Isä vanhempainvapaalla ja olen pettynyt
Isä jäi vanhempainvapaalla ja kovasti oli suunnitelmia mitä touhuaa vauvan kanssa ja kuinka tulee kiva ajanjakso. No totuus vaikuttaa olevan se että käynyt 2-3krt vaunuttelemassa vähän ja sisällä ollessa tv päällä ja siinä vauvan viihdytys, itse makaa sohvalla luuria tuijotellen. En oikein tiedä miten on ajatellut että tuo riittää. Sanoin siitä sitten ja tietysti suuttui.
Mies aikoinaan vielä halusi ehdottomasti tämän vauvan. Vähän sekin ahdistaa että näinkö meidän vauvan päivät nyt menee kun itse olen töissä.
Ap
Kommentit (66)
Kysykää suoraan haluaako isä lapsen jäävän kehityksessä jälkeen. Esim puhe ei kehity, jos lapsen kanssa ei puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämän takia miehet kuvittelee, että naiset vaan lusmuilee kotona sohvalla vauvan kanssa, kun tekisivät itse juuri niin.
Olen pahoillani, meillä kävi esikoisen kanssa samoin, eikä se siitä millään määrällä riitelyä tai puhetta muuksi muuttunut. Miehellä oli tosin muutenkin hyvin puutteellinen oma-aloitekyky muuhun, paitsi tietokoneen räpläykseen.
Mies on muista syistä jo entinen ja pelkään, että seuraavan kanssa käy sama.
Juttelitteko etukäteen mitä toivotte tältä vanhempainvapaan ajalta? Onko mies masentunut kun hommat ei hoidu vai vaan laiska? Voisiko neuvolassa puhua myös siitä, mitä virikkeitä vauva vaatii ja miten tärkeää sosialisointi on myös pienelle vauvalle?
Miksi hankkiutua yhteen tuollaisten miesten kanssa?
Tiedän kans tällaisen miehen. Laittoi lapsen sitteriin viereen ja pelasi päivät tietokonepelejä. Välillä antoi ruoan ja pelit jatkui. Tiedän tämän koska mieheni pelasi hänen kanssaan. Välillä peli keskeytyi siksi aikaa kun vauva itki. Sit taas jatkui. Tosi surullista. Luulen ettei miehet tajua kuinka tärkeää varhainen vuorovaikutus on.
On hän mielestäni ollut hyvä isä ja yleensäkin ahkera mies. Ei pitäisi olla masentunut.
Sanoi että yleensä aamulla katsovat telkkaria ja iltapäivällä touhuavat muuta. En tiedä kun en ole arkipäivisin täällä katsomassa.
Kyllä omallakin äitiyslomalla sai välillä katsoa jotain ohjelmaa että ehdin jotain kotitöitä tehdä. Mutta ei sentään tuntikausia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kans tällaisen miehen. Laittoi lapsen sitteriin viereen ja pelasi päivät tietokonepelejä. Välillä antoi ruoan ja pelit jatkui. Tiedän tämän koska mieheni pelasi hänen kanssaan. Välillä peli keskeytyi siksi aikaa kun vauva itki. Sit taas jatkui. Tosi surullista. Luulen ettei miehet tajua kuinka tärkeää varhainen vuorovaikutus on.
Jatkan vielä kun menin yleistämään. Meillä ei ollut tuolloin vielä lapsia kun yllä oleva tapahtui. Mutta tuosta keskustelimme miehen kanssa kuinka se kaverin toiminta ei ole lainkaan hyväksyttävää. Mies oli samaa mieltä. Kun saimme omat lapset, mies on pelannut vain lasten uniaikaan, jos ei vain muita kotitöitä ole rästissä. Kertaakaan ei ole pelannut lasten ollessa valveilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämän takia miehet kuvittelee, että naiset vaan lusmuilee kotona sohvalla vauvan kanssa, kun tekisivät itse juuri niin.
