Ensisynnyttäjät Suomessa keskimäärin 30 -vuotiaita!

et missä iässä kukakin lapsensa saa tai tekee :)



Itse olen tullut äidiksi 22, 23, 27 ja 32 vuotiaana. Ja nyt 39 vuotiaana ihan armoton vauvakuume. Ostin jo ihanat pienet vauvan kengät cittarin alennuskorista (olivat 30 e ja nyt 5 e) :D



Heräteostos, mut jos ei meillä niille enää käyttöä olis, niin sitten annan ne jollekin.. Mut toivon, että on ;)



Onnea kaikille äideille iästä riippumatta!!

ovat itse siihen valmiita :)

On oikeastaan naurettavaa kirjoittaa että no kun minä olin vasta silloin ja silloin valmis, niin olen sitä mieltä ettei muutkaan sitä nuoremmat ole valmiita.

Tai toisinpäin.



Jokainen on erilainen. On erilaisia elämäntilanteita yms.

Itse olin 21v. kun sain esikoiseni. Nyt olen 24v. ja minulla on kaksi lasta. Enkä mitään muuta tahtoisikaan.

löytänyt sopivan, vastuullisen ja lapsia haluavan miehen ennen kuin täytän 30, niin olisin toki hankkinut lapset nuorempana. Nyt kun ollaan kolmevitosia, niin on sekä henkiset että aineelliset puitteet kunnossa.



Mä muuten ihmettelen naisia, jotka tekee lapset nuorina ja kehuvat, miten sitten nelikymppisenä "ottavat aikaa itselleen" opiskellen, matkustellen ja juhlien. Tosiasia kuitenkin on, että perheellisenä yliopisto-opiskelijana on esimerkiks melko hankalaa lähteä opiskelijavaihtoon. Kibbutsille ikäraja on 30 vuotta, samoin joihinkin muihinkin vapaaehtoisjuttuihin. En myöskään tunne kaveripiiristäni ainuttakaan, joka jaksaisi vielä yli kolmekymppisenä riekkua klubeilla aamuneljään. Kyllä juhliminen on tässä iässä lähinnä sitä, että syödään hyvin, otetaan yhdet ja painutaan aikaisin pehkuihin.



Mä jaksan kyllä oikein hyvin valvoa vauvan kanssa vielä varhaiskeski-ikäisenäkin yöpuvussa laahustellen, mutten enää viitsisi vaivautua yön selkään täydessä tällingissä... ;-)

löytänyt sopivan, vastuullisen ja lapsia haluavan miehen ennen kuin täytän 30, niin olisin toki hankkinut lapset nuorempana. Nyt kun ollaan kolmevitosia, niin on sekä henkiset että aineelliset puitteet kunnossa.

Mä muuten ihmettelen naisia, jotka tekee lapset nuorina ja kehuvat, miten sitten nelikymppisenä "ottavat aikaa itselleen" opiskellen, matkustellen ja juhlien. Tosiasia kuitenkin on, että perheellisenä yliopisto-opiskelijana on esimerkiks melko hankalaa lähteä opiskelijavaihtoon. Kibbutsille ikäraja on 30 vuotta, samoin joihinkin muihinkin vapaaehtoisjuttuihin. En myöskään tunne kaveripiiristäni ainuttakaan, joka jaksaisi vielä yli kolmekymppisenä riekkua klubeilla aamuneljään. Kyllä juhliminen on tässä iässä lähinnä sitä, että syödään hyvin, otetaan yhdet ja painutaan aikaisin pehkuihin.

Mä jaksan kyllä oikein hyvin valvoa vauvan kanssa vielä varhaiskeski-ikäisenäkin yöpuvussa laahustellen, mutten enää viitsisi vaivautua yön selkään täydessä tällingissä... ;-)

Juuri näin minäkin ajattelen!

Baareissa tulee käytyä noin 2-4 krt vuodessa, vaikka lapsia ei vielä olekaan.

En kaipaa mitenkään baarielämää, vaan olen lähtenyt mukaan lähinnä "sosiaalisesta pakosta".

Mukavempaa on viettää iltaa kavereiden luona, jutustella, syödä ja juoda hyvin.

