"nopea olo" lapsella, mitä on??

mulla on ollut lapsuudessa sekä nopeita että hitaita "kohtauksia"

kun oli nopee kohtaus ,yleensä aamulla, niin yritin olla ihan hiljaa paikoillani kunnes se menee ohi. Ne oli aika kauheita kun ei jotenkin hahmottanut omia liikkeitä.

Hitaita oli taas monesti iltasin tai kuumeessa. Tuntu että kieli oisi koko suun kokoinen ja silmissä pyöri jättiläismäisiä lankakeriä jalkapallo kentällä.... En osaa selittää paremmin...

1-2 kertaa vuodessa tulee edelleen noita nopeita kohtauksia. Yleensä ne edeltää pyörtymistä.

Silloin tiedän mennä makaamaan lattialle ja hengittää rauhallisesti ja syvään. menee ohi noin 5 minuutissa.

Itse olen ajatellut sen liittyvän joko verensokeriin tai ja aivojen verenkierto häiriöön. koska jos tuollainen on tullut niin se on tullut silloin kun olen liian nopeasti heräämisen jälkeen käynyt tupakalla enkä ole syönyt tai juonut mitään yli 16 tuntiin.

Näin itse ajattelen, koskaan en ole kellekkään maininnut noista kohtauksista, tuntuvat niin vaikeilta selittää jollekkin kuka ei ole niitä kokenut.



Jännä että tämä olikin näin yleistä.

hassua, oma 5v poikani kuvaa tuota olotilaa ihan samoin, "nopea olo". Itselläni ollut tuota ajoittain lapsesta asti mutta en noin osuvaa nimitystä ole olotilalle keksinyt. Minulle se tulee illalla nukkumaan mennessä, kun suljen silmäni se alkaa. Siihen liittyy visuaalinen kokemus että kaikki vyöryy päälle (vaikka silmät kiinni ja pimeää). Tulee tunne että jokin yksittäinen esine huoneessa alkaa kasvaa ja vyöryy ylitseni, nielaisee minut (esim huonekasvi). Ja kaikki menee nopeasti, välähdyksittäin. Kun avaan silmät se menee ohi, jos suljen ne uudelleen se alkaa välittömästi. Joskus kestää 5min joskus 2 tuntia. Tällöin en voi silmiäni ummistaa, tunne on niin kokonaisvaltainen ja epämiellyttävä. En ole koskaan kertonut tästä kenellekään koska luulisivat varmaan hulluksi. Olen täysin terve ja normaali muuten, ihan älykäskin, perheellinen työsskäyvä ihminen. Olen koulut käynyt, opettaja ammatiltani, parhaillaan teen väitöskirjaa. Eli ei ole tämä asia vaikuttanut elämääni. Toisella lapsellani tosiaan tuntuu olevan sama ominaisuus mutta en ole huolissani koska ei itsellenikään ole tästä mitään haittaa ollut. Olen ajatellut että liittyy jotenkin aivojen sähköimpulsseihin.

En ole nyt varma onko tämän viestin aloittajan aiheena ollut myöskin tuo sama olo mistä minä olen kärsinyt lapsesta asti. Olen nyt yli 20 vuotias ja sain viimeksi viime yönä kohtauksen jossa tuntui että kaikki vain vilisevät silmissä ja mitä tahansa tekeekin se tapahtuu salamannopeasti. Kohtaukset ovat "pahentuneet" vanhetessani.



Kesällä tuli viimeksi herättyäni yöllä puhelin soittoon kun anoppi soitti hädissään hakemaan. Ehkä säikähdin ja sain kohtauksen. Oli se aika hirveän tuntuista ajaa autolla 40km/h kun tuntuu että ajaa yli 150km/h :(



Olen käynyt ties minkälaisissa tutkimuksissa. Aivokäyrässä, pään magneettikuvissa sekä unidebrivaatioissa mutta mitään ei ole löytynyt. Alustavaksi diagnoosikseni sain ohimolohkoepilepsian, mutta en kuitenkaan saanut lääkitystä.



Itse liitän nämä kohtaukset stressiin sekä paniikkihäiriöihin.



Onko muilla nyt tälläisiä kokemuksia ja oletteko käyneet asiaa tutkimassa lääkärissä paremmin? Voimia kaikille jotka tästä kärsivät! Tiedän kuinka epämukavaa se on.

