"nopea olo" lapsella, mitä on??

kun hän oli 10 ja kärsi pahasta koulukiusausvaiheesta, sekä uudestaan kun hän oli noin 13 - näillä kerroilla elämä oli ihan mallillaan ja mukavaa, mutta kohtauksia tuli kun oli sedällään yökylässä ja kerran kun oli kaverin kanssa valvonut energiajuoman voimalla. Lääkäri ja psykologi olivat sitä mieltä, että olivat paniikkikohtauksia.

Tämä tuli mieleeni tuosta "paksusta olosta", koska se kuvaus on ehkä lähimpänä tätä minun kokemustani, mitä olen ikinä kuullut.

Liittymä teillä tuohon "paksuuteen" henkistä tylsistymisen tunnetta?

Nyt kun luin tämän kommenttisi, niin tajusin että eräänlaista henkistä tylsistymistä tuohon "kohtaukseen" liittyy.

Minulle tulee sellainen "vajaamielinen" olo. Sitä on vaikea selittää. Vähän kuin olisi humalassa, eikä aivot oikein toimi, vaan ovat tahmeat. Tekisi mieli vaan tuijottaa kattoa silmät päässä pyörien kuin sekopää. Sekopäinen selitys tämäkin, mutta parempaan en nyt pysty. :P Joka tapauksessa, noiden kohtausten aikana ei mitään filosofisia tai matemaattisia ongelmia ainakaan pystyisi ratkaisemaan, vaan olo on kuin erittäin hidasmielisellä ihmisellä. Ajatus ei kulje, kun koko olemus keskittyy niihin tuntemuksiin...

ja joskus nyt aikuisenakin sellainen outo tunne kun menin sänkyyn makaamaan että "laskeudun" aivan alas tavallaan lattian rajaan ja olen "litteä". Kuulostaa hassulta mutta outoa se oli. Piti vähän liikutella raajoja että todellinen hahmotus ja tunne siitä missä olen, palasi.

t: se kattoon nouseva:D

Tätä oloa oli joskus 4-6 luokilla eniten..näin jälkeenpäin ajatellen kasvuun liittyvää? Nyt aikuisena leijun mutta en enää paksuunnu :D ja se olo liittyy rentoutumiseen

Joskus tuntuu että hätäinen olo tai nopea olo.

Minulle tulee sellainen "vajaamielinen" olo. Sitä on vaikea selittää. Vähän kuin olisi humalassa, eikä aivot oikein toimi, vaan ovat tahmeat. Tekisi mieli vaan tuijottaa kattoa silmät päässä pyörien kuin sekopää.

Katon tuijotus tuttua,varsinkin lapsuuden kokemuksiin liittyy vahvasti se, että ainoa mihin pystyy, on tuijottaa kattoon. Se olo on kamala, onneksi se ei kestä kauaa.

Ja "hankaussähkökin" kuvaa hyvin sitä. Samaan aikaan sähköisen hermostunut ja hidas olo.

että taitaa olla ihan normaalia. Olen jonkun aikaa googlannut jotain selitystä 8-v tyttäreni oudoille oloille, joita esiintyy kovassa kuumeessa. Viimeksi just selitti tuota nopeaa oloa, ja että kieli tuntuu suurelta suuhun. Hänellä on ollut myös silloin näköharhoja.



Näitä lukiessani tunnistin myös omasta lapsuudestani tunteen että sormet ja kädet ovat yhtäkkiä valtavan isot ja paksut, siis jättimäiset. Kohtauksiin kuului aina mielikuva isosta risupallosta tai "tuulenpesästä" pyörimässä aavikolla. Outo tunne. Liittyi unen ja valveen rajamaille tuollaiset kohtaukset. Itselläni ja tyttärelläni on myös adhd-tyyppisiä oireita, varsinaista daignoosia ei ole kummallakaan.



Kiitos näistä!!

Mulla taasen oli lapsena sellainen "tila" että kaikki oli valkoista mutta mustilla pisteillä oli tehty ympyräkuvioita, sellainen nakuttavan painostava dib dib dib dib ääni kuului ja suuri ja raskas peukalo liikkui pisteeltä toiselle äänen tahdossa, ja se peukalo oli todella painava.



Aikuisena mulla alkaa välillä päässä suhisemaan ja kaikki pakenee näkökentästä kauemmaksi näyttäen tosi pieneltä. Esiintyy kun olen vihainen. Mä luulen että tämmöistä esiintyy monella yltiöväkivaltaisella ihmisellä, koska kun on raivona ja kaikki pienenee, on fiilis että voi ottaa vaikka toisen ihmisen nyrkkiinsä, puristaa kasaan ja heittää pois...

