Ensisynnyttäjät Suomessa keskimäärin 30 -vuotiaita!

että ehkä sitä onkin vaikea miettiä, millaista on saada lapset yli kolmekymppisenä jos on saanut ne parikymppisenä (tosin monen mielestä eroa ei juuri ole). Jos nyt kuitenkin se ensisynnyttäjän keski-ikä näkyy kohonneen noin korkealle, niin eihän siinä sitten näy mitään ongelmia olevan!



Terv. se tuleva 31-vuotias ensisynnyttäjä

Sain esikoisen 30- ja kuopuksen 36-vuotiaana (lapsia kolme). Eihän se ensisynnyttäjien ikä voi loputtomiin nousta, biologia tulee vastaan. Meille kävi näin, eikä ongelmia onneksi ollut. Lähtökohta oli se, että vasta tuossa elämänvaiheessa kohtasin miehen jonka kanssa halusin perustaa perheen ja välillämme oli niin paljon rakkautta, että sitä riitti lapsillekin. Lasten saaminen "sinänsä" ei ole koskaan ollut minulle haave tai suunnitelma.

Nuorempi ensisynnyttäjä on fyysisesti optimaalisempi, vanhemmalla ehkä kestää hermo paremmin kun on enemmän elämänkokemuksen tuomaa suhteellisuudentajua. :)

Sehän on fakta. Mitä mieltä on ap? Ja mikä ajatus piilee avauksen takana?

Tiedän, että kysymykseni ovat turhia, koska tämäntyyppisten avausten tekijät eivät koskaan palaa rikospaikalle.

"Ihana" ajatella että ap kommunikoi oikeassakain elämässä tällä samalla periaatteella ... :D

palasinpas "rikospaikalle"!!

Lähinnä ajattelin vain suuntausta johon olemme menossa. Kuinka korkeaksi ensisynnyttäjien keski-ikä mahtaa nousta tulevaisuudessa?

Täytän tänä vuonna 30 v. Itselläni ei ole lapsia, vielä, mutta nyt olemme alkaneet mieheni (33 v.) kanssa toivoa lasta.

Aikaisemmin en ole vielä kokenut olevani valmis hankkimaan lapsia.

T: Ap

Biologisesti naista ei ole tarkoitettu saamaan lasta yli 30-vuotiaana. Näin se vain. Minulla on monia kavereita, jotka ovat jättäneet lapsen hankinnan 30-vuotiaiksi ja lapsi ei olekaan niin helpolla alulle saatu, on paljon sekundäärista lapsettomuutta, ongelmaraskauksia, abotroituja sikiöitä kromosomivamman takia jne jne.

En tiedä miten te täällä Suomessa opiskelette läpi koko kakskymppisen? Itse olin maisteri 25-vuotiaana ja ehtinyt olla vuoden vakituisessa työssä ennen kuin lapsi syntyi. Asun siis ulkomailla. Nyt olen 32v. ja minulla on kolme lasta, vakituinen työ, oma koti jne jne. Ja voin myös sanoa, että se 26-vuotiaana saatu vauva tuntui helpolta. Mitä enemmän ikää tulee, sitä pahemmalta ne yöheräilyt jne. tuntuvat.

Suomessa opiskelemaan mennään myöhään, ja sitä koetetaan muuttaa mm. antamalla pisteitä tuoreille ylioppilaille. Sitten myös opiskellaan kauan, hengaillaan vähän aikaa ja saadaan työpaikka 30-vuotiaana. SITTEN ruvetaan miettimään lapsia.

Oliskohan siinä uskalluksen puutetta? Jos vaan antaisi mennä jo pari vuotta aiemmin? SInun tilanteesi kuulostaa ihanteelta.

että ehkä sitä onkin vaikea miettiä, millaista on saada lapset yli kolmekymppisenä jos on saanut ne parikymppisenä (tosin monen mielestä eroa ei juuri ole). Jos nyt kuitenkin se ensisynnyttäjän keski-ikä näkyy kohonneen noin korkealle, niin eihän siinä sitten näy mitään ongelmia olevan! Terv. se tuleva 31-vuotias ensisynnyttäjä

Oletko tosissasi?

Biologisesti naista ei ole tarkoitettu saamaan lasta yli 30-vuotiaana. Näin se vain. Minulla on monia kavereita, jotka ovat jättäneet lapsen hankinnan 30-vuotiaiksi ja lapsi ei olekaan niin helpolla alulle saatu, on paljon sekundäärista lapsettomuutta, ongelmaraskauksia, abotroituja sikiöitä kromosomivamman takia jne jne.

