Lapsi ja herkut - liputatko kieltämisen vai sallimisen puolesta?

Mä en kanssa usko tuohon totaalikieltoon tai karkkipäivään. Pavlovin koirakoe on hyvä esimerkki. Toki on niinkin, että toiset vaan eivät ylipäätään pidä mistään makeasta.



Meillä on sen verran pienet lapset, että karkkia ostetaan vain vanhempien rahoilla. Sitä saa kun vanhemmat niin päättää. Samoin on leivonnaisten kanssa.



Mä haluaisin, että lapset nimenomaan oppisivat kohtuullisuuden ja sen, että noudattaisivat omaa tuntoaan. Ei vedetä väkisin suklaata karkkipäivänä/synttäreillä jos ei tee mieli.



Sama asenne minulla on myöhempään alkoholiin. Toivon, että alkoholi olisi arkinen asia ja sitä käytetään joko kohtuudella tai ollenkaan. Ei niin, että perjantaina ryypätään.

Eli kun lapset oli pieniä, meillä ei vaan ollut karkkeja, limsaa, tuskin koskaan jätskiäkään. Poissa silmistä, poissa mielestä. Sittemmin jälkeen niitä on ollut rajoitetusti saatavilla, ja terveysaspekteista on keskusteltu (tosin pikemminkin hampaista, sillä alakoululaisia en halua saada pelkäämään paino-ongelmia). Tärkeintä on ollut saada se oma suhde herkkuihin kuntoon. Aika paljon vaikuttaa se vanhempien asenne herkutteluun - lapset ottaa mallia siinäkin. Makea ei kuulu joka päivään aikusillakaan, siitä voi myös kieltäytyä, ei tarvitse rohmuta tai ottaa toista palaa jne. Normaali asenne. Karkkipäiviin en usko ollenkaan, en varsinkaan siihen karkkilauantaihin. Se tekee herkuttelusta säännöllisen, odotetun ja ennalta nostatetun viikon kohokohdan, johon yhdistyy se positiivinen viikonloppu, rentoutuminen, yhdessäolo jne. Jo Pavlovin koirakokeiden luulisi opettaneen, ettei sillä tavalla kannata ehdollistaa. :-D

Mutta äitiinsähän lapsi on tullut - armoton herkkupeppu. Teini jo nykyään ja on kyllä geeneissä. Äitini, minä ja poikani - voisimme elää herkuilla ja kaikella makealla.

nim. itse karkkilakossa parhaillaan...

ei aina kun pyydetään mutta ei myöskään vaan kerran viikossa, ei koskaan mättömääriä mutta ei myöskään mitään 5 rusinaa ja tikakri-linjaa.

Karkkipäiviin en usko ollenkaan, en varsinkaan siihen karkkilauantaihin. Se tekee herkuttelusta säännöllisen, odotetun ja ennalta nostatetun viikon kohokohdan, johon yhdistyy se positiivinen viikonloppu, rentoutuminen, yhdessäolo jne. Jo Pavlovin koirakokeiden luulisi opettaneen, ettei sillä tavalla kannata ehdollistaa. :-D

Meillä on karkkipäivä lauantaina ja muuten ei karkkia syödä ja eivät kyllä pyydäkään (5&3v). Isompi ei välitä sokeriherkuista, mutta nuorempi syö vaikka muumikeksipaketin kerralla! Itse olen samanlainen kuin nuorempi ja syön lapsilta salaa keksejä ja karkkeja :P

perjantaipulloon.... Karkeissa ja herkuissa on ihan sama kuin alkoholissakin, jos niistä tekee jonkun "jutun" niin sitten ne takuulla kiinnostaa. Jos ne on vaan osa normaalia elämää niin ei ne ole sen kummempi juttu, ne on vaan osa normaalia elämää.

Linjana kohtuullisuus. Joka päivä ei ole pakko syödä herkkuja, mutta mukavan tilanteen kohdatessa niinkin voi tehdä!



Karkkia meillä syödään juhlissa ja esim. elokuvareissuilla, sitä ei syödä siksi että on joku tietty viikonpäivä.



Jäätelöä saa kesällä harva se päivä ja viikonloppuina on aina jälkkäriä. Se voi olla pannukakkua tai rahkaa tai hedelmäsalaatia tai jätskiä tai kakkua mitä milloinkin.



