Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet jos joku ei käy ollenkaan,tai max kerran vuodessa anoppilassaan?
05.04.2011 |
Itse en käy ja syy on se että anoppi ja appiukko ovat olleet minulle todella inhottavia alussa kun aloin ehillä käymään ja siinä vaiheessa kun lapset oli pieniä. Sitten yhtäkkiä kai hyväksyivätkin minut ja käytös muuttui mutta koksaan eivät ole millään tavalla pahoitelleet.
Alkuun kävin hammasta purren vain vaikka oli inhottavaa, mutta nykyään en enää mene. Mies käy lasten kanssa sillion tällöin.
Mutta mitä tekee anoppi! Ihmettelee kun en käy! On laittanut sen minun syyksi etten vain viihdy kun olenm sellainen kuin olen ja ihan mitä vaan kaikkea selittää kaikille jotka heillä käy. Tiedän ettei hän oikeasti minua sinnen edes halua mutta kun on niin tarkka perheen maineesta niin se on hänelle tosi noloa kun miniä ei käy.Niinpä yrittääkin kääntää sen minun syyksi kun kuitenkin varsin hyvin varmasti tietää ettei kukaan jota on niin kohdeltu kuin minua heidän toimestaan on, mene todellakaan enää. Minä sentään käyn joskus..
Menettekö muut vaan sinne anoppilaan vaikka mikä olisi? Vai annatteko miehen hoitaa kyläilyt?
Kommentit (41)
olen suuttunut hänen vanhempiensa käytöksestä ja ihmettelee itsekin miten eivät edes pahoittele millään tavalla. Miehelle se on tosi harmi, hän toki haluaisi että välit olisivat kunnossa. Mutta en missään nimessä halua että hän alkaisi vaatimaan vanhemmiltaan pahoittelua. Vanhempansa tuntien tietäisin että se ei olisi yhtään aitoa se pahoittelu, vaan se kääntyisi vain minua vastaan enemmän.
Siihen ei auta muu kuin se että anoppi ja appi joskus itse tajuavat. tai sitten he tajuavatkin mutta heitä ei asia haittaa yhtään, vaan heistä tämä tilanne on ihan ok.
Kun minähän en heille inänsä merkitse yhtään mitään, syy miksi haluaisivat ehkä että käyn on vain se maine. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oma anoppi ilmoitti minulle, että "yksi lapsi sitten riittää". Myöhemmin ilmoitin hänelle, että haluan kaksi lasta, jotta hän osaisi varautua siihen, etten toimi hänen toiveiden mukaan. Tästä seurasi tiukka keskustelu ja itse en ole sen jälkeen anoppilaan mennyt.
Itse tunnen yhden ihmisen, joka valittaa miten kamalia hänen appivanhempansa ovat, mutta itse hän on aivan sietämätön ihminen.
etteivät pyydä anteeksi tai pahoittele muuten asiaa.
Minäkin aikoinaan lopetin anoppilassa käynnin kun anoppi aina jostain nälvi ja syytteli ja vielä sukulaistensa voimin. Eikä mennyt miehenikään vaikka patistelin. Johan virsi suupielessä muuttui! Valtava vahinko oli jo tapahtunut. On myös sanottava että tein paljon hyvää anopilleni ja olisin tehnyt enemmänkin mutta anoppini oli kiinnostunut vallasta toisiin nähden! Tämä hänen omasta suustaan.
Ensinnäkin, kyseessähän on miehesi vanhemmat, joten kyllä miehesi pitäisi selvin sanoin tuoda esille se vahinko ja pahamieli mitä HÄNEN vanhempansa ovat aiheuttaneet HÄNEN vaimolleen. Ja jättää asia sitten avoimeksi-tehkööt mitä sydän sanoo.
Toiseksi, miehesi ei saisi puhua sinusta eikä sinun asioista mitään vanhempiensa kanssa. Heidän uteliaisuuttaan ei tulisi tyydyttää koska sinua on kohdeltu rumasti.
Kolmanneksi, miehesi tulisi pitää huoli etteivät apit kysele lapsiltakaan sinusta mitään.
Näin te perheenä osoitatte pitävänne yhtä ja mikä on tärkeää ettei miehesikään hyväksy vaimoaan kohdeltavan huonosti.
Olen itsekin jo anoppi ja pitänyt tarkan huolen etten nälvi lasteni puolisoita. Meillä on tosi mukavaa kun he ovat käymässä tai me heidän luona.
mutta oma anoppi ilmoitti minulle, että "yksi lapsi sitten riittää". Myöhemmin ilmoitin hänelle, että haluan kaksi lasta, jotta hän osaisi varautua siihen, etten toimi hänen toiveiden mukaan. Tästä seurasi tiukka keskustelu ja itse en ole sen jälkeen anoppilaan mennyt.
Itse tunnen yhden ihmisen, joka valittaa miten kamalia hänen appivanhempansa ovat, mutta itse hän on aivan sietämätön ihminen.
