Miten voitte viedä 9kk ikäisen hoitoon?

Eikä mieheni ole niiiin hyvätuloinen. Velkaakin meillä on runsaasti. Meillä menee laskuihin/lainaan n.2800euroa kuussa ja käteen jää elämiseen n.500kuussa 4hengelle (tässä on lapsilisät ja kotihoidontuki), silti pärjätään kun halutaan. Onpa meillä varaa jopa ihan merkkivaatteisiinkin mitä tämä yksi epäili. Lapsillakin on kavereita ja elämä hymyilee.



Minusta se vain on sääli, ettei kaikki käytä tätä erityisetä mahdollisuutta olla kotona sen 3-vuotta kun sitä nyt kuitenkin ihna kivasti tuetaan.

T.27

Viestini oli tarkoituksella hieman provokatiivinen ja suunnattu lähinnä 16:sta vastaan.



Oma äitini hoiti meidät 3 lasta kotona, ja täytyy tunnustaa, että siskoni kanssa olemme joskus keskenämme toivoneet, että hän olisi sen sijaan mennyt töihin ja laittanut meidät hoitoon. Lapsuudesta en paljon muista, mutta kouluiästä kyllä, ja jotain kuvailemani kaltaista mutta pahempaa oli meidän lapsuutemme. Äitini katkeroitui kotona olosta monesta syystä, mm. kohtaamastaan ylenkatseesta (" vai olet kotirouva!" ), kodin pyörittämisen ja lasten hoidon rankkuudesta sekä siitä, ettei saanut toteuttaa itseään työelämässä. Kodin ilmapiiri oli lievästi sanoen ahdistava. Vielä edelleen yli keski-ikäinen äitini valittaa ja syyllistää meitä siitä, että on ollut meidän " kasvualustanamme" ja täyttänyt vain meidän tarpeitamme.



Kotiäitiys ei sovi kaikille naisille, eikä lapsen paras kasvattaja välttämättä ole äiti (tai ainakin me olisimme tarvinneet muutaman muun turvallisen aikuisen elämäämme).



Toivoisi hieman vivahteita tähän palstan keskusteluun. Olemmehan sentään kasvaneet yli 50-luvun äitimyytistä? Lapsen elämä koostuu monista osista, eikä häntä voi tarhassa pilata, jos kotona on aidosti turvallista.

Herää jo! meillä tulot on puolet teidän menoista!!!! vi**taa tollanen leuhkiminen ja piilovi**uilu

:

Eikä mieheni ole niiiin hyvätuloinen. Velkaakin meillä on runsaasti. Meillä menee laskuihin/lainaan n.2800euroa kuussa ja käteen jää elämiseen n.500kuussa 4hengelle (tässä on lapsilisät ja kotihoidontuki), silti pärjätään kun halutaan. Onpa meillä varaa jopa ihan merkkivaatteisiinkin mitä tämä yksi epäili. Lapsillakin on kavereita ja elämä hymyilee.

Minusta se vain on sääli, ettei kaikki käytä tätä erityisetä mahdollisuutta olla kotona sen 3-vuotta kun sitä nyt kuitenkin ihna kivasti tuetaan.

T.27

Vierailija:

Kyllä musta se kertoo ihmisestä jotain, ettei sitä 6-10 vuotta voi kotona lapsia hoitaa. Ei meillä ainakaan mistään eritysiestä olla jouduttu tinkimään. Ei syödä ulkona enää, se kai on suurin ero. Itse olen matalapalkaa-alalla, mies hyvätuloinen. Päivähoitomaksut olisi maksimit, työmatkakulut, työvaatetus, työlounaat ym. kulut jota työssäkäymisestä tulisi olisi suht +/-nolla mitä jäisi käteen 8 tunnin työstä ulkopuoliselle. Mielummin olen kotona, syön omatekoista ruokaa omien lasteni kanssa, harrastetaan metsäretkeilyä, puistoissa oloa, muskaria ja uintia. Opin tuntemaan lapseni ja saan kasvattaa heidät itse, eikä kireä päiväkotitäti joka vuodessa vaihtuu 3 kertaa..