T: Ap

30-vuotiaana en tee yhtään lasta enää. Nyt lapsia on 3 ja ikää 26v, nuorinkin on jo 2-vuotias ja elämä vaippaikäisten kanssa alkaa olla ohi. Edessä häämöttää opiskelu ja sitten työmarkkinoille siirtyminen silloin 30-vuotiaana.

Luulen ja toivon olevani vahvoilla työpaikkaa hakiessa koska olen silloin vasta valmistunut ja lapset on tehty. Työnantajan ei siis tarvitse pelätä että jään äitiyslomalle heti kun on nimi sopimuksessa. :D

Jep, sen sijaan työnantaja katsoo, että sinulla ei ole lainkaan työkokemusta (nykypäivänä paljon tärkeämpi asia kuin paperit) ja tulet tod näk jäämään paljon pois töistä lasten sairastelun vuoksi. Kuulostaisiko sinusta houkuttelevalta työntekijältä? Sitä minäkin.

Olen vielä vuoden kotona, eli siihen asti kun nuorin täyttää kolme. Sen jälkeen aloitan opiskelun, valmistun n. 4 vuoden kuluttua. Eli nuorinkin lapseni on jo eskarilainen tai mahdollisesti koululainen, kun haen töitä. Vanhemmat lapset on jo niin isoje etten heidän sairastamisensa takia edes saa sairaslomaa.

Väitän todellakin olevani vahvemmilla kuin 6-vuotta aiemmin valmistunut joka on muutaman kuukauden tehnyt töitä ja saanut sitten lapsen ja ollut sen kanssa kotona tai nainen jolla on jonkin verran kokemusta mutta on parhaassa lapsentekoiässä. Yksikään lapseton 25-35vuotias tuttuni EI OLE saanut VAKITUISTA työpaikkaa. Määräaikaisia sopimuksia toisensa perään...

Sitä paitsi MITÄÄN duunia et tänäpäivänä saa ilman koulutusta, kyllä sinne siwan kassallekin vaaditaan yleensä ne merkonomin paperit.

Tarkoitan siis synnytyksen jalkeista masennusta. Mina olen sita mielta, etta nailla on selva yhteys 30-vuotiaana on jo niin kaavoihinsa kangistunut = vapaaseen elamaan tottunut, etta lapsen sitovuus on jarkytys. Se masentaa. On ollut 10 vuotta aikaa miettia millainen vanhempi haluaa olla, ja sitten asiat ei menekaan suunnitelmien mukaan. Sekin masentaa. Paljon parempi tehda lapset nuorempana kun elama ei ole viela muutenkaan niin taydellisen hyvin hallinnassa, siihen kaaokseen lapsi sopii paljon paremmin! Jos saa nain karjistetysti sanoa :)

Olisi mielenkiintoista tietää onko näilläkin yhteys. Faktahan on, että iho ja kudokset menettävät iän myötä kimmoisuutensa ja ehkä tuo lisääntynyt välilihan repeämien määrä liittyy osittain myös ensisynnyttäjien kohonneeseen ikään.

Lisäksi toki vaikuttaa vauvojen kasvaneet syntymäpainot ym.

mutta tämä nyt vaan ohis huomio.

Biologisesti naista ei ole tarkoitettu saamaan lasta yli 30-vuotiaana. Näin se vain. Minulla on monia kavereita, jotka ovat jättäneet lapsen hankinnan 30-vuotiaiksi ja lapsi ei olekaan niin helpolla alulle saatu, on paljon sekundäärista lapsettomuutta, ongelmaraskauksia, abotroituja sikiöitä kromosomivamman takia jne jne. En tiedä miten te täällä Suomessa opiskelette läpi koko kakskymppisen? Itse olin maisteri 25-vuotiaana ja ehtinyt olla vuoden vakituisessa työssä ennen kuin lapsi syntyi. Asun siis ulkomailla. Nyt olen 32v. ja minulla on kolme lasta, vakituinen työ, oma koti jne jne. Ja voin myös sanoa, että se 26-vuotiaana saatu vauva tuntui helpolta. Mitä enemmän ikää tulee, sitä pahemmalta ne yöheräilyt jne. tuntuvat.

