Eikö ponnistusvaiheeseen todella ole kipulääkettä?

ja siksi toisekseen synnyttäjä on aika hukassa, jos ei ponnistusvaiheessa tunne mitään. On käsittääkseni aika iso riski joutua ponnistamaan turtana esim. liian myöhään annetun epiduraalin takia. Siinä joudutaan helposti leikkaukseen, kun synnytys tyssää ponnistusvaiheen ongelmiin.

Koska synnytykset ovat edenneet parista sentistä kymmeneen alle puolessa tunnissa. Ei auta itku markkinoilla. Neljännellä kerralla (ja kai jo kolmannellakin) tämä tiedettiin ja yritettiin ennakoida, mutta mahdotonta se on.

pitäisi olla? Sehän on synnytyksen helpoin kohta kun itse saa ponnistaa ja "päättää" kuinka äkkiä synnytys on ohi.

Satoja miljardeja lapsia on syntynyt ilman ponnistusvaiheen kipulääkitystä, ja keskimäärin äidit eivät ole saaneet mitään traumoja. Mutta ehkä sitten sulle pitää räätälöidä joku ponnistusvaiheen yleisanestesia.

Välilihaan tai mitä lie?

Räätälöidä mulle omat lääkkeet joo. Voi hohhoijaa. Täällä sitä ei vaan voi keskustella asiallisesti ilmeisesti mistään.

Olen vaan sitä mieltä, että lääketiede ei vielä tällä vuosituhannellakaan välitä naisen kivuista yhtä paljon, kuin jos kyseessä on mies.

sisko sai jonkun puudutuksen kohdunsuulle/kaulaan, ku sano, ettei kerta kaikkiaan pysty ponnistamaan kivulta.. ite en oo ikinä tarvinnu mitään, oon vaan todennu, että siinä vaiheessa kun pääsee ponnistamaan, ei muista olla kipeä.. oon vaan odottanu, että saan vauvan vihdoin syliin :) ja mulla siis neljä lasta..



Mutta ymmärrän hyvin, että jotain lievitystä kaipaa, jos ponnistusvaihe alkaa kestää yli tunnin.. mulla kestäny vaan ekalta 25min ja sen jälkeen enää alle 10min lopuilta.

Täällä sitä ei vaan voi keskustella asiallisesti ilmeisesti mistään. Olen vaan sitä mieltä, että lääketiede ei vielä tällä vuosituhannellakaan välitä naisen kivuista yhtä paljon, kuin jos kyseessä on mies.

Joo, koska naisethan EIVÄT mitenkään osaisi kehittää lääkkeitä kun ovat sillä lailla tyhmiä. Ja miehet eivät vaan viitsi.

ja se oli kivutonta, nopeaa ja helppoa (12 min.) Tokassa sitten pyysinkin spinaalin juuri ennen ponnistusta, kun panikoin ja luulin että en kestäisi ilman. Ponnistus olikin nopea ja kivuton taas.



Kolmannesta kävi kuitenkin niin, että epiduraali lakkasi juuri vaikuttamasta ennen ponnistusvaihetta ja ponnistin ilman puudutetta. Se sattui, mutta samalla huomasin että kipu oli siedettävää kun vaan ponnisti sen "läpi". Jotenkin se on niin suunniteltu. Ja toistaalta, ponnistusvaihe kesti kokonaiset 3 minuuttia, joten traumoja ei ehtinyt tulla :-)



Nyt neljännen kohdalla en enää panikoi enkä pelkää puudutuksetonta ponnistusvaihetta. Aion antaa mennä omalla painollaan koko hoidon.

No tuo se vasta ärsyttävä asenne onkin

Täällä sitä ei vaan voi keskustella asiallisesti ilmeisesti mistään. Olen vaan sitä mieltä, että lääketiede ei vielä tällä vuosituhannellakaan välitä naisen kivuista yhtä paljon, kuin jos kyseessä on mies.

Joo, koska naisethan EIVÄT mitenkään osaisi kehittää lääkkeitä kun ovat sillä lailla tyhmiä. Ja miehet eivät vaan viitsi.

vielä ponnistusvaiheessakin tosi hyvin kahden ekan kanssa. Ensimmäisessä synnytyksessä varsinkin. Kolmas sitten olikin niin nopea, ettei ehditty mitään lääkkeitä antaa... tästä siis tiedän, miten hyvin se auttoi kahdessa ensimmäisessä...

spinaali lakkasi vaikuttamasta juuri kun sain luvan ponnistaa. Lisäksi sain kaksikin piikkiä alapäähän, pudendaali- (?) ja paraservikaalipuudutukset, mutta niiden vaikutuksesta en tiedä. Kamalasti sattui silti - ehkä olisi sitten sattunut VIELÄ enemmän ilman niitä.



