Ensisynnyttäjät Suomessa keskimäärin 30 -vuotiaita!

minusta vasta yli 30v on tarpeeksi aikuinen itse vanhemmaksi. olen 29v ja en viela valmis,eli jos hankin lapsia tulen olemaan yli 30v. nain myos lahes kaikki ystavamme.

kyllähän sitä ollaan 30 kun ne on saavutettu. Lapsen kanssa on paljon hankalampi enää opiskella. Näin se vaan ikävä kyllä on. 30-vuotiaana kun saa esikoisen, ehtii ihan hyvin tehdä pari muutakin lasta ennen riskisynnytysikää -kuin myös sen jälkeen.

Sehän on fakta. Mitä mieltä on ap? Ja mikä ajatus piilee avauksen takana?

Tiedän, että kysymykseni ovat turhia, koska tämäntyyppisten avausten tekijät eivät koskaan palaa rikospaikalle.

"Ihana" ajatella että ap kommunikoi oikeassakain elämässä tällä samalla periaatteella ... :D

Sehän on fakta. Mitä mieltä on ap? Ja mikä ajatus piilee avauksen takana?

Tiedän, että kysymykseni ovat turhia, koska tämäntyyppisten avausten tekijät eivät koskaan palaa rikospaikalle.

"Ihana" ajatella että ap kommunikoi oikeassakain elämässä tällä samalla periaatteella ... :D

palasinpas "rikospaikalle"!!

Lähinnä ajattelin vain suuntausta johon olemme menossa. Kuinka korkeaksi ensisynnyttäjien keski-ikä mahtaa nousta tulevaisuudessa?

Täytän tänä vuonna 30 v. Itselläni ei ole lapsia, vielä, mutta nyt olemme alkaneet mieheni (33 v.) kanssa toivoa lasta.

Aikaisemmin en ole vielä kokenut olevani valmis hankkimaan lapsia.

T: Ap

kyllähän sitä ollaan 30 kun ne on saavutettu. Lapsen kanssa on paljon hankalampi enää opiskella. Näin se vaan ikävä kyllä on. 30-vuotiaana kun saa esikoisen, ehtii ihan hyvin tehdä pari muutakin lasta ennen riskisynnytysikää -kuin myös sen jälkeen.

lasten kanssa opiskelu on ihan helppoa. Itselläni opiskeluaikana kaksi lasta. Saivat olla työläisäitien lapsia vähemmän päiväkodissa, ei haitannut siinä iässä merkkivaatteiden puute jne, nyt kun olen työelämässä lapset on niin isoja ettei koko ajan ole jossain korvatulehduksessa...

kyllähän sitä ollaan 30 kun ne on saavutettu. Lapsen kanssa on paljon hankalampi enää opiskella. Näin se vaan ikävä kyllä on. 30-vuotiaana kun saa esikoisen, ehtii ihan hyvin tehdä pari muutakin lasta ennen riskisynnytysikää -kuin myös sen jälkeen.

lasten kanssa opiskelu on ihan helppoa. Itselläni opiskeluaikana kaksi lasta. Saivat olla työläisäitien lapsia vähemmän päiväkodissa, ei haitannut siinä iässä merkkivaatteiden puute jne, nyt kun olen työelämässä lapset on niin isoja ettei koko ajan ole jossain korvatulehduksessa...

opiskella ja olla vanhempi, sillä opintoraha on aika pieni eikä siinä ole mitään lapsikorotuksia. Eläminen ainakin pääkaupunkiseudulla on aika tyyristä. Jos opiskelee kokopäivätoimisesti ja haluaa nähdä lastaan, ei voi sen lisäksi käydä kovin paljoa töissä. Ainakin jos haluaa joskus nukkuakin. Eri juttu on, jos saa vanhemmiltaan apua tai perheessä on vain yksi opiskelija.

kyllähän sitä ollaan 30 kun ne on saavutettu. Lapsen kanssa on paljon hankalampi enää opiskella. Näin se vaan ikävä kyllä on. 30-vuotiaana kun saa esikoisen, ehtii ihan hyvin tehdä pari muutakin lasta ennen riskisynnytysikää -kuin myös sen jälkeen.

lasten kanssa opiskelu on ihan helppoa. Itselläni opiskeluaikana kaksi lasta. Saivat olla työläisäitien lapsia vähemmän päiväkodissa, ei haitannut siinä iässä merkkivaatteiden puute jne, nyt kun olen työelämässä lapset on niin isoja ettei koko ajan ole jossain korvatulehduksessa...