Olen itse saanut lapsen 24-, 29-, 34- ja 39-vuotiaana. Mummoni sai lapsen vielä 45-vuotiaana. Sitä vain ei voi tietää, kuinka hedelmällinen on, ennen kuin lasta yrittää.

itse tiesin jo alle kaksikymppisenä, että en halua opiskella enempää ja valitsin duunarin "uran". Olen kohta kolmekymppisenä jo tehnyt yli kymmenen vuotta töitä, palkka on hyvä ja yksi lapsikin jo maailmassa :) On minulla onneakin ollut matkassa työpaikkojen suhteen, mutta olen myös sitä mieltä, että reipasta asennetta arvostetaan ja työt hoituu tekemällä hyvin.

No eipä siihen välttämättä kolmenkympin ikää tarvita, jotta nuo asiat ovat saavutettu. Itse sain 25-vuotiaana esikoisen ja sitä ennen valmistuin yliopistosta ja sain työpaikan. Nyt kaksi lasta, ikää 29.



Mutta tokihan kouluttautuminen ja työn hankkiminen ovat ne seikat, jotka lykkäävät lasten tekoa useimmiten.

Olisin itsekin halunnut jo nuorempana lapsia, MUTTA en hinnalla millä hyvänsä. Olin parisuhteessa, mutta mies ei ollut valmis hankkimaan lapsia. Myöhemmin tuli ero ja nykyinen parisuhde on ollut niin epävakaa ettei tähän ole viitsinyt lapsia hankkia. Enkä "uskalla" poiskaan lähteä. Ajattelen, että sitten ainakin jään lapsettomaksi.



Aika surullinen olo on.

ja kuopuksen juuri 32 vuotta täytettyäni. Nyt kun esikoinen on jo ekalla luokalla niin tuntuu oudolta, kun jotkut ystäväni saavat vasta ensimmäisiä lapsiaan, 34-35-vuotiaina! Minulle ei todellakaan olisi sopinut odottaa lasten hankintaa noin myöhään! Esikoisen saadessani olin opiskelija, ja kun tämä oli vuoden ikäinen, aloin tehdä gradua (meni vuosi siinä ja muissa opinnoissa), sitten tein vuoden verran töitä osa-aikaisesti ja esikoisen ollessa 3-vuotias, syntyi kuopus. Miehelläni on vakituinen työpaikka, asumme ihan mukavasti kolmiossa pääkaupunkiseudulla. Emme matkustele ulkomailla paljoakaan, mutta tulemme ihan hyvin toimeen ja olen tyytyväinen, että lapset on nyt "hankittu". Aika oudolta tuntuu, että 35-vuotias ystäväni esimerkiksi on 42-vuotias, kun lapsi aloittaa koulun... :/

Tuskinpa ystäväsi ajattelee, että hänen elämänsä on jotenkin outoa! Ei nelikymppinen äiti koulunsa aloittavalla lapsella ole mikään ikäloppu. Itse olen sellainen (lapset alaluokilla), eikä ole tullut edes mieleen, että tässä olisi jotain kummallista. Miksi olisi?

Jotkuthan saavat vasta esikoisensakin nelikymppisenä. 40+ ikäisenä en ehkä itse haluaisi olla ensisynnyttäjä, mutta toisaalta heilläkin sujuu usein ihan mukavasti (ainakin kahdella tuntemallani tällaisella äidillä on sujunut).

ja kuopuksen juuri 32 vuotta täytettyäni. Nyt kun esikoinen on jo ekalla luokalla niin tuntuu oudolta, kun jotkut ystäväni saavat vasta ensimmäisiä lapsiaan, 34-35-vuotiaina! Minulle ei todellakaan olisi sopinut odottaa lasten hankintaa noin myöhään! Esikoisen saadessani olin opiskelija, ja kun tämä oli vuoden ikäinen, aloin tehdä gradua (meni vuosi siinä ja muissa opinnoissa), sitten tein vuoden verran töitä osa-aikaisesti ja esikoisen ollessa 3-vuotias, syntyi kuopus. Miehelläni on vakituinen työpaikka, asumme ihan mukavasti kolmiossa pääkaupunkiseudulla. Emme matkustele ulkomailla paljoakaan, mutta tulemme ihan hyvin toimeen ja olen tyytyväinen, että lapset on nyt "hankittu". Aika oudolta tuntuu, että 35-vuotias ystäväni esimerkiksi on 42-vuotias, kun lapsi aloittaa koulun... :/

Itse löysin 19v:na isäksi haluavan miehen:) 6v myöhemmin toisen joka oli 22v kun halusi lapsen. Nuo siis miesten iät ja itse samaa ikäluokkaa.

