Miten voitte viedä 9kk ikäisen hoitoon?

minulle lapsi on tärkeämpi kuin raha! ja 9kk on vielä ihan vauva!

Itse aijon hoitaa lapseni kotona ainankin 2 vuotiaaksi!

kyllä säälin niitä vauvoja jotka joutuvat päivät pitkät olemaan vieraan ihmisen hoivassa!

Pää hajoaa jos ei saa järjellistä tekemistä. Jollekin ehkä lastenhoito on tarpeeksi haastavaa. Kukin kapasiteettinsa mukaan...

Koin vain, että niin kuuluu tehdä, kun äitiysloma on ohi. Samoin tein toisen lapseni kanssa. Ei siinä paljoa raskimisia miettinyt, tein mitä oli tehtävä. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun sain kolmannen lapseni olinkin jo muuttanut ajatustapaani niin paljon, että en olisi voinut ajatellakaan meneväni töihin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen.

Joten sain olla sekä kotona että tehdä jotain hyödyllistä itselleni opiskelun myötä. Ja kaikki meni tosi hyvin!



Saa nähdä miten tän pikkukakkosen kasvaessa raskii lähteä töihin, vai ottaisko jopa hoitolapsia kotiin - pph.ksi joksikin aikaa.. =)

Vain vakityöstä saa hoitovapaan! Pätkätyöläiselle jää vaihtoehdoksi joko palata töihin tai irtisanoutua.



Pitäisikö siis irtisanoutua? Äidin sydän ei raaskisi viedä lasta hoitoon, mutta tunteilla ajattelukaan ei pidemmän päälle perhettä elätä. Järki sanoo, että lapsi hoitoon puolipäiväisesti ja molemmat vanhemmat töissä vuorollaan.

Te PAKON huutajat olette vastenmielisiä! Eipä paljoa ole lapselle iloa tuollaisilla vanhemmilla, ja vielä hoitotyöhön palasit anna mun nauraa! Ja työnantajako sua arvostaa enemmän kuin lapsesi! Ei mee hoitsu sulla hyvin!

Vierailija:

Te PAKON huutajat olette vastenmielisiä! Eipä paljoa ole lapselle iloa tuollaisilla vanhemmilla, ja vielä hoitotyöhön palasit anna mun nauraa! Ja työnantajako sua arvostaa enemmän kuin lapsesi! Ei mee hoitsu sulla hyvin!

kun ajattelenkin sitä, että joku muu on minun lapseni kanssa enemmän kuin minä itse, tulee todella paha mieli. Tämä siis siinä tapauksessa, että lapsi viedään 8-9 aikaan hoitoon ja haetaan 16-17 välisenä aikana.. siinä ei jää illalle paljoa yhteistä aikaa, ja se juuri tuntuu pahalle.. että joku muu ihminen on tämä suurimman osan lapseni päivästä hänen kanssaan, kun minä teen jotain muuta enkä siis ole osana lapseni päivää.

Vierailija:

kun ajattelenkin sitä, että joku muu on minun lapseni kanssa enemmän kuin minä itse, tulee todella paha mieli. Tämä siis siinä tapauksessa, että lapsi viedään 8-9 aikaan hoitoon ja haetaan 16-17 välisenä aikana.. siinä ei jää illalle paljoa yhteistä aikaa, ja se juuri tuntuu pahalle.. että joku muu ihminen on tämä suurimman osan lapseni päivästä hänen kanssaan, kun minä teen jotain muuta enkä siis ole osana lapseni päivää.

POikaa piti alunperin hoitaa mummin, mutta mummi sairastui vakavasti.



Elämäntilanne oli äärimmäisen ahdistava, ja sain voimaa siitä, että mulla oli päivisin välillä jotain joka vei ajatukset pois omasta ja perheenjäsenten ahdinkotilasta. Olin kuitenkin vain osapäiväisesti töissä. Jos en olisi ollut, olisin luultavimmin masentunut aika pahasti.



Mun lapsella on kuitenkin aina ollut lyhyet hoitoviikot ja päivä, jouluisin kuukauden ja kesäisin 3kk:n loma, ja 2-v 2kk iässä jäitaas kotiin yli vuodeksi kun sai pikkuveljen.



