Oi että oli surku katsella pieniä tarhassa

Suomessa on huonosti asiat. Voi voi.

..HUONO äiti. Näin on näreet!

Miksi just jos alle 3-vuotiaan??Miksei jos alle 6-vuotiaan esim...kukahan sen keksi et 3 vee alkaen tarha sit ei tee susta huonoa äitiä??Huono äiti voi olla 5-vuotiaallakin pölkky!

Koska mitä pienempi lapsi,sitä avuttomampi ja sitä vakavammat ovat häiriöt kehityksen kannalta. Juuri näihin päiväkodin kaikkein pienimpiin panostaminen antaa lapselle tarvittavia taitoja pärjätä asteittain sitten isompien puolella.Kaikki me tiedämme että lapsi joka saanut riittävaän hyvät eväät varhaislapsuudessa pärjää vaikeissakin olosuhteissa, kun taas lapsi joka on jäänyt riittävää tukea paitsi on varsin hämmentynyt ja pallo hukassa myöhemmissä kehitysvaiheissa.

Persoonallisuutemme rakentumista voitanee verrata talon rakentamiseen. Kivijalan tulee olla tukeva ja varma että päälle rakennetut rakenteet pysyvät pystyssä eivätkä hajoa.Huonosti perustetut talot tarvitsevat tuki rakenteita loputtomasti kuten myös ne lapset, nuoret ja myöhemmin aikuiset jotka pärjäävät elämässä ainoastaan pillereiden tai muun kainalosauvan avulla.

Oma lapsemme meni sinne 5-vuotiaana ja toki näen sen pienien tarhauksen aina, kun haen tyttöä ja nyt eskarilaisena saavat käydä hoitamassa pieniä pienten osastolla. (siis erikoislupa vain näille kilteille tytöille, ei kaikki saa) Tietenkään en ole näkemässä siellä pienten osastolla, mutta ei siellä kuulemma kukaan itke ja tytön mukaan ne istuskelee tätien sylissä aina. Minusta tuo on hieno idea, että annetaan eskareitten käydä leikkimässä/viihdyttämässä niitä pienimpiä, jos haluavat. Nehän on ihan pikkuäitejä, kun siellä touhuilevat. Ainakin meidän tyttö on kaverinsa kanssa tosi lempeä pienimmille ja melkein päivittäin käyvät siellä katsomassa vauvoja, pitämässä sylissä ja seurustelemassa.

Tosin edellisessä päiväkodissa oli hiukan tuota "räkä poskella ja puvut huonosti kiinni ja korvat paljaana" -ilmiötä. Lapsemme oli silloin pph:lla ja varahoito oli toisessa päiväkodissa. Siellä jotenkin oli vähän tylympää äkkiä katsottuna. Muistikuvat kyllä ihan yksittäisistä tapauksista ja mulle on enemmänkin jäänyt siitä "katkeruus", kun oli 2-vuotias laitettu ulos toukokuun alussa pelkissä tuulihousuissa. Sukkahousut ja housut oli jäänyt pois ja lapsi hytisi kylmästä pelkissä ulkohousuissa, kun haettiin. Seuraavana päivänä olikin sitten kipeä. Kyllä hoitajien pitäisi hiukan huolehtia. Mutta tää tosiaan sieltä varahoito-pk:sta ja voi olla, että sekin olisi ihan hyvä paikka oikeasti.

Vaateista ja taaperon olemuksesta huolehtiminen kertoo meille useimmiten miten hyvin myös tunne- tasolla taaperosta huolehditaan, siksi myös äidit hätääntyvät kun näkevät jos vaatetus on päivähoidossa huolimatonta.Totta on että voidaan olla varmoja ettei taaperon muitakaan tarpeita riittävästi huomioida ja tähän kannattaisia vanhempien lähemmin paneutua.Uskon vakaasti että hoitajat tekevät parhaansa vallitsevissa olosuhteissa ja kun näin on, tulee todella vanhempien ottaa selvää miksi vallitsevat olosuhteet eivät mahdollista laadukasta hoitoa.

mennään taaperoikäisten ehdoilla. Jos joku ei viihdy ulkona, hänet viedään aikaisemmin sisälle. Jos joku ei nuku, ei ole pakko nukkua - ja jos joku nukkuu kahden päikkärit, annetaan nukkua.