En tiedä miten te täällä Suomessa opiskelette läpi koko kakskymppisen? Itse olin maisteri 25-vuotiaana ja ehtinyt olla vuoden vakituisessa työssä ennen kuin lapsi syntyi. Asun siis ulkomailla. Nyt olen 32v. ja minulla on kolme lasta, vakituinen työ, oma koti jne jne. Ja voin myös sanoa, että se 26-vuotiaana saatu vauva tuntui helpolta. Mitä enemmän ikää tulee, sitä pahemmalta ne yöheräilyt jne. tuntuvat.

Suomessa opiskelemaan mennään myöhään, ja sitä koetetaan muuttaa mm. antamalla pisteitä tuoreille ylioppilaille. Sitten myös opiskellaan kauan, hengaillaan vähän aikaa ja saadaan työpaikka 30-vuotiaana. SITTEN ruvetaan miettimään lapsia.

Oliskohan siinä uskalluksen puutetta? Jos vaan antaisi mennä jo pari vuotta aiemmin? SInun tilanteesi kuulostaa ihanteelta.

Eikö nyt jokainen saa tehdä kuten haluaa? Toiset haluaa lapset nuorempana, toiset vanhempana. Toiset - kuten minä - löytää sen sopivan kumppanin vasta vanhempana, joten senkin takia lastenteko voi siirtyä.

T: se tuleva 31-vuotias ensisynnyttäjä

että ehkä sitä onkin vaikea miettiä, millaista on saada lapset yli kolmekymppisenä jos on saanut ne parikymppisenä (tosin monen mielestä eroa ei juuri ole). Jos nyt kuitenkin se ensisynnyttäjän keski-ikä näkyy kohonneen noin korkealle, niin eihän siinä sitten näy mitään ongelmia olevan! Terv. se tuleva 31-vuotias ensisynnyttäjä

Ai ei näy mitään ongelmia olevan? Oletko tosissasi?

Kun itse on 20-26v? Siinä iässä en itse löytänyt kuin niitä, jotka halusivat sänkyyn, mutta ei mitään muuta. Ei edes seurustelua, vaan siis pelkkä yksi pano.

Kyllähän se ihan bologinen totuus on että kun se ikä alkaa kovasti olla yli 25 niin ne parhaat vuodet lastensaantiin (varsinkin sen esikoisen) on jo auttamattomasti takana päin. Ja on se hyvin huolestuttavaa että sitä 30-vuotiasta ensisynnyttäjää ei nykyään pidetä edes vanhana! Sitten kun menee 22-vuotiaana synnyttämään toista lastaan niin sanotaan että oletpas nuori, vaikka totuus on että on juuri siinä parhaassa lastentekoiässä.

riskitekijöistä. 30-vuotiaalla on jo yleensä elämä hallussa, on opinnot takana, ollaan työelämässä, vakiintunut parisuhde, säästöjä, jne. Meilläkin kävi siivooja vauva-aikana, kun yksinkertaisesti oli varaa sellainen palkata. Helpottaa kovasti vauva-arkea ja siinä jaksamista.

Kun itse on 20-26v? Siinä iässä en itse löytänyt kuin niitä, jotka halusivat sänkyyn, mutta ei mitään muuta. Ei edes seurustelua, vaan siis pelkkä yksi pano.

Kyllähän se ihan bologinen totuus on että kun se ikä alkaa kovasti olla yli 25 niin ne parhaat vuodet lastensaantiin (varsinkin sen esikoisen) on jo auttamattomasti takana päin. Ja on se hyvin huolestuttavaa että sitä 30-vuotiasta ensisynnyttäjää ei nykyään pidetä edes vanhana! Sitten kun menee 22-vuotiaana synnyttämään toista lastaan niin sanotaan että oletpas nuori, vaikka totuus on että on juuri siinä parhaassa lastentekoiässä.

Kyllä minä löysin jo 17-vuotiaana miehen joka ei halunnut vain sänkyyn ja yhdessä ollaan oltu siitä asti. Mutta minä en miehiä mistään baareista koskaan etsinytkään.

