Lue keskustelun säännöt.
Kadonnut 3-vuotias löytyi kuolleena
19.04.2011 |
Kommentit (106)
... kuinka usein teille tai siis teidän lapsillenne on sattunut vähältä piti-tilanteita?
Onko elämä ollenkaan elämisen arvoista, jos pitää olla vain vahtimista ja turvaamista, kun silloin se oikea elämä jää elämättä.
Se on niin helppo kirjoittaa, että "pitää vahtia". Tiedämme, että niin pitää mutta jokainen, jolla on omia lapsia, joutuu tunnustamaan, että ei se ole ihan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... kuinka usein teille tai siis teidän lapsillenne on sattunut vähältä piti-tilanteita?
Onko elämä ollenkaan elämisen arvoista, jos pitää olla vain vahtimista ja turvaamista, kun silloin se oikea elämä jää elämättä.
Se on niin helppo kirjoittaa, että "pitää vahtia". Tiedämme, että niin pitää mutta jokainen, jolla on omia lapsia, joutuu tunnustamaan, että ei se ole ihan helppoa.
niinkuin tässä tapauksessa ei ollut, niin silloin se elämä ainakin jää kirjaimellisesti elämättä, kuten tässä nyt. Ei toki vanhempien elämä, mutta sen lapsen. Ja se varmaan se merkitsevin asia on.
Olen itse äiti. Näitä kaiken maailman murhenäytelmiä lukeneena vahtimisen ja turvaamisen tarpeeni on vain kasvanut. Eikä se tarkoita sitä,että kieltäisin lapselta kaiken,ettei vaan satu mitään, tai että oma elämäni jäisi jotenkin varjoon. Ihan perusjuttuja vaan, maalaisjärkeä käyttämällä.
Kotona ja omassa turvallisessa pihassa sattuu silti eniten onnettomuuksia. lapsi esim liukastuu, kompastuu jne, lyö päänsä jne... ihan siellä teillä kotona.
Kotona ja omassa turvallisessa pihassa sattuu silti eniten onnettomuuksia. lapsi esim liukastuu, kompastuu jne, lyö päänsä jne... ihan siellä teillä kotona.
no ne ovat ihan oikeita vahinkoja,joille ei voi mitään. Tai voin tietenkin seurata lasta kuin varjo ja olla kärppänä ottamassa kiinni,jos kaatuu, tai poistaa kaikki mahdolliset esteet joihin kompastua, mahdollisesti amputoida lapselta jalatkin ettei vaan niihin kompastu, mutta se nyt ei taas ole niitä perusjuttuja mistä puhuin.
pysähtyä asiaa miettimään.
1. pieniä lapsia ei päästetä veteen polskimaan ja itse maata rannalla ottamassa aurinkoa (tiedän, ei ole kivaa kun vanhemmallakin haluttais nauttia kesästä, byäää, eiks mulla oo mitään oikeuksia)
2. lapsia ei anneta naapurille matkaan rannalle jos hänellä on myös omia lapsia matkassa. Yksi aikuinen ei hallitse kymmenkuntaa naapurin kakaraa (tiedän, ikävää. Kivempi olis viettää omalla terassilla aurinkopäivää sidukan kans kun naapuri uittaa lapsia, byää, miks mulla ei oo mitään oikeuksia)
3. lapsia ei anneta isovanhempien hoitoon kesäksi jos isovanhemmat eivät enää ole orientoituneita vastuuseen (tiedän, ikävää, olis kiva viettää villiä seksiyötä miehen kanssa, byää, miks mulla ei ole oikeuksia)
4. isosisko 7v ei ole vielä tarpeeksi vanha vahtimaan pikkusisko 3v ulkona yksin( tiedän, ikävää on kykkiä kesällä hiekkiksen reunalla. Kivempi olis mennä ottaan päikkärit kun kakarat on ulkona, byää, miks mulla ei oo mitään oikeuksia)
Tässä muutama asia ensi kesäksi muistioon.
