Lue keskustelun säännöt.
Eikö ponnistusvaiheeseen todella ole kipulääkettä?
04.04.2011 |
Luin tuota aikasempaa pinoa ja aika moni ilmoitti ponnnistusvaiheen kivuliaammaksi koko synnytyksessä. Mulla on vaikuttanut epiduraali tai spinaali aikaisemmin vielä siinä vaiheessa, mutta jos ei vaikuta onko TODELLA niin ettei mitään kipulääkettä siinä vaiheessa voi saada?
Jos miehet synnyttäisi niin aivan varmasti olisi täydet puudutteet ja rauhottavat :D ja kaikki!
Kommentit (41)
En kadu ollenkaan. Epiduraali auttoi ponnistusvaiheessa ja minusta se oli se helpoin osa vaikka kestikin sen 40 minuuttia. Epiduraalista tosin minulle jäi paineen tunne peräsuoleen, joten pystyin itse kyllä aina ilmoittamaan kätilöille, että nyt alan taas ponnistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksi toisekseen synnyttäjä on aika hukassa, jos ei ponnistusvaiheessa tunne mitään. On käsittääkseni aika iso riski joutua ponnistamaan turtana esim. liian myöhään annetun epiduraalin takia. Siinä joudutaan helposti leikkaukseen, kun synnytys tyssää ponnistusvaiheen ongelmiin.
en tuntenut mitään, mutta sain lapsen kuitenkin tunnissa ulos. Epiduraalin sain kun olin jo 9 cm auki. Laittoivat kun lupasivat (meni tosin aika monta tuntia odotellessa).
kehitystyötä (tai aivan mitä tahansa työtä) siinä missä miehetkin. Mutta rahoitusta ei tipu.
Voinen sanoa pienen esimerkin aivan kotiympyröistä. Kun olin äitiysvapaalla, ripustelin pyykit naruille kuivumaan kun ei kuulemma ollut koskaan varaa hankkia kuivausrumpua. Kun mies jäi isyysvapaille mentyäni töihin, oli kuivausrumpu asennettuna kylppärissä viikossa.
Yhteiset rahat, niin aina joku muu asia on tärkeämpää kuin ehdottamani laite...
No pystyyhän täällä keskustelemaan kuitenkin tästäkin asiasta. Itsellä ponnistusvaiheet on aikaisemmin kestäneet 45 min ja toinen reilut puoli tuntia. Niin kyllä se nyt vain pelottaa eniten juuri se vaihe tässä kolmannessakin raskaudessa ja toivoisi että siihen jotain helpotusta olisi olemassa...
Niin ja varsinkin, kun synnytykset ovat olleet nopeat ja sikäli rajut, että hetkessä ollaan 10 senttiä auki. Sitten joutuukin ponnistamaan vajaan tunnin, kun on vielä koko nopeasta tilanteesta aivan pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olisin kyllä ottanut ihan mitä tahansa lääkettä. Synnytys oli jo siihen mennessä kestänyt useita vuorokausia joten voimat olivat aivan lopussa. Toista lasta ponnistin sitten tunnin. Kolmas tuli nopeammin, mutta sitten kaikki menikin pieleen ja olimme hengenvaarassa.
Jotenkin niin uuvuttavaa lukea, miten toiset ponnistavat muutaman minuutin ja sekin on muka niin valtavan rankkaa... tai onhan se, mutta hei haloo..
mutta sitten tuleekin helpommin myös niitä repeämiä. Itse sain sen kolmannessa synnytyksessä, ja ponnistus oli todella helppo kun en todellakaan tuntenut _mitään_. Mutta jos olisi ollut ensimmäinen synnytys, en myöskään olisi osannut ponnistaa, koska mitään tarvetta ei tuntunut.
toi spinaalipuudutus on kyllä I_H_A_N_A, kun se vie tosiaan kaiken kivun, hupsvaan, pois :) mutta toi on kyllä totta, että se ponnistaminen on kyllä hankalampaa, kun ei tunne mitään.
esikoisen pieraisin kymppiminsassa pihalle epiduraalin jämillä, ja kyllä, sattu ihan v***sti! kakkosta pakersin tunnin spinaalin kanssa, mutta missään ei tuntunu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olisin kyllä ottanut ihan mitä tahansa lääkettä. Synnytys oli jo siihen mennessä kestänyt useita vuorokausia joten voimat olivat aivan lopussa. Toista lasta ponnistin sitten tunnin. Kolmas tuli nopeammin, mutta sitten kaikki menikin pieleen ja olimme hengenvaarassa.
