Oi että oli surku katsella pieniä tarhassa

Kirjoitin, että säälin niitä pieniä siellä ja olin onnellinen kun oma jo "iso".

kyllä kertoo paljon. Sitä se on, päivä aidatussa tarhassa kuin eläimet!

Nykymammoja ja -ukkoja ei vaan saa SYYLLISTÄÄ mistään. PAKKO mennä töihin, jotta saadaan HULPPEAT seinät maksettua ja PAKKO mennä töihin, jotta saadaan tehtyä ulkomaan matjoja ja PAKKO mennä töihin, jotta voi käydä kynsistudiossa.

Kirjoitin, että säälin niitä pieniä siellä ja olin onnellinen kun oma jo "iso".

yhtä hoitamatta tulee sekin jäämään.

..HUONO äiti. Näin on näreet!

Osta lakki mikä pysyy korvilla.

On tosi ärsyttävää, kun lapsella ei ole asianmukaisia vaatteita, vaan esim. hattu ei tosiaan pysy korvilla. Ulkona on muutakin teekmistä, kuin jatkuvasti korjailla lasten vaatetusta. Kaikki huolehditaan kyllä sisällä kunnolla pukeisiin, ennen kuin ulos lähdetään, mutta välillä tuota ongelmaa esiintyy. Neniäkin pyyhitään sitä mukaa kun rään huomataan valuvan. Pahimpana aikana ei muuta ehditä tekemäänkään ulkona ollessa. Hoida ihmeessä lapses vielä kotona.

T. lh

meidän 1vuotias sai aloittaa perhepäivähoitajalla. 4lasta, usein vain 3 paikalla. Ihana hoitaja, mahtava piha missä leikkiä. Jää eläkkeeelle kesällä, nyt vähän hirvittää mihin lapsisäilöön meidän lapset joutuvat.

Vaatteet on laitettu paremmin päälle, kuin mitä itse laitan. Itse en esim. jaksa temppuilla rukkasten peukalon kanssa. Hattu solmittu hyvin päähän. Välikerroksia joskus liikaakin.



Nyt ikää 1v5kk ja on koko päiväkodin lemmikki. Leikkii "seuraa johtaa"-leikkiä 5-vuotiaiden kanssa tai naurattaa temppuiluillaan "isoja" lapsia. Aamuisin otetaan vastaan avosylin ja riemunkiljahduksin. Mitä säälittävää siinä on?

mutta sellasta on nykyään, kun niitä pieniä sinne päiväkoteihin laitetaan.

Se on joillekin äideille vaan niin tärkeetä että on se "oma elämä" ja "oma ura".

Ei sen lapsen paikka toisten hoidossa ole, vaan kotona. Ja se on ihan turha itkeä siellä päiväkodin pihalla, jos on niin turhamainen ja hölmö ihminen, että lapsensa sinne jättää.

että monet äidit ajattelevat vaan itseään ja hienoa uraansa ennen lapsen etua. Pienen paras paikka on kotona. Meillä lapset saa olla kotona niin kauan, kunnes nuorin täyttää kolme. Sittenhän sitä on töihin lähdettävä.

että äiti vie noin pienen mieluummin muiden hoidettavaksi kuin että ottaisi aamulla itse riemunkiljahduksin lapsen sängystä vastaan ja nauttisi päivän touhuista hänen kanssaan. Paljosta olet valmis jäämään paitsi ja tietysti selityksenä on lapsen paras.

Kyllähän me ammattilaiset hoidamme lapset mieluusti. Lapsi ei voi vanhempiaan valita ja hänellä on oikeus turvalliseen aikuiseen, hellään ja huolehtivaan kohteluun. Annettakoon se sitten päiväkodissa.



Lto

Tää on niin raskasta juttua. Mä meen töihin ja vien 1v tarhaan. En ole turhamainen ihminen, enkä uraohjus, eikä meillä ole niin kalliita "seiniäkään", jotta sen takia pitäis mennä töihin. Ettekö voi ymmärtää, että ihmiset tekee erilaisia ratkaisuja. Mistä nää negatiiviset stoorit sikiää, kaikki pk-jutut mitä oon kaveriporukasta kuullut, on positiivisia - ainakin kun lapsi on päässyt alkuun. Mun isompi tykkää tosi paljon olla tarhassa. Ärsyttävän pientä kehää kiertää joidenkin ajatukset.

