Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuushoidot, en kestä teitä äidit nyt
09.04.2011 |
Niin ärsyttää että kun on lapsettomuushoidot meneillään ja olen tauolla (en halua tällä hetkellä olla yhteydessä) samalla myös kaikista raskaanaolevista, imettävistä ja vastasyntyneiden äideistä oman hyvinvointini vuoksi, niin nämä samaiset ihmettelee että miksi?
Voin kertoa etten jaksa kuunnella yhtään vinkunaa siitä miten raskaana oleminen on niin helvetin raskasta, en halua kuulla sitä että miten lapsi valvottaa öisin, en halua kuulla miten teidän pikkupalleronne voi.
En jaksa kuunnella sitä "ymmärrystänne" siitä että mitä lapsettomuus on, en sitä että kyllä te nyt tietenkin uskaltaisitte ja osaisitte piikittää itseenne hormonipiikit, mitä minä siitä stressaan. En jaksa kuunnella sitä että kyllä se lapsikin tulee maksamaan, kun kerron miten paljon meidän hoitomme maksavat. Te olette lapsenne ***sineet ilmaiseksi! En jaksa kuunnella sitä miten minun ei nyt pitäisi tuntea ja pitäisi niin vitsin hitsin kovasti tsempata.
Pysykää kaukana äidit minusta, otan yhteyttä kun jaksan kuunnella taas juttujanne!
Kommentit (177)
ikinä ajatellut, että ystäväsi ehkä valittavat vauva-arjestaan, jotta saisivat sut ymmärtämään, että ei se lapsiperhe-elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä se aina ole kadehdittavaa? Että vaikka oletkin jäänyt äitiyden iloista paitsi, niin sinulla on kuitenkin jotain mitä äideillä ei ole, kuten vapaus, mahdollisuus nukkua aamuisin pitkään, mahdollisuus reppureissata, laittaa sitä ruokaa mitä itse haluaa syödä, käydä viihteellä, teatterissa ym. Että he saisivat sinut näkemään, että elämässäsi on paljon hyvää, vaikka lasta ei (vielä) olekaan.
luuletko että se vapaus ja oman ruuan laitto ja viihteellä käynti on jotenkin hienoa koko elämän.eiköhän jokainen sen ajan elä ja alkaa tekemään lapsia kun ei enää jaksa sitä vapautta ja alkaa kaipaamaan elämäänsä muuta sisältöä.sitten huomaakin ettei saakkaan lapsia mikä pitäis periaatteessa olla itsestäänselvyys kun meidät on luotu lisääntymään.
muiden huolet ovat sellasia mitä voi käydä kaikille(masennus,läheisen kuolema, rahahuolet ymymym) mutta lapsettomuus ei ole!! sääli että sua vituttaa sun perhe-elämä ja haluaisit valmistaa vain itsellesi ruokaa ja hillua viihteellä,oisit huolehtinu ehkäsyn!
en voi sanoa ap että ymmärrän sinua mutta tiedän että mun maailma olisi kaatunut jos en olisikaan saanut lapsia! toivon todella että onnistutte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rankoilla hoidoilla eivätkä nämä vieläkään nuku öitänsä niin että minäkin saisin nukkua, eikä näistä helppoja pikkumussukoita näytä tulevan vaikka kuinka olen kasvatusalalla.
Välillä hiipii mieleen, miten paljon helpompaa elämä olisi ilman lapsia - ja tietysti myös tyhjempää.