Mutta miesten iästähän tässä ei puhuttu, ja onhanm se selvä ettei mies yleensä ole optimaalisessa lastetekoiässä 22-vuotiaana, eli naisten pitäisi oppia katselemaan hieman itseään vanhempia miehiä.

Tosin oma mieheni kyllä tuli isäksi 23-vuotiaana ja on ollut aivan loistava isä, mutta on hän silti minua 5 vuotta vanhempi.

30-vuotiaana en tee yhtään lasta enää. Nyt lapsia on 3 ja ikää 26v, nuorinkin on jo 2-vuotias ja elämä vaippaikäisten kanssa alkaa olla ohi. Edessä häämöttää opiskelu ja sitten työmarkkinoille siirtyminen silloin 30-vuotiaana.



Luulen ja toivon olevani vahvoilla työpaikkaa hakiessa koska olen silloin vasta valmistunut ja lapset on tehty. Työnantajan ei siis tarvitse pelätä että jään äitiyslomalle heti kun on nimi sopimuksessa. :D



Kukin tietysti tyylillään, mutta kyllä 30v ensisynnyttäjä on vanha. Kukin tyylillään tietysti.



Kannattaa kuitenkin muistaa ettei se raskautuminen ehkä olekaan enää niin helppoa vanhempana... Eräs ystäväni arvosteli minua jatkuvasti vielä muutava vuosi sitten siitä että olen niin nuori äiti, ja että hän ei ainakaan halua vielä pilata elämäänsä. Sitten myöhemmin kunhan on vakiduunit ja okt jne jne. Nyt hänellä on se vakiduuni ja omakotitalo ja aviomies, muttei enää kohtua....

Kukin tietysti tyylillään, mutta kyllä 30v ensisynnyttäjä on vanha. Kukin tyylillään tietysti.

itseäni ollenkaan vanhaksi. Johtuu varmaan siitä, että mun suvussa monet on saanut ne viimeiset lapset lähes nelikymppisinä, tai sitten olen muutoin onnistunut säilyttämään itseni nuorena. Suurin osa tuttavapiiristänikin on tehnyt lapsia suunnilleen oman ikäni tienoilla.

Nykyään ihmiset elävät niin pitkään, että 30 vuotta ei ole vielä edes puolia elämästä.

Musta on aika hassua sanoa 30-vuotiasta vanhaksi synnyttäjäksi. Nainen on kuitenkin hedelmällinen suunnilleen murrosiästä menopaussiin, mutta monilla tuntuu olevan mielessä hyvin tarkka ikähaarukka mielessä optimaaliseen lastentekoon. Mä taas ajattelen, että kyse on omasta elämäntilanteesta ja kypsymisestä, ei iästä.

T: se tuleva 31-v ensisynnyttäjä

Ei baarin, työn eikä harrastusten kautta. Seurustelin 2-kymppisenä itseäni 5-10v vanhempien kanssa, mutta yhdestäkään heistä ei ollut isäksi. Yksi oli huithapeli rahan kanssa, toinen petti, kolmas petti ja joi, neljäs vain joi - ja niin edelleen.



Vasta 32v tapasin miehen, joka oli vastuullinen ja järkevä, josta oli isäksi. Keskenmenojen jälkeen saimme ensimmäisen yhteisen kun olin 36v ja toinen syntyy kun olen 37v. Olisi ollut kaameaa joutua tekemään lapsia niiden rellestäjien kanssa. Lopetin siis suhteenpoikasen aina heti, kun paljastui, että se kiva tyyppi onkin hulttio.

Biologisesti naista ei ole tarkoitettu saamaan lasta yli 30-vuotiaana. Näin se vain. Minulla on monia kavereita, jotka ovat jättäneet lapsen hankinnan 30-vuotiaiksi ja lapsi ei olekaan niin helpolla alulle saatu,

lapsen tekeminen vähän yli 20-vuotiaana ja olin 29v kun lopulta tulin raskaaksi ja sitten tulikin heti kolme lasta putkeen eli ei se biologia ihan noin mene....

Jos haluaa kouluttautua ja hankkia työpaikan niin kyllähän sitä ollaan 30 kun ne on saavutettu. Lapsen kanssa on paljon hankalampi enää opiskella. Näin se vaan ikävä kyllä on. 30-vuotiaana kun saa esikoisen, ehtii ihan hyvin tehdä pari muutakin lasta ennen riskisynnytysikää -kuin myös sen jälkeen.