Olipas erikoinen ketju. Minulla ei ole koskaan ollut mitään vastaavanlaisia outoja kokemuksia, ei lapsena eikä aikuisena. En siis ihan heti pitäisi moista normaalina jos joku minulle niistä kertoisi, mutta yllättävän yleistä näemmä.

oli tossa iässä sellaista että välillä asiat näkyi todella suurena tai pienenä. normaalia sekin, tuossa iässä kai kasvaa nin lujaa ettei aivot pysy mukana.

Enpä ole koskaan tuollaisesta kuullutkaan. Vastauksien perusteella liittyy johonkin toiseen diagnoosiin. Sinuna kysyisin ehdottomasti lääkäriltä enkä luottaisi av-vastuksien perusteella olevan jotakin tavallista ja normaalia.

hyvin paljon lapsena ja joskus nyt aikuisena.



Mulla taas ollut pari kertaa lapsena tuota paksuuntumista ja vyörymistä ja littaantumistakin... yhden kerran muistan erityisen selvästi kun lievässä kuumeessa tunsin Eiffeltornin laskeutuvan mun päälle ja samaan aikaan tuntui kuin kaikki olisi tosi kaukana, tunsin sen painon aivan kuin todellisena ja kieli oli suussa paksun tuntoinen, en oikein osaa paremmin sitä kuvailla...



Ja sitten se nukkumaanmennessä littaantuminen ja leijuminen, sitä mulla oli useammin.

Itsellähän esiintyy tätä samaa ja aina esiintynyt, juuri äsköttäin iski viimeisin ''kohtaus''- En ikinä ihmisten ympäröimänä saa tätä, mutta kun olen yksin niin hyvin mahdollista. Itsellä tulee vaikka mitä päivän tapahtumia mieleen, kaikki tuntuu käsissä erillaiselta (pienenä hankasin sormia yhteen kun tuntui että ne olisivat tuvonneet, ja tuntui sen takia jännältä). Mielenkiintoisinta on tunne elämäni katoaminen, en tunne mitään, tai no tiedostan tuntevani monia asioita mutta en tunne niitä.

Mahtava ketju!

Mulla oli lapsena usein ja viimeksi noin 20-vuotiaana sellainen olo juurikin nukkumaan mennessä että kaikki supistuu ja laajenee vuorotellen, esimerkiksi että kuvassa asioiden mustat rajat nopeasti laajenevat kunnes koko kuva on melkien pelkkää mustaa, sitten supistuvat kunnes koko kuva on aivan haalea, ja tätä tapahtui edestakaisin.

Samaan asiaan liittyi myös omien mittasuhteiden hukkaaminen, tunsin kuinka itse laajenin ja supistuin. Kattoon tuijottaminen liittyi asiaan myös, tunne siitä että katto tulee lähemmäs tai toisaalta putoamisen tunne.

Todella tuttuja kokemuksia täällä. Sekä "nopeaa" että "hidasta" oloa on ollut minulla, asioiden supistumista ja laajenemista, etääntymistä, paksuja, leijuvia, littaantuvia ja pakkoliikkeenomaisia oloja, pakko-aistimustunteita, raajojen ja ruumiinosien kasvamis- ja kutistumistunteita, tylsistymisen ja tylsämielisyyden kokemuksia, merkityksien häviämistä, epätodellisuuden tunnetta, myös unihalvauksia.

Kaikesta huolimatta hullu en ole, mitään fyysistä sairautta ei ole diagnosoitu ainakaan, olen älykäs ja pystyvä, empaattinen ja tunnontarkka ihminen. Masennuksesta ja paniikkioireista olen kärsinyt tai oikeastaan paniikki oli nimenomaan sellaista kaameaa epätodellisuuden tunnetta. Lapsena ja nuorena pelkäsin näitä oloja eivätkä ne vieläkään juuri mukavilta tunnu mutta kaikkeen tottuu paitsi siihen kuuluisaan jääpuikkoon. Lapsena pahimmat olot tulivat kuumeessa, päälle parikymppisenä alkoivat unihalvaukset ja epätodellisuudentunteet etenkin sosiaalisissa tilanteissa mutta muutenkin.

Itsetuntoa kun on karttunut niin osaa paremmin rentoutua ja rauhoitella itseään eikä kauhukuva kohtauksesta tai kontrollin menettämisestä sosiaalisessa tilanteessa saa valtaa. Erikoista että samaa on ollut näin monilla. Tuolla "luonnossa" jos näistä alkaa puhumaan niin saa aika pitkiä katseita osakseen.