Itse en kaipaa omia harrastuksia, enkä sosiaalista elämää, olen äiti ja perhe on tärkein, minulle. Ja satunpa olemaan vielä ihan ok, näköinen ja taiteellisesti lahjakas joten ei, mieheni ei välttämättä ole ihan tyytymätön minuun, varsinkin kun teen kaikki kotityötkin ; )

Ymmärrän, että perhe ei voi olla niille se tärkein jotka lapsensa noinkin pienenä tarhaan/hoitoon lykkää. Minullehan se ei kuulu, mutta älä helvetti tule mulle kertomaan, että mun elämä tai lasteni elämä olisi jotenkin köyhää!

Repesin!

Vierailija:

...Äitini katkeroitui kotona olosta monesta syystä, mm. kohtaamastaan ylenkatseesta (" vai olet kotirouva!" )...

En ylenkatso äitiäni. Säälin häntä.

Itsekin tuossa kaupassa hykertelin kun ostin alle kympillä kahden päivän ruoat.. SItä katsos kun osaa tehdä itse huokeella, niin osaa. Jos ei osaa niin ei voi mitään. Pitkä opiskeluaikakin auttaa tuossa talouden suunnittelussa. En leuhkinut tuloillamme, meillä on velkaa TODELLA paljon tuloihimme nähden.



Mielestäni jokainen eläköön tulojensa mukaista elämää! Säälin vain niitä lapsia jotka on ns. tehty sinne päiväkotiin kun vanhemmat ovat jo alkuunsa tienneet,että " pakko" mennä töihin heti, että saadaan velat maksettua! ÄLKÄÄ ottako velkaa yli varojenne! Tai sitten opiskelette elämään pienmmällä tai sitten viekää lapsenne hoitoon, mutta kenenkään EI ole PAKKO viedä se on niin selvä!

Mies työttömänä ja minulla vakipaikka joten oli aika luonnollista mennä töihin että olisi vähän edes margariinia leivän päällä.

Hoitoon piti lapsi viedä siksi, että isä kulutti aikansa mieluummin hengailemalla kavereiden kanssa ympäripäissään kuin lasta hoitaen. No, exä se jo on.

vain paniikissa itkevän lapsen, jonka persoonallisuus muuttuu. Pöh. Hienosti meni alusta asti ja lapsi voi hyvin ja kehittyy nopeasti. Tykkää selvästi hoitajastaan ja nauraa iloisena eteisessä jo toisille lapsille. Vuoden ikäinenkin tykkää kavereista.



Miksi vein hoitoon? Siksi, että minulla on hyväpalkkainen työ, josta ei vaan voi olla vuosia pois. Lisäksi työni antaa minulle muutakin kuin rahaa. Mielestäni elämämme on näin tasapainossa sekä henkisesti että taloudellisesti. On kivaa elää rahan kanssa vapaasti ja matkustella jne.



t: uraäiti



ps. Otti ensiaskeleet hoidossa, eikä voisi vähempää haitata. Riemuittiin miehen kanssa sitä koko ilta houkutellen lisäsuorituksiin, muttei tullut mieleenikään kadehtia hoitajaa.

työelämässä ja lapsiakin on!t.ap

(rautalankaa niille, jotka eivät ymmärtäneet: miksi ihmeessä tässäkin ketjussa pidetään selvänä, että lasta voi hoitaa kotona vain äiti ja että moraalinen vastuu hoidon aloittamisajankohdasta on vain äidillä?)

Miehillä ei tätä vaistoa ole, luonnostaan (eikä näköjään enää kaikilla naisillakaan). Todella väsynyttä ja älyllisesti heikkoa tasa-arvo pyrkimystä. Ja kuka maksaa tämänkin laskun, lapsi.

Varmaan monia surettaa viedä ja joitain ei.

Tietysti normaali mies osaa hoivata omia lapsiaan!



Vaikka eri alojen lahjakkuudessa ja taipumuksissa on todettu pieniä sukupuolten välisiä eroja, yksilöiden väliset erot ovat paljon suurempia. On suuri vääryys, jos pieni poika ei saa leikeissä toteuttaa hoiva- ja suojelutaipumuksiaan eikä pieni tyttö halua rakenteluun ja rajuihin leikkeihin vain vanhempien ja yhteiskunnan ahtaiden roolikäsitysten takia. Heidän pitäisi saada kehittyä omalta lahjakkuuspohjaltaan sukupuolesta riippumatta. Ja sama pätee meihin aikuisiin.

