miten teillä on varaa kolmeen lapseen???

Siis, että suurinta melua pienituloiset, joilla on paljon lapsia pitävät pärjäämisestään jos isovanhemmat sponssaa.

Se on jo aika iso apu jos isovanhemmat maksaa harrastukset, vaatteet, harrastusvälineet, vaunut yms.

Omaksi maksettavaksi ei jää kuin asuminen, bensat ja ruoat kun isovanhemmat kustantaa kaiken muun. Nämä sitten yleensä huutavat naama punaisena ensimäisenä, että lapsi tuo leivän tullessaan ja me pärjäämme 2000 euron kuukausituloilla todella hyvin.

No totta helvetissä pärjää kun ei tarvitse maksaa itse mitään.

Kun nämä lapset kasvavat, isovanhemmat maksaa sitten kännykät ja tietokoneet ja antavat tonnin vaaterahaa teineille. Ja edelleen vanhemmat hurskastelee, että hyvin pärjätään, vaikka maksetaan isoa asuntolainaa ja lapsia on kolme. Ei ole mistään jouduttu tinkimään ja lapset kulkee hyvissä vaatteissa ja heillä on viimeiset mallit kännyköistä ja mp3-soittimista.

up up

Me päädyttiin aikoinaan muuttamaan pois pääkaupunkiseudulta yhteen niistä parjatuista kehyskunnista, kun tajusimme että perheiden suurin menoerä on nimenomaan asumiskustannukset. Nyt meillä on huomattavasti pienempi asuntolaina verrattuna niihin ystäviin, jotka jäivät pk-seudulle. (Ja ei, meillä EI ole kahta autoa. Ja kyllä, toinen meistä vaihtoi työpaikkaa, joten emme molemmat matkusta päivittäin pk-seudulle töihin). Asumme pienehkössä omakotitalossa, mutta ajatuksena on jossain vaiheessa muuttaa rivitaloon, sillä omakotitaloasuminen tuo mukanaan omia lisäkustannuksia. Meillä siis kaiken a ja o on ollut asumiskustannusten minimointi. Kun ei ole jättisuurta asuntolainaa, niin rahan ei tarvitse ratkaista samalla tavalla lasten lukumäärää tai kotonaolovuosiani.



Lisäksi kyllä nämä lasten harrastuskustannuksetkin ovat ihan eri luokkaa täällä. Eikä me matkusteta Lappiin laskettelemaan. Tossa ei niin fiinissä lähikeskuksessa lasketellaan. :)



Mutta tästäkin huolimatta, lapset tulevat kyllä sikakalliiksi. Kuitenkin se päämenoerä perheissä on yleensä asumiskustannukset. Jos tosissaan haluaa lisää lapsia, niin asumiskustannusten minimoinnista on hyvä aloittaa. Mutta harva on halukas heittämään elinpiiriään samalla tavoin uusiksi kuin me. Mutta kun kaikkea ei voi saada...

up up

että ap:n ekan viestin mukaan sossun eläteillä on ainoastaan varaa moneen lapseen? Milläköhän perusteella?



Toimeentulotuella elävällähän ne pienimmät tulot on. Kaikesta on säästettävä jotta rahat riittää. Meidän kolme lasta elätetään takuulla pienemmällä summalla kuin sinun kaksi lastasi, ja käyvät kyllä jopa harrastuksissa. Alkoholi , karkit, hoplopit, murot ja jogurtit sun muut turhat jätetään pois niin hyvin riittää rahat kunnon vaatteisiin ja täyspainoiseen ruokaan.



Jos taloutesi romahtaa yhteen lisälapseen siltikin vaikka jäätte tt-tukirajan yläpuolelle niin kulutustottumuksia kannattaa miettiä. Koska työkyvyttömäksi tai leskeksi voi jäädä kuka tahansa ja silloin sen paheksutun sossutuen on riitettävä.



Nimim. työttömäksi jääneet ja koulunpenkille palanneet vanhemmat, nettotulot opintotukix2 eli yhteensä huimat 500e :D



Veronmaksajien rahoillahan tässä eletään seuraavat pari vuotta mutta on niitä veroja aikanaan melko paljon maksettukin. Ollaan toimeentulotukirajan alapuolella koska vanhoja velkoja ei oteta menoina huomioon vaikka niitä on jatkuvasti lyhennettävä. Velkoihin liittyvä omaisuus on jo tappiolla myyty. Kaikesta oppii ja näinkin pärjätään. Säälittää ihmiset jotka laskee vauvansa rahassa.

että ap:n ekan viestin mukaan sossun eläteillä on ainoastaan varaa moneen lapseen? Milläköhän perusteella?

