Lapsettomuushoidot, en kestä teitä äidit nyt

Voimia, ap! Tiedän tunteen (jota kukaan lapsia helposti saanut ei voi ymmärtää).



Toivottavasti sinulla on yhtä ihania ystäviä, kuin minulla ja he jaksoivat minun vaikeatkin vaiheeni ja olivat läsnä taas kun sitä tarvitsin.



Toivon, että teillä hoidot tuottavat pian tulosta!

Olen itse kärsinyt lapsettomuudesta ja erityisesti sekundaarisesta lapsettomuudesta (ensimmäistä tehtiin 1,5 vuotta, toista 5 vuotta hoitojen kera, mutta molemmat sitten saivat alkunsa yllättäen luomusti). Tiedän siis miltä tuntuu katsoa ja kuunnella vauvaonnea ja vauvaväsyä vierestä ja yrittää olla empaattinen: ei aina niin kivalta. Itse olen kuitenkin jaksanut, ei ole ollut tarvetta ottaa etäisyyttä.



Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, yksi ystäväni kärsi lapsettomuudesta myös useita vuosia, eikä jaksanut pitää yhteyttä lapsellisiin ystäviinsä (minä mukaanlukien, vaikkakin tavallaan samassa tilanteessa, mutta kuitenkin jo yhden lapsen äiti). Nyt kun tilanne on hänen kohdallaan onnellisesti ratkennut ja lapsi jo yli vuoden ikäinen, hän on hissukseen alkanut taas ottaa aktiivisesti yhteyttä. En ole katkera aikaisemmasta "radiohiljaisuudesta" vaan päinvastoin iloinen, että sain taas ystäväni "takaisin". Hän on ollut sydämessäni koko ajan, mutta tarvinnut etäisyyden ja sen olen hänelle suonut - ehkä siksi, että oman kokemuksen kautta olen sen tarpeen hyvin ymmärtänyt.



Eli AP, ota vaan se aika ja tila, jonka tarvitset. Tosiystävyys odottaa :)

Oli surun tai muun kielteisen tunteen syy mikä hyvänsä, ei sen kanssa painiessaan halua kuulla syyllistämistä. "Ei susta saa tuntua tuolta." Miten niin ei saa?!



Ja juu, varmasti omassa ongelmassaan jatkuvasti vellova kaveri on pidemmän päälle rasittava, mutta ap:han nimenomaan oli pitämässä vähän taukoa eli ei valita ko. aiheesta nyt hetkeen tuttavapiirilleen. Kyllä minä ainakin soisin hänelle sen tauon, ei kukaan jaksa mitä hyvänsä jatkuvasti.



ps. ja en varmasti itse uskaltaisi tuosta vain piikittää itseeni hormoneita tai muutakaan

Ja siskoanikin oli lääkäri varoitellut pitkän lapsettomuuden jälkeen onnistuneessa raskaudessa, että tuossa tilanteessa on selkeästi kohonnut riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Minulle taas lääkäri ei sanonut mitään kohonneesta riskistä, joten minä en ole kuullut asiasta. Yhtä validi väite kuin sinunkin.

Voin kertoa etten jaksa kuunnella yhtään vinkunaa siitä miten raskaana oleminen on niin helvetin raskasta, en halua kuulla sitä että miten lapsi valvottaa öisin, en halua kuulla miten teidän pikkupalleronne voi.

Kunhan vaan sitten muistat, että kun sen omasi saat, et koskaan etkä milloinkaan valita kenellekään raskausvaivoista tai valvomisesta tai rasita yhtään ketään jutuilla siitä omasta pikkupallerostasi.

mahdollisen lapsen satuasi valitat joskus arjen raskautta. eli vaikka itse valitset äitiyden ja saavutat sen mahdollisesti raskaimman akutta, et aina itsekään kaikissa tilanteissa jaksa/muista/pysty olemaan siitä kiitollinen



Toki nyt ajattelet että jos vauvan saisit et valittaisi enää koskaan, mutta ei se niin mene. Sen olen hoidoilla lapsensa saaneistä ystävistä huomannut. Arki aj lastenhoito on heillekin raskasta ja he siitä valittavat. Ja kun olet itse siinä tilanteessa toivot varmasti että joku jaksaa kuunnella sinunkin arjen raskaudesta.

Nimenomaan SUUNNITTELEMATON raskaus altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Hoidoilla aikaansaadut raskaudet ovat mitä suurimmassa määrin suunniteltuja.

