Lue keskustelun säännöt.
Olen NIIIIIIIIIIN mustasukkainen - puhukaa mulle järkeä...
01.04.2011 |
Eli minulla on 2 hyvää ystävää, jotka nyt ovat myös ystävystyneet. He ovat samankaltaisessa elämäntilanteessa. He ovat tosi paljon tekemisissä ja saattavat toisilleen nyt soittaa sellaiset asiat, jotka ennen minulle. Tunnen jollain lailla jääneeni ulkopuolellekin. En tosin ole siitä ihan varma, saatan kuvitellakin.
Miten tästä mustasukkaisuudesta selviää, kun järjellä tajuaa, mutta tunteella ei. Puhukaa mulle siis järkeä....
Kommentit (5)
mihin lapsuuden aikaiseen tilanteesi tämä osuu ja uppoaa? Koska se sattuu niin paljon, niin sinulla on jokin "nappi" (jota meillä muilla ei ehkä ole), johon se osuu. Olet lapsuudessasi siis ollut samanlaisessa tilanteessa ja ne tunteet siellä heräävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sit mulla on kaveri jonka olen tuntenut jo ala-asteelta lähtien. No nää mun kaverit sitten tutustuivat mun kautta toisiinsa. Yhteyttä pitävät ja vierailevat toistensa luona. Tunnustan kyllä että alkuun oli vähän outo olo. Mut ei siinä mitään. Tajusin että heillä on yhteistä se, että molemmat ovat sinkkuja kun taas mä pyörittelen päivät lapsiperheen arkea enkä ole niin vapaa aina lähtemään. Mutta pointti on siinä, että mä ymmärrän ap tasan tarkkaan mitä sä tarkoitat.
Siis minusta kuulostaa siltä, että paha mieli on ihan ymmärrettävä reaktio tossa tilanteessa. Kyllähän sinä olet tuossa tilanteessa jotain menettänyt. Ja sellainen satuttaa. Joskus tunteista pääsee paremmin yli tai ne saa hallintaan, kun ne sallii itselleen.
Sehän ei tietysti tarkoita, että sitä omaa mielipahaa sopii purkaa muihin (kiukuttelemalla tms.). Ystäväsi eivät ole oikeasti tehneet mitään pahaa, eivätkä tahallaan loukanneet tai satuttaneet sinua - joskus asiat menee elämässä niin, että kaikilla on hyvät tarkoitusperät, ja silti johonkuhun sattuu. :(
Mulla auttaa se, että ihan myönän itselleni, etä mulla on nytpaha mieli. En jää jankkaamaan mitään ajatuksia tai lietsomaan sitä pahaa oloa itsessäni, vaan ihanhiljaa vaan olen läsnä siinä tunteessa jonkun aikaa, hyväksyn sen vaikka se tuntuukin niin pahalta, hengittelen vaan enkä ajattele. Sitten kiinnitän ajatukset johonkin muuhun juttuun ja jatkan vaan. Toistan tarvittaessa vaikka sata kertaa päivässä.
Pikkuhiljaa kaikenlaisesta pääsee yli.
lapsuuden aikaisiin kipeisiin paikkoihin. Koen tosiaan jääväni vähemmälle huomiolle.
Kiitos ymmärryksestä.
ap
läheiset ystävät ja sinä jäät nyt vähemmälle. Sille et voi mitään, koeta sopeutua. Pidä silti jatkossakin heihin hyvät välit. Tsemppiä! Syrjäytetyn osa ei ole helppo.