Mutta kyllä mua välillä mietityttää, että onkohan pojalle jäänyt jotain hylkäämiskokemuksia tai selittämätöntä turvattomuuden tunnetta kun ensimmäinen elinvuotensa oli perheelleen tosi rankka, ei lapsesta johtuvista syistä. Hänestä kyllä pidettiin koko ajan hyvää huolta, eikä mitään laiminlyöntiä, mutta tosiaan jouti 6kk iässä olemaan n. viikon erossa äidistään, ja sen jälkeen moni läheinen ihminen hänen elämästään katosi pitkäksi aikaa, tosin jokainen myös palasi, mutta kuitenkin.



olen ajatellut, että aikanaan puhun paljon hänen kanssaan myös tuosta ensimmäisestä vuodestaan, että jos hänellä on esim. jotain ongelmia ihmissuhteissaan, niin löytäisi niihin kenties selityksen.

Olen ollut kotona 8 vuotta. Nyt asuntolainan taukoa on venytetty ihan tappiinsa. Jos olen kotona, raha ei yksinkertaisesti riitä lainan takaisin maksuun. Voisimme tietysti myydä tämän asunnon, ja muuttaa vuokralle. Perheemme on kuitenkin aika suuri ja vuokra-asunnotkaan eivät ole ilmaisia. Tällä alueella on vain pientaloja. Sellaisen vuokraaminen voisi olla aika kallista. Jos muuttaisimme, joutuisimme muuttamaan kokonaan toiseen paikkaan. Lasten koulu muuttuisi ja nykyiset vauvasta asti olleet kaverit jäisivät tänne. Isovanhemmille ei enää olisi kävelymatka. Mielestäni ei olisi koko perheen kannalta kohtuullista, että kuopuksen vuoksi koko perheemme joutuisi sopeutumaan kokonaan uusiin kuvioihin. Sitä paitsi, kun asumme tässä kaikkien lasten päivät tulevat koko lapsuuden ajan olemaan turvallisempia, koska isovanhemmat ovat usein iltapäivisin heidän kanssaan, hakevat hoidosta kun ehtivät ja näin lyhentävät hoitopäiviä.

että ihme on, jos lapsensa terveeksi pystyvät kasvattamaan. Jätä työsi ja hoida lasta kotona. Missä olette 10 vuoden päästä? Jos miehesi ei ole hyväpalkkaisessa hommassa, asutte todennäköisesti huonomaineisessa lähiössä liian ahtaasti omistusasunnossa tai kaupungin vuokra-asunnossa. Lapsesi pitää käytettyjä vaatteita eikä käy harrastuksissa kuten muut.



Sinäkään et käy harrastuksissa, koska sinulla ei ole siihen varaa. Yhden palkasta elävä perhe joutuu käyttämään kaiken " ylimääräisen" rahan yllättäviin menoihin, kuten silmälaseihin, hajonneeseen kodinkoneeseen, talvitakkiin. Ette käy lomamatkoilla tai ulkona syömässä, eikä kotinne sisutus kestä miehen työkaverien katseita. Itsetuntosi kärsii, koska et ole muiden rouvien tapaan työelämässä. Ammattitaitosi rapistuu kotona. Eläke-edut eivät kartu, etkä voi koskaan olla " lomalla" kuten muut.



Lapsesi joutuu vastaamaan aina äidin olevan kotona, kun koulun pihalla vertaillaan vanhempien ammatteja. Muut ovat ihmeissään.



Miehesi on stressaantunut perheen elättämiseen. Hän on ottanut toisen työn, koska on kyllästynyt nalkutukseesi jatkuvasta rahapulasta.



Lapsesi valittaa, ettei ole saanut olla muiden lasten tapaan kielikylpypäiväkodissa. Muiden on niin paljon helpompi oppia uusia kieliä.



Onneksi voit lohduttautua sillä, ettei kukaan vieras ole päässyt kajoamaan lapsesi kasvatukseen. Olet pilannut hänet ihan itse :)

Puhut ihan asiaa, vaikka moni kohta onkin aika pinnallisesti ajateltu. Mutta kyllä itsekin (olen sitten vaikka pinnallinen ja arvot väärässä järjestyksessä) harmittelen joskus, kunpa ei tarvitsisi tinkiä kaikesta. Lasten käytetyt vaatteet ei juuri harmita, mutta se harmittaa, että kaikkea on pakko pohtia niin moneen kertaan onko varaa ja riittääkö sittenkään ja entäs jos sattuu jotakin yllättävää. Sellainen kiristää mieltä ja varmasti stressaa miestä, sitä ainoaa työssäkäyvää. Mutta yhdessä ollaan päätetty tätmä kotona olemiseni. Tavallaan surettaa pikkuisen hoitoon vieminen, mutta näitä pinnallisia iloja on että lapset saavat uusia vaatteita, harrastuksia, ehkä pian nähdä vähän maailmaakin, itse saan pukeutua siisteihin työvaatteisiin ja käyttää sitä puolta itsestäni, jonka olen jo melkein unohtanut ja mennä vaikka kämpaajalle tai ostaa uuden vaatteen ilman huolta rahasta.

ap:lle terveisiä sinne pohjoiseen, myös 4 lienee pohjoisesta. hyvähän se on huudella jos töitä ei olekaan. meillä on 8 kk ikäinen ollut nyt 3 viikoa perhepäivähoidossa ja hyvin lähti peloista huolimatta.



