G: Missä vaiheessa synnytystä oli sietämätöntä kipua?

kaikissa kolmessa synnytyksessä. Kolmosen kanssa meinasi lähteä taju ja oksentelin.



Muutoin synnytykset ovat olleet nopeita (kestäneet max. kahdeksan tuntia). Vielä kun olisi edes yhdessä kerennyt saamaan kivunlievitystä.

avautumisvaiheessa välillä ja sitten ponnistaessa kun pää oli tulossa ulos niin hetken ajan.

Ne sekunnit kun päätä piti pungeta ulos olivat lähes sietämättömiä molemmissa synnytyksissä. Tuntui että en uskalla puristaa tai paikat hajoaa täysin.



Kivunlievityksenä oli ilokaasu.

vedenmenon jälkeen (synnytyspöydällä) alkoi ihan järkyttävät supparit, edellinen kun loppui niin seuraava alkoi. Ja se kun oli vaan väkisin pidäteltävä ponnistusta siinä supistusten lomassa, tuntui etten kertakaikkiaan pysty pitämään sitä enää. Epiduraali laitettiin, senkin laittamisessa kesti ikuisuus kun niitä supistuksia tuli niin tiuhaan ja se piti aina keskeyttää siks aikaa. No se alko vaikuttaa noin 5 min päästä ja sit olinkin taivaassa ja heti kohta jo ponnistettiin. Ei ollut tarvetta enää ja tuntui,ettei mitään tapahdu vaikka kuinka tässä työnnän, mut kyllä se vaan sieltä tuli 7 minuutissa :D

Päätin, että otan puudutteita vasta siinä vaiheessa, kun en enää kestä. Vauva syntyi, ennen kuin sietokykyni rajat saavutettiin. Pahinta kipu oli avautumisvaiheen viimeisten senttien aikana.

Meinasi syntyä kotiin, kun oli sanottu että tule sairaalaan kun et enää kotona kestä.

Avautumisen viime sentit

Paikat räjähti auki 30minuutissa 2sentistä 10:een; kätilön sanoin " sentti/supistus" ja taukoamattomat supistukset



Minulla ihan samanlaiset synnytykset kertaa kolme

missään vaiheessa, sain epiduraalin siinä vaiheessa kun olin jo reilusti auki (ja sekin pistettiin pariin kertaan, koska ensimmäinen pistettiin jotenkin väärään paikkaan eikä vaikuttanut mihinkään). Ensisynnyttäjälle puudutus on ihan hyvä idea, toiseen en ehkä ottaisi epiduraalia vaan jonkun ns. kevyemmän avun.

Se oli jotain niin uskomattoman kamalaa. Ei siinä verentungoksessa mikään puudu ja jokaisen neulanpiston ja langanvedon oman lihani läpi tunsin aivan selvästi. Kätilö vain sanoi, että älä purista sitä vauvaa niin kovaa, sitähän sattuu.

Nyt kun neljäs lapseni syntyi, oli kipu sietämätöntä koko ajan. Synnytyksen kesto oli vain 40 minuuttia säännöllisistä supistuksista. Hädin tuskin ehdin sairaalaan, mitään lievitystä en saanut... Onneksi ei ikinä enään!

Paikat räjähti auki 30minuutissa 2sentistä 10:een; kätilön sanoin " sentti/supistus" ja taukoamattomat supistukset

Mulla samanlainen kokemus :/. Ekaa synnytin 12h ja siinä ei missään vaiheessa kivut yltyneet sietämättömiksi ja kerkesin saada epiduraalin ja ilokaasua. Toka synnytys kesti alle 2h ja vajaa tunti meni järkyissä kivuissa, taukoamattomissa supistuksissa, en kerennyt saamaan mitään kivunlievitystä. Onneksi ponnistus oli sentään helppo, kesti vain 2min. Tämän jälkeen totesin etten enää koskaan synnytä!

samaan aikaan, ja mulla avautui paikat todella nopeaan. noiden yhdistelmä siis.



Ja vauvan synnyttyä mahan painelu ja istukan synnytys sattui kanssa enemmän kun lapsen ulos pusertaminen.

mutta eniten kipua tunsin juuri ennen epiduraalin laittoa, kun piti maata kyljellään epämiellyttävässä asennossa. Ennen epiduraalin laittoa tehtävät sisätutkimukset sattuivat myös hurjasti. Ehkä, koska makuuasento tuntui niin pahalta supistusten kanssa.



Ponnistusvaihe ei sattunut kovinkaan paljon, mutta istukan "synnytysvaiheessa" mahan painaminen sattui (hengitin silloinkin ilokaasua)

Esikoisen synnytyksen yhteydessä avautumisvaiheen loput 4 cm 0,5 tunnissa kalvojen puhkaisun jälkeen - ei voinut kuulemma enää antaa mitään lievennystä eikä kätilö tullut tarjonneeksi sitä ENNEN kalvojen puhkaisua.

jälkisupistukset, mihinkään muuhun en tarvinnu lääkettä.. mutta imettämisen ajatuskin hirvitti, onneksi antoivat ihan suosiolla lääkettä. Neljä synnytystä takana, varsinaisesti synnytyksessä viimeiset pari senttiä avautumisvaiheessa paahimmat. Kipeitä supistuksia on tullu 20-40min ja sairaalasta sanoivat, että tuu sitten ku oot kipeä.. matkaan menee 40min, että saattaisin just sairaalan pihaan ehtiä synnyttämään...

Paikat räjähti auki 30minuutissa 2sentistä 10:een; kätilön sanoin " sentti/supistus" ja taukoamattomat supistukset

Mulla avautui 4cm:stä 10cm:iin 20 minuutissa, joten tiedän mitä olet kokenut. Ja meni vielä ilman mitään puudutuksia, ihan luomuna. Mulla siis yksi supistus kesti taukoamatta tuon 20min. Se oli toka synnytys. Ekassa synnytyksessä eniten sattui ponnistusvaihe kun tunsin sen kun repesin.

ensimmäisessä synnytyksessä ei mikään ollut sietämätöntä kipua, ne menivät varsin helposti. Kolmannella kerralla sietämätöntä kipua oli muutamat viimeiset supistukset ennen ponnistusvaiheen alkua. Kohdunsuu oli ilmeisesti jo täysin auki ja olisi pitänyt varmaan jo ponnistaa, mutta en tiennyt vielä olevani täysin auki. Ai että sittä vapauttavaa tunnetta kun sai alkaa ponnistamaan! Kipu katosi välittömästi!

ponnistaa(johan alko helpottaa). Ponnistusvaihe kesti vajaa 2h. Siinä vaiheessa sitten, kun alettiin tikkaamaan jne. niin se alko olemaan jo tiukkaa.



Eli pahinta oli olla haarat levällään tuntitolkulla. Pikkasen jalat täris tuon jälkeen vissiin tunnin. Se oli itse asiassa kivulianta.

Neljästi ollut, onneks ei enää tarvi.

supistukset saattoi jotenkin kestää. mutta se ponnistus .....

Lapsen pää ei millään meinannut tulla häntäluun kohdalla eteenpäin, aina luiskahti takaisin. Se oli tuskallisinta mitä ikinä olen kokenut!



No, vielä yksi tai kaksi lasta lisää olisi tarkoitus hankkia, saa nähdä kuinka selviän. Onhan se kuitenkin vain hetki koko elämästä..