Ja toi korvatulehdusjuttu oli ihan ykkonen ;-)

Mina sain esikoisen 38v ja kakkosen 41v. Eipa ole ikina lapsilla ollut korvatulehdusta. Riippuuko se jotenkin aidin iasta??? ;-)

Jos ajattelen nyt tätä ihan omalta kannaltani enkä kansantalouden enkä kansanterveyden näkökulmasta: Tapasin sopivan miehen jo nuorena. Olisi ollut kidutusta odottaa 30-vuotiaaksi esikoisen syntymää. Sain hänet 24-vuotiaana yliopisto-opiskelijana. Olen aina halunnut monta lasta, mutta en tiheällä välillä. niinpä minulle oli hyvä aloittaa aikaisemmin kuin 30-vuotiaana. Lyhyet ikäerot eivät olisi minulle sopineet monesta syystä, esim. 1) en ole huippukäytännöllinen mamma ja 2) haluan välillä tehdä muuta työtä ja taas sitten palata vauvanhoitooon, 3) kolme ensimmäistä lasta ovat olleet huonoja nukkumaan ja mieheni on ollut matkatöissä, joten olisi ollut vaikeuksia jaksaa lyhyitä välejä. Jos olisin odottanut ennen kuin olisin esikoisen synnyttänyt, minulla ei olisi neljää lasta, kuten halusimme.

Tarkoitan siis synnytyksen jalkeista masennusta. Mina olen sita mielta, etta nailla on selva yhteys 30-vuotiaana on jo niin kaavoihinsa kangistunut = vapaaseen elamaan tottunut, etta lapsen sitovuus on jarkytys. Se masentaa. On ollut 10 vuotta aikaa miettia millainen vanhempi haluaa olla, ja sitten asiat ei menekaan suunnitelmien mukaan. Sekin masentaa. Paljon parempi tehda lapset nuorempana kun elama ei ole viela muutenkaan niin taydellisen hyvin hallinnassa, siihen kaaokseen lapsi sopii paljon paremmin! Jos saa nain karjistetysti sanoa :)



Tama on siis eka mielipiteeni asiasta. Toinen syy alkaa lastentekoon ajoissa on se, etta sisarusten maaran ja ikaerot saa helpommin sellaiseksi kuin haluaa. Mita vanhemmaksi itsensa paastaa, sita enemman hedelmallisyys heikentyy ja toivotusta 2 vuoden ikaerosta esikoisen ja seuraavan valilla voikin tulla 6 vuotta - tai sitten ei tule mitaan ikaeroa kun kroppa on jo mennyt vanhuusunille.



Tietty monen ongelma on se, etta "se oikea" loytyy vasta myohemmalla ialla. Siina tapauksessa annettakoon anteeksi. Loytyy tasta maailmasta liikaa niitakin, jotka tekevat lapsen ensimmaisen kohdalle osuvan siittajan kanssa ja sitten huomataankin, etta parivalinta meni metsaan..

Itse tulin 29-vuotiaana kolmannen kerran äidiksi. Minulla on ollut vakityöpaikka, josta siirryin määräaikaiseen. Olen yo sekä suorittanut ammatti- ja amk-tutkinnot ennen kolmatta lastani. Perheemme on melkoisen keskiluokkainen.

Itse saanut ekan 22 vutiaana, tokan 24v ja kolmannen 26 vuotiaana. Opiskelin, tein töitä ja asuin ulkomailla ennen lapsia. Lasten kanssa asuttiin ulkomailla, matkusteltiin pitkin maailmaa.

Nyt perheessä ihana iltatähi:)



Ei meillä ole ollut korvakierteitä tai muitakaan sairauksia muutamia flunssia lukuunottamatta.



