"nopea olo" lapsella, mitä on??

jolla tuollaisesta kokemusta. Tuo nopea olo -nimike kuvaa aika hyvin. En enää tarkkaan muista minkälaisiin tilanteisiin tuo liittyi, mutta voisin veikata, että oli ainakin joskus jonkinlainen jännitysoire.



Nykyään en tuohon ole enää itsessäni törmännyt, nykyään etenkin nukkuessa saatan havahtua sellaiseen oloon, että huulet, korvat ja sormet ovat kasvaneet ainakin satakertaisiksi :)

tämä kaikki! Itsellä oli myös pienempänä, n.7-15 vuotiaana suht usein näitä! Olin kai puoliksi unessa ja kaikki alkoi olla jotenkin tahmeaa..asfaltti meni rullalle :/ ja toisaalta taas muut asiat menivät liian nopeasti. Muistan, että siihen liittyi usein tunne siitä, että kieli on ihan liian iso suuhun.

Jotenkin aina pelkäsin niitä kohtauksia ja sen jälkeen oli todella epätodellinen olo..kuin olisin nukkunut tuntitolkulla vaikka olisin vasta nukahtanut. Helpottavaa kuulla, että muillakin on kokemuksia tästä! Oli hirveän vaikea kuvailla tätä silloin kenellekkään..

Mulla on ollut vastaavia "kohtauksia" lapsena kuumeessa, ja joskus harvoin aikuisenakin, joskin ei niin pahana (ovat liittyneet silloin lähinnä voimakkaaseen ahditukseen/paniikkikohtauksiin.) Minullakin on näissä "kohtauksissa" sellainen olo, että kieli on liian iso ja paksu. :P

Mulla olo ei ole silloin nopea, vaan päinvastoin, tuntuu kuin kaikki olisi hidastunutta, paksua ja tahmeaa. Myös oma kroppa tuntuu oudolta, ja tuntui kuin olisi ollut vaihtoehtoisessa todellisuudessa.

Mulla ei ole epilepsiaa tms, joten en tiedä mistä nämä mulla johtuvat...

Olen 14 vuotta ja saan itsekkin noita kohtauksia.

Yleensä niitä tulee kun olen kuumeessa en usko että on vakavaa

Minulla alkoi myös jossain 10 vuoden paikkeilla.

Olen nyt 14 vuotias poika ja niitä tulee edelleen, mutta enemmän kuumeisena. Minäkään en saa näköhäiriöitä, mutta kaikki puhuu kovaa ja liikku nopeasti. Etsin vuosia netistä oireita ja keskustelu

palstoja että onko kellään samanlaisia kokemuksia.

olisihan se kivaa jos täällä pysyttäisiin aiheessa. Siis onhan nää kaikki olotilat mitä täällä on selitetty jonkinlaisia häiriöitä, mutta olisi kivaa kun pysyttäisiin tossa "nopeassa olossa". Ei tarvitsisi lukea koko viestiketjua läpi etsiessään kohtalontovereitaan. Helpottavaa kuitenkin kuulla etten ole ainoa jolla on/on ollut tällaisia tuntemuksia.



Itselläni on siis ollut noita ihan pienestä asti. Kutsun sitä "kaikki menee nopeasti" - tilaksi. Siis kaikki äänet ja liikkeet tuntuvat menevän nopeasti, ihan kuin kuuntelisin jääkiekkopelin selostusta nopeutettuna. Sydänkin tuntuu hakkaavan kahtasataa, mutta joskus on mitattu ja pulssi oli aivan normaali. Pienenä nämä kohtaukset tulivat usein kun minulla oli kova kuume, ehkä 1-2 kertaa vuodessa nukkumaan mentäessä (joskus tullut päivällä). Kesto n. 3-10min. Silloin haluan vain olla pimeässä ja hiljaisuudessa.