Minulle oli vaikeaa puhua ystävilleni lapsettomuudesta, joten laitoin tämän videon linkin heille.



http://www.tearsandhope.com/emptyarms_video.html

valvottujen öiden ym sairastelujaksojen jälkeen, kun olet lapsesi saanut? Ei se tarkoita, että ei arvostaisi äitityttä, se on ihan normaalia.

Ap, kaikki sympatiat ovat puolellasi. Älä välitä ilkeistä sanoista. Viiden vuoden lapsettomuuden ja hoidot kokeneena voin sanoa, ettei lapsetonta ymmärrä kuin joku toinen lapseton. Se toivon ja epätoivon, odotusten ja pettymysten, surun, vihan ja katkeruuden täyttämä aika oli elämäni rankinta aikaa. Kuukaudet kului, vuodet kului ja elämä melkein pysähtyi lapsettomuuteen. Toiset saivat lapsia, tulivat raskaaksi, saivat lapsia ja oma elämä seisoi samalla pysäkillä vuodesta toiseen. Tunnistan nuo kaikki kuvailemasi tunteet tuolta ajalta. Ärsytti elämäänsä valittavat äidit ja jokaisen vastaantulevan raskaana olevan äidin vatsa oli kuin oman toteutumattoman haaveen hautakumpu. Elämässä on muitakin kriisejä, mutta lapsettomuuden rankaksi tekee se, ettei voi tietää koska se loppuu, tai miten se loppuu. Toivon ja pettymysten vaihtelu murtaa ihmisen kerta toisensa jälkeen.



Ota ap etäisyyttä lapsiperheisiin jos sille tuntuu. Niin minäkin tein ja lähimmät ystävät ymmärsivät sen kyllä. Sanoin, että tulen taas kun olen siihen valmis. Yrittäkää ymmärtäkää ihmiset lapsettomien tunteita! Ei toisten onni ei ole lapsettomalta pois, mutta se muistuttaa kipeästi omasta epäonnistumisesta. Siksi esimerkiksi lapsiperheiden näkeminen satuttaa lapsttomuuden kanssa painivaa.



Ja kyllä lapsettomuuden läpi käyneetkin saavat väsyä vauva-arkeen ja pitääkin olla itselleen rehellinen. Mutta myönnettävä on, että herkästi en valita. Niin suuren surun olen asian kanssa läpikäynyt, rahaa palanut kymmeniä tuhansia euroja ja lopulta niin suuren aarteen hoidoilla saanut. Vaikka välillä väsyttää niin ei tätä pois vaihtaisi. Ap toivon niin sydämestäni, että saatte vielä kaipaamanne lapsen. Älä luovuta! Pidä taukoa ja jatka matkaa. Meitä onnisti vasta sitten kun luovutin ja lopetin stressaamisen. Uskon että stressillä oli lopulta suurin merkitys onnistumiseen. Koita jaksaa ap ja kaikkea hyvää!

Ja siskoanikin oli lääkäri varoitellut pitkän lapsettomuuden jälkeen onnistuneessa raskaudessa, että tuossa tilanteessa on selkeästi kohonnut riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Minulle taas lääkäri ei sanonut mitään kohonneesta riskistä, joten minä en ole kuullut asiasta. Yhtä validi väite kuin sinunkin.

aiheesta.

Voin kertoa etten jaksa kuunnella yhtään vinkunaa siitä miten raskaana oleminen on niin helvetin raskasta, en halua kuulla sitä että miten lapsi valvottaa öisin, en halua kuulla miten teidän pikkupalleronne voi.

Kunhan vaan sitten muistat, että kun sen omasi saat, et koskaan etkä milloinkaan valita kenellekään raskausvaivoista tai valvomisesta tai rasita yhtään ketään jutuilla siitä omasta pikkupallerostasi.

Käsitin, että hän ei juuri n y t jaksa kuunnella mitään kyseisestä aiheesta. Joskus väsähtää - ihan samoin henkisesti kuin vauvan kanssa valvoessaan fyysisesti - ja silloin kaipaa taukoa. Jos ap ei mene tätä huutelemaan noin kielteiseen sävyyn tuttavilleen, vaan purkautuu vain täällä netissä anonyymisti, eiköhän tilanne ole ihan ok.

synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä naisryhmä on ENTISET LAPSETTOMAT.

Kun se on niin vaikeaa sitten kuitenkin, ja sitten ainakin toivottavasti Ap:n kaltaiset mulkerot eivät kehtaa valittaa raskauden vaivoista, vaikeasta synnytyksestä, vauvan valvottamisesta jne. koska ei sitä muillekaan salli.