T roin tyttö, nyt 4 vuotta vantaalla

Kyllä musta se kertoo ihmisestä jotain, ettei sitä 6-10 vuotta voi kotona lapsia hoitaa. Ei meillä ainakaan mistään eritysiestä olla jouduttu tinkimään. Ei syödä ulkona enää, se kai on suurin ero. Itse olen matalapalkaa-alalla, mies hyvätuloinen. Päivähoitomaksut olisi maksimit, työmatkakulut, työvaatetus, työlounaat ym. kulut jota työssäkäymisestä tulisi olisi suht +/-nolla mitä jäisi käteen 8 tunnin työstä ulkopuoliselle. Mielummin olen kotona, syön omatekoista ruokaa omien lasteni kanssa, harrastetaan metsäretkeilyä, puistoissa oloa, muskaria ja uintia. Opin tuntemaan lapseni ja saan kasvattaa heidät itse, eikä kireä päiväkotitäti joka vuodessa vaihtuu 3 kertaa..



Itse en kaipaa omia harrastuksia, enkä sosiaalista elämää, olen äiti ja perhe on tärkein, minulle. Ja satunpa olemaan vielä ihan ok, näköinen ja taiteellisesti lahjakas joten ei, mieheni ei välttämättä ole ihan tyytymätön minuun, varsinkin kun teen kaikki kotityötkin ; )



Ymmärrän, että perhe ei voi olla niille se tärkein jotka lapsensa noinkin pienenä tarhaan/hoitoon lykkää. Minullehan se ei kuulu, mutta älä helvetti tule mulle kertomaan, että mun elämä tai lasteni elämä olisi jotenkin köyhää!

Kakkonen syntyy helmikuussa ja kun hän täyttää 9kk ja äippäloma loppuu,molemmat hoitoon tai hoitaja kotiin. Ja siitä syystä että en kertakaikkiaan jaksa olla kotona! Pää hajoaa! Taloudellisesti ei juuri merkitystä,lto:na minulla niin pieni palkka että verojen ja hoitomaksujen jälkeen tilanne aika lailla tasan. SEkin edesauttaa hoitoon laittamista, kun miehellä vaihtelevat työajat. Yleensä lähtee vasta 10-11 aikaan aamupäivällä töihin,joten ei tule liian pitkät päivät.

Lausuit juuri taikasanat " mieheni on hyvätuloinen" . Kelpaa siinä sitten valitella, miksi kaikki eivät jää kotiin 10 vuodeksi. Jos vähän ajattelet, niin varmaan ymmärrät itsekin, että kaikkien miehet eivät ole hyvä tuloisia. Itse asiassa oma miehi on hyvä tuloinen myös, mutta olen ollut kotona jo niin kauan, että pankki ei enää jousta asuntolainan takaisin maksussa. Miehei tulot eivät yksin riitä perheemme elättämiseen ja asunnon maksuun. Ja ilman ylellisyyksiä olen ollut koko elämäni, etten niitä edes osaa kaivata.

ja hänen isänsä jäi vielä vuodeksi kotiin. Imetys loppui, se kirpaisi!

Miten voin viedä oman lapseni hoitoon? En jaksa provosoitua ap:n kysymyksestä. Mietin pitkiään ja hartaasti. Tietenkin totuus on, että jos miehelläni olisi niin isot tulot, ettei minun tarvitsisi, en menisi. Valitettavasti siis syy on se, että minulla on niin PÖNTTÖ mies, ettei hän suostu luopumaan " elintasostaan" tms. Kotihoidontuki riittäisi 40% asumiskuluista. Miehelle jäisi loput 60% ruoat, vaatteet jne. SEKÄ elatusmaksut kahdesta lapsestaan edellisessä avioliitossa.



Siis: tein huonon mies valinnan. Teillä, jotka voitte jäädä kotiin, on käynyt parempi tuuri. Olkaa siis iloisia !!!