Jos oma äitisi olisi sanonut, että on parempi jos ette tekisi enempää lapsia, tuskin olisit niin verisesti loukkaantunut. Ehkä toiset ihmiset näkevät paremmin, miten hoidatte lapsianne?
Ehkä toiset ihmiset näkevät paremmin, miten hoidatte lapsianne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oma anoppi ilmoitti minulle, että "yksi lapsi sitten riittää". Myöhemmin ilmoitin hänelle, että haluan kaksi lasta, jotta hän osaisi varautua siihen, etten toimi hänen toiveiden mukaan. Tästä seurasi tiukka keskustelu ja itse en ole sen jälkeen anoppilaan mennyt.
Itse tunnen yhden ihmisen, joka valittaa miten kamalia hänen appivanhempansa ovat, mutta itse hän on aivan sietämätön ihminen.
Jos oma äitisi olisi sanonut, että on parempi jos ette tekisi enempää lapsia, tuskin olisit niin verisesti loukkaantunut. Ehkä toiset ihmiset näkevät paremmin, miten hoidatte lapsianne?
On ällöttävän määräilevä, ja meille tuli lapsia liian tiuhaan tahtiin. Anoppi tajusi olla sanomatta totuutta, tai sitten oli ihan vilpittömästi iloinen puolestamme.
Puhuit itsesi pussiin.
on myös ollut tosi v:mäinen mua kohtaan. Haukkunut, aliarvioinut, käyttäytyy kuin en olisi paikalla, ei puhu mulle. Miksi sellasta pitäs kattella?? Asia olis toinen, jos olis pyytänyt anteeksi käytöstään, mutta siinä perheessä semmonen ei oo tapana. Hänessä kun ei ole mitään vikaa, vaan syy on minun. Poikansa on opettanut samanlaiseksi. Pakon edessä käyn siellä n.kerran vuodessa lasteni takia.
Vai onko sinun useampi poikasi naimisissa miniäsi kanssa?
Siis anoppi on opettanut poikansa (anopin pojan, eli ap:n miehen) samanlaiseksi.
Ei ole tapahtunut mitään pussiin puhumista, et vain halunnut ymmärtää lukemaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käymme vuorotellen toisillamme kylässä. Pakkoko meidän on joka kerta sinne kuningattaren pesään ängetä.
Pakkaat lapset ja varusteet mukaan, vaikka aikuisen parin olisi helpompi käydä teillä?
Meni ehkä asian vierestä...
Minä olen sitä mieltä, että muut ihmiset saavat olla sitä mieltä mitä haluavat. Mieheni ja minä päätämme meidän asioistamme. Omat vanhempanikin ovat sanomassa aina mielipiteitään joka asiaan, mutta naureskelemme aina miehen kanssa yhdessä, että puhukoot mitä puhuvat. Välillä puhuvat ihan järkeäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras perustelu mitä sain oli, että hänen anoppi oli sanonut hänelle niin ja se oli hyvä neuvo se.
Oman näkemykseni mukaan anopin toiveen takana on hänen oma taustansa. Anopilla on yksi lapsi ja ilmeisti ollut koliikkia ja muutenkin ns. vaativa lapsi. Anopilla on myös mahdollisesti ollut synnytyksen jälkeinen masennus.
Liekkö anoppi koittanut suojellut minua koliikkilapselta/synnytyksen jälkeiseltä masennukselta/tms. Lopputulos oli vaan aivan päin vastainen.
Miten anoppisi perusteli, ettette saisi tehdä lapsia yhtä enempää?
Kun en itsekään käy sen useammin. Meillä yksi syy on etäisyys ja toinen se, etteivät appivanhemmat erityisesti halua nähdä meitä. Kokevat vaivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule raamatussa kehoitetaan kyllä olemaan anteeksiantavainen.
Pienet rikkeet tuleekin sivuuttaa ja aikakin auttaa mutta loukkaukset tulee pyytää anteeksi.
Toki on parempi antaa anteeksi kaikkipaha, jotta voi itse elää tuntematta vihaa ja kaunaa. Mutta on oikein odottaa anteeksipyyntöä. Äkkiseltään tuli mieleen sananlaskujen 20:19: Panettelijan kanssa et saa seurustella!
Meillä on miehen äidin kanssa henkistä välimatkaa valovuosia. Asuu jotain 5km päässä. No jos tulee täällä käymään niin en minä mihinkään lähde, mutta en nyt kovinkaan mielellänikään hänen seurassaan ole.
Sama pätee miehen isään sekä hänen veljeensä.
Sekin vaikuttaa kun miehen äiti ei ota minua vakavasti. Olen joo vasta 24, mutta silti olen lapseni äiti ja tiedän miten lastani hoidetaan. Minun päätöksiäni kasvatuksessa ei jyrätä, ei oman ätini, eikä mieheni äidin puolesta.