Tulipa sitten vielä avioero niin saan sentään joka toinen viikonloppu nukkua yöni. Ihan heti en tähän lisää lapsia halua..
ikinä ajatellut, että ystäväsi ehkä valittavat vauva-arjestaan, jotta saisivat sut ymmärtämään, että ei se lapsiperhe-elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä se aina ole kadehdittavaa? Että vaikka oletkin jäänyt äitiyden iloista paitsi, niin sinulla on kuitenkin jotain mitä äideillä ei ole, kuten vapaus, mahdollisuus nukkua aamuisin pitkään, mahdollisuus reppureissata, laittaa sitä ruokaa mitä itse haluaa syödä, käydä viihteellä, teatterissa ym. Että he saisivat sinut näkemään, että elämässäsi on paljon hyvää, vaikka lasta ei (vielä) olekaan.
että lapsettomat automaattisesti kuvittelevat lapsiperhe-elämän olevan pelkkää ruusuilla tanssimista? Oman kokemuksen mukaan näillä "nappasi ekasta kierrosta" -tyypeillä ne unelmat vasta ruusunpunaisia ovatkin. Kyllä kuule ruusunpuna aika nopeasti katoaa, kun piikittelet hormoneja itseesi ja käyt levittämässä haarojasi vähän väliä lääkärissä.
mutta toivottavasti sinäkin ymmärrät että tuolla vihamielisyydellään ajat nämä ystävät pois elämästäsi, turha sitten tulla vinkumaan huomiota kun lopulta hoidoissasi onnistut ja haluaisit tukea ja tsemppiä kokeneemmilta. Pidä myös mielessäsi se, että lapsettomuus ei ole ainoa kriisi minkä ihminen voi kokea, näillä ystävilläsi voi olla muita vaikeuksia elämässään joista sinä et tiedä mitää. Lapsettomilla on usein ärsyttävä tapa kuvitella että vain he tietävät jotain todellisesta tuskasta ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Anoppisi ja miehesi sisko kyllä kuulostavat ilkeiltä toden totta. Tällaiset ihmiset nyt ovat asia erikseen. Mutta se on kummallista, etteikö saisi normaalisti jakaa omaa onneaan läheistensä kanssa? Puhua normaaleista arkeensa kuuluvista asioista? Toki, jos joltain on kuollut läheinen, niin ei silloin mennä omaa onneaan hehkuttamaan ja alleviivaamaan menetystä, mutta en usko, että se kuolleen omainenkaan haluaisi, että kukaan lähipiirissä ei saisi enää olla avoimesti onnellinen omasta elämästään.
Musta on aivan naurettava vertaus, että ei mene hehkuttamaan perheonnea miehensä menettäneelle... Siis tämä nyt kuulostaa aivan päivänselvältä asialta. Toivottavasti suurimmalle osalle. Ennemmin voisit verrata siihen, että saako sinkkuystävälle puhua parisuhteestaan, joko kehua miestään tai valittaa jostakin! Hänellä ei sitä miestä ole, vaikka saattaisikin haluta sellaisen, mutta tuskin nyt kuitenkaan on sitä mieltä, ettet itse saisi puhua omasta parisuhteestasi? On aivan eri asia, jos joku on menettänyt miehensä. Ymmärrän, että jos joku menettää keskenmenon tai kohtukuoleman kautta lapsensa, niin silloin on oikeasti menettänyt jotain ja silloin totta kai ystävä ottaa asian huomioon. On vähän eri asia, jos ei vaan saa kaikkea toivomaansa kuin menettää jotain todella rakasta.
Sitä en just käsitä, että miten voi olla niin katkera muita kohtaan, miten se muiden onni on toiselta pois? En mäkään ole katkera niille, joilla on vielä isovanhemmat elossa, vaikka itse toivoisin, että omani olisivat ja heidän menettämisensä on ollut kova paikka.
Mutta sitten näihin, ettei vaan ole saanut elämältään kaikkea, mitä haluaisi. Ei siis menetä kuin haavekuvansa. Ystäväni asuu eräässä maassa, jossa toivoisin asuvani ja olen tavallaan vähän kateellinen siitä, kun mulla ei ole mahdollisuutta asua siellä. Mutta olen onnellinen hänen puolestaan ja kuulen mielellään juttuja sieltä, saa aivan rauhassa hehkuttaa ja valittaa asioista, joita hänen elämässään siellä on! :D
Ja entäs jos ei saa lasta, kun ei ole parisuhdetta... Oli mullakin vauvakuumetta jo vuosia ennen kuin mieheni löysin! Muuten viihdyin kyllä sinkkuna, en siis ole koskaan halunnut seurustella vain seurustelun vuoksi. Enhän mä nyt herran jestas ollut silti vihainen niille, joilla oli parisuhde ja olis ollut mahdollisuus lapseen taikka saivat lapsen! Mitäs kun on sellaisia, jotka eivät edes koskaan löydä sitä elämänkumppania toiveista huolimatta? Heille ei ilmeisesti sitten saisi mainita sanallakaan parisuhteesta? Voi voi...