Kätilö sanoi jälkikäteen, että tarkoitus oli että se spinaali olisi vielä vaikuttanut ponnistusvaiheen aikana, mutta tasan ei käy onnen lahjat. Kamalaa se ponnistaminen oli, mutta totta oli se, että ponnistaminen oli ainut mikä auttoi siihen kipuun.

Ponnistin reilun tunnin nelikiloista lasta. Epiduraali ei siinä vaiheessa auttanut yhtään. En tiedä, sainko sitä riittävästi muutenkaan, kun tunsin supistukset kivuliaina avautumisvaiheessa. Kipu on kuitenkin koko synnytyksessä mielestäni siedettävää, koska siihen on henkisesti valmistautunut.



Sain pudendaalipuudutuksen hervottoman kokoisella piikillä, eikä se vienyt ponnistusvaiheen kipua pois. Epäilen samaa kuin joku edellinen, että ilman tuota kipu olisi voinut olla vielä kovempaa. Välilihaa puudutetiin ennen sen leikkaamista piikillä ja vielä uudelleen ennen tikkaamista suihkeella.

oli supistukset kivuliaampia kuin ponnistaminen!! synnytys käynnistettiin ja ilmeisesti silloinhan supistukset on kivuliaampia kuin luonnollisesti...omakohtaista kokemusta luonnollisista suppareista ei ole, kun kerran olen synnyttänyt!

saahan tuota epiduraalia lisääkin jos tuntuu että lakkaa vaikuttamasta...

mutta se ei ehtinyt vaikuttaa yhtään. Sattui vain se puudutteenlaitto. Siinä sattuu eniten se paikkojen totaalinen venyminen ja repeäminen. Tuntuu kuin ponnistaisi sieltä ulos koripalloa:D



Nyt ne kivut tosin ovat unohtuneet ja haluaisin toisen lapsen :)

mutta sitten tuleekin helpommin myös niitä repeämiä. Itse sain sen kolmannessa synnytyksessä, ja ponnistus oli todella helppo kun en todellakaan tuntenut _mitään_. Mutta jos olisi ollut ensimmäinen synnytys, en myöskään olisi osannut ponnistaa, koska mitään tarvetta ei tuntunut.

vähän ennen ponnistusvaihetta, ei sattunut lainkaan mutta ponnistaminen sujui kuin unelma, 10min ja vauva oli ulkona.

ja siksi toisekseen synnyttäjä on aika hukassa, jos ei ponnistusvaiheessa tunne mitään. On käsittääkseni aika iso riski joutua ponnistamaan turtana esim. liian myöhään annetun epiduraalin takia. Siinä joudutaan helposti leikkaukseen, kun synnytys tyssää ponnistusvaiheen ongelmiin.

mutta kaikilla se ei valitettavasti sitä ole. Itselläni ponnistusvaihe kesti vain 12 min, mutta oli ehdottomasti hirvittävin kohta koko synnytyksessä ja koko synnytyksen koin siis ilman mitään puudutteita, en tosin omasta toiveestani... Ponnistusvaiheessa sitten repesinkin pahasti, vauvaa revittiin puoliväkisin ulos ja se kyllä sattui aivan järjettömän paljon.



Jotain kivunlievitystä minä olisin ainakin kaivannut nimenomaan siihen ponnistusvaiheeseen. Ja muutenkin meille nopeille tapauksille voisi olla tarjolla jotain muutakin kuin sitä ilokaasua tai sitten edes se anestesialääkäri vois ottaa vastaan iloisena jo siellä ala-aulassa ;)

Puudendaalipuudutuksen pitäisi auttaa ponnistusvaiheessa mutta käsittääkseni sitä ei ole niin laajasti saatavilla kuin monia muita puudutuksia. Sen laittoa eivät ilmeisesti kovin monet lääkärit (vai kätilöt?) osaa.

kerettiin laittamaan kohdunkaulanpuudute ihan viimesellä minuutilla. Olin auki 9cm. Ja se puudute todellakin auttoi ponnistusvaiheessa. Mutta huonoa oli se että en tuntenut supistuksia. Kätilöt monitorista katsoi koska pitää ponnistaa.

ei kipuja, supistukset tunsin. Ihana synnytys



ei koskaan enää epiduraalia