Toimeentulotuella elävällähän ne pienimmät tulot on. Kaikesta on säästettävä jotta rahat riittää. Meidän kolme lasta elätetään takuulla pienemmällä summalla kuin sinun kaksi lastasi, ja käyvät kyllä jopa harrastuksissa. Alkoholi , karkit, hoplopit, murot ja jogurtit sun muut turhat jätetään pois niin hyvin riittää rahat kunnon vaatteisiin ja täyspainoiseen ruokaan.

Jos taloutesi romahtaa yhteen lisälapseen siltikin vaikka jäätte tt-tukirajan yläpuolelle niin kulutustottumuksia kannattaa miettiä. Koska työkyvyttömäksi tai leskeksi voi jäädä kuka tahansa ja silloin sen paheksutun sossutuen on riitettävä.

Nimim. työttömäksi jääneet ja koulunpenkille palanneet vanhemmat, nettotulot opintotukix2 eli yhteensä huimat 500e :D

Veronmaksajien rahoillahan tässä eletään seuraavat pari vuotta mutta on niitä veroja aikanaan melko paljon maksettukin. Ollaan toimeentulotukirajan alapuolella koska vanhoja velkoja ei oteta menoina huomioon vaikka niitä on jatkuvasti lyhennettävä. Velkoihin liittyvä omaisuus on jo tappiolla myyty. Kaikesta oppii ja näinkin pärjätään. Säälittää ihmiset jotka laskee vauvansa rahassa.

Et tainnut lukea koko ketjua läpi, tarkensin myöhemmin mitä tarkoitin näillä "sossun eläteillä". Tarkoitin sellaisia perheitä joita työssäni sos.alalla paljo näen, vanhemmilla ei ole mitään halua eikä kyllä kykyjäkään työelämään, saattaa olla alkoholi ym. ongelmaa. Mutta harmi että olette jääneet työttömiksi. Tiedän että niinkin saattaa käydä ja silloin ehkä joutuu yht.kunnan apuun turvautumaan. Mutta onko se väärin miettiä pystyykö elättämään kohtuudella kolmannenkin lapsen? Minusta se on vastuuntuntoista miettiä sitä, mulla ei ole itellä kuin pätkissä jatkuva työ tällä hetkellä, miehellä vakityö (jossa ei häävi palkka). Vuosi sitte ostettiin tää vanha -70 luvun ok-talo ja ei tässä ole yhtään ylimääräistä rahaa, ihan menee laskuihin ja ruokaan kaikki. Tätä ennen asuttiin 2 h + k (omistusasunto), ku olin ite lasten kans kotona, ei miehen palkalla yksinään ois isompaa pystyny hankkimaan. Nyt ku on viimein saavutettu jotain mekin (en kyllä todellakaan ole materiaalinen ihminen) niin onko väärin miettiä miten tässä selvitään ku nytki pelottaa että miten mun työt jatkuu ja entä jos ei jatkukaan enää. Vastuullista mun mielestä!

lapsilla vaatteita mitkä ei ole mitenkään tyttöjen tai poikien vaatteita. Lisäksi ne ovat laadukkaita ja kestävät kepeästi kolmen lapsen käytön ja sen jälkeen saa vielä hyvät rahat pois myydessä. Mut kukin tavallaan. Meillä ei kolmannen vaatetukseen menisi penniäkään rahaa (ellei halua törsätä)

Haluaisin kuulla, mitkä vaatteet kestävät kolmen lapsen käytön???? Jos puhutaan siis muista kuin pari kuukautta mahtuvista vauvan vaatteista. Meillä käytetään mielestäni myös laadukkaita vaatteita (marimekko, pop jne.), mutta kyllä ne jo yhden lapsen käytössä menee "käytetyiksi". Koko kun mahtuu vuoden ja jos paita pestään kerran viikossa, niin pesuja tulee 50... Tämä kertaa kolme, niin on kyllä trikoo puhki!!! Tietysti jos vaatteita on niin paljon, että paitoja löytyy esim. 30 niin ei ne kulu, mutta tietysti maksaa paljon enempi...

ja aiheeseen: itse yllätyin kuinka paljon lapset nostaa ruokakuluja! Meillä on kolme ja ruokamenot 1000 e kuussa. nakkikeitolla tai muulla hiilari-lisäainemössöllä en lapsiamme halua elättää, vaan laadukkaalla, osin luomuruualla...

