omista lapsistanne.