Kun itse on 20-26v? Siinä iässä en itse löytänyt kuin niitä, jotka halusivat sänkyyn, mutta ei mitään muuta. Ei edes seurustelua, vaan siis pelkkä yksi pano.

Kyllähän se ihan bologinen totuus on että kun se ikä alkaa kovasti olla yli 25 niin ne parhaat vuodet lastensaantiin (varsinkin sen esikoisen) on jo auttamattomasti takana päin. Ja on se hyvin huolestuttavaa että sitä 30-vuotiasta ensisynnyttäjää ei nykyään pidetä edes vanhana! Sitten kun menee 22-vuotiaana synnyttämään toista lastaan niin sanotaan että oletpas nuori, vaikka totuus on että on juuri siinä parhaassa lastentekoiässä.

Monelleko meinaat vielä raskautua? Tuo eka poika ei ainakaan tainnut isämateriaalia sit ollakaan.

Meillä täällä eräässä hgin hyvistä alueista keskustan kupeessa suuri osa taaperoiden (yksilapsistakin) äideistä on n.40-vuotiaita,minäkin. Onpa ainakin mahdollista olla 3v hoitovapaalla ja ottaa elämä rennosti. Itse olin 37 kun sain esikoisen, helppo raskaus ja helppo synnytys helpon raskautumisen jälkeen. Ei baby bluesia eikä stressiä, tässä iässä luottaa jo itseensä.

Meillä täällä eräässä hgin hyvistä alueista keskustan kupeessa suuri osa taaperoiden (yksilapsistakin) äideistä on n.40-vuotiaita,minäkin. Onpa ainakin mahdollista olla 3v hoitovapaalla ja ottaa elämä rennosti. Itse olin 37 kun sain esikoisen, helppo raskaus ja helppo synnytys helpon raskautumisen jälkeen. Ei baby bluesia eikä stressiä, tässä iässä luottaa jo itseensä.

Sinäkin siis kuvittelet että babyblues olisi nuorten äitien juttu vain? Itseaiheutettua ja olet parempi äiti kuin nuoremmat äidit. :D Minäkin voisin tehdä tuollasen laosellisen listan miksi olen parempi, mutta olen aikuisempi kuin sinä, vaikka yli 10vuotta nuorempi. Eikö olekin huolestuttavaa?

Tällä palstalla olen ainoastaan huomannut sen, kuinka saman ikäisen tasolla nelikymppiset naiset on kuin kaksikymppisetkin henkisesti. Keskustelutavoissa ja ajatusten mustavalkoisuudessa ei ole MITÄÄN eroa. :O Luulisi eron olevan edes jotain, kun ikäero on 10-20vuotta?! :O

"Itse olin 37... ei baby bluesia eikä stressiä, tässä iässä luottaa jo itseensä".

Eihän hän todellakaan väittänyt, että baby blues olisi vain nuorten äitien juttu, kunhan kertoi, että itse on kokenut äitiyden 37-vuotiaana luontevaksi.

Kyllähän ikä tuo tiettyä elämänkokemuksen tuomaa itsevarmuutta lähes kaikille, vaikka ei tietenkän takaa, että äitiys olisi ongelmatonta.

Meillä täällä eräässä hgin hyvistä alueista keskustan kupeessa suuri osa taaperoiden (yksilapsistakin) äideistä on n.40-vuotiaita,minäkin. Onpa ainakin mahdollista olla 3v hoitovapaalla ja ottaa elämä rennosti. Itse olin 37 kun sain esikoisen, helppo raskaus ja helppo synnytys helpon raskautumisen jälkeen. Ei baby bluesia eikä stressiä, tässä iässä luottaa jo itseensä.

Sinäkin siis kuvittelet että babyblues olisi nuorten äitien juttu vain? Itseaiheutettua ja olet parempi äiti kuin nuoremmat äidit. :D Minäkin voisin tehdä tuollasen laosellisen listan miksi olen parempi, mutta olen aikuisempi kuin sinä, vaikka yli 10vuotta nuorempi. Eikö olekin huolestuttavaa? Tällä palstalla olen ainoastaan huomannut sen, kuinka saman ikäisen tasolla nelikymppiset naiset on kuin kaksikymppisetkin henkisesti. Keskustelutavoissa ja ajatusten mustavalkoisuudessa ei ole MITÄÄN eroa. :O Luulisi eron olevan edes jotain, kun ikäero on 10-20vuotta?! :O

olemassa naisia jotka ajattelee: "Olen jo 26v, paras tehdä lapsi nyt", ja sitten tekee sen lapsen senhetkisen poikaystävänsä/avomiehensä kanssa?