Teidän talous kolmannen kestää, jos se on haaveenne. Vähän sukan arteen kehoitan laittamaan, niin pystyt nauttimaan äitiyslomasta. T. Huolehtivakolmen äiti

Teidän talous kolmannen kestää, jos se on haaveenne. Vähän sukan arteen kehoitan laittamaan, niin pystyt nauttimaan äitiyslomasta. T. Huolehtivakolmen äiti

Sitä rahaa nimittäin kannattaa laittaa sukanvarteen sitä varten kun ne on murkkuja. Sitten se rahanmeno vasta alkaa. Mulla on 4 lasta ja oikeastaan vauva-aikana pelkästään tienasin. Vauvaan ei mennyt mitään ja myin vielä maitoa sairaalaan ja lapsilisät meni kaikki säästöön.

Nyt kun ovat murkkuja niin rahaa saa kaataa kuin pohjattomaan kaivoon.

Teidän talous kolmannen kestää, jos se on haaveenne. Vähän sukan arteen kehoitan laittamaan, niin pystyt nauttimaan äitiyslomasta. T. Huolehtivakolmen äiti

Eipä se tuo mies taida suostua siihen kolmanteen, mutta se onkin sitten jo eri tarina. Juuri äsken keskustelin taas miehen kans asiasta. Itsellä ainoastaan taloudellinen puoli on mietityttänyt mutta mies ei halua muutenkaan vauvaa. Minun haave se on ollut...

Kylläpä tuosta mun aloituksesta virisi mielenkiintoinen ketju, kiva että olette noin moni vastailleet. Tosi mielenkiintoista että mielipiteet noin täysin jakaantuu, osa sitä mieltä että ei niihin lapsiin paljon rahaa kulu ja osa taas kokee että varsinkin koulu/murrosikäiset kuluttavat jo melko paljon. Itse kallistun enemmän jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle, vaikka meillä vasta eskari-ikäinen ja 5 v. Mutta kauhulla odotan kun kasvavat ja täytyy alkaa ostaa uusiakin vaatteita kun ei niin hyvin kirpparilta enää löydä, jonkinlaista harrastusta keksiä jne.



Joku jolla on samaa luokkaa tulot kuin meillä (meillä jää käteen yht. n. ehkä reilu 3000 euroa/kk + lapsilisät) ihmetteli mihin meillä oikein rahat menee. Otinpa miehenkin kans asian puheeksi, vastaus oli että ihan elämiseen menee rahat. Yksi josta mies voisi nipistää olisi vähentää kaljanjuontia ja tupakointia, baareissa ei kumpikaan käydä kuin todella harvoin. Ei ostella vaatteita eikä leluja (lahjoiksi saaneet suurimman osan) eikä kotiin tavaraa kuin harvoin, lasten vaatteet paitsi ulkovaatteet + kengät pääasiassa kirpparilta. Ei matkustella kuin kesällä (no nyt käytiin yhden hotelliyön kylpyläkäynti koko perhe, loppukuun saikin laskea todella tarkoin). Lasten päiväkotihoito vie rahaa, niillä joilla useampikin lapsi ei mene hoitokuluihin jos äiti kotona hoitamassa ja ei ehkä tarvi kahta autoa niinkuin esim. me töiden takia. Nämä kaikki vaikuttaa mielestäni merkittävästi. Jos vakityön muuten saisin (oli tuossa jo lähellä, mutta nenän edestä toinen nappas) alkais mulla jälleen miehen ympäripuhuminen 3.lapseen. Ja kyllä siitä lapsesta nyttenkin aika ajoin miehelle puhun, ei kuitenkaan lämpene. Itse ajattelen niinkuin tässä ketjussa joku muukin (tai useampikin) että lapselle tärkeintä saada aikaa vanhemmilta, yhdessäoloa ja hellyyttä, ei se materia ole tärkeintä elämässä. Nuo meidän kaksi lasta syntyivätkin esikoinen kun itse opiskelin toista ammattia, olin tosin jo 28 v. ja mies vakityössä, mutta ei ollut varaa kuin 2 h + k asuntoon ja opiskelun loputtua syntyi kuopus, en vielä ehtinyt työelämään valmistuttuani juuri ennen vauvan syntymää. Nämä kaksi lasta todella toivottuja ja koen että eivät ole jääneet mistään paitsi vaikka pienillä tuloilla menty. Ehkä nyt kun vasta oltu vähän aikaa että molemmat tienaa ja siltikin juuri pärjäillään, pelottaa ettei joudu takaisin samaan tilanteeseen. Nyt siis vuoden ollut tämä isompi talo meillä. Kai tässä joku ikäkriisikin, kesällä täytän 36 v. ja välillä itkin miehelleni että jos en enää koskaan saa olla raskaana ja synnyttää en kestä. Vaikeita pohdintoja. Lisääkin vastauksia mielelläni otan vastaan.