Tiedän tuon paikan ja tiesin heti ettei poika ole voinut selvitä, jos on rannalle mennyt... Te, ketkä syyttelette ja arvostelette lapsen kanssa ollutta aikuista - toivottavasti joskus ymmärrätte, että elämässä tapahtuu asioita joille ei vain voi mitään. Olen itse ollut paikalla tilanteessa, jossa pieni lapsi polskahti rannalta virtaavaan veteen eikä häntä saatu pelastettua vaikka vanhempi seisoi lapsen takana ja hyppäsi heti veteen lapsen perässä. Eli näin voi tapahtua vaikka vieressä seisoisi. Kamalaahan se joka tapauksessa on - mutta tapahtuneelle ei voi enää mitään.
Että tuollaisissa vaaranpaikoissa ei lapsia jätetä hetkeksikään valvomatta. Se pitäisi jokaisen vähäisimmälläkin järjellä varustetun aikuisen tajuta. Mutta ei, vaikka näit tapahtuu usein, ei oteta opiksi.
Miksi pieni lapsi päästetään noin virtaavaan rantaan, ilman että hänestä pidetään kiinni? Ei tulis mieleenkään mennä noin vuolaana virtaavan joen rantaa pienen kanssa ja antaa olla vapaana.
Hei haloo, miksi on niin helppo haukkuva vastuunsa kantavia aikuisia ja pitäisi paapoa ja ymmärtää heitä jotaka sitä eivät kanna?Anteeksi, että meitä lapsistaan huolta pitäviä aikuisiakin on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona ja omassa turvallisessa pihassa sattuu silti eniten onnettomuuksia. lapsi esim liukastuu, kompastuu jne, lyö päänsä jne... ihan siellä teillä kotona.
no ne ovat ihan oikeita vahinkoja,joille ei voi mitään. Tai voin tietenkin seurata lasta kuin varjo ja olla kärppänä ottamassa kiinni,jos kaatuu, tai poistaa kaikki mahdolliset esteet joihin kompastua, mahdollisesti amputoida lapselta jalatkin ettei vaan niihin kompastu, mutta se nyt ei taas ole niitä perusjuttuja mistä puhuin.
Tarkoitatko siis, että tämän pikkupojan hukkuminen ei ollut "oikea" vahinko vaan tahallinen teko (tai "väärä" vahinko)? Emme tiedä todellisia olosuhteita mutta kaikki tuntuvat olettavan, että lapsi jätettiin tylysti yksin ulos rannalle kun aikuinen meni sisälle saunarakennukseen...
Olisihan voinut tapahtua niinkin, että menivät yhdessä sitä saunaa lämmittämään ja kun aikuinen vaikka vain lisäsi pari puuta niin poika lähtikin ulos vaikka hänen piti hakea vain halko siitä puulaatikosta, joka on seinän takana pukuhuoneessa.
Eli turha syytellä, kun ei tiedetä asioiden todellista laitaa ja ilmeisen tärkeitä yksityiskohtia tapahtumien kulusta. Totuus on sekin, ettei lasten kanssa koskaan voi olla riittävän tarkka ja varovainen - kaikesta huolenpidosta ja vahtimisesta huolimatta onnettomuuksia silti tapahtuu ja lapsia kuolee. Minun tuntemani lapsensa tapaturmaisesti menettäneet perheet (3 perhettä) eivät ole mitään hällä-väliä-tyyppejä vaan lapsistaan hyvin huolehtivia tavallisia isiä ja äitejä, jotka eivät ole mitenkään altistaneet lapsiaan onnettomuuksille (esim. kuljettaneet ilman turvaistuinta/-vöitä, antaneet pyöräillä ilman kypärää, jättäneet ilman valvontaa rannalle tms.).
