"nopea olo" lapsella, mitä on??

Olen 19v. Tietääkseni ihan perusterve ihminen, minullakin on pienestä asti ollut tuollaisia nopeus-kohtauksia. Hengitystihenee, pulssi kovenee, äänet nopeentuvat, ja  tulee pakonomainen tarve tehdä kaikki nopeasti (itse tosin pakotan itseni tekemään silti normaaliin tahtiin, vaikka se tuntuukin silloin kun yrittäisi tarpoa suossa) . Itsellä tämmöinen kohtaus saattaa tulla mihin vuorokauden aikaan vaan. :) 

Täällä 23v nainen ja samaa on edelleen. En tiedä mitä on ja mistä johtuu, en ole lääkärissä koskaan ottanut puheeksi. Ennen oli enemmän ja välillä taas harvemmin, mutta nyt viimeisen vuoden aikana on alkanut taas tulemaan useammin. Olen yrittänyt tarkkailla stressin yms vaikutusta, mutta en ole huomannut mitään asiayhteyttä.. :/

Samoja oireita täälläkin, pienestä asti ollut. Ihanaa että on muitakin! Luulin että oon vaan hullu :D Ainakin itellä ne olot liittyy vahvasti paniikkihäiriöön, oisko lapsenaki ollu jotain lievää paniikkia sitten..
Vielä nykyäänki on tuota "nopeaa oloa" ennen paniikkikohtausta, ja kohtauksen aikana on hirveän "iso" olo ja tunne siitä kuinka tavallaan "leviän" yli ääriviivojeni. Ehkä tähän liittyy se, miten paniikissa auttaa jos joku vaikka halaa oikein tosi lujasti, että tunnen tavallaan pysyväni koossa.

Vau, todella jännittävä ketju! Mulla itsellä tulee joskus nukkumaan mennessä tai kesken unta herätessä sellaisia kummallisia oloja, mutta mielestäni melko lievänä eikä ne yleensä kestä kauaa. Mutta esim. kun suljen silmäni, niin "näen" että mittasuhteet ympärillä vääristyy, esim. jalkani ovat tavallaan liian kaukana, ja pakko avata silmät nähdäkseni että ne oikeasti ovat siellä missä pitääkin. Tai kun olen nukkunut levottomasti ja herään kesken unen, niin ajatukseni saattavat olla todella sekavia enkä tavallaan pysty hallitsemaan niitä, esim. viimeksi kuvittelin olevani tietokonepelissä. Kun avasin silmät, niin kaikki oli ok, mutta sitten kun suljin taas, niin kuvat siitä pelistä palasi hallitsemattomasti. Koen sen ahdistavaksi, sillä on hankala saada uudelleen unta kun aivot käyvät "ylikierroksilla". (Olin siis edellisenä iltana juuri pelannut pitkästi kyseistä peliä, eli viestin 94 kirjoittajalle, uskon että pelaaminen voi vaikuttaa näihin juttuihin niinkuin ilmeisesti pojallasikin!) En ole koskaan pitänyt tätä niinkään outona enkä edes ajatellut sen kummemmin, ajattelin vaan että se johtuu siitä hieman sekavasta tilasta unen ja valveen rajamailla :D En nimittäin muista saaneeni hereillä ollessa vastaavia! Mutta jännä jos se on oikeasti näinkin yleistä.

Muistan, että mulla oli "nopeita" kohtauksia lapsena, muistaakseni koko ala-asteiän. Sittemmin en ole niitä kokenut.

Radion ääni tuntui kuuluvan nopeutettuna, äitini puhui nopeasti, kaikki tapahtumat kulkivat nopeaa vauhtia... Ahdisti, mutta tiesin aina, että tämä menee kohta ohi. Usein kävin sängylle makoilemaan, ja kohtaus oli poissa noin kymmenessä minuutissa. 

Olen nyt 21-vuotias, enkä muista saaneeni kohtauksia vuosiin, viimeksi ehkä muutaman kerran yläasteella. Mitään diagnooseja ei ole, jotka voisi yhdistää noihin kohtauksiin.

