Mikä varmimmin paljastaa narsistin??

Vanha ketju mutta vastaan silti. Itse tunnistin yhden näistä piirteistä:

- laukoi mitä sylki suuhun toi välittämättä/tajuamatta miltä se voi muista tuntua tai mitä siitä voi seurata

- suuttuessaan haukkui ja arvosteli ja meni muutenkin henkilökohtaisuuksiin

- muukin empatiakyvytön toiminta, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta

- heikko tunneäly ja tilannetaju

- piittaamaton muille aiheuttamastaan kärsimyksestä ja toimintansa seurauksista 

- verhosi loukkaukset ovelasti "huumoriksi" ja haukkui huumorintajuttomaksi ja herkkänahkaiseksi jos loukkaantui

- heijasti omat vikansa muihin, esim. haukkui muut itsekkäiksi ja "luulet olevasi muita parempi" vaikka nimenomaan itsessään oli nämä piirteet

- ei kestänyt pienintäkään kritiikkiä tai moitetta, meni heti puolustuskannalle tai alkoi pilkata toista

- mitätöinti ja vähättely, lyttääminen

- hänen mielipide paras/parempi, nälvi muiden eriäviä mielipiteitä

- asiat piti tehdä niin kuin hän halusi, joustaminen vaikeaa

- odotti saavansa erikoiskohtelua, hänellä eri säännöt kuin muilla, tuli ilmi monessa eri asiassa

- ei kestänyt itseensä kohdistuvia ironisia tai kriittisiä heittoja, mutta itse teki sitä jatkuvasti muille

- vaativa

Kun narskumies kuitenkin olen, niin tässäpä nyt näitä mitä itsessä huomannut

- En pyytele anteeksi ja useimmiten jutut on muutenkin aina jonkun muun syytä. Tyyliin tiputan ja rikon jotain omaa kömpelyyttäni, siihen totean tietenkin että "kuka stanan idiootti tämänkin tuohon on laittanut tiputettavaksi". Usein kyllä tulee jälkikatumusta, että olisi pitänyt pyytää anteeksi, mutta en sitä koskaan saa tehtyä.

- Alkuun nainen ei kiinnosta minua millään tavalla, mutta jos huomaan että hän jotenkin tuijottelee tai ihailee, niin saan siitä päähänpinttymän ja kaipaan sitten kokoajan sitä ihailua. Tavallaan annan naiselle "väärää toivoa" alkamalla metsästämään niitä tuijotuksia. Lopulta suutun kyllästyneelle naiselle mielessäni ja syytän tätä kun "huijasi minut ihastumaan itseensä". Vaikkei se mitään ihastumista oikeasti ollut osaltani edes. Pelkkä narsistinen pakkomielle.

- Jos tekemisiäni tai ajatuksiani kyseenalaistetaan, se on äärettömän ärsyttävää ja usein alan vihamieliseksi. "Voitan" väittelyt useimmiten sillä, että alkaa kiehumaan ja toinen luovuttaa sitten välttääkseen tilanteen menemistä pahemmaksi.

- Kannan loputonta mökötysluonteista kaunaa ihmisiä kohtaan, joiden koen jollain tapaa loukanneen tai tehneen väärin kohtaani.

 Vaikka tiedostankin tämän kaiken, on se mahdotonta muuttaa käytöstään siinä itse tilanteessa ihmisten kanssa ja nämäkin mietinnät tuli nyt tässä yksikseen oleillessa, kun ajatus on "kirkas". Parisuhteessa en ole koskaan ollut ja parempi niin, kun nyt viimevuosina valjennut tämä homma.

Tässä on puhuttu narsistisesta puolisosta, mutta onko kokemusta narsistista ystävänä?

Ystävä pettää luottamuksen toistuvasti, eikä ole asiasta ilmeisesti oikeasti pahoillaan ts. syyttää muita kun asia selviää päästäkseen kuin koira veräjästä. Loukkaa ja loukattuaan hyvin harvoin kykenee ymmärtämään miksi ko. asia on loukannut, eikä kykene asettumaan toisen asemaan (puutteellinen empatiakyky?). Yrittää joko tiedostamatta tai tietoisesti asettaa itsensä jalustalle ja jonkinlaisen ihailun kohteeksi ja olettaa että yhteydenpito yms tapahtuu hänen aikataulujensa ja halujensa mukaisesti. Antaa vuorotellen ”kylmää” ja ”kuumaa”, eli on kuin eri henkilö eri päivinä. Ei kykene ottamaan vastaan kritiikkiä omasta käytöksestään. Kun häneen yrittää katkaista välejä em. asioiden vuoksi, niin kyse on hänen mielestään siitä että hän ei kelpaa.

Onko nuo narsistisia piirteitä vai onko kyseessä vaan muuten tunnevammainen ihminen?

^

ik7i7ti76i7ut6u

https://www.vauva.fi/keskustelu/3231533/psychiatrism-psychologism-evang…

Vierailija kirjoitti:

Tässä on puhuttu narsistisesta puolisosta, mutta onko kokemusta narsistista ystävänä?

Ystävä pettää luottamuksen toistuvasti, eikä ole asiasta ilmeisesti oikeasti pahoillaan ts. syyttää muita kun asia selviää päästäkseen kuin koira veräjästä. Loukkaa ja loukattuaan hyvin harvoin kykenee ymmärtämään miksi ko. asia on loukannut, eikä kykene asettumaan toisen asemaan (puutteellinen empatiakyky?). Yrittää joko tiedostamatta tai tietoisesti asettaa itsensä jalustalle ja jonkinlaisen ihailun kohteeksi ja olettaa että yhteydenpito yms tapahtuu hänen aikataulujensa ja halujensa mukaisesti. Antaa vuorotellen ”kylmää” ja ”kuumaa”, eli on kuin eri henkilö eri päivinä. Ei kykene ottamaan vastaan kritiikkiä omasta käytöksestään. Kun häneen yrittää katkaista välejä em. asioiden vuoksi, niin kyse on hänen mielestään siitä että hän ei kelpaa.

Onko nuo narsistisia piirteitä vai onko kyseessä vaan muuten tunnevammainen ihminen?

Lopussa jäi hieman epäselväksi: eikö välien katkaisu juurikin johdu siitä ettei hän kelpaa? Ymmärsin niin.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei koskaan, eikä missään tilanteessa IKINÄ laske itsestään leikkiä. Ei heittäydy tai tee mitään itseään vähänkään nolaavaa. Tuo on yksi varma piirre. 

Se on kyllä juuri näin, että narsisti onnistuu vakuuttamaan hyväntahtoiset ihmiset puoleen erinomaisen helposti. Manipulointi on narsistilla niin verissä, että tavallinen tallaaja jää kakkoseksi.

Se, mikä itselläni ensimmäisenä herätti epäilyt, oli narsistin tiedot minun yksityisasioistani. Hän tuntui tietävän minun ja perheeni kuvioista  aivan liikaa, esim. lasteni syntymävuodet ja nimet. Nämä tiedot nähtävästi hankittu yhteiseltä tutulta, itse en narsistia vielä tuossa vaiheessa tuntenut lainkaan. Sinällään viatonta tietoa, mutta jälkiviisaana olisi tuossa kohtaa pitänyt uskoa sisäistä hälytyskelloa tarkemmin ja skipata kaikki intiimi tuon henkilön kanssa.  

Tämä narsisti siis ihminen, joka hankkii "käyttökelpoista tietoa" keskustelukumppaneiltaan ja sitten käyttää näitä tietoja oman edun tavoittelussa. Tai lyömäaseena. Mitään häpyä ei ole.