Olen myös saanut mieheni äidiltä haukut siitä että jouduimme palkkaamaan lapsenhoitajan viikon verran päiviksi, minun selkäleikkauksen jälkeen. Olisi kuulemma pitänyt hoitaa nostot yms. mitä en saanut tehdä aluksi, vaikka olin kipulääkehuuruissa (ja lääkäri tosiaan kielsi) enkä hänen mielestään ollut edes oikeasti kipeä.
Ehkä jo se kertoo suhteestani tuohon naiseen, kun en jaksa häntä anopiksi kutsua. Ja kyllä, olemme mieheni kanssa naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmeen vuoteen, eikä ole kutsuttukaan. On niin hieno uus kämppä nääs, ettei sinne saa lapsia ottaa, niin enpä mene minäkään, mies menee joitakin kertoja vuodessa. Hautajaisiinsa en aio mennä enkä aio niihin ottaa osaa enkä arpaa, en keksi syytä miksi. Hän ei ole ollut äiti miehelleni, mummo lapsilleni, eikä kertakaikkiaan mikään minulle. Aikani yritin tutustua (useita vuosia), mutta kun en kelpaa niin en. Koska olen huonosta ja köyhästä perheestä ja en mennyt lukioon.
Appi on mukavampi, näen joitakin kertoja vuodessa, vaikka liki asuukin. Tai kyllähän sitä kesäaikana tulee käytyä useankin kerran ohiajaessa, sinne kun kelpaa lapsetkin kylään :)
kesti hänelläkin aikansa minuun "tyytä" ja uskoa, että tässä mä nyt hänen ainoan poikansa kanssa olen ja nykyään tullaan mukavasti toimeen, onhan hän hieman vanhanaikainen, ehkä jopa vähän sovinistinen, mutta mä tulen toimeen sellaisenkin kanssa.
tyttö parka! Jos itse hoidatte ja elätätte lapsenne niin isovanhemmilta ei kysytä lapsiluvun määrää.
Anopille sanotaan, että kuule sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi nyt on minun vuoro.
Itsekin anoppi!
"Raamatussa kehotetaan ihmisiä antamaan anteeksi ja minä olen pärjännyt hyvin elämässäni, kun olen oppinut anteeksiantamisen taidon. Mitä hyötyä sinulle on siitä, että kiukuttelet kuin jokin prinsessa? Tuskin olet täydellinen ihminen itsekään."
Mä siedin 20 vuotta jatkuvaa henkistä, ajoittain fyysistä väkivaltaa. Annoin kerta toisensa jälkeen anteeksi. Lopulta jouduin sairaalakierteeseen (psykiatiseen sairaalaan) ja kovalle lääkitykselle. Lopulta pistin välit poikki kaltoinkohteleviin ihmisiin, ja kas kummaa: sairaalakierre loppui siihen, lääkitys vähennettiin alle kymmenesosaan, ja minä aloin olla onnellinen. Nyt nuo minua pahoinpidelleet ovat mielestään uhreja, jotka jankkaavat minulle tuota Raamatun sanomaa anteeksiantamisesta. Kyllä minullakin on Raamattu. Minun Raamatussani kuitenkin lukee anteeksi pyytämisestä ja katumisesta anteeksiantamisen kohdalla. En voi ajatella, että Jumalan tahto on se, että ihminen pistää oman elämänsä pilalle suostumalla uhriksi anteeksiantamisen nimissä. Jumala antaa synnit anteeksi, kun ne tunnustaa ja niitä katuu.
Minä en ole täydellinen. Mutta minä en alista ketään enkä pahoinpitele ketään henkisesti enkä fyysisesti.
t. "yksi lapsi riittää"
Ehkä jo se kertoo suhteestani tuohon naiseen, kun en jaksa häntä anopiksi kutsua. Ja kyllä, olemme mieheni kanssa naimisissa.
Mekään ei käydä anoppilassa. Mies pitää itse yhteyttä perheeseensä miten haluaa. Johtuu kyllä varmasti myös paljon siitä,e ttä miehen äiti on kuollut. Isänsä ei ole kovin sosiaalinen ja mukava.
anoppi on suoraan sanonut, ettei mummolan tarvitse olla "lapsiturvallinen/lapsiystävällinen" paikka. Tällä tarkoittaa sitä, että teräviä veitsiä saa pitää matalalla pöydällä, samoin partakoneen teriä, ongenkoukkuja, neuloja jne. Kaikki vaaralliset/myrkylliset esineet/aineet voivat olla lasten ulottuvilla. Olisi valtava vahtiminen. Anoppi itse ei osallistu lasten vahtimiseen. Mennään kyllä kylään sitten, kun lapset ovat niin isoja, että voi luottaa siihen, ettei mitään vahinkoa pääse sattumaan. Siihen voi mennä aikaa... (Pienen vauvan kanssa kyläily onnistu, mutta ei enää leikki-ikäisten lasten kanssa.)
Vai onko sinun useampi poikasi naimisissa miniäsi kanssa?