Minulla on kylläkin epäilty ADHD:ta ja ADD:ta, mutta tutkimuksia ei ole viety (vielä) pidemmälle. Lisäksi kärsin lapsena aurallisesta migreenistä, ja edelleen aurattomista. Olisi kyllä hyvin mielenkiintoista tietää, mistä kohtauksten johtuivat. 

On jotenkin helpottavaa kuulla että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia. Kun itse olin tuon ikäinen minulle sattui samanlaisia kohtauksia jotka kestivät pari minuuttia. Kaikki äänet kuulostivat tosi kovilta, ihan pelkästään sormien hankaus toisiinsa kuulosti tosi kovalta ”suhinalta” muistan kuinka kyselin siskoilta että ”kuulostaako minun puheeni nopealta”, vastaus oli aina ”ei”. Se tuntui pelottavalta kun olin pieni ja yleensä menin huoneeseen jossa ei ollut ketään ja odotin että se outo tunne loppuisi. Olen 20, eikä minulle ole todettu mitään sairauksia eikä kohtauksia ole tapahtunut siitä asti kun olin pieni.

Minullakin esiintyo lapsena samaa (ja edelleen aikuisena samankaltaisia, mutta lievempiä "oireita")!

Muistan kohtauksia tulleen erityisesti ikävälillä 9-12. Niiden aikana kaikki nopeutui, muistan erityisesti yhden tuolloin radiossa soineen kappaleen (Sugababes - Stronger :D) nopeutuneen todella ahdistavaksi. Tuntui etten hallinnut liikkeitäni täysin.

Näihin kohtauksiin liittyi minulla aina mielikuva itsestäni kävelemässä järven? jäällä, ja aina kun olin lähellä rantaa suuntaa pitikin vaihtaa, kävellä loputtomasti.

Usein koin myös omituista looppia päässäni; näin mielessäni esim. tilanteen jossa kävelin ystävän kanssa nurmikkoa pitkin ja kiersin jonkin esteen eri puolelta kuin ystäväni, ehkä n. metri-2 kävelyäha tämä aiheutti jonkinlaisen pienuuden tunteen - kuin olisin kiertänyt koko maailman, tuli samankaltainen tunne kuin deja vu-ilmiössä :O

Kauhean vaikeita selittää.

Muistan, että mulla oli myös lapsena välillä tuollainen olo! Ihmeellinen juttu mutta ei kyllä ainakaan minulle puhjennut epilepsiaa -ainakaan vielä.. ikää nyt 40 vuotta.

Vanha ketju mutta kommentoin jos joku vaikka vielä löytää tän ketjun! Mulla on ollut tätä samaa pienenä ja oon siitä asti aika ajoin yrittänyt selvittää mistä johtuu, ja oon tullut siihen tulokseen että kyseessä on alice in wonderland -syndrooma. Netistä löytyy paljon tietoa, kannattaa lukaista!

Mulla oli jotain vastaavia ”nopea olo” -kohtauksia yläkoulussa ysiluokalla. Ne tuli yleisimmin kun oli mennyt nukkumaan.

Kaikki äänet kuuluivat niiden kohtausten aikaan kovempaa ja nopeampaa. Sitä kesti joitain minuutteja, ehkä max 10 min. Ja nekin äänet joita ei normaalisti juuri havainnut kuuluivat hirveän isosti ( esim. hiljaisen kellon tikitys). Sydän tykytti kovaa ja tuntui, että kuuli oman verenkierronkin kohinana päässään.

Kerran tuo tapahtui koulussa kun luokassa oli aivan hiljaista. Joltakin tipahti vain kynä lattialle ja minun korvissani se kuulosti pommin räjähdykseltä. Kohtaus loppui kun välituntikello soi.

Ja joskus kun olin kotona lukemassa läksyjä, muistan, että kirjan sivut kääntyivät nopeasti ja siitä kuuluva ääni repi korvia. Samaan aikaan telkkari oli päällä ja äiti imuroi vieressä. Kaikki nuo äänet kuului monen kertaisena. Luulin tulevani hulluksi ja muistan sanoneeni sillä hetkellä, että ” äiti mä kuulen oudosti”.

Nuo kohtaukset väheni pikkuhiljaa. Ja kun huomasin nukkumaan mennessä kohtauksen lähestyvän, aloin käännellä päätäni puolelta toiselle ja muutekin pyörin sängyssä. Ja se auttoi. Tuo pään nopea kääntely jostain syystä vei kohtauksen pois.