Siis totta kai ystävä ottaa huomioon toisen tunteet, mutta on vähän eri asia, jos oikeasti vaikka menettää jotain kuin että ei saa jotain, mitä oikein kovasti haluaa. Jos koko oma elämä pyörii tämän ympärillä, niin ok, mutta ei voi silti olla niin itsekäs, että kieltäisi muiden onnen sen tähden!
minä minä minä minä minä
minä minä minä minä minä
minä minä minä minä minä
minä minä minä minä minä
minä minä minä minä minä
minä minä minä minä minä
minä minä minä minä minä
minä minä minä minä minä
Luepa kirjoituksesi! Tuleeko kaikkien tuntea samalla tavalla kuin sinun? Kun sinä tunnet näin, niin muidenkin tulisi tuntea näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta toivottavasti sinäkin ymmärrät että tuolla vihamielisyydellään ajat nämä ystävät pois elämästäsi, turha sitten tulla vinkumaan huomiota kun lopulta hoidoissasi onnistut ja haluaisit tukea ja tsemppiä kokeneemmilta. Pidä myös mielessäsi se, että lapsettomuus ei ole ainoa kriisi minkä ihminen voi kokea, näillä ystävilläsi voi olla muita vaikeuksia elämässään joista sinä et tiedä mitää. Lapsettomilla on usein ärsyttävä tapa kuvitella että vain he tietävät jotain todellisesta tuskasta ja epäoikeudenmukaisuudesta.
ettei ap ole kokenut elämässään muita kriisejä? Että jaksaa naurattaa aina nämä olettamukset, että lapsettomuudesta kärsivillä ei ole mitään muita kriisejä ollut elämässään. Mistä tämä käsitys oikein tulee?
Itse olen kokenut väkivaltaisen alkoholisti-isän, veljen kuoleman, oman vakavan loukkaantumisen ja lapsettomuuden. Lapsettomuus oli selkeästi kaikkein pahin kriisi.
Äiti-ihmisten on niin hankala ymmärtää lapsetonta ja tarjota aitoa ymmärrystä ja tukea, että on parempi pitää välit etäisinä rankempien hoitojen aikana. Aidot ystävät kyllä pysyvät elämässä silloinkin, vaikkakin etäällä, ja ne muut saavat kyllä kadotakin.
etäisyyttä voi ottaa, jos siltä tuntuu. Kyllä normaali-ihminen ymmärtää, jos sanoo, että haluaa olla jonkin aikaa itsekseen.
Mutta en kyllä ymmärrä käsitystäsi, miksei muka äiti-ihminen voisi ymmärtää lapsetonta? Olen itse äiti, mutta ennen äitiyttä koin myös lapsettomuuden, joskaan emme ehtineet rankkoihin hoitoihin kun raskaus yllättäen alkoi luomuna. Mutta tänä aikana sain eniten tukea ja ymmärrystä läheisimmiltä ystäviltäni - sellaisilta, jotka sattumalta eivät edes itse koskaan halua lapsia, tai jotka haluaisivat, mutta joilla ei ollut parisuhdetta, eli perheen perustaminen ei ollut mahdollista.
Kaikkein vähiten olisin halunnut purkaa asioitani jonkun toisen lapsettomuudesta kärsivän kanssa. Inhosin kaikkea nettipalstojen riukutusta ja naistenlehtimäistä "mulla on oikeus lapsettomuuden suruun" ja "kohtuni huutaa tyhjyyttään".