Tosin jokainen tekee omat ratkaisusan sen pohjalta jotka heille sopii. Mä oli todella valmis äidiksi 22 vuotiaan.

Joku voi tosiaan olla vielä ihan kakara 30 vuotiaanakin, osaamatta ottaa vastuuta itsestään saati muista.

Itse saanut ekan 22 vutiaana, tokan 24v ja kolmannen 26 vuotiaana. Opiskelin, tein töitä ja asuin ulkomailla ennen lapsia. Lasten kanssa asuttiin ulkomailla, matkusteltiin pitkin maailmaa.

Nyt perheessä ihana iltatähi:)

Ei meillä ole ollut korvakierteitä tai muitakaan sairauksia muutamia flunssia lukuunottamatta.

Tosin jokainen tekee omat ratkaisusan sen pohjalta jotka heille sopii. Mä oli todella valmis äidiksi 22 vuotiaan.

Joku voi tosiaan olla vielä ihan kakara 30 vuotiaanakin, osaamatta ottaa vastuuta itsestään saati muista.

jos kuopus syntyy 2 päästä edellisestä, ni sori, mutta ei se ole silloin iltatähti.

Biologisesti naista ei ole tarkoitettu saamaan lasta yli 30-vuotiaana. Näin se vain. Minulla on monia kavereita, jotka ovat jättäneet lapsen hankinnan 30-vuotiaiksi ja lapsi ei olekaan niin helpolla alulle saatu, on paljon sekundäärista lapsettomuutta, ongelmaraskauksia, abotroituja sikiöitä kromosomivamman takia jne jne.



En tiedä miten te täällä Suomessa opiskelette läpi koko kakskymppisen? Itse olin maisteri 25-vuotiaana ja ehtinyt olla vuoden vakituisessa työssä ennen kuin lapsi syntyi. Asun siis ulkomailla. Nyt olen 32v. ja minulla on kolme lasta, vakituinen työ, oma koti jne jne. Ja voin myös sanoa, että se 26-vuotiaana saatu vauva tuntui helpolta. Mitä enemmän ikää tulee, sitä pahemmalta ne yöheräilyt jne. tuntuvat.

kyllähän sitä ollaan 30 kun ne on saavutettu. Lapsen kanssa on paljon hankalampi enää opiskella. Näin se vaan ikävä kyllä on. 30-vuotiaana kun saa esikoisen, ehtii ihan hyvin tehdä pari muutakin lasta ennen riskisynnytysikää -kuin myös sen jälkeen.

Kuin olla työelämässä. Opinnoissa on niin paljon sumplimisvaraa, työssä ei niinkään.

Kyllähän se ihan bologinen totuus on että kun se ikä alkaa kovasti olla yli 25 niin ne parhaat vuodet lastensaantiin (varsinkin sen esikoisen) on jo auttamattomasti takana päin. Ja on se hyvin huolestuttavaa että sitä 30-vuotiasta ensisynnyttäjää ei nykyään pidetä edes vanhana! Sitten kun menee 22-vuotiaana synnyttämään toista lastaan niin sanotaan että oletpas nuori, vaikka totuus on että on juuri siinä parhaassa lastentekoiässä.

itse 28 ja kolme lasta. En voisi kuvitella alkaa pykäämään 30 v vasta ekaa lasta sen neljännen voisin. Tietty jos yhteen lapseen jättää.

Mäkin oon 31-vuotias ensisynnytäjä ensi syksynä. Kaksi olis tarkoitus pykätä, jos toisen saamme.

Jokainen saa mun puolesta tehdä ne lapsensa just sen ikäisenä kun haluaa ja se on minulle ihan yks ja sama.

Hyvä suunta, koska siten lapsien määrä vähenee. Kaikki eivät ehdi tehdä lapsia, koska eivät niitä vanhempina niin helposti saa eivätkä ainakaan niin monta.



Mä toivoisin,että olisin neli-viiskymppisenä urani huipulla ja teinien äiti, joten yli 30 on minusta jo tosi paljon.