Lapsille luetaan ja heidän kanssaan leikitään ja lauletaan. Heitä pidetään sylissä. Mielestäni mennään niin hyvin taaperoikäisten ryhmäläisten ehdoilla, kuin mahdollista.

Kyseessä kuitenkin lapsiryhmä, jossa asioita on aikataulutettava ja tehtävä yhtäaikaisesti.

t. 57

Kun olet äitinä taaperon kanssa kotona, kertoo tämä sinulle mitä taaperoikäinen tarvitsee ja mikä on taaperon ehdoilla toimimista.

Taaperoikä on voimia koettelevaa aikaa äidille.Lapsi on jatkuvasti menossa ja tutkimassa, haluaa tehdä kaikkea sitä mitä äiti tekee ja jos ei saa niin tulee raivarit. Taapero ei vielä mitään osaa mutta haluaa tehdä kaiken itse. Taaperon tunteet räiskyvät laidasta laitaan.Taapero tarvitsee jatkuvaa äidin läsnäoloa ja apua että taidot hiljalleen kehittyisivät. Kaikki äidit tiedämme miten voimia koettelevaa elämä taaperon kanssa on. Miettikääpä nyt sitten päiväkodin taaperoryhmää ja olosuhteita.

Yllä kuvattu taaperoikään kuuluva normaali käyttäytyminen ja siihen liittyvät tarpeet pitäisi olla päiväkodin ryhmässä yhtä lailla arkipäivää kuin kotona, vasta silloin voidaan puhua taapero ehdoilla toimimisesta ja taaperon yksilöllisestä huomioimisesta.

Menkääpä äidit lapsenne päiväkotiin ihan tutustumaan ja tarkkailemaan.Ei tarvita tutkimuksia eikä asiantuntijoiden lausuntoja,keneltäkään äidiltä ei voi jäädä huomaamatta että kolmen aikuisen mahdollisuudet tarjota 12 (usein jopa useammalle)taaperolla sitä yksilöllistä huomiota jota itse on kotona lapselle tarjonnut.Miettikääpä mistä kaikesta taaperonne jää paitsi, miettikää ihan oikeasti päiväkodin hoitajan kanssa älkääkä pistäkö lappuja silmille, kyse on kuitenkin lapsenne tulevaisuudesta.Eikä tässä todellakaan kannata taas nostaa keskusteluun että kun on pakko olla töissä ja lapsi vietävä hoitoon. Kyse ei siis siitä etteikö olisi pakko hoitoon viedä vaan siitä että sen voi tehdä lapsen ja itsen kannalta paremmin tai huonommin.

peesaan.

menkää viettämään päivä lapsenne päiväkodissa. Osallistutte tai tarkkailette, ihan koko päivä. Siihen ei kenenkään talous kaadu että päiväksi menee katsomaan. Siihen on syynsä miksi pienille lapsille ei suositella päiväkotia. Mutta kasvattajalla, ammattilaisella, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneella ei ole ammattitaitoa. (Eipä niitä paljoin hommissa enää olekaan sillä liksalla+duunimäärällä.)Et voi sanoa näin tai noin, et voi syyllistää mua, kaikkien tilanteet on erilaisia. Yksilökeskeisyys ja omat valinnat on trendi.Hoitajien vika on jos asiat päin v****a ja eivät siitä kerro. Mitähän kävisi, moniko ottaisi lapsen pois hoidosta? Millaisen ihmisen kertomus saisi jonkin reaktion sinussa aikaan? Juuri siksi, mene ja vietä päivä lapsesi hoitopaikassa. Ja sitten uudet kierrokset käteen.

että äiti vie noin pienen mieluummin muiden hoidettavaksi kuin että ottaisi aamulla itse riemunkiljahduksin lapsen sängystä vastaan ja nauttisi päivän touhuista hänen kanssaan. Paljosta olet valmis jäämään paitsi ja tietysti selityksenä on lapsen paras. Kyllähän me ammattilaiset hoidamme lapset mieluusti. Lapsi ei voi vanhempiaan valita ja hänellä on oikeus turvalliseen aikuiseen, hellään ja huolehtivaan kohteluun. Annettakoon se sitten päiväkodissa. Lto