eikä ole isoja autolainoja tai muita lainoja, pärjää pienemmilläkin tuloilla. Mutta jos asuu esim pääkaupunkiseudulla ja asuu omistusasunnossa, ja lainanhoitomenot hurjat, autolainaa siihen päälle, ja sitten vielä ruoka + bensa+ sähkö+ tarhamaksut kolmelta lapselta, pitää olla jo hyvät tulot, että pystyy selviytymään ihan perusmenoista! Ymmärtäkää nyt, että riippuu siitä, missä perhe asuu. Pk-seudulla saat pienen kolmion sillä hinnalla mitä muualla suomessa saisi uudehkon omakotitalon!

(ja toki muutkin).



Vastahan tästä oli MLL:n lehdessä ja muuallakin tutkimustuloksia, että monia lapsia perheen huono rahatilanne stressaa suuresti. Mielestäni on aivan vastuullista miettiä, että moneenko lapseen on varaa. Pieni vauva ei tosiaan kuluta paljon, etenkään jos äiti on jo valmiiksi kotona, mutta kouluikäiset ja isommat kuluttavat.



Itse kasvoin suurperheessä ja kärsin kyllä vähän siitä, että uusin vaatteisiin oli vain harvoin rahaa ja silloin jos niitä sai, annettiin ymmärtää, että se oli taloudellisesti iso asia perheelle ja piti sitten olla erityisen kiitollinen.



Meillä on vain yksi lapsi ja edes toista ei välttämättä tule, monesta syystä. Yksi syy on se, että haluan nyt aikuisena elää kituuttamatta ja joka ikistä laskunmaksua stressaamatta. Haluan matkustella joskus ja syödä joskus ulkona, sisustaa ja pitää rahaa pankkitilillä niin, että jos vaikka jokin kodinkone menee rikki, on heti varaa ostaa käteisellä uusi.



Varmasti itsekästä ja typerää monen mielestä, mutta kukin tyylillään... En halua kritisoida monilapsisia perheitä enkä todellakaan väitä, että raha on tärkeintä elämässä. Mutta mielestäni on ihan tervettä miettiä näitä asioita.

syksyllä rahaa näin (jos siis ostaa halvimmasta päästä)



4x kengät 200 euroa

4xtalvitakki 200 euroa

4xfarkut 150 euroa (jos ostaa halvinta,mitä löytää)

2x luistimet 100 euroa

2x jääkiekkomailaa 50 euroa

2x jääkiekkokypärää 80 euroa

puseroita, kalsareita, pikkareita, sukkia, pipoja, hanskoja muuta vaatetta 250 euroa

1 polkupyörä 300 euroa

2xkoululaukku/reppu 70 euroa



Tässä ihan pikainen laskema sellaisesta pienestä välttämättömästä, mikä meni parissa kuukaudessa ihan perustarpeisiin.



Parin kuukauden päästä oli suksien osto, lisäksi lisää vaatetta, mitkä vei taas muutaman satasen.

Ja opiskelemme miehen kanssa molemmat. Mies tosin tekee puolet vuodesta töitä.



Päivähoitomaksuja ei tarvitse maksaa pienituloisena. Saadaan asumistukea. Sossuun asti ei ole tarvinnut mennä ja laskut saadaan maksettua.



Äitiyslomilla olen kierrellyt paljon kirppareita: kengät, haalarit, kuravaatteet- kaikki on sieltä. Ja lapset on nätisti puettu, ei varmaan moni arvaa, että olen vaatteita etsinyt vaivalla käytettynä. Jouluna ja synttäreinä lapset saa paljon vaatteita ja leluja sukulaisilta. Leluja eivät muulloin saakaan.



Esikoinen harrastaa, kun menee jo pian kouluun. Nuorimmat käyvät vain perhepuistossa mikä ei maksa mitään.