Nyt just ollaan lähdössä kevään ekalle pyöräretkelle ja otetaan kaakota ja keksipaketti mukaan.



Jaa-a. Kaikki kolme ovat tosiaan herkkujen perään ja kaikilta puuttuu myös oma kyky rajoittaa niiden syömistä, joten se on vanhempien tehtävä katsella niiden määrien perään.

..voin vaan sanoa, että herkuttelulle ei kannata antaa liian suurta painoarvoa. Ihminen alkaa usein himoamaan herkkuja, etenkin makeaa, jos on tylsistynyt tai alakuloinen. Lapset on hyvä pitää liikkeessä, niin eivät edes ajattele makeaa. Samoin annoskoot jälkkäreille ym. kannattaa pitää pieninä, koska oikeastihan herkkujen koko tulisi olla luokkaa "suupala tai kaksi". Herkuista ei kannata tehdä numeroa eikä varsinkaan tuijotella miten lapsi sen jälkkärinsä ahmii (saati sitten puhua painosta!!), syyllistäminen saa aikaan syömishäiriön.

Mies kun on laivalla töissä. Emme ole koskaan pitäneet mitään karkkipäiviä, ottaa saa kun tekee mieli - ja kyllä ne siellä kaapissa pysyvät pitkään, monasti suklaissakin parasta ennen -päiväykset jo lähenee.



Ehkä se on niinkin, että kun on "sallittua" niin ei mene överiksi. En tiedä, mutta kukaan meistä ei ole herkkupeppu.

lapsuudessani-



ehkä siksi olin aikani liian salliva omalleni. Nyt taas ollaan oltu tämä vuosi muutamalla karkkipäivällä.



Siis kohtuus kunniaan.

Hammaslääkärit silti liputtavat karkkipäivän puolesta.



Me pidettiin lapset erossa karkeista, suklaasta, mehusta, jugurtista ja vanukkaista mahdollisiman pitkään. Sitten silloin tällöin jälkkäriksi ollaan annettu karkkia tai muuta epäterveellstä herkkua.



Muistan ne yhdet synttärit naapurissa, kun lapset pääsivät eka kerran karkin makuun. Söivät niin, että toinen oksensi. Eli vieläkin meillä sääntö, että herkkuja jälkiruuaksi - ei tule huono olo.

Jäätelöä ja krkkia saa aina kun pyytää koska pyytää ehkä kerran parissa päivässä. Tällöin voin antaa jäätelön, sukulakun, 2 pikkukarkkia tms.



Eli jos olis kakrkkipäivä, söisi varmasti enemmän herkkuja ja karkkia kerralla kuin nyt syö pitkin viikkoa.



Meillä toimii hyvin. Kekesejä on aina kaapissa mutta niitä saa sieltä heittää pois kun vanhentuu.



Välillä lapsella on sellaisia aikoja että tekee useammin mieli, mutta silloin kun antaa kerran päivässä vaikka snören lakunarun niin riittää hyvin.



Meillä toimii tämä hyvin, lapsi 6v.

ei ole koskaan ollut karkkipäivää, mutta ei se niitä joka päivä silti ole syönyt, muita makeita herkkuja kyllä.



Mutta milloinkaan niillä ei korvata ruokaa. Tosin minä kyllä lasken makean kiisselin tai jogurtinkin ihan kunnon välipalaksi.



Lapsi yläkouluikäinen, syö terveellisesti, on aina ollut terve, hoikka ja reikiä 0.

Me ei saatu lapsina oikein koskaan mitään. Karkkipäivinä tyylillä jaettiin Kismet patukka neljän lapsen kesken, popcornia oli tasan niinä neljänä syntymäpäivä, sipsejä saimme kavereiden syntymäpäivillä, niitä ei ostettu edes omille synttäreille. Siis esimerkkejä linjauksesta.



Kun jossain vaiheessa ala-astetta aloin saamaan pieniä määriä omaa rahaa niin KAIKKI ja AINA meni karkkeihin ja sipseihin. Lihosinkin todella nopeasti. Olen sairastanut syömishäiriön ja edelleen syömiseni menee herkästi nälkäkuuri-mässytys-nälkäkuuri-mässytys kausissa elämäntilanteiden vaihtelun mukaan.