Siis miten mulla on ihan erilaisia kokemuksia päiväkodeista, kuin mitä tää koko ketju antaa ymmärtää! Ja olen viettänyt päiväkodissa kokonaisia päivä, kun olen ollut mukana kahden tutustumisviikon aikana. Vai onko siellä ollut joku esitys päällä kun vanhempi on paikalla, ja kun olen lähtenyt, pienimmät lapset heitetään pois sylistä, jätetään vaatteet repsottamaan eikä niistetä niitä räkäneniä yms. yms. Toisaalta 2-vuotiaani ei ole KERTAAKAAN jäänyt itkemään kun hänet on sinne viety, hän antaa hoitajille iloiset halit kun lähdetään kotiin, ja höpöttää kotona päiväkodin asioista, esim. mitä on laulettu ja askarreltu tai ketä kavereita ja hoitajia oli minäkin päivänä.

että äiti vie noin pienen mieluummin muiden hoidettavaksi kuin että ottaisi aamulla itse riemunkiljahduksin lapsen sängystä vastaan ja nauttisi päivän touhuista hänen kanssaan. Paljosta olet valmis jäämään paitsi ja tietysti selityksenä on lapsen paras. Kyllähän me ammattilaiset hoidamme lapset mieluusti. Lapsi ei voi vanhempiaan valita ja hänellä on oikeus turvalliseen aikuiseen, hellään ja huolehtivaan kohteluun. Annettakoon se sitten päiväkodissa. Lto

77. Kun nyt tommoista tekstiä kuuluu. Itse herään aina iloisena kun mun ihana pikkuinen hihittelee sängyssä ja sitten meillä onkin hauskaa YHDESSÄ koko loppupäivän.

[i. Meillä lapset saa olla kotona niin kauan, kunnes nuorin täyttää kolme. Sittenhän sitä on töihin lähdettävä.

Kuka määrää, että on lähdettävä töihin? Arvokysymys. Tekaistu syy, ettei kotona voisi olla, jos nuorin on kolme. Vasta kolme.

Miten ajattelit, että tämä yhteiskunta pyörii mikäli jokainen pienen lapsen äiti jää kotiin loputtoman pitkäksi aikaa?

[i. Meillä lapset saa olla kotona niin kauan, kunnes nuorin täyttää kolme. Sittenhän sitä on töihin lähdettävä.

Kuka määrää, että on lähdettävä töihin? Arvokysymys. Tekaistu syy, ettei kotona voisi olla, jos nuorin on kolme. Vasta kolme.

Miten ajattelit, että tämä yhteiskunta pyörii mikäli jokainen pienen lapsen äiti jää kotiin loputtoman pitkäksi aikaa?

muitakin työntekijöitä kun äidit. Kyllä se yhteiskunta vaan pyörii.

Toivon että tämä on taas lähinnä tätä muutenkin riitaalietsovaksi tiedettyä av-provoilua, eikä kysymys tosiaan ole siitä että mulle näyteltäisiin jotain farssia ja valehdeltaisiin siitä miten lasten päivä todellisuudessa on mennyt.

Meidän lapset ovat kylläkin ryhmäperhepäivähoidossa, mutta silti. Lapset ovat sunnuntai-iltana aina oikein innoissaan että näkevät taas kaverit maanantaina hoidossa.

Siis miten mulla on ihan erilaisia kokemuksia päiväkodeista, kuin mitä tää koko ketju antaa ymmärtää! Ja olen viettänyt päiväkodissa kokonaisia päivä, kun olen ollut mukana kahden tutustumisviikon aikana. Vai onko siellä ollut joku esitys päällä kun vanhempi on paikalla, ja kun olen lähtenyt, pienimmät lapset heitetään pois sylistä, jätetään vaatteet repsottamaan eikä niistetä niitä räkäneniä yms. yms. Toisaalta 2-vuotiaani ei ole KERTAAKAAN jäänyt itkemään kun hänet on sinne viety, hän antaa hoitajille iloiset halit kun lähdetään kotiin, ja höpöttää kotona päiväkodin asioista, esim. mitä on laulettu ja askarreltu tai ketä kavereita ja hoitajia oli minäkin päivänä.