Nro 80 lisää..

Olen monesti miettinyt että jossain shamanistisessa kulttuurissa olisin suuri poppamies. :D

Kuulostaa kyllä hyvin tutulta! En muista olenko tähän joskus vastannut, ei mikään vastaus vaikuttanut omaltani.

Mutta minulle tulee nyt aikuisenakin tunne, että kaikki on kamalan kaukana, suussa tuntuu joku "paksu" tunne jne. Sängyssä jos silloin makaan, katto näyttää olevan metrien päässä minusta.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 01:19"]

Kuulostaa kyllä hyvin tutulta! En muista olenko tähän joskus vastannut, ei mikään vastaus vaikuttanut omaltani.

Mutta minulle tulee nyt aikuisenakin tunne, että kaikki on kamalan kaukana, suussa tuntuu joku "paksu" tunne jne. Sängyssä jos silloin makaan, katto näyttää olevan metrien päässä minusta.

[/quote]

Niin ja tosiaan, kaikki tuntuu menevän todella nopeasti.

On kyllä jännä nähdä että tämä ilmiö on näinkin yleinen. Itse olen luullut olevani suurin piirtein ainoa jolla näitä kohtauksia on ollut. Kerran yritin äidille selittää, ja se katsoi kuin olisin vähän sekaisin. :/



Olisi kyllä kiva tietää mistä nämä kohtaukset johtuu, ja että onko ne merkki jostain/ovatko vaarallisia.

saatika sitten että se on jopa yleistä. Jännää, sanoisi Routalempi :)

Mulla se on liittynyt pyörtymisiin. Pyörtymisiä on tutkittu, mutta niihin ei ole löytynyt mitään erityistä syytä.

Josiihen.

Pstä".

Mtoa.

myös tuollaista, tuntuu vähän kuin katselisi veden alta kaikkea. Äänetkin on sellaisia. Saattaa yllättää missä tahansa. Minulla myös nyt tutkinnan alla ADHD-epäily.

hoito lapsena? Kuulostaa siltä kuin palaisit jonnekin vauva-aikoihin. Silloinhan oman kehon hahmottaminen ei vielä täysin onnistu. Vauva on lisäksi usein lattian rajassa litteänä.

ja joskus nyt aikuisenakin sellainen outo tunne kun menin sänkyyn makaamaan että "laskeudun" aivan alas tavallaan lattian rajaan ja olen "litteä". Kuulostaa hassulta mutta outoa se oli. Piti vähän liikutella raajoja että todellinen hahmotus ja tunne siitä missä olen, palasi.

Mulla noihin kohtsuksiin liittyi vielä sellainen monotooninen tappajahai-tyyppinen musiikki :D Tai siis tiesin kyllä, että mitään musiikkia ei oikeasti soi, mutta päässäni sellaista hyräilin. Oli kyllä ahdistavaa. Menivät lopulta pois itsestään ennen teini-ikää. Nyt olen ihan normaali ja terve aikuinen.



En todellakaan tiennyt, että nämä kohtaukset on näin yleisiä! Kaikkea sitä av:lla oppii.

Mulla noihin kohtsuksiin liittyi vielä sellainen monotooninen tappajahai-tyyppinen musiikki :D Tai siis tiesin kyllä, että mitään musiikkia ei oikeasti soi, mutta päässäni sellaista hyräilin. Oli kyllä ahdistavaa. Menivät lopulta pois itsestään ennen teini-ikää. Nyt olen ihan normaali ja terve aikuinen.

En todellakaan tiennyt, että nämä kohtaukset on näin yleisiä! Kaikkea sitä av:lla oppii.

Että aikuisiällä olen vastaavan kohtauksen saanut, kun poltin kannabista. Eipä tarvinnut pössyttelystä tehdä tapaa, sen verran epämiellyttävä tunne se on. Voisin kuvitella, että paniikkihäiriö on samanlainen, mutta vielä voimakkaampi.

joka sairastaa epilepsiaa on tuollaisia olotiloja (varsinaisten epilepsiakohtausten ohella).

Katsokaa leffa ja vertailkaa tuntuuko tutulta.

(Tuota epileptikkoa esittää leffassa Krista Kosonen)