YMMÄRRÄTKÖ TÄMÄN AP???? Tuolla viestilläsi veit nyt itseltäsi tuon oikeuden, ja vaikka kuinka kuvittelet nyt olevasi niin maan maailmankaikkeuden mahtavin äiti, joka vaan tursuilee kiitollisuutta joka suuntaan, voi tulla se hetki, jolloin tekisi mieli purkaa elämäntilanteen rankkuutta.

Toivottavasti et silloin kehtaa sitä tehdä. Ja huomaat, että ne sun ällöt raskaana olleet ystävät on löytäneet vähän kypsempiä ihmisiä ympärilleen.

Tietysti se lapsettomuus tuo hieman toisenlaista perspektiiviä siihen raskauteen, synnytykseen ja äitiyteen. Ei viitsi ihan pikkuasioista olla koko aikaa vinkumassa. Minulla oli vaikea synnytys, ja jaksoin kyllä siitä valittaa jokaiselle, joka vain jaksoi kuunnella. Ja kävimme siis lapsettomuushoidot läpi. Muuta valittavaa en oikeastaan löytänyt. Asennekysymys hyvin pitkälti.

Lapsettomilla on monesti erittäin epärealistiset kuvitelmat lapsiperhe-elämän ruusuisuudesta. Monesti se ajatus siitä ihanasta perhe-elosta auttaa jaksamaan ne rankimmat hoidot. Ja siinä tilanteessa tuntuu aivan käsittämättömältä että joku joka sen ihanuuden on osakseen saanut, voi valittaa. Ja sitten kun kohdalle osuu itselle se moniallerginen koliikkivauva joka huutaa kaksi vuotta putkeen ja ne ruusuiset kuvitelmat romahtaa, ihan normaali psyykkinen reaktio on masennus. Ja vaikka lapsi olisikin terve, on pikkulapsen hoito aina sen verran rankkaa että se yllättää kaikki, myös ne entiset lapsettomat. Ja siitä johtuu, että lapsettomuudesta kärsineiden masentumisriski on tutkitusti hieman suurempi kuin muiden.

aiheesta.

Tässä on Duodecimin Terveyskirjaston artikkeli aiheesta, jossa todetaan, että nimenomaan SUUNNITTELEMATON raskaus altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Lapsettomuushoitojen ei ole todettu tämän artikkelin mukaan altistavan masennukselle.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lok00…

Jään odottelemaan omaa lähdettäsi.

Nimenomaan SUUNNITTELEMATON raskaus altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Hoidoilla aikaansaadut raskaudet ovat mitä suurimmassa määrin suunniteltuja.

Mutta ihan vähän aikaa sitten oli lehdissä juttuja siitä, että yllättäen raskautta edeltävä lapsettomuusjakso oli se suurin riskitekijä. JOs sulla on tuosta joku tutkimus näyttää, niin luen mielelläni.

Kyllä aito ystävyys sen kestää.



Ystävilläsikin on oikeus tunteisiinsa ja eivät tahallaan sinua loukkaa siksi on parempi että kerrot heille itse että et pysty nyt olemaan heihin yhteydessä.

Lapsettomilla on monesti erittäin epärealistiset kuvitelmat lapsiperhe-elämän ruusuisuudesta. Monesti se ajatus siitä ihanasta perhe-elosta auttaa jaksamaan ne rankimmat hoidot. Ja siinä tilanteessa tuntuu aivan käsittämättömältä että joku joka sen ihanuuden on osakseen saanut, voi valittaa. Ja sitten kun kohdalle osuu itselle se moniallerginen koliikkivauva joka huutaa kaksi vuotta putkeen ja ne ruusuiset kuvitelmat romahtaa, ihan normaali psyykkinen reaktio on masennus. Ja vaikka lapsi olisikin terve, on pikkulapsen hoito aina sen verran rankkaa että se yllättää kaikki, myös ne entiset lapsettomat. Ja siitä johtuu, että lapsettomuudesta kärsineiden masentumisriski on tutkitusti hieman suurempi kuin muiden.

Omasta kokemuksesta voin sen verran sanoa, että odotin vauva-ajan olevan todella kamalaa ja järkyttävää, kun se tekeminen oli niin vaikeaa ja työlästä. Mutta toisin kävi. Vauva-aika oli meillä niin helppo, että en tahdo vieläkään uskoa sitä. No, nyt on uhmaikäinen talossa, eikä vieläkään ruusunpunaa ole näkyvissä.

Ja edelleen, suunnittelematon raskaus on synnytyksen jälkeisen masennuksen riskitekijä. Hoidoilla aikaansaadut raskaudet ovat mitä suurimmassa määrin suunniteltuja. Eli täyttä paskaa tuo sinun "tutkimuksesi".