Jotenkin niin uuvuttavaa lukea, miten toiset ponnistavat muutaman minuutin ja sekin on muka niin valtavan rankkaa... tai onhan se, mutta hei haloo..
että aina pitää toisten kipuja vähätellä. Ja ajassako ne kivut sitten määritellään eli sinulle kirkkain kruunu kun ponnistaminen kesti niin pitkään? Saakos siitä sitten jonkun mitalin kun ponnistaminen meni nopeasti, mutta repeämisten aiheuttamia ongelmia korjailtiin kuukausitolkulla...
ja olisin kyllä ottanut ihan mitä tahansa lääkettä. Synnytys oli jo siihen mennessä kestänyt useita vuorokausia joten voimat olivat aivan lopussa. Toista lasta ponnistin sitten tunnin. Kolmas tuli nopeammin, mutta sitten kaikki menikin pieleen ja olimme hengenvaarassa. Jotenkin niin uuvuttavaa lukea, miten toiset ponnistavat muutaman minuutin ja sekin on muka niin valtavan rankkaa... tai onhan se, mutta hei haloo..
että aina pitää toisten kipuja vähätellä. Ja ajassako ne kivut sitten määritellään eli sinulle kirkkain kruunu kun ponnistaminen kesti niin pitkään? Saakos siitä sitten jonkun mitalin kun ponnistaminen meni nopeasti, mutta repeämisten aiheuttamia ongelmia korjailtiin kuukausitolkulla...
myös silloin, kun sitä vauvaa todellakin väännetään ulos pari tuntia. Ei se kipu tietenkään vähäisempää ole, jos ponnistaminen kestää vain hetken. Mutta kun ponnistetaan kauan, kipu myös jatkuu kauan. Eli jos on tuskaa ponnistaa 12min, niin jatka sitä tuskaa sitten siitä vielä pari tuntia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ehdottomasti helpompi oli se jonka menin luomuna. Epiduraali aiheutti mielestäni vain sen ettei itsellä ollut täysi kontrolli hommaan, ponnistus pitkittyi kun puudutus vaikeutti sitä ja lopulta lapsi temmottiin imukupin avulla ulos. Toinen tuli luomuna, koko ajan oli tilanteen herra ja homma sujui helpommin. Ja kysymykseen, onhan myös ilokaasu joka mielestäni on varsin hyvä kivunlievitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä minä ole ehtinyt mitään kipulääkkeitä siinä saamaan. periaatteessa kai kohdunkaulanpuudutus auttaisi tuohon.. mutta paha sitä on antaa jos vauva on jo melkein pihalla.
minulla ponnistusvaiheet ovat kestäneet 1-9 min.. joten sen kyllä kestää puudutteettakin.
ja olisin kyllä ottanut ihan mitä tahansa lääkettä. Synnytys oli jo siihen mennessä kestänyt useita vuorokausia joten voimat olivat aivan lopussa. Toista lasta ponnistin sitten tunnin. Kolmas tuli nopeammin, mutta sitten kaikki menikin pieleen ja olimme hengenvaarassa. Jotenkin niin uuvuttavaa lukea, miten toiset ponnistavat muutaman minuutin ja sekin on muka niin valtavan rankkaa... tai onhan se, mutta hei haloo..
että aina pitää toisten kipuja vähätellä. Ja ajassako ne kivut sitten määritellään eli sinulle kirkkain kruunu kun ponnistaminen kesti niin pitkään? Saakos siitä sitten jonkun mitalin kun ponnistaminen meni nopeasti, mutta repeämisten aiheuttamia ongelmia korjailtiin kuukausitolkulla...
myös silloin, kun sitä vauvaa todellakin väännetään ulos pari tuntia. Ei se kipu tietenkään vähäisempää ole, jos ponnistaminen kestää vain hetken. Mutta kun ponnistetaan kauan, kipu myös jatkuu kauan. Eli jos on tuskaa ponnistaa 12min, niin jatka sitä tuskaa sitten siitä vielä pari tuntia....