[i. Meillä lapset saa olla kotona niin kauan, kunnes nuorin täyttää kolme. Sittenhän sitä on töihin lähdettävä.

[/quote]

Kuka määrää, että on lähdettävä töihin? Arvokysymys. Tekaistu syy, ettei kotona voisi olla, jos nuorin on kolme. Vasta kolme.

[i. Meillä lapset saa olla kotona niin kauan, kunnes nuorin täyttää kolme. Sittenhän sitä on töihin lähdettävä.

Kuka määrää, että on lähdettävä töihin? Arvokysymys. Tekaistu syy, ettei kotona voisi olla, jos nuorin on kolme. Vasta kolme.

Miten ajattelit, että tämä yhteiskunta pyörii mikäli jokainen pienen lapsen äiti jää kotiin loputtoman pitkäksi aikaa?

Eikä sinne töihin ole pakko palata, jos haluaa lapset itse hoitaa. Esimerkiski minä otin lopputilin kun nuorin täytti kolme, jotta saan edellen hoitaa heitä kotona. Nyt jo vanhin ekalla, mutta onpa kiva olla lähettämässä hänet aamulla kouluun ja iltapäivällä ottaa vastaan :).



Päiväkodin hoitajat hoitaa rahasta, se on heidän työnsä. Äiti hoitaa rakkaudesta. Siinä se ero.



Eikä tarvitse rikasta miestä tai pientä vuokraluukkua jostain slummista että pärjää. Ihan tavallinen työtätekevä mies riittää ja kotinakin on isohko omakotitalo lähellä kaupunkimme keskustaa. Kyse on vain valinnoista, mihin rahat käytetään :)

yleensä ihmiset elättävät itsensä työssäkäynnillä. Toki on eri asia, jos toisella vanhemmalla on niin hyvä palkka että sillä elää koko perhe. Kaikilla ei näin ole.

[/quote]

Kuka määrää, että on lähdettävä töihin? Arvokysymys. Tekaistu syy, ettei kotona voisi olla, jos nuorin on kolme. Vasta kolme.

[/quote]

menee päiväkotiin elokuussa jolloin täyttää 2 vuotta. Rahallisesti me kyllä pärjättäisiin ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti vaikka jatkaisinkin hoitovapaata. Mun mielestä on ihanaa olla lapsen kanssa kotona, mutta asialla on kyllä toinenkin puoli. Tavallaan olen todella yksinäinen välillä vaikka mulla onkin mies. Mulla ei ole tässä kaupungissa ketään ystävää tai edes kaveria, kaikki ystäväni asuvat pitkien välimatkojen päässä eli käytännössä näen heitä pari kertaa vuodessa. Välillä olen oikeasti ollut ahdistunut ja masentunutkin kun mulla ei ole ketään ketä voisin tavata päivisin ja jonka kanssa jutella. Toisaalta en edes haluaisi mennä töihin vielä, mutta töissä mua odottaa ihana työporukka ja varmaan töihin palatessani voin taas tuntea "kuuluvani johonkin". Uskon että olen töihin palatessani taas elämäniloisempi ja pirteämpi. Toki olisi parempi jos mulla olis täällä muuta kautta edes jonkinlainen kaveriverkosto, mutta enpä ole yhtään pysyvää kaveria onnistunut saamaan sinä aikana kun ollaan täällä asuttu. Kyllä mua tietysti huolestuttaa että mitenhän lapseni päiväkodissa tulee pärjäämään, uskon kuitenkin että tämä on pitkällä tähtäimellä meidän perheelle oikea ratkaisu.

ja kyllä ne ITKEVÄT. Itselläni 3 lasta, 5, 7 ja 9v ja kaikki ovat olleet hoidossa nuoresta asti, mutta vain osa-päivää!!Minusta vauvan paikka ei ole 10h päivässä laitoksessa. Kyllä ne kärsii, koska hoitsuilla ei ole aikaa hyysätä joka vauvaa koko päivää sylissä. Yhdessä ryhmässä voi olla 12 pientä ja pari hoitajaa vaan.