Valitettavasti sain taas kokea samanlaisen kohtauksen tällä viikolla. Ei kuumetta, mutta flunssaa on. Ensimmäistä kertaa pelkäsin tulevani hulluksi ja ehdin jo pelätä schizofreniaa. Taustalla tällä hetkellä ahdistusta ja lievää masentuneisuutta. Ohi kuitenkin meni ja tunnen itseni ihan normaaliksi. Lääkärille joskus puhuttu, mutta ei tuntunut oikein ymmärtävän/ottavan tosissaan.

en siis tarkoittaisi että olisimme jotenkin häiriintyneitä. Eihän tämä normaalia ole, vaikka näköjään on aika yleistä (olen aina pelännyt olevani ainoa). En kuitenkaan usko että olisi mitenkään vaarallista, epämielyttävää kylläkin.

Tuolla ketjun alkupuolella joku mainitsi Alice in wonderland syndrome:sta. Googlatkaapas...

Tuntuu epätodelliselta ja sellaista aivoissa ikään kuin "kuiskintaa". Puhuin siitä joskus miehelle ja se vaan tuumas että kuulostaa pelottavalta. Kaikki menee nopeasti, liikkeet yms mitä teen. Nopeasti mutta vähän nykivästi, ikään kuin kelaisi jotain ohjelmaa. Kuitenkin olen ulospäin ihan normaali ja pystyin kertomaan tästä olostani. Sydänkin hakkaa.

siis epileptiset poissaolokohtaukset

pienessä lämmössä sähköiskun tapaisia päässä. Ja joskus kummallinen surullinen, kaihoisa olo, niinkuin kaikki rakas ja tuttu olisi kaukana. Vaikka on ihan vieressä. Vilaus totaalista yksinäisyyttä?

että kaikki tuntuu olevan kaukana. Aikuisiälläkin. Harvemmin vain kuin lapsena. En ole koskaan kenellekään kertonut.

Miten ADHD ilmenee? Itse en ainakaan luule sairastavani adhd:ta ellei ole jotenkin piilevä mutta epäilen kovasti.



Mitä miehesi tekee kohtauksen tullessa? Odottaako vain että se menee pois vai onko "keksinyt" jotain miten sen saisi loppumaan ennen aikojaan?

Minulla pitkään ollut kanssa näitä"nopea olo" kohtauksia.. oikeestaan alaasteen kutosluokalla alkoi.. yleensä tulee iltasella.. ennen nukkumaan menoa.. tai sitten lukiessa jotain. Ensin alkaa suussa tuntua kieli ja kitalaki paksulle... sitten kuulen esim. puheen ja kellon tikityksen nopeammin.. ei mitenkään voimistu ääni.. enkä nää enkä kuule harhoja. Kerran tullut töissäkin... ONNEKSI meni hyvin nopeasti ohi.... yleensä kestää sellaset 10-15 min. sitä vaan odottaa ja toivoo että menisi nopeasti ohitse. Sydänkin tuntuu hakkaavan tuhatta ja sataa... Kait se ois uskaltauduttava tohtorin puheille tästä.. onhan se vuosia vuosia jo jatkunut... Onneksi ei kovin usein tule... mutta hyvin inhottava kohtaus on........

Mulla oli "hidas" olo lapsena joskus kun olin kuumeessa. Tunnistan siis tämän olotilan jotenkin.

WC-paperi tuntui liian paksulta ja samoiten mattojen reunat.

Vyörymistunnettakin oli. Esim. tunsin kuinka suuria kiviä vyöryi päälleni. Yritin niitä sitten "väistellä".

Ei kiva olotila. Onneksi aikuisena ei ole enää ollut.

Vau. En ole koskaan puhunut tästä kenellekään, vaikka koko kouluajan oli muutaman kerran viikossa tuollainen erikoinen olo. Yleensä se tuli oppitunnilla missä istuttiin paikoillaan ja sitten tunsin miten oma liikkuminen hidastui ja kaikkien muiden äänet ja liikkuminen oli myös hidastettua. Oli jotenkin sellainen olo kuin ilma olisi siirappia. Koin kokemuksen jotenkin positiivisella tavalla jännittävänä ja pyrin aina pitkittämään sitä mahdollisimman pitkään. Se nimittäin alkoi hälvetä jos liikutti esimerkiksi kättään nopeasti. Ymmärrän kyllä jos jonkun mielestä sama tunne on ahdistava. Olen ihan terveiden kirjoissa, vaikkakin olen kokenut muitakin harhoja muutaman kerran. Minusta on tosi mielenkiintoista, kun arkitodellisuus voikin näkyä ihan erikoisena joskus. Tai no, unihalvaus on kyllä aika inhottava, sitä en haluaisi kokea montaa kertaa uudelleen.