Ja tosiaan tuota tapahtui vain ysiluokalla. Ei ole sittemmin onneksi tullut.

Joskus lapsena näin toistuvaa samaa painajaista joissa oli nopean ja hitaan vaihtelua. Karmea painajainen vaikka ei kuulosta kerrottuna miltään. Siinä ihminen tai ihmisjoukko liikkuivat välillä nopeasti ja hitaasti.

Yhdistän nuo lapsena nähdyt painajaiset noihin ysiluokan kohtauksiin, koska niistä jäi täysin samanlainen epämiellyttävä olo.

Kyse ei mielestäni ole paniikkikohtauksesta. Minulla on niitäkin ollut ja ne tuntuu erillaiselta.

Muutama vuosi yläkoulun jälkeen uskaltauduin kysymään psykiatrilta, että mitä nuo olivat. Ja muistaakseni psykiatri ei ollut ihan varma, mutta epäili syyksi keskushermoston ylikuormittumisen.

Normaalia kasvavilla lapsilla. Voi myös liittyä Alice in Wonderland syndroomaan.

Pojalla oli näitä kohtauksia ala-asteikäisenä. Yleensä ne liittyivät kipeänä olemiseen. Nyt kohtauksia ei ole ollut muutamaan vuoteen. Toivottavasti pysyvätkin poissa.

Yhdellä sekopäisellä äidillä oli poika, jolla oli näitä ja yritti väittää, että minulla on niitä. Kun olin lapsi. Isä oli narsisti ja äiti psykopaatti. Pojasta tuli narsisti ja pakko-oirehäiriöinen. Adhd siihen päälle. Vanhemmat eivät kestäneet muiden normaaleja lapsia. 20v myöhemmin ovat samanlaista roskaista porukkaa.

Kiitos tämän ketjun nostosta! Olen joskus googlannut tätä epämääräistä oloa, mutta en ole varmaan osannut hakea sitä oikein, sillä haut eivät ole tuottaneet tulosta. Kuvittelin myös, että olen varmaan ainoa.

Minulla on ollut näitä oloja erityisesti lapsena useinkin, aikuisena olen ollut ikään kuin rajalla, mutta en ihan kohtauksessa. Omani ovat yleensä hitaita, raajat paksunee ja tuntuu raskailta ja sydän hakkaa korvissa epäluonnollisen kovaa ja hitaasti. Mikään oire ei ole todellinen, pelkkä tunne. Puutumista ei tunnu, mutta jotain epänormaalia tahmeutta tai tykytystä, vaikeaa kuvailla. Myös semmoinen hyökyaaltofiilis on tuttu, mutta ei ehkä kuitenkaan ahdistus, enemmänkin ihmetys. Olo hälvenee, jos heiluttaa raajoja, usein muistan olleeni ihan paikallaan, jotta olotila pysyisi pidempään.

Sairastan nyt aikuisena aurallista migreeniä, mutta ei nämä kohtaukset kyllä oikein tunnu liittyvän siihen.

Ehkä tässä on kyse jostain todellisuuden repeilystä, jonka vain lapsen muokkautumassa olevat aivot havaitsevat. Sitähän sanotaan, että lapset näkevät olomuotoja ja kuulevat ääniä, joita aikuinen ei enää havaitse. Ainakin olisi jännää uskoa niin!

Itsellä ollut pienestä asti näitä, etenkin kuumeessa. On siis edelleen ja olen huomannut, että stressillä tai pikemminkin ahdistuksella on ainakin itsellä yhteys näihin nykyään aina. Nykyisin näitä tulee ehkä 0-3 kertaa vuodessa kestää 5-15min. Tein tästä aiheesta kyselyn ja oliko 60-70% sanoi, että on kokenut näitä nopea olo kohtauksia, eli siis kyseessä todella yleinen vaiva josta ei vain puhuta. Kohtausten aikana pystyy toimimaan ihan normaalisti, mutta se on epämielyttävää ja itse pyrin aina rauhalliseen paikkaan hengittelemään rauhassa, koska äänet ja liikkeet tuntuvat kovilta/nopeilta.