Mutta pitäkää toki kiinni kaikkivoipaisuudestanne (=MINÄ vahdin lapsiani niin hyvin ettei mitään ikinä-koskaan voi tapahtua) ja toivotaan, että ette saa karua muistutusta elämän arvaamattomuudesta.
Minusta hän voisi kävellä vapaehtoisesti kärsimään elinkautista vankilaan.
Ei siihen vankilaa ja muureja tarvita. Ja kun sen kylän asukkaat tunnen niin tiedän, että sieltäkin saa kyllä osansa. Että kyllä se elinkautinen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei varmasti ole sitä mieltä, että lapsen isoisä tahallaan jätti lapsen vahtimatta, ei voi olla. Itsekin epäilen, että on käynyt juuri niinkuin kirjoitit. Eli ihan oikea vahinko. Se ei tee tapahtuneesta yhtään sen vähäpätöisempää ja uskon, että tuo isoisä on aivan murtunut, koska lapsenlapselle kävi näin hänen läsnäollessa. Voimia ja jaksamista pienen pojan omaisille.
Tarkoitatko siis, että tämän pikkupojan hukkuminen ei ollut "oikea" vahinko vaan tahallinen teko (tai "väärä" vahinko)? Emme tiedä todellisia olosuhteita mutta kaikki tuntuvat olettavan, että lapsi jätettiin tylysti yksin ulos rannalle kun aikuinen meni sisälle saunarakennukseen... Olisihan voinut tapahtua niinkin, että menivät yhdessä sitä saunaa lämmittämään ja kun aikuinen vaikka vain lisäsi pari puuta niin poika lähtikin ulos vaikka hänen piti hakea vain halko siitä puulaatikosta, joka on seinän takana pukuhuoneessa. Eli turha syytellä, kun ei tiedetä asioiden todellista laitaa ja ilmeisen tärkeitä yksityiskohtia tapahtumien kulusta. Totuus on sekin, ettei lasten kanssa koskaan voi olla riittävän tarkka ja varovainen - kaikesta huolenpidosta ja vahtimisesta huolimatta onnettomuuksia silti tapahtuu ja lapsia kuolee. Minun tuntemani lapsensa tapaturmaisesti menettäneet perheet (3 perhettä) eivät ole mitään hällä-väliä-tyyppejä vaan lapsistaan hyvin huolehtivia tavallisia isiä ja äitejä, jotka eivät ole mitenkään altistaneet lapsiaan onnettomuuksille (esim. kuljettaneet ilman turvaistuinta/-vöitä, antaneet pyöräillä ilman kypärää, jättäneet ilman valvontaa rannalle tms.). Mutta pitäkää toki kiinni kaikkivoipaisuudestanne (=MINÄ vahdin lapsiani niin hyvin ettei mitään ikinä-koskaan voi tapahtua) ja toivotaan, että ette saa karua muistutusta elämän arvaamattomuudesta.
En tapausta tunne muuta kuin uutisista, mutta en pysty olla ajattelematta sitä hetkeä kun pieni poika on joesta löytynyt. Pieni, eloton ja jollekin niin rakas. Se hetki kun toivon kipinä sammuu, sydän pysähtyy ja suru valtaa maailman. Voi pientä enkeliä. Paljon voimia perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että mua voi oksettaa nämä niin täydelliset äidit, jotka ovat valmiita heittämään sen ensimmäisen kiven, kun eivät koskaan ikinä milloinkaan muuta tee kuin omaa lastansa valvo ja seuraa ja palvele.
Ettei yhtään sympatiaa tai ajatusta löydy perheelle, jonka lapsi on juuri kuollut, hyi olkoon, hävetkää!
Omat lapseni ovat saaneet juosta rantaan pienestä saakka. Vähän väliä olen ikkunasta kurkkinut, että näen kaikki.
En ole pitänyt itseäni minään vahtikoirana, mutta tämä on kyllä mielestäni tulella - tai vedellä - leikkimistä.