Onpas mielenkiintoista lukea näitä kokemuksia!



Itselläni on ollut joitakin kertoja tunne, että raajani kasvavat valtavasti. Olo on tullut esim. hierojalla/jalkahoitajalla/kosmetologilla ja olen ajatellut sen liittyvän syvään rentoutumiseen. Olo ei ole mikään mukava, raajoista tulee valtavan pitkät (yltävät huoneen toiseen reunaan asti) ja painavat, samalla myös ympäröivä tila saattaa kasvaa. Minä sekä "tunnen" raajojen kasvun että myös "näen" sen, vaikka silmäni ovat suljettuina. Olo on hieman ahdistava ja pyörryttävä ja joudun yleensä hengittelemään syvään ja "pakottamaan" itseni takaisin normaaliin olotilaan ja todelliseen maailmaan. Kohtauksen jälkeen hieman pelkään uudelleen samaan olotilaan vaipumista, joten hieronnat yms menee vähän mönkään, kun keskityn pitämään itseni järjissäni enkä uskalla enää heittäytyä täysin rentoutuksen vietäväksi :D

Googlella löysin tämän ketjun. Pojallani (10v) on viimeisen puolen vuoden ajan ollut vähän samankaltaisia "kohtauksia" kuin mitä tässä on kerrottu. Juuri äsken laitoin huolissani nukkumaan pojan, jonka mielestä olo tuntuu täysin tyhjältä, kroppa leijuu kattoon jos menee sänkyyn pitkälleen ja pää tuntuu kummalta. Kädet myös tuntu painavilta ja vaikka makasikin niin tuntui kuin kallistuisi ja seistessä myös. Juttellessa poika kuitenkin aivan normaali.

Itse pelkään epilepsiaa tmv, varattu kyllä lääkärin aika mutta on kamalaa olla huolissaan. Päivisin poika on aivan normaali, leikkii, pelaa, on ulkona, kavereiden kanssa jne.

Poika kyllä pelasi tänään hurjan paljon enemmän pelikonsolilla ja katsoi telkkaria, normaalisti ei paljon ehdi katsomaan, mutta tänään oli tämmönen päivä, ei ole kipeä tmv mutta viime viikko oli harrastusleirillä koulun jälkeen joka päivä, niin annoin tänään pelata yms paljon normaalia enemmän. Itse mietin, että voisiko liittyä siihen, et kun silmissä on vilissyt pitkin päivää (oli kyllä ulkona 3h iltapäivällä, mut silti!)??

En muista onko muulloinkin kun on tullut tällainen (ehkä parin kk välein) pelannut norm.enemmän

Ihanaa! Tämmöinen ketju. Näin se pitkänlinjan avlaisuuskin taas palkitaan.

Tyttärellä on silloin tällöin noita hidastumiskohtauksia ja äänet kuuluu kovalla.. yleensä kun on nukahtamassa tai nukkunut jo hetken. Jyskytyksestä myös kertoo, mutta sehän taitaa olla ihan sydämenlyöntejä.

Niitä ei ole nyt puoleen vuoteen vuoteen ollut. Lapsi täytti juuri 11 v.

En ole vielä lääkärille kohtauksista puhunut, koska niitä on todellakin silloin tällöin ikävuosina 5-10. Mä itse aina ajattelin, että ne ovat lapsen vastaavia kohtauksia kuin omat unihalvaukset. Asioita joita vaan tapahtuu selittämättä. Tytärtä ei olla ikinä saatu rauhoitettua itse. Vaikka sylissä on pidetty ja lähellä. Ne ottaa oman aikansa ja menee ohi. Onhan se kurjaa katseltavaa, kun lapsi selkeesti kärsii ja on todella epämukava, ahdistava olo. Seurataan edelleen, jos tulee ja muksun kanssa voi taas tästäkin asiasta taas puhua. Hän ei ole yksin kohtauksiensa kanssa. :)

Itselläni ilmenee samanlaisia kohtauksia. Sairastan kylläkin epilepsiaa jo yhdettätoista vuotta, mutta "nopeat" kohtaukset eivät ole koskaan väistyneet, vaikka suuremmat kohtaukset ovatkin pysyneet poissa. 

"Nopea" kohtaus ilmenee itsellä nukkumaan mennessä. Sen huomaa deja vu-tunteena, huonona olona, äänien voimistumisena ja sydämen tykytyksenä.