Veronpalautuksia, ässä- ja plussapisteitä hamstrataan pahan päivän varalle. Vaipat on ollu kestoja, joten niistä ei ole ollut kuluja. Telkkaria ei ole. Kirjat lainaan kirjastosta niin lapsille kuin itselleni. Meidän aikuisten vaatteita paikkailen ompelemalla ja ostan kirpparilta (miehelle ja itselle ihan käypiä vaatteita). Kengät ja talvivaatteet ostetaan laadukkaina n. kolmen-viiden vuoden välein. Pojan ja miehen hiukset leikkaan itse. Tyttöjen hiukset saa kasvaa pitkinä. Itse käyn joka toinen kuukausi kampaajalla (hintaa tulee 24e ja se taitaakin olla minun ainoa varsinainen "harrastus" tai oma aika). Meikkiä en käytä.



Meillä on auto, jota mies käyttää töissä ollessaan ja muuna aikana ajetaan sillä kauppareissut ja kuskaan esikoista harrastuksiin. Harrastuskuluihin ollaan saatu apua isovanhemmilta (sponsoroivat esim. pelivaatteet tms. ja vastineeksi leivotaan esikoisen kanssa jotain mummolaan tms.)



Kyllä tää kituuttamista on. Mutta helpottaa ajatus, että joskus vielä valmistuu ja pääsee takaisin töihin. Työttömyys ei ollut suunniteltua, niin vain kävi. Lapset haluttiin kuitenkin nuorena, joten jostain piti tinkiä. Ja tosiaan: asutaan vuokralla ja oman asunnon/ talon osto on haave vain. Tällä hetkellä tuntuu, että ei ikinä ole lapsiperheenä varaa mihinkään talolainaan. Pienet lapset kyllä kuluttaa aika vähän. Silloin, kun kaikki lapset on koulussa, niin mekin ollaan jo työelämässä, joten saavat pienemmätkin aikanaan harrastaa (vaikkei nyt ole toivoakaan mistään muskareista tai vauvauinneista).



Mielestäni meillä eletään kuitenkin melko hyvin. Sitä vaan tottuu kuluttamaan vähemmän, kun ei ole mitä kuluttaa. Saan paljon iloa kierrättämisestä ja olen opetellut ompelemaan ja tuunaamaan tavaroita.

Ja opiskelemme miehen kanssa molemmat. Mies tosin tekee puolet vuodesta töitä. Päivähoitomaksuja ei tarvitse maksaa pienituloisena. Saadaan asumistukea. Sossuun asti ei ole tarvinnut mennä ja laskut saadaan maksettua. Äitiyslomilla olen kierrellyt paljon kirppareita: kengät, haalarit, kuravaatteet- kaikki on sieltä. Ja lapset on nätisti puettu, ei varmaan moni arvaa, että olen vaatteita etsinyt vaivalla käytettynä. Jouluna ja synttäreinä lapset saa paljon vaatteita ja leluja sukulaisilta. Leluja eivät muulloin saakaan. Esikoinen harrastaa, kun menee jo pian kouluun. Nuorimmat käyvät vain perhepuistossa mikä ei maksa mitään. Veronpalautuksia, ässä- ja plussapisteitä hamstrataan pahan päivän varalle. Vaipat on ollu kestoja, joten niistä ei ole ollut kuluja. Telkkaria ei ole. Kirjat lainaan kirjastosta niin lapsille kuin itselleni. Meidän aikuisten vaatteita paikkailen ompelemalla ja ostan kirpparilta (miehelle ja itselle ihan käypiä vaatteita). Kengät ja talvivaatteet ostetaan laadukkaina n. kolmen-viiden vuoden välein. Pojan ja miehen hiukset leikkaan itse. Tyttöjen hiukset saa kasvaa pitkinä. Itse käyn joka toinen kuukausi kampaajalla (hintaa tulee 24e ja se taitaakin olla minun ainoa varsinainen "harrastus" tai oma aika). Meikkiä en käytä. Meillä on auto, jota mies käyttää töissä ollessaan ja muuna aikana ajetaan sillä kauppareissut ja kuskaan esikoista harrastuksiin. Harrastuskuluihin ollaan saatu apua isovanhemmilta (sponsoroivat esim. pelivaatteet tms. ja vastineeksi leivotaan esikoisen kanssa jotain mummolaan tms.) Kyllä tää kituuttamista on. Mutta helpottaa ajatus, että joskus vielä valmistuu ja pääsee takaisin töihin. Työttömyys ei ollut suunniteltua, niin vain kävi. Lapset haluttiin kuitenkin nuorena, joten jostain piti tinkiä. Ja tosiaan: asutaan vuokralla ja oman asunnon/ talon osto on haave vain. Tällä hetkellä tuntuu, että ei ikinä ole lapsiperheenä varaa mihinkään talolainaan. Pienet lapset kyllä kuluttaa aika vähän. Silloin, kun kaikki lapset on koulussa, niin mekin ollaan jo työelämässä, joten saavat pienemmätkin aikanaan harrastaa (vaikkei nyt ole toivoakaan mistään muskareista tai vauvauinneista). Mielestäni meillä eletään kuitenkin melko hyvin. Sitä vaan tottuu kuluttamaan vähemmän, kun ei ole mitä kuluttaa. Saan paljon iloa kierrättämisestä ja olen opetellut ompelemaan ja tuunaamaan tavaroita.