Ihmiset - rakentakaa jokivarsitontteihinne tuhdit aidat ja pitäkää lapset aidan sisäpuolella, jos heidät on ihan pakko päästää pihalle ilman valvontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hirveää tuomita ketään tapahtuneesta, kun kokonaisuutta ei tiedä. Ei kukaan haluaisi tuollaista tapahtuvan kenellekään. Otan osaa suureen suruun
niin että ollaan vaarassa tippua -tai tiputaan. Eikö sitä jokea voi katsella vähän kauempaa, useamman metrin päästä kuin siinä ihan töyräällä?
SAma juttu kaikkien muiden vaarakohtien kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta on tilanteita joissa mitkään ensiapukurssit tms. valmistautumiset eivät auta. Sopiva isku päähän (esim. katolta tippuva lumikimpale tai jääpuikko), se jo mainittu ruokapala, liukastuminen jne. voi tehdä läheltä piti-tilanteen tai viedä hengen jos huonosti käy.
Totta kai voi.
Mutta silti on paljon "läheltä piti" tilanteita, jotka olisivat täysin vältettävissä, jos vaan aikuiset vähän viitsisivät.
Meillä on tässä samassa rivariyhtiössä viisivuotias poika, joka mm. "liki jäi auton alle". Ja siis tosiaan oikeasti liki jäi pihaan ajavan auton alle.
Mutta kas: kyseinen poika saa juosta aivan valtoimenaan pitkin pihaa ilman minkäänlaista valvontaa. Saa leikkiä sisarustensa kanssa piilosta parkkiksella (tosi fiksua). Saa rynnätä pihalt suoraan kadulle (vielä fiksumpaa). Saa leikkiä lumisotaa sisarustensa kanssa parkkiksen reunalta kadulle.
Kumma kyllä mun vastaavan ikäiseni ei ole "liki jäänyt" auton alle tässä parkkiksella. Koska hän ei saa mennä lähellekään parkkista, tai katua, ellei ole aikuisen tai reilusti isomman lapsen kanssa.
Nuo naapurin lapset ovat oikeasti pelottavia, tai lähinnä pelottaa mitä heille sattuu. Itsekin on inhottava ajaa nykyisin parkkipaikalle sisään, kun ei koskaan tiedä, mistä singahtaa metrin mittainen tyyppi auton eteen varoittamatta. Vaikka toki varovaisesti ajammekin. Kyseiset lapset voivat mm. ihan onnellisina vaeltaa peruuttamassa olevan auton eteen.
järven rannalla. Mäen päällä, rantaan n. 60 m. Samalla paikalla syntyi isäni, hänen isänsä, jne taaksepäin 1500-luvulta saakka. Ensimmäiset asukkaat tuon järvelle tulivat 1500-luvun alkupuolella. Järveen on 500 vuoden aikana hukkunut YKSI ihminen - ja siitä se on nimensäkin saanut. Eli vuosisatoja järven rannoilla on kasvanut satoja, tuhat, ellei enemmänkin lapsia. Yksi aikuinen nainen hukkunut.
Minua ei koskaan kielletty menemästä rantaan. Päinvastoin, isä ui ja minä roikuin selässä 2-3-vuotiaana. Osasin uida hyvin 5-vuotiaana. Järvi toki on eri kuin joki tai meri: yleensä rauhallinen ja enimmäkseen pienin virtauksin. Omat lapseni ovat saaneet juosta rantaan pienestä saakka. Vähän väliä olen ikkunasta kurkkinut, että näen kaikki. Onneksi eivät koskaan olleet niin huimapäisiä kuin veljeni kavereineen: jäälautoilla seilailua yms. Sen sijaan yhtenä keväänä olisi voinut käydä huonosti: pojat, silloin n. 2 ja 4, juoksivat pihatietä edelläni 100 m matkan alas ja suoraan maantien yli syvään ojaan, joka oli täynnä vettä. Olin heti perässä ja nostin lapsia hupusta ylös: etenkin nuorempi olisi todennäköisesti hukkunut ellen olisi ollut minuuttia paria perässä paikalla..:-o. Ei ikinä voi tietää, mitä ja milloin sattuu.