Kyllä oman kokemukseni mukaan ihminen voi ymmärtää ja tukea toista, vaikka olisi miten erilaisessa elämäntilanteessa. Ei se vaadi kuin empatiaa, välittämistä ja aitoa halua ymmärtää. Ja vaikkei ihan täysin ymmärtäisikään miltä tuntuu, niin voihan silti keskustella ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diabetes ja sydänsairaudet ei aiheuta hedelmättömyyttä, mutta miksi ihmiset, joiden geeneissä näitä sairauksia on, lisääntyvät? Kannattaako?
Ok, eli siis vaikkapa mun isän olis pitänyt 20 vuotta ennen taudin puhkeamista tietää, ettei lisäänny? En edes itse tiedä, onko siihen muuta taustaa suvussa. Enkö mä olisi saanut hankkia lasta, kun mun isällä on jokin sairaus? Hei haloo, mieti nyt vähän. He lisääntyvät, koska haluavat lapsia ja pystyvät lisääntymään. Vaikka jokin sairaus saattaisi tehdä siitä vaikeampaa ja ehkä jopa periytyä, niin ei siinä mun mielestä lapselle väärin tee. Ellei sitten ole joku aivan kamala perinnöllinen sairaus ja mahdolliset lapset joutuisivat takuulla kärsimään siitä koko elämänsä. Silloin siis on ehkä oikeutettua kysyä, että miksi, mutta ei nyt sentään diabeteksen tai sydänsairaudenkaan kanssa? Eihän siinä ole mitään takeita edes, että periytyy.
Mun mielestä sijaisvanhemmuus on aivan oikeaa vanhemmuutta ja arvostan sen oikeastaan vielä korkeammallekin, jos nyt näin karkeasti voi sanoa. Löytyy suvusta sijaisvanhempia ja arvostan todella! Itsekin olen miettinyt tätä sitten joskus vanhemapana, kun on kaikki puitteet kunnossa (talo ja työ nyt lähinnä, nyt olen siis opiskelija).
Ton ymmärrän täysin, että hylkää "ystävänsä", jotka noin kohtelevat ja väheksyvät. En voi ymmärtää tuollaista alkuunkaan. Eli siinä vaiheessa kyllä sanon, että he eivät ole olleet ystäviä sinulle. Mutta ymmärrätkö, jos mun mielestä on eroa sillä, että jos kohtaa tuollaista käytöstä kuin sillä, ettei halua nähdä ystäviään vain siksi, että heillä on perhe?
ikinä ajatellut, että ystäväsi ehkä valittavat vauva-arjestaan, jotta saisivat sut ymmärtämään, että ei se lapsiperhe-elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä se aina ole kadehdittavaa? Että vaikka oletkin jäänyt äitiyden iloista paitsi, niin sinulla on kuitenkin jotain mitä äideillä ei ole, kuten vapaus, mahdollisuus nukkua aamuisin pitkään, mahdollisuus reppureissata, laittaa sitä ruokaa mitä itse haluaa syödä, käydä viihteellä, teatterissa ym. Että he saisivat sinut näkemään, että elämässäsi on paljon hyvää, vaikka lasta ei (vielä) olekaan.
että lapsettomat automaattisesti kuvittelevat lapsiperhe-elämän olevan pelkkää ruusuilla tanssimista? Oman kokemuksen mukaan näillä "nappasi ekasta kierrosta" -tyypeillä ne unelmat vasta ruusunpunaisia ovatkin. Kyllä kuule ruusunpuna aika nopeasti katoaa, kun piikittelet hormoneja itseesi ja käyt levittämässä haarojasi vähän väliä lääkärissä.
synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä naisryhmä on ENTISET LAPSETTOMAT.
Kun se on niin vaikeaa sitten kuitenkin, ja sitten ainakin toivottavasti Ap:n kaltaiset mulkerot eivät kehtaa valittaa raskauden vaivoista, vaikeasta synnytyksestä, vauvan valvottamisesta jne. koska ei sitä muillekaan salli.