Siis oikeesti???

Ikä jollekin ratkaisee noin paljon?

Kyll mullakin oli poikaystäviä alle 35-vuotiaana, mutta ei olisi tullut mieleenkään ajatella, että Apua, oon jo 31, hankkiudumpa raskaaksi, viis siitä kestääkö tää suhde, kunhan vaan olen nuori äiti.

Onneksi oli itsetuntoa ja järkeä odottaa sitä oikeaa, ja tehdä päätös vauvan hankkimisesta sen perusteella että rinnalla on oikea mies eikä sen perusteella kuinka vanha olen.

OIkea puoliso rinnalla vauvantekoon ryhdyttäessä on minusta paljon tärkeämpää kuin se, miten vanha on.

No, ei ihme, että on niin paljon uusioperheitä, jos Suomessa on äitejä, kuten tässä ketjussa, että tehdään lapsi sen vuoksi, että mittarissa on tietyn verran ikää.

Surullista se on ,mutta minäs teet. :/

Siis mikä on surullista? Että ensisynnyttäjät ovat keskimäärin 30-vuotiata?

Kertoo yhteiskunnastamme sen, että kouluttaudutaan enemmän, mutta myös sen, että nuorilla vanhemmiksi haluavilla on harvoin siihen mahdollisuus. Ja tästä syystä sitten tilastot vääristyvät kun taloushuoliset saavat lapsia (jotkut). Nuori äitiys pitäisi olla kannattavampaa.

Syntyvyys vain laskee, kun ensisynnyttäjen keski-ikä kasvaa ja syyt tiedät.

Btw tuo keski-ikä ei muutenkaan pidä paikkaansa, se on edelleen 28v.

Miksi on vaikea myöntää, ettei synnyttäjien kski-iän kasvaminen ole mikään ilouutinen. Valtaosa kansanedustajista vastustaa tätä sekä lääkäreitä on kehoitettu kannustamaan nuoria aikuisia lastentekoon pahan tilanteen vuoksi.

Mitään pahaa en näe siinä että juuri sinä tai tuo hankkii lapsensa vaikka yli 40vuotiaana, mutta siitä ei nyt puhutukaan.

Ja huom: itse sain eskikoiseni 34vuotiaana enkä silti ole sokeutunut ajattelemaan typerästi.

... ja typerästi ajattelemaan sokeutunutta! Hölmöyttäni kun en ollut tajunnut, että täällä AV:lla arvostellaan yli 30-vuotiaita synnyttäjiä YHTEISKUNNALLISISTA syistä. Vaikea kyllä ymmärtää, mihin yhteiskunnallisiin syihin esim. 30-40-vuotiaina synnyttäviä naisia mummottelevat henkilöt mahtavat viitata, mutta minähän nyt olen vähän tällainen yksinkertainen, laajempia konteksteja ymmärtämätön typerys.

Kiitos muuten tuollaisesta rakentavasta ja toisia keskustelijoita arvostavasta otteestasi!

kyllähän sitä ollaan 30 kun ne on saavutettu. Lapsen kanssa on paljon hankalampi enää opiskella. Näin se vaan ikävä kyllä on. 30-vuotiaana kun saa esikoisen, ehtii ihan hyvin tehdä pari muutakin lasta ennen riskisynnytysikää -kuin myös sen jälkeen.

lasten kanssa opiskelu on ihan helppoa. Itselläni opiskeluaikana kaksi lasta. Saivat olla työläisäitien lapsia vähemmän päiväkodissa, ei haitannut siinä iässä merkkivaatteiden puute jne, nyt kun olen työelämässä lapset on niin isoja ettei koko ajan ole jossain korvatulehduksessa...

itse olen 30 vuotias kolmen lapsen äiti. Ja voin työnhakutilanteessa sanoa että minä en ainakaan koskaan tule jäämään äitiyslomalle koska minut o steriloidaan parin viikon päästä.