Mutta ihan vähän aikaa sitten oli lehdissä juttuja siitä, että yllättäen raskautta edeltävä lapsettomuusjakso oli se suurin riskitekijä. JOs sulla on tuosta joku tutkimus näyttää, niin luen mielelläni.

Hyviä lukuhetkiä.

Lapsettomilla on monesti erittäin epärealistiset kuvitelmat lapsiperhe-elämän ruusuisuudesta. Monesti se ajatus siitä ihanasta perhe-elosta auttaa jaksamaan ne rankimmat hoidot. Ja siinä tilanteessa tuntuu aivan käsittämättömältä että joku joka sen ihanuuden on osakseen saanut, voi valittaa. Ja sitten kun kohdalle osuu itselle se moniallerginen koliikkivauva joka huutaa kaksi vuotta putkeen ja ne ruusuiset kuvitelmat romahtaa, ihan normaali psyykkinen reaktio on masennus. Ja vaikka lapsi olisikin terve, on pikkulapsen hoito aina sen verran rankkaa että se yllättää kaikki, myös ne entiset lapsettomat. Ja siitä johtuu, että lapsettomuudesta kärsineiden masentumisriski on tutkitusti hieman suurempi kuin muiden.

Omasta kokemuksesta voin sen verran sanoa, että odotin vauva-ajan olevan todella kamalaa ja järkyttävää, kun se tekeminen oli niin vaikeaa ja työlästä. Mutta toisin kävi. Vauva-aika oli meillä niin helppo, että en tahdo vieläkään uskoa sitä. No, nyt on uhmaikäinen talossa, eikä vieläkään ruusunpunaa ole näkyvissä.

Ja edelleen, suunnittelematon raskaus on synnytyksen jälkeisen masennuksen riskitekijä. Hoidoilla aikaansaadut raskaudet ovat mitä suurimmassa määrin suunniteltuja. Eli täyttä paskaa tuo sinun "tutkimuksesi".

Ainakin näyttää olevan täyttä totta nuo lapsettomien kuvitelmat siitä, että he ovat niiiiin hienoja äitejä, kaiken muun äitiyden yläpuolella, kun ovat NIIIIIIN kovin joutuneet kärsimään...

Tekeekö se ihmisen jotenkin huonoksi mielestäsi, jos hän sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Miksi lapsettomuudesta kärsineet ovat mielestäsi sen asian yläpuolella?

Lapsettomilla on monesti erittäin epärealistiset kuvitelmat lapsiperhe-elämän ruusuisuudesta. Monesti se ajatus siitä ihanasta perhe-elosta auttaa jaksamaan ne rankimmat hoidot. Ja siinä tilanteessa tuntuu aivan käsittämättömältä että joku joka sen ihanuuden on osakseen saanut, voi valittaa. Ja sitten kun kohdalle osuu itselle se moniallerginen koliikkivauva joka huutaa kaksi vuotta putkeen ja ne ruusuiset kuvitelmat romahtaa, ihan normaali psyykkinen reaktio on masennus. Ja vaikka lapsi olisikin terve, on pikkulapsen hoito aina sen verran rankkaa että se yllättää kaikki, myös ne entiset lapsettomat. Ja siitä johtuu, että lapsettomuudesta kärsineiden masentumisriski on tutkitusti hieman suurempi kuin muiden.

Omasta kokemuksesta voin sen verran sanoa, että odotin vauva-ajan olevan todella kamalaa ja järkyttävää, kun se tekeminen oli niin vaikeaa ja työlästä. Mutta toisin kävi. Vauva-aika oli meillä niin helppo, että en tahdo vieläkään uskoa sitä. No, nyt on uhmaikäinen talossa, eikä vieläkään ruusunpunaa ole näkyvissä.

Ja edelleen, suunnittelematon raskaus on synnytyksen jälkeisen masennuksen riskitekijä. Hoidoilla aikaansaadut raskaudet ovat mitä suurimmassa määrin suunniteltuja. Eli täyttä paskaa tuo sinun "tutkimuksesi".

En minä sille mitään voi, että tällaisia tutkimustuloksia on saatu. En niitä linkkejä nyt tähän hätään sinulle löydä, mutta se ei tarkoita, että niitä tutkimuksia ei olisi. Ja vaikka SINÄ et olisi masentunut, ei se tarkoita että kukaan lapsen saanut entinen lapseton (tai aika moni) masentuu. Se on fakta, josta sinun ei tarvitse hermostua. Hienoahan se on, että sinulle ei niin käynyt.