repeämiä voi tulla tai jäädä tulematta. Tarviiko niitä vertailla ja toisten kokemaa kipua kuitenkaan vähätellä? Ilmeisesti tarvitsee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa muissa maissa, esim. monissa sairaaloissa Englannissa ja USA:ssa synnyttäjät umpipuudutetaan epiduraalilla/spinaalilla niin, että äiti ei tunne yhtään mitään myöskään ponnistusvaiheessa. Suomessa ollaan menossa tätä kohti, esim. Naistenklinikalla ollaan ehkä pisimmällä tässä asenteessa.
Toinen asia on, että ovatko kaikki synnyttäjät tyytyväisiä siihen, että eivät todella tunne mitään. Yksilöllinen synnytyskivun hoito on avainasia.
2 lasta olen synnyttänyt. Synnytykset ovat kestäneet 9 ja 8 tuntia. Ponnistusvaihe esikoisesta 2 minuuttia ja kuopuksesta 1 minuutin. Ekassa kipu oli lähestulkoon sietämätöntä ja luomuna mentiin. Tokasta sain spinaalin 7cm kohdalla. Sen loppumista jouduin odottelemaan, kun ei oikein ponnistaminen onnistunut. Vauvaa ponnistaessa tunsin, miten repeämä venyi ja halusin vain vauvan nopeasti ulos. Kummankin synnytyksen jälkeen on alkanut koko homman ehkä kivuliain osio: Repeämien tikkailu! Puudutusta on kummankin tikkailun aikana pistelty useampaankin kertaan, mutta kyllä se silti vain aivan järjettömästi sattuu. Koska vain olisin silti valmis uudelleen samaan hommaan!! :)
Eli supistuksen tullessa pikaiset hömpsyt, sitten ponnistus. Toimi hyvin!
Ja sanon että ponnistaminen oli vähemmän kivuliaampaa kuin pelkkä supistusten vastaanotto! Siinä puristaa lasta niin ulos ettei enää niin hahmota kipua vaan odottaa seuraavaa supistusta että voi taas työntää.
Se puudutteen pistäminen kävi niin kipeää, etten ota sitä ikinä enää!!
Ilokaasustakaan en kyllä kokenu oleen mitään hyötyä.
Toisella kertaa spinaali, tunto vaan iholla :)
Suosittelen!
Haluan kyllä saman myös kolmannelle!
Mutta pahinta minusta koko synnytyshommassa on jälkisupistukset. Niistäkö ei mitään palkkiotakaan ole enää luvassa...
Vie KAIKKI kivut ja jopa tunnon, jos kunnon annos laitetaan. Itse synnytin juuri neljännen parissa tunnissa ja sain ponnistusvaiheeseen spinaalin. En tuntenut MITÄÄN, en edes tajunnut että vauvan pää oli jo ulkona. Suosittelen! Ainakin näin uudelleensynnyttäjänä sitä osaa ponnistaa oikein ja kunnolla, vaikka mitään ei tunnekaan.
ja en kyllä tuntenut siltikään kipua ponnistaessa. Silloin kun supistus oli tulossa niin alkoi se paine ja vähän ennenkuin aloin ponnistamaan, tuntui jotain kipua.
Spinaalikin mulle annettiin vain siksi että sain nukkua hetken ennen varsinaista synnyttämistä.
Kotona nukuin ehkä tunnin ja 24.00 oltiin osastolla. Lapsi syntyi seitsemältä. Ponnistusvaihe kesti tunnin. Ja ennen ponnistusvaihetta nukuin ehkä sen 1,5h.
No kuitenkin sain siinä sitten myöhemmin spinaalista johtuneita selkäkipuja ja totesin että jos vielä toisen lapsen haluan, en halua mitään piikkejä varsinkaan selkääni.
Minunkin käsityksen mukaan ponnistusvaiheessa olisi paras olla se tunto mukana. Itselläni hävisi supistukset siinä ja oksitosiinin voimalla meni se loppumatka. Voin kertoa ettei se ole mitenkään mukavaa kun pitäisi ponnistaa, muttei ole hajuakaan että milloin.