Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ja herkut - liputatko kieltämisen vai sallimisen puolesta?
05.04.2011 |
Miten voisi kasvattaa lapsen parhaiten niin, että hänestä ei tule herkkupeppua?
Mun oman kokemukseni mukaan mikään ei oikein auta, jos lapsi on perso makealle. Omassa perheessä on sekä kieltämistä (karkkipäivä kerran viikossa, ei makeita herkkuja ennen 3 ikävuotta) että sallimista (saa herkkuja aina kun pyytää, kohtuudella) kokeiltu ja samanlaisia herkkupyllyjä tuli kaikista, söisivät makeaa kaikki vaikka ratkeamispisteeseen asti ja ovat aina rohmuamassa herkkuja juhlissa.
Kerro omat kokemuksesi, miten teillä kasvatetaan herkkuihin?
Kommentit (45)
Kun teidänlaisenne av-mammat pitävät kersoillaan noita karkkipäiviä, niin se johtaa juuri siihen että sitten mätetään ahneena vieraissa kaikki tarjottavat tai kavereiden luona.
Molemmista tapauksista kokemusta, ja molemmissa perheissä on tiukat säännöt makean syömiseen.
Näitä kahta perhettä en enää halua meille.
Ensimmäisessä tapauksessa ylipainoinen tyttö mätti tarjoilulautaselta KAIKKI tarjolle pistämäni pullat. Ja kun pyysin jättämään muillekin, tokaisi pentu vain että " ei ne tarvitse".
Toisessa tapauksessa lapseni kaverit (samasta perheestä) tulevat aina meille ja painuvat suoraan jääkaapille ronkkimaan naminami vanukkaita tai mitä tahansa mahdollista saavat kiinni. Keksit syödään kipoista heti, jopa oman lapseni karkit nämä ahneet terveysintoilija penskat mättävät, kun kotona ei saa kuin kerran viikkoon!
Meillä on aina ollut sen verran järkeviä nuo kersat että eivät niitä ole kokoaikaa mättämässä. Tuleehan siitä jo paha olokin. Minusta tuo makeiden kieltäminen aiheuttaa vaan lisää sitä, että lapsi mättää sitten salaa ja mahd. paljon sitä vanhempien silmiltä piilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on oikea herkkupeppu ja nuorin ei välitä makeasta. Mies on meillä sokerirohmu ja minä taas herkuttelen mielummin suolaisilla naksuilla tai jäätelöllä. Karkkipäivä on kerran viikossa, mutta saatetaan me joskus viikollakin tai erityistilanteessa syödä karkkia muulloinkin. Enpä jaksa asiasta hermoilla.
mä en taas allekirjoita tuota, että nykyisin syödään enemmän makeaa. Mun lapsuudessa 1970-luvulla maalla syötiin joka päivä pullaa iltapäivällä välipalaksi. Siis ihan joka päivä pullaa. Samoin aika usein oli just kiisseleitä sun muuta jälkkäriksi liki joka päivä.
Pulla nyt ei ole maailman epäterveellisin, mutta ei meillä syödä silti leivonnaisia edes joka viikko.
Päiväkodin kanssa voisi kyllä keskustella sen synttäritarjoilujen linjauksen. Omasta mielestäni karkit on turhia kanssa niissä yhteyksissä, meillä ainakin linjana on se perinteinen karnevaalikeksipaketti.
Mä en ole kuullutkaan, että lapset toisivat ulkomaan matkoilta karkkia tuliaisiksi päiväkotiin. Meillä ihan tavallisissa päiväkodissa on karkkikielto.
Jälkiruokia viikonloppuisin jos silloinkaan, kahvileipää ei juuri koskaan. Lapsia ei palkita eikä lohduteta makealla vaan lohduttamalla. Jouluna ja pääsiäisenä makeita herkkuja. Kesällä herkutellaan marjoilla, hedelmillä, piirailla, jäätelöllä. Niitä ei kuitenkaan liitetä tunteisiin, saavutuksiin, pettymyksiin.
Hyvää ja maukasta ruokaa syödään ja kun on syytä vaikks pieneenkin juhlaan teen erityisen hyvää ruokaa. Se juhla on se "herkku".
Tämä johtuu sekä siitä, että mieheni ei ole koskaan välittänyt makeasta ja minä taas olen entinen suklaa-addikti. En halua lapsilleni samaa kun olen päässyt riippuvuudesta eroon.
En tiedä mitään faktoja, mutta luulen, että sokeririippuvuus on opittu asia. Hedelmät, vihannekset, marjat yms sisältävät riittävästi sokeria jos ihminen syö, liikkuu ja lepää tasapainoisesti.
minulla ei. Tiedän useampia joilla ollut syömishäiriö, ja tosi monta jotka vetivät sitten viikkoraha-iässä hulluna karkkia, sipsiä, limsaa jne., itse ihmettelin moista menoa. Mulla ei ollut karkkipäivää, sain makeita herkkuja rajoitettuina määrinä melkein koska vaan. Ei ole koskaan ollut ongelma syödä niitä kohtuudella, enkä syö käytännössä koskaan karkkia tai jäätelöä tai juo limsaa, suklaatakin menee kerralla ehkä 2 palaa.