Ja oma lapsi aloittaa myös. Siellä ne konttasivat ulkona kylmässä räkä poskella ja puvut huonosti kiinni ja korvat paljaina. Itku tulee kunen ole enää korjaamassa lapsen vaatetusta ja lohduttamassa. Onneksi sai olla kotona kuitenkin melkein kaksivuotiaaksi.

Kannattaa todella kunnolla tutustua lapsen kanssa ennen aloitusta.Ihan parin viikon ajan,vaikka niin että tunti kerrallaan ja niin että näet kunnolla miten asiat hoidetaan etenkin syöminen, nukkuminen,ulosmeneminen ja vessahommat.Kun näin olet sopivan lyhyen aikaa kerrallaan voit myös pyytää tiettyä samaa hoitajaa keskustelemaan asioista visiitiesi aikana.Näin saat myös todenperäisen kuvan päiväkodin arjesta ja samalla olet mukana lapsesi kanssa tutustumassa päiväkodin rutiineihin.Kun näin teet auttaa se lastasi kummasti aloituksen ja sopeutumisen kanssa.

Eikä tarvitse rikasta miestä tai pientä vuokraluukkua jostain slummista että pärjää. Ihan tavallinen työtätekevä mies riittää ja kotinakin on isohko omakotitalo lähellä kaupunkimme keskustaa. Kyse on vain valinnoista, mihin rahat käytetään :)

Ihan pakko kysyä miehesi nettopalkkaa, omakotitalonne ostohintaa ja sen rahoitusta sekä kotikaupunkianne, jonka keskustassa asutte.

Kun katsos ihan kaikki eivät kykene edes molempien puolisoiden palkkatuloilla hankkimaan sitä omakotitaloa kotikaupunkinsa keskustan läheltä. Esim. mieheni käy töissä Helsingissä, ja sukuamme asuu Espoossa ja Helsingissä. Olisi varmasti kai aika luontevaa hankkia isohko omakotitalo Helsingin liepeiltä. Arvaa, paljonko isohko omakotitalo maksaa Helsingin liepeillä. Mieheni ansaitsee nettotuloina 2500 euroa kuukaudessa. Itse olen töissä Tuusulassa, ja nettotuloni ovat noin 2000 euroa. Meille oli selvää, että emme pysty asumaan edes kerrostalokaksiossa Helsingissä saatikka sitten että edes haluaisimme lasten kanssa. Emme halua joutua muuttamaan yhtenään isompiin asuntoihin vaan ajattelimme heti, että muutamme sellaiseen taloon jo lasten pikkulapsiaikoina, että siitä ei tarvitse lasten kasvuaikana muuttaa pois. Näin ihmissuhteet ja tuttu ympäristö säilyvät koko lapsuuden.

Tähän kotiimme pääkaupunkiseudun ulkopuolella muutimme, kun esikoinen oli 3-vuotias ja kuopus vielä mahassa. Maksoihan tuo talo, vaikka emme mitään loistohuvilaa järven rannalta ostaneetkaan. Kannattaa varmaan hiukan tarkastella näitä Etelä-Suomen talohintoja ja suhteuttaa ihmisten keskipalkkoihin. Meillä on oma piha ja 3 makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja takkahuone sekä saunatilat. Kolmaskin lapsi toiveissa. Lainaa on reilusti 260 000 euroa ja kohta pitäisi ottaa remonttilainaakin taloon, kun ei ole sitä rempattu ja 20 vuotta vanha talo kyseessä. Miehen palkka ei riitä kaikkeen, joten on ihan selvää, että myös minä osallistun tähän perheen elatukseen hoitovapaani jälkeen. Näillä näkymin lapseni menee päivähoitoon 2-vuotiaana.

Haluan todella tietää teidän valintanne, jotta voin tietää, missä me teemme väärin. Olet siis sitä mieltä, että voimme elää omakotitalossa lähellä keskustaa (nyt elämme omakotitalossa periferiassa ja tarvitsemme kaksi autoa, jotta voimme ylipäätään liikkua mihinkään) ja minä voin hoitaa lapseni kouluikään asti kotona ilman, että mies on rikas. Kerro niitä valintoja. Kuulen niistä mielelläni ja noudatan niitä takuulla, jotta voin pitää lapseni poissa päivähoidosta. Ja mielelläni muuttaisimme lähemmäksi Helsinkiä, jos se kerran neuvoillasi on mahdollista.