G: Missä vaiheessa synnytystä oli sietämätöntä kipua?

en tiedä siitä mitään. Synnytin sektiolla.

ja jokaisella kolmella kerralla olen ollut 4cm auki ennen sitä toimivaa puudutusta (epiduraali tai spinaali). Joka kerta ilman vesiä ja kohtu lähes tauottomassa krampissa, eikä aukeaminen etene enää itsestään.

En muista paljonko olin auennut siinä vaiheessa, mutta ponnistus meni samoilla lääkkeillä. Siksi kai kuvittelen seuraavankin olevan helppoa kuin heinän teko...

Paikat räjähti auki 30minuutissa 2sentistä 10:een; kätilön sanoin " sentti/supistus" ja taukoamattomat supistukset

Sietämätön. Sain epiduraalin siis ennenkuin olin alkanut oikeastaan avautuakaan. Synnytys oli käynnistetty.

Ennen epiduraalia oli kipua, mutta ei sietämätöntä. Epiduraali on taas vaikuttanut loppuun asti eli ponnistuskaan ei ole ollut kivuliasta. Synnytyksiä kaksi.

Päätin, että otan puudutteita vasta siinä vaiheessa, kun en enää kestä. Vauva syntyi, ennen kuin sietokykyni rajat saavutettiin.



Pahinta kipu oli avautumisvaiheen viimeisten senttien aikana.

Sain epiduraalin, kun olin 9 cm auki ja mielestäni se ei auttanut, koska koin silti todella tukalaa ponnistuspakkoa, joka oli pahempaa kuin supistuksen aiheuttama kipu.



Synnytyksen kipu ja muut vaivat ovat mielestäni aika suuria, mutta eivät sietämättömiä. Olin luullut synnytystä pahemmaksi.

olivat hel**tilliset. :( Ja niihin ei edes saanut lääkitystä. :( Itse synnytys oli lasten leikkiä. :)

kun imukuppi laitettiin paikoilleen, ja siitä hetkestä siihen asti kunnes lapsi oli saatu vedettyä ulos. Tuska oli sietämätöntä, kun kivunlievityksestä ei ollut enää apua.



Kolmannessa synnytyksessä sietämätöntä kipua aiheutti kalvojen puhkaisu kun olin n. 3cm auki, ja sitten todella kovat supistukset n. 7 sentissä ennen spinaalipuudutuksen laittoa. Ponnistaminen ei tehnyt kipeää ollenkaan ja oli todella helppoa verrattuna kahteen aikaisempaan imukuppisynnytykseeni. Ponnistin jakkaralla ja lapsi syntyi helposti, eikä kipua tuntunut yhtään. Ihana kokemus :))

2 x ilman puudutusta synnytetty, vauhti oli vaan niin hurja.. Esikoiselta sain epiduraalin hyvissä ajoin, eikä mitään hirvittävää tuskaa edes ollut.

lapsi oli jumiutunut varsin korkealle (ei siis vielä edes imukuppikorkeudella) ja sitä yritin puoltoista tuntia ponnistella ulos. Sain häntä joka ponnistuksella hitusen eteenpäin, mutta ponnistuksen loputtua hän palasi takasin lähtötilanteeseen. Tämä ees-taas-liike oli ihan helvettiä ja puudutteista huolimatta ihan tosissaan luulin kuolevani siihen. Lisäksi idiootti kätilö oli pistäny oksitosiinitipan täysille, vaikka supistuksia tuli muutenkin ihan jatkuvaan. Olin sitten jatkuvassa krampissa, kunnes lääkäri päästi minut kärsimyksistäni ja teki sektiopäätöksen. Taidan kuitenkin olla vähän masokisti, kun ihan hyvillä mielin mietiskelen jo toisen lapsen hankintaa :).

oikeastaan missään vaiheessa ollut pahoja kipuja. supistukset kesti kyllä hammasta purren, ja puudutusten jälkeen olo oli taas ihan normaali. ponnistusvaihe oli sietämättömän kamala, mutta en tuntenut kylläkään kipua, vaan hirveää painetta koko kropassa. olo oli kuin hiljalleen täyttyvällä ilmapallolla.

oikeastaan missään vaiheessa ollut pahoja kipuja. supistukset kesti kyllä hammasta purren, ja puudutusten jälkeen olo oli taas ihan normaali. ponnistusvaihe oli sietämättömän kamala, mutta en tuntenut kylläkään kipua, vaan hirveää painetta koko kropassa. olo oli kuin hiljalleen täyttyvällä ilmapallolla.

Ennen epiduraalia. Avauduin niin nopeasti. Synnytys oli nopea, kipeä ja raju. Alkoi vesien menolla ja se oli rytinään siitä alkaen. Hyvä muisto silti jäi.

kummallakin kerralla. Luomuna synnytin.

Sietämättömästä en kuitenkaan puhuisi, vaan kovista kivuista. Ponnistus ei yllätykseskeni tuntunut erityisen kivuliaalta. Se oli helpotus, kun pääsi tositoimiin. Joskus, kun vatsataudissa/ripulissa mahaa OIKEIN KOVASTI on vääntänyt, niin kivut ovat olleet varmaan yhtä kovia.

T: Kolme kertaa melkein luomuna synnyttänyt (ilokaasua otin)

oksentelin sekavana kivusta. Se oli sellainen kivun myrsky. Epiduraalin vaikutusajan vaan nukuin. Sitten kun epiduraali kului pois, olikin jo ponnistusvaiheen aika... ja se oli kaikkein pahinta. Tuntui juuri siltä kuin joku olisi kirjaimellisesti repinyt alapääni hitaasti kahtia.



Tokassa synnytyksessä epiduraalin vaikutus jatkui ponnistusvaiheeseen, eikä ponnistaminen sattunut oikeastaan ollenkaan.

Tipalla käynnistettiin kun omat supistukset eivät olleet säännöllisiä.