Itse uskon että järkevissä määrin herkuttelu (eli että herkuttelu on normi huvi eikä mikään the Juttu) lapselle saa terveemmän kuvan siitä että on herkuttelua ja terveellistä ruokaa, joskus herkkuja enemmän, joskus vähemmän, mutta niistä (karkeista ja leivonnaisista, meilläkään ei ole kovin suolaisia herkkuja) ei tule sillai niin erikoista. Toivon että normiasiaan pystyy suhtautumaan intohimottomammin(?) Tai ettei ainakaan tulisi koskaan niitä mässytysputkikuukausia (en pelkää pientä lihoamista itsessään lapsilla, mutta en halua kiusallaan hätyytellä diabetestä ilmoille kun sitä on miehen suvussa)

mutta niitä on todella harvoin.



Juhlissa lapseni eivät rohmua mitään, käytöstavat opitaan kotona.

onko teidän lapset lihavia? tai ainakin rajoilla? ja entäs te äidit itse jotka mutustavat keksiä ja karkkia päivittäin. hyi olkoon. totutatte lapsenne kropan tarviimaan tota huonoa sokeria.

Lapsi hoikka, mun BMI n. 20 ja miehen 21. Syömme pieniä määriä makeaa (esim. pari palaa suklaata, pari tl marmeladia paahtoleivällä, ehkä kerran viikossa ns. isompi jälkkäri kuten tiramisua, jäätelö jne.) lähes päivittäin, mehua menee koko perheellä ehkä 1 l viikossa. Ei karkkipäivää, lapsi saa välillä tikakrin, pienen karkkirasian tai näin keväällä suklaamunan. Yleensä sellain 20 g karkkirasia kestää lapsella viikon.

onko teidän lapset lihavia? tai ainakin rajoilla? ja entäs te äidit itse jotka mutustavat keksiä ja karkkia päivittäin. hyi olkoon. totutatte lapsenne kropan tarviimaan tota huonoa sokeria.

Voij hyvää päivää :D Olethan muistanut lääkäriltä hakea diagnoosin tähän? Ja vertaistukea? :D

ja joka päivä ei missään tapauksessa syödä herkkuja. Joka päivä syödään kunnon ruokaa eli herkuilla ei koskaan korvata aterioita.



En ole kuitenkaan nipo siinä suhteessa, että jos vaikka kyläillään ja siellä tarjotaan jotain herkkua, niin lapsi saa syödä mitä tarjotaan. Ja tokihan jouluna tai lomalla voidaan syödä herkkuja, vaikka ei karkki päivä olisikaan. Tai pääsiäisenä varmasti lapsi syö useampana päivänä suklaamunan.

Siis meillä ei ole karkkipäiviä erikseen, mutta eipä meillä ole kotona juuri keksejäkään, ei limuja ja mehuja. Karkkia voi ja saa syödä vaikka joka päivä jos haluaa, mutta eivätpä nuo ole liiemmin halunneet. Nykyisin karkki ei maistu edes joka viikko, joten äidin on pakko syödä karkkinsa ihan yksin.

eihän sitä varmuudella voi ikinä sanoa, että miten käy, mutta suurempi riski on kieltämisessä. Kielletty hedelmä houkuttaa aina! Jos herkut ei ole mikään elämää suurempi juttu perheessä -ovat vaan herkkuja joita syödään joskus, ei muuta- niin yleensä sillon lapsella tulee normaali suhtautuminen herkkuihin. Jos taas ne ns. nostetaan jalustalle (eli ovat sellaista joita syödään vaan erikoistapauksissa) niin lapsella tulee niihin vääristynyt kuva, ja sitten takuulla ne houkuttaa.

Ainakin minun mielestäni. Eli kasvatetaan herkkuihin, niin kuin lasta kasvatetaan kaikkeen muuhunkin elämässä. Meillä on lähdetty liikkeelle siitä, että herkut kuuluvat tiettyihin erityistilaisuuksiin, kuten juhlapyhiin, synttäreihin, jne. Esim. pääsiäisenä saa suklaamunia ja pashaa, vappuna tippaleipiä ja simaa. Arkeen herkut eivät kuulu, mikä nyt ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö arkiruoka voisi olla hyvää ja maistuvaa. Karkkipäivää meillä ei ole käytössä. Lapsi on 2,5-vuotias.