Vaikutat todella tynnyrissä eläneeltä, suppeamieliseltä ihmiseltä. Hirvittää ajatellakin, millaisia jälkeläisiä sinä kasvatat ja päästät irralleen riehumaan kouluihin... Itseriittoisuutesi ja se ettet tajua pienituloisen elämästä mitään, näkyy joka lauseessa mitä kirjoitat. Ja turha valehdella minulle tai monille muille,että olisit joskus joutunut nipistämään jostain. Olet aina ollut siivelläeläjä ja oletat että miehesi tai joku muu huolehtii sinusta hamaan loppuun asti. Et ymmärrä tästä elämästä mitään ja on sääli ettet tarjoa lapsillesi mitään tuon parempaa. Ainakin henkinen tarjonta teidän perheessä on olematon.

Kyllä kuvittelisin, että tiedän jotain pienituloisena olemisesta : ) Opiskelin 6 vuotta, elin makaronilla ja valmistuin hoitoalalle, edelleen penniä venyttäen. En koe eläväni mieheni tilipussilla, perhe on meillä yritys. Olenkin kertonut jo, että minä teen kaikki ruoat itse, kotityöt, hoidan muutenkin kaikki kotiaskareet+sosiaalisen verkoston ylläpidon jne. Minulla on selvä työ tässä perheessä vaikka siitä ei minulle rahapalkkaa maksetakkaan. Palkan saan kuitenkin aivan varmasti joka päivä kun katson lapsiani!



He ovat terveitä, eivät sairasta juuri koskaan. Puhtaita, eloisia ja iloisia. Nautimme arjesta ja teemme ihania pikku retkiä, maalamme, leivomme, käymme isoisoäitiä katsomassa (ja samalla muitakin vanhuksia) joka viikko vanhainkodissa. Elämä on tässä ja nyt ja se on niin ihanaa.



Ymmärrän toki, että tämä kertomani saatta joitakin ahdistaa. En vain voi olla kertomatta, että pienelläkin rahalla voi elää ihanaa elämää!

Samallahan voin omalla esimerkilläni kannustaa muitakin valitsemaan kotiäitiyden!



Itse muuten olisi hyvin voinut asua vuokrakaksiossamme, mutta mieheni halusi ostaa tämän nykyisen kotimme. Olen aina sanonut sitä, että ei ne tulot vaan ne menot.



Ikävää, että minusta saatiin nyt tynnyrissä kasvanut, inhottava suvaitsematon ihminen, en tiedä itkenkö vai nauranko tuollaisista väitteistä, tiedän kuitenkin sen, että kaukana ovat minusta nuo adjektiivit.

Älä pahoita mieltäsi noiden säälittävien kommenteista,he eivät tiedä mitä jäävät paitsi!Sen edestään löytää minkä taakseen jättää!

5-6 tuntia pitkiä ja niitä oli max. 10 kuukaudessa. Ensimmäiset sanat oli sanottu jo aikapäivää sitten ja lapsi osasi jo kävellä. Jatkoin imettämistä kunnes lapsi oli 1v1kk. Hoitopäivän jälkeen oli mukava tankata hellyyttä ja läheisyyttä imetyshetken kautta.



Minkäänlaista eroahdistusta ei ollut. Lapsi on edelleen samassa hoitopaikassa ja hyvin läheiset välit tuntuvat olevan lapsen ja hoitajan välilllä. Lapsi on muutenkin tasapainoinen ja ihana tapaus kaikkien mielestä. Hän ottaa avoimesti kontaktia vieraisiinkin ihmisiin ja on todella reipas ja ulospäinsuuntautunut.



Valitettavasti lapsemme näyttää jäävän ainokaiseksi, joten voi vain kuvitella, miten yksinäinen lapsi olisi ollut viettäessään esim. 2 ensimmäistä elinvuottaan kotona äidin kanssa... Paheksukaa ihan vapaasti, meille varhainen päivähoitoon vienti oli hyvä ratkaisu.

Mulla sellanen työ, että saattaa olla monta päivää putkeen vapaata ja miehen kanssa menee kivasti ristiin työvuorot, että jos muutama hoitopäivä viikossa tulee. Kyllä mua ainakin piristi työelämään paluu. Ja kyllä ne lainatkin täytyy maksaa..