Ihanaa kun löysin tämän ketjun. Mä luulin että olen ainut! Olen nyt 22-vuotias ja mulla ollut vastaavia kokemuksia ihan pikkutytöstä saakka. Edelleen noita tuntemuksia tulee kuukausittain, yleensä aina nukkumaan mennessä.
Ihan älyttömän vaikeaa selittää mitä siinä tapahtuu, mutta mulla on ollut juuri tuota nopeaa oloa, paksuuden tunnetta kielessä ja sormissa, tuntuu siltä kun litistyisi ja olisi kamalan painava. Sydän tuntuu hakkaavan, ahdistaa. Kaikki menee nopeasti ja näyttää kummalliselta. On epätodellinen olo. Jotain outoja mielikuvia päässä mitä en millään osaa selittää. Tuntuu kuin joutuisi hetkeksi johonkin rinnakkaistodellisuuteen :D

Mulla tällainen kohtaus alkaa aina semmoisella kuvalla, jossa valkoiselle pohjalle sotketaan kuin mustalla tussilla. Tai jotain sinnepäin, paremmin en sitäkään osaa kuvata. Sotku lisääntyy, ja mitä mustempi kuvasta tulee, sen ahdistuneempi on olokin. Kaikki lakkaa, kun avaa silmät, silmät kiinni sama alkaa alusta. Tämä kestää jonkin aikaa, sitten tulee tuo nopea olo, painontunteet sun muut. Se jatkuu myös silmät auki. Liikkuminen auttaa. Ja jos laittaa valot päälle.

En mä koskaan ole kokenut tästä mitään varsinaista haittaa, se menee kuitenkin aina ohi. Välillä nuo tuntemukset ovat vaan ihan äärimmäisen ahdistavia. Olisi mielenkiintoista kuulla jokin selvä syy tähän, vaikka voi olla että sellaista ei koskaan löydy. Nää on varmaan näitä mielen mysteerejä.

Oho, löytyi mun tytön kohtalotovereita! Hän kärsii pienessäkin kuumeessa noista nopeista oireista. Lisäksi hän saattaa saada outoja pelko- ja paniikkikohtauksia nukkumaan mennessä. Liittyisivätkö samaan asiaan?

Mulla oli lapsena myös eräänlaisia lievänpuoleisia mutta epämiellyttäviä "kohtauksia", joiden aikana kosketusaisti ikään kuin yliherkistyi ja esimerkiksi peitto ihoa vasten tuntui inhottavalta. Tuntui kuin ihoni olisi ollut eräänlainen "suurennuslasi". Vaistosin samalla myös seinien jotenkin kasvavan vaikken sitä suoranaisesti nähnytkään - saatoin selittää vanhemmileni tyyliin että "huone on liian pieni".

Siinä vaiheessa kun olin tarpeeksii vanha tiedostamaan tämän kohtauksen ja tunnistamaan ensioireet koko ilmiö katosi. Juttelin asiasta ohimennen psykologin kanssa erään tutkimuksen yhteydessä ja hän sanoi että kohtaukset todennäköisesti liittyivät lapsuusajan puutteelliseen tunne-elämän säätelyyn ja kuuluivat kehitysvaiheeseen.

ja tarkennan vielä, en siis saanut mitään diagnoosia vaan kyseessä oli ihan vaan ko. asiantuntijan veikkaus lyhyen kuvauksen perusteella

Itselläni kans ollut noita kohtauksia, pienenä muistan että oli, ja nyt vielä aikuisiälläkin tulee, hyvin harvoin kylläkin, kumma olo kestää vain muutaman minuutin.. itselläni epäilen adhd:ta.

Lapsellani on tuollaista, kuumeen aikana. Hänellä on myös kuumekouristuksia ja migreeniä.

mulla adhd, vielä aikuisiälläkin hitaita sekä nopeita oloja. muistan että myös lapsena näitä oli.

Sama fiils oli mulla pienenä joskus iltaisin. Kädet, jalat ja korvat jotenkin tuntuivat luonnottoman suurilta ja puhuminen tuntui hassulta.

Varmaan jotain neurologista poikkeamaa (ei siis mitään huolestuttavaa sellaista! :) )

Itaelläni on ADD ja Asperger ja aika samanlaisia oireita on koko elämäni ajan ollut. Olen silti pärjännyt kohtalaisesti (ÄO nähden tosin alisuoriutuja), eikä kukaan ulkopuolinen ole takertunut käyttäytymiseeni/diagnooseihini.