Siis miten mulla on ihan erilaisia kokemuksia päiväkodeista, kuin mitä tää koko ketju antaa ymmärtää! Ja olen viettänyt päiväkodissa kokonaisia päivä, kun olen ollut mukana kahden tutustumisviikon aikana. Vai onko siellä ollut joku esitys päällä kun vanhempi on paikalla, ja kun olen lähtenyt, pienimmät lapset heitetään pois sylistä, jätetään vaatteet repsottamaan eikä niistetä niitä räkäneniä yms. yms. Toisaalta 2-vuotiaani ei ole KERTAAKAAN jäänyt itkemään kun hänet on sinne viety, hän antaa hoitajille iloiset halit kun lähdetään kotiin, ja höpöttää kotona päiväkodin asioista, esim. mitä on laulettu ja askarreltu tai ketä kavereita ja hoitajia oli minäkin päivänä.

On päiväkoteja jotka ovat pystyneet hyvällä tavalla taaperoita ja heidän vanhempiaan tukemaan, joissa yhteistyö vanhempienja hoitajan välillä on jatkuvaa ja riittävän intenssiivistä, näin mahdollistaen vanhempien läsnäolon lapsen arjessa,silloin voidaan puhua laadukkaasta päivähoidosta. Kun "omahoitaja" käytäntö toimii parhaimmillaan, eikä vaan nimellisesti,silloin pystytään puhumaan laadukkaasta päivähoidosta. Tämän käytännön toteutuminen päiväkodeissa on kuitenkin varsin harvinaista.Ehkä kohdallasi juuri on tämän työskentelytavan toteutuminen? Kahden viikon tutustumisaika kun on osa tätä työkäytäntöä.

Onneksi meidän lapset ovat paremmassa.

Ne kyllä jo osaa nauttiakin meiningistä.



Mutta tosiaan niitä alle 1v, kävely- ja puhetaidottomia kyllä. Ollaan juuri aloitettu tutustuminen päiväkotiin 2-vuotiaan kanssa ja kyllä minäkin olen onnellinen, ettei tarvinnut aiemmin viedä.

jatka kotona olemista, kun päiväkodissa kerran on kaikki huonosti. Jos on niin huono päiväkoti, miksi hylkäät oman lapsesi sinne räkä poskella konttaamaan.

mutta kun haen poikaa kotiin, näen "hiirulaisia" pihalla. Ei ne mitenkään surkeilta näytä. Siellä ne mennä taapertaa ja jotkut istuu rattaissa.



Kirjoituksesi tarkoitus oloi ilmeisesti provosoida

Onneksi meidän lapset ovat paremmassa.

Sä luulet... Alalla työskentelevänä tiedän tuon ap:n viestin olevan realiteettia tarhassa kuin tarhassa...

Ja oma lapsi aloittaa myös. Siellä ne konttasivat ulkona kylmässä räkä poskella ja puvut huonosti kiinni ja korvat paljaina.

Tai jos totta, niin anna nyt hemmetissä palautetta, etä korjaavat tilanteen.

t. tosi monessa pk:ssa työskennellyt hoitaja

Taikka sano hoitajalle että pyyhi nenä? Osta lakki mikä pysyy korvilla.

Onneksi meidän lapset ovat paremmassa.

Sä luulet... Alalla työskentelevänä tiedän tuon ap:n viestin olevan realiteettia tarhassa kuin tarhassa...

Ei yksi paka hoitaja onneksi kerro koko maamme tarhoista. ;))

Tunenn hyvin monta pätevää alan työntekijää.

Me laitettiin muksu kans n. 2-vuotiaana päiväkotiin. Kaikki meni aivan loistavasti! Lapsi tykkäs kavereitten kanssa touhuilemisesta ja onhan 2-vuotias nyt ihan eri asia kuin vauva.



3-vuotiaana meidän ratkaisun loistavuus paljastui lopullisesti. Lapselle tuli joku eroahdistus ja aamut oli tosi vaikeita. Mutta koska lapsi oli jo vuoden ollut päiväkodissa ja hoitajat olivat tuttuja ja ihania, meidän oli helpompaa jättää itkevä lapsi hoitoon. Tiedettiin tasan tarkkaan, että lapsesta pidetään hyvää huolta.



Nyt ollaan siinä tilanteessa, että eskari loppuu, syksyllä alkaa koulu ja lapsi ikävöi jo nyt ihanaan päiväkotiinsa. Ja tiedän, että mäkin vollaan viimeisenä iltana kun lasta hoidosta haen.