Olen pahoillani, meillä kävi esikoisen kanssa samoin, eikä se siitä millään määrällä riitelyä tai puhetta muuksi muuttunut. Miehellä oli tosin muutenkin hyvin puutteellinen oma-aloitekyky muuhun, paitsi tietokoneen räpläykseen.
Mies on muista syistä jo entinen ja pelkään, että seuraavan kanssa käy sama.
Juttelitteko etukäteen mitä toivotte tältä vanhempainvapaan ajalta? Onko mies masentunut kun hommat ei hoidu vai vaan laiska? Voisiko neuvolassa puhua myös siitä, mitä virikkeitä vauva vaatii ja miten tärkeää sosialisointi on myös pienelle vauvalle?
Miksi hankkiutua yhteen tuollaisten miesten kanssa?
Oli suuret suunnitelmat vauva-ajalle ja minä nuoruuttani ja hölmöyttäni uskoin hänen puheitaan, enkä omia silmiäni. Selitykset tietysti myös aina löytyi.
Ei minuuttiakaan ruutuja alle 2v eikä varsinkaan sivusta katsottuna aikuisten ohjelmia. Tämä on suositus esim Amerikassakin. Ja Suomessa.
Lapselle pitää puhua ja vuorvaikuttaa, nyt jäämässä aivojen tärkeä kehitys vaille oleellisia syötteitä. Uskomaton mies, varsinainen pelle. Älä hukkaa aikaa vaan tee mitä tahansa tarvii, ettei vauvan loppuelämä ole pilalla. Jäisin itse kotiin ja mies jonnekin muualla pelailemaan.
Tutulta kuulostaa. Sittemmin erottiin, kun en enää jaksanut katsoa toisen sluibailua. Ero oli elämäni paras päätös ja sinkkuna aion pysyä. Meni luottamus miehiin. Pelkkää puhetta ja tosipaikan tullessa nämä vellihousut menevät sieltä mistä aita on matalin ja mikä itselle on helpointa, muista viis (ml. oma lapsi).
Toisessa ketjussa mietittiin miksi kukaan ei enää pariudu. Vastaus on se, että naiset eivät halua parisuhteen palvelijoiksi, siivoojiksi ja kokeiksi. Mukavampi on elää itselleen.
Ap, en osaa muuta sanoa kuin että älä tee ainakaan enempää lapsia. Katso kuinka pitkälle jaksat ja tee työtä että asiat muuttuvat. Jos eivät muutu niim voit joko kärvistellä tai lähteä. Rakkaus kuitenkin kuolee jos puoliso vetkuilee vuosia ja vuosia. En suosittele elämistä rakkaudettomassa liitossa, se on liian raskasta. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kans tällaisen miehen. Laittoi lapsen sitteriin viereen ja pelasi päivät tietokonepelejä. Välillä antoi ruoan ja pelit jatkui. Tiedän tämän koska mieheni pelasi hänen kanssaan. Välillä peli keskeytyi siksi aikaa kun vauva itki. Sit taas jatkui. Tosi surullista. Luulen ettei miehet tajua kuinka tärkeää varhainen vuorovaikutus on.
Minulla on myös tämmöinen tuttava. Onkohan näitä paljonkin?
En halua ajatella että olisi jotenkin "huono isä". Kyllä hän höpöttelee ja on leikkinytkin vauvan kanssa että ehkä tämä ei ole koko totuus.
Olen itsekin melko rento äiti ja yhden lapsen jo isoksi kasvattanut, mikä mielestäni lisää luottamusta siihen ettei kaikkea tarvi tehdä täydellisesti ja ns suorittaa äitiyttä.
Silti vähän ahdistaa mikä on totuus näiden arjessa.
Ap
Tuosta se lähtee.. Valitettavasti et voi paljoakaan asialle tehdä. Joko mies itse skarppaa tai sitten ei. Jos ei edes alkuvaiheessa ole kiinnostusta, niin eihän tuo hyvää lupaa. Erosin yhdestä tällaisesta. Kadun sitä, etten eronnut aiemmin. 10 vuotta yritin turhaan muuttaa toista. Eihän toista voi muuttaa. On mikä on.