Itse koin kauhun hetkiä, kun minulle 3 vuotta sitten soitettiin ensiavusta. Lapseni oli jäänyt pyörällä auton alle. Sellaiseen ei voi valmistautua. Eikä sellaista voi edes estää. Hän selvisi parilla leikkauksella, kipseillä, pyörätuolilla ja pitkään jatkuneilla peloilla, mutta silti selvisi. Selvisin minäkin, vaikka pelko on aina läsnä, kun hän lähtee pyöräilemään. Puhelin pitää aina olla mukana.
Tuo Halsuan tapaus on lähellä ja koskettaa. Kamalaa ajatella vanhempien ja tuon sukulaismiehen tuskaa:-((. Voisinpa jotenkin auttaa!
Ei siinä kukaan ketään syytellyt. Pahalta tuntuu tuon perheen puolesta, tuli eilen uutisen luettua elävästi mieleen ne tunteet kun meidän pikkuista joesta etsittiin. Näitä av:n täydellisiä äitejä jotka näkevät lapsensa jokaisen liikkeen ja kuuntelevat jokaista hengenvetoa en viitsi edes kommentoida. Tiedätte varmasti itse oman typeryytenne, toivottavasti tajuatte edes hävetä. Toiv. tuon hukkuneen pikkupojan omaiset eivät lähiaikoina tänne eksy! (Itse ainakin tajusin pysyä poissa, täällä kun osataan kiusaamisen ja asioilla mässäilyn jalo taito jopa kuolemassa.)
sellainen kuva, että lapsi jätettiin pihalle alueelle, missä oli tulvajoki ja vaari lähti saunaan lisäämään puita.
Vahinkohan se oli.Ei vaari voinut kuvitella, että 3v ei tottele ja menee jokeen.
On paljon asioita, joissa joutuu ajattelemaan, että kuinka paljon arvostaa lapsensa turvallisuutta ja kuinka arvokas lapsen henki on. Osa taas sellaisia, ettei tule mieleenkään, että jotain voi sattua.
Miten te voitte olla noin julmia!Jonkun äidin,isän lapsi kuoli..te istutte koneidenne äärellä,etsimässä syyllistä..Menkää nyt vaikka hiekkalatikoiden ääreen ja kuiskikaa siellä paskaa,mutta joku lapsen omainen saattaa lukea näitä!Hävetkää hiukan;-(
Muuta toki voi sattua mut ei takuulla pääse hukkumaan ellei päästetä yksin veden äärelle...
meidän nyt melkein 4v putos viime keväänä puroon vaikka mies oli vieressä. Ja itekin olin ihan lähellä. Onneksi kyseessä ei ollut joki, jossa olis ollu voimakas virtaus, joka olis voinu viedä mukana.
Tosi tahdikasta jeesustella täällä siitä, miten pitää vahtia jne. ku takuulla syyttävät itseään enemmän kuin kukaan ulkopuolinen voi syyttää..
Lapsi oli 5v. kun tänne muutettiin ja karkasihan se aallonmurtajalle kahden muun pojan kanssa.
Oli mahdottomuus olla ulkona aamusta iltaan, kun pojat ei pysy sisällä ja en voi olla kokopäivää ulkona.
Murtajalta pojat löydettiin ja tuotiin kotiin. Olivat menneet kaloja katsomaan. Uimataito ei heitä olisi pelastanut, jos olisivat laiturilta tippuneet.
3v. en kyllä jättäisi hetkeksikään yksin. 5v. on riskirajoilla.
No nyt tämä kuopus on 7v. ja ei osaa vielä uida, mutta sukeltaa osaa.
Toivottavasti pääsisi kesällä uimakouluun, kun sinnekkään ei koskaan pääse huonolla arpaonnella.