YMMÄRRÄTKÖ TÄMÄN AP???? Tuolla viestilläsi veit nyt itseltäsi tuon oikeuden, ja vaikka kuinka kuvittelet nyt olevasi niin maan maailmankaikkeuden mahtavin äiti, joka vaan tursuilee kiitollisuutta joka suuntaan, voi tulla se hetki, jolloin tekisi mieli purkaa elämäntilanteen rankkuutta.
Toivottavasti et silloin kehtaa sitä tehdä. Ja huomaat, että ne sun ällöt raskaana olleet ystävät on löytäneet vähän kypsempiä ihmisiä ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta toivottavasti sinäkin ymmärrät että tuolla vihamielisyydellään ajat nämä ystävät pois elämästäsi, turha sitten tulla vinkumaan huomiota kun lopulta hoidoissasi onnistut ja haluaisit tukea ja tsemppiä kokeneemmilta. Pidä myös mielessäsi se, että lapsettomuus ei ole ainoa kriisi minkä ihminen voi kokea, näillä ystävilläsi voi olla muita vaikeuksia elämässään joista sinä et tiedä mitää. Lapsettomilla on usein ärsyttävä tapa kuvitella että vain he tietävät jotain todellisesta tuskasta ja epäoikeudenmukaisuudesta.
ettei ap ole kokenut elämässään muita kriisejä? Että jaksaa naurattaa aina nämä olettamukset, että lapsettomuudesta kärsivillä ei ole mitään muita kriisejä ollut elämässään. Mistä tämä käsitys oikein tulee?
Itse olen kokenut väkivaltaisen alkoholisti-isän, veljen kuoleman, oman vakavan loukkaantumisen ja lapsettomuuden. Lapsettomuus oli selkeästi kaikkein pahin kriisi.
Mullakin on taustalla veljen itsemurha ja oma vakava sairaus. Silti lapsettomuus tuntuu näistä raskaimmalta ja hyvin erilaiselta.
joka jankkaa tuosta asiasta koko ajan! Ihan kun tässä maailmassa ei muuta tapahtuisikaan..Ei kukaan jaksa yksisuuntaista empatian osoitusta jne,jos valittelen väsymystä,sanoo ystäväni että "sulla sentään ON lapsia" Juu niin on,silti voin olla joskus TODELLA väsynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten pidä suhun mitään yhteyttä ja tiedän myös etten tule koskaan sulle mitään tukea antamaan jos olet seuraa tai tukea vailla.
Siinähän olet ylhäisessä yksinäisyydessäsi...
Muista ap jos/kun hoidot tepsii niin älä sinäkään sitten viitsi hehkuttaa, ettei vaan joku reppanan loukkaannu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä naisryhmä on ENTISET LAPSETTOMAT.Kun se on niin vaikeaa sitten kuitenkin, ja sitten ainakin toivottavasti Ap:n kaltaiset mulkerot eivät kehtaa valittaa raskauden vaivoista, vaikeasta synnytyksestä, vauvan valvottamisesta jne. koska ei sitä muillekaan salli.
YMMÄRRÄTKÖ TÄMÄN AP???? Tuolla viestilläsi veit nyt itseltäsi tuon oikeuden, ja vaikka kuinka kuvittelet nyt olevasi niin maan maailmankaikkeuden mahtavin äiti, joka vaan tursuilee kiitollisuutta joka suuntaan, voi tulla se hetki, jolloin tekisi mieli purkaa elämäntilanteen rankkuutta.
Toivottavasti et silloin kehtaa sitä tehdä. Ja huomaat, että ne sun ällöt raskaana olleet ystävät on löytäneet vähän kypsempiä ihmisiä ympärilleen.
Tietysti se lapsettomuus tuo hieman toisenlaista perspektiiviä siihen raskauteen, synnytykseen ja äitiyteen. Ei viitsi ihan pikkuasioista olla koko aikaa vinkumassa. Minulla oli vaikea synnytys, ja jaksoin kyllä siitä valittaa jokaiselle, joka vain jaksoi kuunnella. Ja kävimme siis lapsettomuushoidot läpi. Muuta valittavaa en oikeastaan löytänyt. Asennekysymys hyvin pitkälti.