Koita pitää kuitenkin hyvässä hengessä yllä keskustelu auki mitä ovat tehneet päivällä ja myös siitä, mitä vauvan kanssa pitäisi tehdä. Että miehelle olisi selkeää mitä häneltä odotetaan. Joku päivärytmin laatiminen voisi olla hyvä idea. Meillä oli jääkaapin ovessa ja taisi olla jostain tulostettu tai neuvolan kautta saatu.
Ymmärrän kyllä miksi ei kiinnosta. Ei se vauva mistään tekemisestä mitään tajua tai millä mielellä sitä vaunua nyt pihalla lykit. Ei sille jää mitään muistikuvia tästä maailmasta vielä vuosiin,joten tietenkään tyhjän työn tekeminen ei miestä kiinnosta. Tietysti siellä kotona voi ne kotityöt tehdä, mutta ei vauva mitään viihdykettä tarvitse eikä sellaisen päälle ymmärrä mitään. Kunhan saa ruokaa, puhtautta ja syliä niin se riittää.
Vierailija kirjoitti:
En halua ajatella että olisi jotenkin "huono isä". Kyllä hän höpöttelee ja on leikkinytkin vauvan kanssa että ehkä tämä ei ole koko totuus.
Olen itsekin melko rento äiti ja yhden lapsen jo isoksi kasvattanut, mikä mielestäni lisää luottamusta siihen ettei kaikkea tarvi tehdä täydellisesti ja ns suorittaa äitiyttä.
Silti vähän ahdistaa mikä on totuus näiden arjessa.
Ap
Nonni, höpöttelee ja leikkii, eli tekee just sen minkä pitääkin. Ne muskarit ja muut hulinat on teidän äitien viihdykkeeksi eikä lapsen. Miksi teette äitiydestä ja isyydestä niin raskasta ja kuluttavaa kun se on sitä ilman turhaa säätämistäkin?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä miksi ei kiinnosta. Ei se vauva mistään tekemisestä mitään tajua tai millä mielellä sitä vaunua nyt pihalla lykit. Ei sille jää mitään muistikuvia tästä maailmasta vielä vuosiin,joten tietenkään tyhjän työn tekeminen ei miestä kiinnosta. Tietysti siellä kotona voi ne kotityöt tehdä, mutta ei vauva mitään viihdykettä tarvitse eikä sellaisen päälle ymmärrä mitään. Kunhan saa ruokaa, puhtautta ja syliä niin se riittää.
Kyllä vauva tarvitsee viihdykettä ja virikkeitä. Aloituksen vauva lienee jo puolivuotias, joten siinä iässä lapsi on seurallinen ja tarvitsee vuorovaikusta vanhemman kanssa. Sääliksi käy ap:n lasta.
Minä äitinä kasvatin lapseni noin ja ihan hyvä hänestä tuli. Kunhan hengissä pysyy ja kasvaa. Äidit laittavat ihme paineita itsellensä ja sitten myös vauvan isälle. Ei tarvitse.
Ilmeisesti tämän takia miehet kuvittelee, että naiset vaan lusmuilee kotona sohvalla vauvan kanssa, kun tekisivät itse juuri niin.
Olen pahoillani, meillä kävi esikoisen kanssa samoin, eikä se siitä millään määrällä riitelyä tai puhetta muuksi muuttunut. Miehellä oli tosin muutenkin hyvin puutteellinen oma-aloitekyky muuhun, paitsi tietokoneen räpläykseen.
Mies on muista syistä jo entinen ja pelkään, että seuraavan kanssa käy sama.
Juttelitteko etukäteen mitä toivotte tältä vanhempainvapaan ajalta? Onko mies masentunut kun hommat ei hoidu vai vaan laiska? Voisiko neuvolassa puhua myös siitä, mitä virikkeitä vauva vaatii ja miten tärkeää sosialisointi on myös pienelle vauvalle?