Olisiko teillä jonkinlainen derealisaatio-kokemus?

Derealisaatiossa henkilö voi kokea havaitsemansa asiat elottomina, vailla niihin yleensä liittyvää tunnelatausta. Läheisten ihmisten tunnistamisen herättämät tunnereaktiot saattavat olla merkittävän latistuneita. Déjà vun ja jamais vun kokemukset ovat tavallisia. Tutut paikat saattavat vaikuttaa vierailta, kummallisilta, epätodellisilta. Henkilö voi kokea maailman ikään kuin dolly zoomin lävitse. Havainnon poikkeavuus saattaa kattaa myös kuulo-, maku- ja hajuaistin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Derealisaatio

(dolly zoom http://en.wikipedia.org/wiki/Dolly_zoom)

Pyörittelen täällä päätäni hämmennyksestä. Todellakin suuri ja lämpöinen kiitos ketjun aloittaneelle! Tiesin ennalta hyvin, etten ole "ainoa laatuaan", mutta on tietyllä tapaa lohdullista lukea erittäin tutunoloisista kokemuksista.

Itse olen 27-vuotias nainen ja kokenut suurimman osan noista monien kuvailemista tunteista/oloista läpi elämäni. Lapsena yritin äidilleni selittää, että oloni on kuin musta - ajoittain tuntui siltä ikäänkuin valot olisi pistetty pois päältä tai minut olisi laitettu "säkkiin" ja toisina hetkinä kaikki ympärilläni kulki silmissäni suunnattoman nopeasti ja tunsin kuin eri muotoiset kulmikkaat esineet vyöryisivät kohti minua. Tiettyihin paikkoihin en suostunut menemään, kun olo vyöryi niin valtaisana päälle. Äänet kivenivat, ajatukset jumittivat ja suussa tuntui myös aina kuin sinne olisi laitettu suurikokoinen omena tms; samoin käsissä oli erikoisia tuntemuksia sekä koko kehokokemus oli näissä hetkissä hyvin epämääräinen. Keskittyminen näissä "ulkopuolisissa" oloissa oli erityisesti kouluikäisenä vaikeaa, mutta onnistui päättäväisyydellä, mutta mietin, oliko minulla jokin vakava sairaus tai kuvittelenko vain kaiken. Pohdin usein, etten saanut elämästä kaikkea irti, koska taistelin "sekavuuteni" kanssa. Lisäksi joinain hetkinä - yhä vieläkin - näen kaiken pienenä eli miniatyyrikoossa (neurologit ovat tutkineet sitä löytämättä syytä).

Epilepsiaa tämä minun oireiluni ei mielestäni ole. Eikä skitsofreniaa tms. Enkä näe autismia/ADHD tai muita erityislasten/aikuisten "samaan yleiseen" diagnoosifraasiin usein lueteltuja diagnooseja syytekojöinä, vaikka sitä monta kertaa olenkin pohtinut (työskentelen juurikin erityislasten kanssa). Nämä oireet eivät tosin kokemukseni mukaan tokikaan poissulje edellämainittuja. Ja stressaavassa elämäntilanteessa paniikkioireistakin joitain kuukausia kärsineenä totean, että tämä ei ole silkkaa sitä. Nämä ko. olot poikkeavat nimittäin kokonaisuutena paniikkioireista, vaikkakin samankaltaisuutta on paljon. Tiedostan olevani hyvin herkkä (ehkäpä loppuunkulutettu sana, mutta kuvaa mielestäni parhaiten tätä) ja aistiva - en väitä, mutta uskon monien muidenkin/ainakin osan tänne kirjoittaneista ja heidän läheisistään olevan "samanlaisia", herkkiä. En voi tai edes halua puhua tässä muiden kuin omasta puolestani, koska en todellisuudessa voi täysin tietää, mitä kaikki kokevat eikä ole minun tehtäväni samankaltaistaa ketään. Itse siis tunnistan, että imen muiden tunteita/oloja itseeni ja välillä nuo olot vain tulevat, täysin äkkiarvaamatta hiipien. Hurjia oloja on yhä päivittäin mutta nyt olen oppinut tekemään rajaa itsen ja muiden välille. Ennen halusin näistä oloista täysin eroon, mutta nyt olen ymmärtänyt, että tämä herkkyydeksi kutsumani asia on tullut jäädäkseen ja sanottakoon, että kun sen saa harjoittelun myötä hallintaansa, koen itse kursua sitä erikoiseksi lahjaksi. Toivonkin itse asiasta aina oirehtineena sanoa erityisesti niiden lasten vanhemmille, joiden jälkikasvulla tälläisiä oloja esiintyy, että ottakaa oireet todesta - kokemus on aina kokijalle totta ja nämä olot tarvitsevat usein ainakin "hyväksyjää", vaikka ymmärtää ei aina voisikaan. ...Toki epilepsia- ym sairastelut on tärkeä poissulkea, mutta oman kokemuksen pohjalta oireisiin ei lääketieteeltä aina löydy selitystä.