Täällä puhutaan vauvoista. Ihanista palleroista.
Oi miksi mun pitäisi olla tekemisissä kaikkien kanssa juuri silloin kun en jaksa. En mä nyt väkisin mene suolaa haavoihini hakemaan.
Täällä puhutaan vauvoista. Ihanista palleroista.
niin, jos katsot palleroasi pidemmälle, huomaat että täällä on myös lapsettomuuspalsta, ja tämä palsta on AIHE VAPAA.
synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä naisryhmä on ENTISET LAPSETTOMAT.Kun se on niin vaikeaa sitten kuitenkin, ja sitten ainakin toivottavasti Ap:n kaltaiset mulkerot eivät kehtaa valittaa raskauden vaivoista, vaikeasta synnytyksestä, vauvan valvottamisesta jne. koska ei sitä muillekaan salli.
YMMÄRRÄTKÖ TÄMÄN AP???? Tuolla viestilläsi veit nyt itseltäsi tuon oikeuden, ja vaikka kuinka kuvittelet nyt olevasi niin maan maailmankaikkeuden mahtavin äiti, joka vaan tursuilee kiitollisuutta joka suuntaan, voi tulla se hetki, jolloin tekisi mieli purkaa elämäntilanteen rankkuutta.
Toivottavasti et silloin kehtaa sitä tehdä. Ja huomaat, että ne sun ällöt raskaana olleet ystävät on löytäneet vähän kypsempiä ihmisiä ympärilleen.
Tietysti se lapsettomuus tuo hieman toisenlaista perspektiiviä siihen raskauteen, synnytykseen ja äitiyteen. Ei viitsi ihan pikkuasioista olla koko aikaa vinkumassa. Minulla oli vaikea synnytys, ja jaksoin kyllä siitä valittaa jokaiselle, joka vain jaksoi kuunnella. Ja kävimme siis lapsettomuushoidot läpi. Muuta valittavaa en oikeastaan löytänyt. Asennekysymys hyvin pitkälti.
Ja siskoanikin oli lääkäri varoitellut pitkän lapsettomuuden jälkeen onnistuneessa raskaudessa, että tuossa tilanteessa on selkeästi kohonnut riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Oi miksi mun pitäisi olla tekemisissä kaikkien kanssa juuri silloin kun en jaksa. En mä nyt väkisin mene suolaa haavoihini hakemaan.
Mutta ehkä sun kavereistasi joku tarvitsisi sua just nyt? Mietitkö koskaan sitä? Vai onko ne olemassa vain sinua ja sinun suurta napaasi varten?
Älä ihmettele jos jäät yksin. Olet sen ansainnut. Älä ihmettele jos ketään ei kiinnosta sun maailman ihanin pallerosi sitten kun se syntyy. Olet sen ansainnut. Vietä raskautesi yksin ja iloitse vauvastasi yksin. Ketään ei oikeasti kiinnosta.
En ole maailman ensimmäinen enkä viimeinen lapsettomuudesta kärsivä, tiedän sen.
Kaikilla on omat kriisinsä ja huonot hetket elämässä. Mutta minä en ole lapsettomuutta valinnut teoillani.
Kun valitsee raskauden mahdollisuuden, äitiyden ja lapsiperhe-elämän, valitsee samalla ne sen elämäntilanteen tuomat raskaammatkin puolet. Lapseton ja lapsettoman vapaus tehdä asioita voi olla valinta, mutta minulle se ei ole sitä. Silloin on todella raskasta kuunnella sitä miten muut ovat valinneet äitiyden, eivätkä kuitenkaan arvosta elämäänsä.
Äiti-ihmisten on niin hankala ymmärtää lapsetonta ja tarjota aitoa ymmärrystä ja tukea, että on parempi pitää välit etäisinä rankempien hoitojen aikana. Aidot ystävät kyllä pysyvät elämässä silloinkin, vaikkakin etäällä, ja ne muut saavat kyllä kadotakin.