Kuinka suuri kolaus itsetunnollenne ja perusluottamuksellenne olisi jos suuri ihastuksenne ensimmisen yhteisen yön
jälkeen ei ottaisi yhteyttä ts ei haluaisi enää nähdä teitä ilman selityksiä? Jos itse ihastutte hyvin harvoon ja ette harrasta yhden illan juttuja. Jäisittekö miettimään mikä itsessä on vikana ja märehtiditte kauan sydän särkyneenä?
Kommentit (17)
Ei tainnut yö mennä sitten ihan nappiin. Jotain oksettavaa se näki, sillä ihan pelkkä osaamattomuus tai lahnamainen olemus tuskin tuohon riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut yö mennä sitten ihan nappiin. Jotain oksettavaa se näki, sillä ihan pelkkä osaamattomuus tai lahnamainen olemus tuskin tuohon riittää.
Olen aikalailla eri mieltä. Kyseessä voi olla pelkokin miehen taholta. Ja yleinen yhteensopimattomuus, siis että mies pelästyi myös tiettyä läheisyyttä. Olen tuo kakkosvastaaja.
Siitä miehestä voi vielä kuuluakin jotain, siis ehkä kaikki ei ole vielä menetetty.
Tuollaisiahan ne tahtoo olla, siksi ei enää yhden yön juttuja.
Riippuu miten yhteiseen yöhön olisi päädytty.
Jos lähtee heti tuttavuuden alkumetreillä baarista jatkoille, niin tuollainen lienee odotettavaa.
Jos taas on jo kuukausia tutustuttu ja toinen on suunnilleen vannonut ikuista rakkautta, niin tuntisin oloni petetyksi.
Tietysti olisi kohteliasta edes viestillä ilmoittaa, jos ei enää halua nähdä. Ilmeisesti ghostaaminen on valitettavan yleistä.
Suurelta ihastukselta tietysti toivoisi, että saisi kunnioittavaa kohtelua, vaikka ihastus ei olisikaan kiinnostunut.
Sen vaimo kielsi siltä muiden kanssa vehtaamiset.
No eipähän tuossa muuta, kuin eteen päin pitäisi jatkaa. Itsetunto on jo niin romuttunut, ettei siihen olisi juuri enää vaikutusta.
Selittäisin sen itselleni niin että hän koki mut omaa tasoaan korkeammaksi ja itsetuntonsa ei kestä kaunista naista kun on tottunut pubiruusuihin ym läskeihin. Ja sit miettisin että menköön. Ei ansainnut mua.
Tosi asiassa olisin ollu vaan ärsyttävä ja creepy varmaan. Hah. Ja no en myöskään ole oikeesti mikään kaunotarkaan.
No miehenä ajattelisin että mikä lie taas, jotain naisten sekoilua. Eteenpäin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Sen vaimo kielsi siltä muiden kanssa vehtaamiset.
Tämä. Ja piti olla erotilanne.
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnut yö mennä sitten ihan nappiin. Jotain oksettavaa se näki, sillä ihan pelkkä osaamattomuus tai lahnamainen olemus tuskin tuohon riittää.
Olitko paikalla?
En osaa edes kuvitella että päätyisin sänkyyn ihastuksen kanssa. Ei niin ikinä ole käynyt.
Toteaisin, että eipä kumppaninvalintakykyni ole kummoinen, koska aina hakeudun mänttien seuraan. Jatkaisin sitten elämääni.
Menisin ja panisin seuraavaa. Ai niin, niinhän olen tehnytkin koska ihmisen tulee mennä eteenpäin eikä jäädä yhteen vastoinkäymiseen uhriutumaan ja katkeroitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Menisin ja panisin seuraavaa. Ai niin, niinhän olen tehnytkin koska ihmisen tulee mennä eteenpäin eikä jäädä yhteen vastoinkäymiseen uhriutumaan ja katkeroitumaan.
Onko ympäriinsä paneskelu ainoa tapa mennä eteenpäin? Onko se ylipäätään tapa mennä eteenpäin?
Kyllä se tietenkin mietityttäisi, mutta ehkä yrittäisin selittää itselleni tuota miehen hiljaisuutta jollain järjellisellä syyllä. Yrittäisin suojella omaa herkkää sisintäni jollain järkevällä syyllä. Erityisesti, jos oikeasti hänestä ei enää kuuluisi mitään. Olen lukenut jopa jostain itsetuntoon liittyvästä psykologian alan kirjasta, että terveintä tuossa tilanteessa on löytää itselleen järkevä, sinun sisintä suojeleva selitys. Huonoitsetuntoinen ihminen ryhtyisi etsimään vikaa itsestään jne. Itse olen kyllä vastaavassa tilanteessa nähnyt vian itsessäni, mutta tutkimusten mukaan parasta ihmiselle on, että ottaa asian sellaisenaan, mutta löytää sille sinua itseäsi suojeleva selitys. Sillä lopultahan tuossa ei ole mitään vakavaa tapahtunut - tuo mieskään ei ole ehkä mikään taivaan lahja. Sinä olet tärkein kuitenkin lopulta ja sinun tasapainosi.