Mutta helpottaa se tietty vähän, kun ei tarvitse yksin ostaa kaikkia joululahjoja ja pelilisenssi ja uudet pelivaatteet (2-kautta menevät) tulee isovanhempien lahjoituksena.

Mutta helpottaa se tietty vähän, kun ei tarvitse yksin ostaa kaikkia joululahjoja ja pelilisenssi ja uudet pelivaatteet (2-kautta menevät) tulee isovanhempien lahjoituksena.

Ja pärjäät muutenkin kaikessa yksin? Niin myös vanhempasikin?



Me tehdään lasten ja miehen kanssa paljon talkootyötä isovanhemmille (molempien vanhemmilla omakotitalot ja mökit joiden rempassa ja kunnossa pitämisessä autetaan). Ja isovanhemmat ovat vielä työelämässä eikä heillä ole lapsia kotona. He oikeasti tarjoutuvat vastavuoroisesti antamaan "lahjoituksia" lapsenlapsilleen. Mutta niitä ei kai pitäisi ottaa vastaan. Parempi olla vaan tekemättä lapsia, kun ei ole rahaa? Tai odottaa vielä kymmenen vuotta, että oltais lähempänä neljääkymmentä ja varmasti työelämässä (ja vanhemmat eläkkeellä jo)?



Enemmän meitä auttaa tuo asumistuki ja se ettei päivähoito maksa mitään. Siitäkin varmasti joku täällä tulee aukomaan päätä, että on epäreilua ja hirveetä valtion pumppaamista ja verorahojen hyväksikäyttöä. Mutta vuosia perse ruvella veroja maksaneena mulle on hel*etin sama mitä muut ajattelee minun ja mieheni opiskelusta, vaikka meillä on elätettäviä lapsia kotona. Kyllä niitä töitä ja veroja ehtii tulla eteen vielä myöhemminkin.



Mutta omaa taloa/asuntoa meille ei tosiaan tule. Siihen ajatukseen on pikkuhiljaa totuttu eikä se enää niin kirpaise vaikka aikoinaan siitä kovasti haaveiltiin. Näin monen lapsen kanssa tarvittais niin iso talo, ettei semmoiseen ole kuuna päivänä varaa. :( Ulkomaanmatkojakaan en uskalla laittaa haavelistalle. Jo televisiolupamaksut sais meidän talouden heittämään häränpyllyä (mistän canal+ puhumattakaan!) eikä lapsilla ole mitään vakuutuksia. Kotivakuutus ja autovakuutus ainoastaan.



Unohtui vielä tohon säästämiseen sanoa, että onneksi esikoisella on sellainen harrastus, että sen jäsenmaksuja saadaan yli sadalla eurolla vuodessa pienennettyä joukkueen talkootyöllä. Olen todella aktiivisesti kaikissa talkoojutuissa mukana ja se huomioidaan isosti maksuissa. Valmentaja sanoi kerran, että toisilla perheillä on enemmän aikaa ja toiset ovat valmiita maksamaan ajastaan, mutta on hyvä, että näin kaikille lapsille jää mahdollisuus harrastaa. :)

Aika naurettavaa vedota siihen, että ei ole "varaa" tehdä lapsia. Kauas on tultu niistä ajoista, jolloin "jos ei ollut rahaa tehtiin lapsi". Joskus sodan jälkeen sai nimittäin jonkun lainan erän anteeksi, jos en vuoden aikana oli syntynyt lapsi.



Totta sekin, että yleensä kolmannen lapsen syntyminen ei vaadi isompaa asuntoa, ei isompaa autoa ja vaatteita ja muuta tavaraa on isommilta sisaruksilta, ainakin osa.