Lopuksi haluan jakaa seuraavan tahon yhteystiedot, mikäli siitä on edes yhdelle teistä yhtä suunnattoman suurta apua kuin itselle: toimisto@eskojalkanen.net (oirekuvauksen ja oirehtijan nimen kera - kyllä, nimen kera - voi heiltä pyytää neuvoa sähköpostitse) sekä www.eskojalkanen.net

Vaikka aluksi avoimen, mutta varovaisen ja realismiin taipuvaisen mieleni vuoksi epäilin, niin nyt voin täydestä sydämestäni suositella ottamaan näistä mainituista oireista johtuvissa vaikeissa tilanteissa tuonne yhteyttä. Itse sain käytännön elämään suurta apua, ymmärrystä sekä varmistuin, että näille oloille on jonkinlainen syy. Samalla opin hurjasti itsestäni. Ja tuon yhdistyksen piirissä on taatusti lukuisia vastaavia oireita kokevia. "Ei tiedä, jos ei kokeile", vai miten sitä sanotaan.

Kaikkea hyvää jokaiselle koskettavalle kanssakulkijalle ja erityisesti jokaiselle lapselle perheineen! Ja kiitos vielä viestiketjun aloittaneelle rohkeudesta ja aloitteellisuudesta. Tarjosit minulle - ja ilmeisesti monelle muulle - paljon.

No täälät löytyy KAIKKI. Googlasin ja tännehän päädyin taas kerran. Lapsella on kuumetta ja aamulla kun heräsi käveli todella nopeasti ja teki kaiken nopeasti. Kyseli minulta,että miksi tekee kaiken nopeasti. Sanoin, että varmaan liittyy tuohon kuumeeseen vaikka olettasi, että silloin liikkuisi hitaammin.

Onneksi meni ohi. Hiukan jäi ihmetyttämään.

Täälläkin yksi jolla näitä oloja, mitä pidemmälle ketjua luin sitä enemmän tuttuja oireita löytyi. 

Lapsena oli näitä nopea olo-kohtauksia, puhe kuului päässäni nopeana (siis vain päässä kuultu puhe, kukaan ei puhunut minulle sillä hetkellä), tunsin paisuvani suureksi ja olin "jossain kaukana". 

Nyt aikuisena ne ovat enemmän sellaisia paisumiskohtauksia, kroppa tuntuu vieraalta ja väärältä, varsinkin suu. Usein koitan niissä tilanteissa puhua mutta en saa suuta auki tai ainakaan kykene hallitsemaan sanoja. Kohtaukset tulevat usein unta odotellessa. 

Moi, onkos kellään ilmennyt tällaista että yöllä(Minulla klo01:00) kuuluu nopeaa ääntä josta ei saa selvää.(Olen vasta 12) Veikkaan että se tulee mielestä mutta minulla se tulee n. 1krt/vuosi. Se on minusta aika pelottavaa kun ei saa unta sen takia. Join vettä eikä se auttanut mutta lähti kyllä kun isä nousi ylös jne. Jos voisitte kertoa mikä on niin kiitos!