Minä olisin voinut tehdä lapsia hyvinkin jo aiemmin, sillä valmistuin 23-vuotiaana amk:sta ja sain heti vakityisen työpaikan jossa edelleen olen. Taloudellisesti ei olisi ollut mitään ongelmaa tehdä lasta 24-26-vuotiaana.

Silti en tehnyt, sillä oli monia asioita jotka eivät äitiydessä vielä silloin houkutelleet. En halunnut missään nimessä synnyttää, ajatuskin pelotti. En halunnut peräpukamia, raskausarpia, revähtänyttä alapäätä tms.

Nyt kun olen hyväksynyt senkin tosiasian että synnytys voi olla todella kamalaa, ja siinä voi käydä mitä vaan, ja että kroppa ei koskaan enää ole entisensä sen rääkin jälkeen, olen vasta valmis äidiksi.

mutta minkäs teet tässä itsekeskeisessä kulttuurissa.

itse tietysti hankin lapseni alle 3-kymppisenä. ja EI: lapset eivät estä opiskelua tms. eivät juuri edes hankaloita sitä. päinvastoin, elämänkokemus ja hiljainen tieto karttuu pelkän kirjatiedon sijaan.

Biologisesti naista ei ole tarkoitettu saamaan lasta yli 30-vuotiaana. Näin se vain. Minulla on monia kavereita, jotka ovat jättäneet lapsen hankinnan 30-vuotiaiksi ja lapsi ei olekaan niin helpolla alulle saatu,

lapsen tekeminen vähän yli 20-vuotiaana ja olin 29v kun lopulta tulin raskaaksi ja sitten tulikin heti kolme lasta putkeen eli ei se biologia ihan noin mene....

mutta minkäs teet tässä itsekeskeisessä kulttuurissa.

itse tietysti hankin lapseni alle 3-kymppisenä. ja EI: lapset eivät estä opiskelua tms. eivät juuri edes hankaloita sitä. päinvastoin, elämänkokemus ja hiljainen tieto karttuu pelkän kirjatiedon sijaan.

että miten lasten saaminen kolmekymppisenä on itsekeskeistä, ja mitä varten se on sinusta ikävää, että toiset tekevät niitä kolmekymppisenä? En oikein usko, että lasten saaminen on juurikaan sinua viisastuttanut, hiljainen tietosi on niin hiljaista ettei sitä edes ole :D

30-vuotiaana en tee yhtään lasta enää. Nyt lapsia on 3 ja ikää 26v, nuorinkin on jo 2-vuotias ja elämä vaippaikäisten kanssa alkaa olla ohi. Edessä häämöttää opiskelu ja sitten työmarkkinoille siirtyminen silloin 30-vuotiaana.

Luulen ja toivon olevani vahvoilla työpaikkaa hakiessa koska olen silloin vasta valmistunut ja lapset on tehty. Työnantajan ei siis tarvitse pelätä että jään äitiyslomalle heti kun on nimi sopimuksessa. :D

Jep, sen sijaan työnantaja katsoo, että sinulla ei ole lainkaan työkokemusta (nykypäivänä paljon tärkeämpi asia kuin paperit) ja tulet tod näk jäämään paljon pois töistä lasten sairastelun vuoksi. Kuulostaisiko sinusta houkuttelevalta työntekijältä? Sitä minäkin.

Jep, sen sijaan työnantaja katsoo, että sinulla ei ole lainkaan työkokemusta (nykypäivänä paljon tärkeämpi asia kuin paperit) ja tulet tod näk jäämään paljon pois töistä lasten sairastelun vuoksi. Kuulostaisiko sinusta houkuttelevalta työntekijältä? Sitä minäkin.

vannotko ja vakuutatko sitten työhaastattelussa työnantajalle, että ihan varmasti et tule enää ikinä raskaaksi? Ja jos vahingossa tuletkin (vaikutat aika hedelmälliseltä), niin teetkö sitten abortin vai mitä meinasit?

Ja yhteiskunta maksaa ja sehän se on luonnollinen tapa lisääntyä putkessa. Biologinen mahdollisuus kun hupenee niin lapsettomuudesta yhä enemmän tehdään sairautta, samoin kuin lihavuuden kanssa. Kukin tyylillään sanoisin niin kauan kuin itse maksetaan lihavuusleikkaukset ja hedelmöityshoidot. Ei kannata vaihtaa suuntaa, ei..............