Kuinka selviätte kotitöistä 1-v:n kanssa?!

1 kanssa vielä jotenkin menetteli, kun pyöri jaloissa "auttamassa" ja lelut siivosi joskus ihan oikeasti itse. Nyt 2 v ei enää niin kaipaa äitiä lähelle, joten kirittää heti toiseen huoneeseen pahoja tekemään, kun huomaa äidin keskittyvän johonkin.

Koska se ei lajittele mitään lusikoita. Eikä osaa paljon mitään muitakaan "temppuja". En tiedä liekö sitten normaalia tyhmempi... Ollaan kyllä paljon harjoiteltu: pinottavan tornin rakentamista, legojen laittamista päällekkäin tai palikkatornin kokoamista. Suurin saavutukseni tähän asti on se, kun yksivuotiaani ojentaa minulle lelun lattialta ja tämän jälkeen kehun oikein kovasti ja sanon "kiitos!" ja pistän lelun laatikkoon. Pienen palikkalaatikon kokoamiseen meneen noin puoli tuntia ja sillä välillä yksivuotiaani yrittää repiä laatikkoa käsistäni ja levitellä palikat takaisin lattialle. Itse ei osaa palikoita laittaa laatikkoon.

Mutta aivan valloittava lapsi muuten. Ei kai sitten älyllä pilattu, kun muiden yksivuotiaat järjestelee jo lusikoita kaappiin ja vie roskapussia eteiseen (omani varmaan repisi roskapussin siltä seisomalta, jos sellaisen käsiinsä saisi!),

Siis muiden lasten taitavuutta. Meidän 1-vuotias (1v2kk) osaa tehdä palikkatornin ja laittaa muutaman palikan laatikkoon mutta ei todellakaan jaksa keskittyä kaikkien keräämiseen. Lusikoita ei takuulla osaa järjestellä mihinkään, kun vesselin suosikkihommaa on tyhjentää kaikki alimmat laatikot tavaroista. Ikinä ei niitä takaisin laita...

Roskapussia ei tosiaankaan osaa viedä eikä roskia laittaa roskikseen vaan taas päinvastoin, ne roskat pitää sieltä tonkia pois, levitellä lattialle ja maistella suuhun...

Ehkä meidänkin lapsi on kehityksestä jäljessä. Kuten jo kirjoitin, kadehdin näitä, joiden lapsi pyyhkii rätillä pölyjä perässä ja tyhjentää asianpesukonetta ja ojentaa pyykkejä koneesta. Olkoonkin sitten vain 30 s ajaksi. Meidän 1-vuotiaalla ei tosiaan ole hajuakaan siitä, miten noita kotitöitä voisi tehdä! Ja pakko lisätä vähän kärkkäästi, että kyllähän se nyt helpompaa on kotitöitä tehdäkin, jos se taapero ei koko ajan yritä torpedoida koko hommaa vaan edes alustavasti yrittää auttaa. Mutta meillä pyykkien ojentelun sijaan sinne koneeseen pitää kiivetä - oli siellä sitten pyykkiä tai ei, ja märkiä pyykkejä ei takuulla anneta äidille vaan niitä levitetään ympäri taloa, jos äiti vain uskaltaakin hetkeksi keskittyä johonkin puuhaan.

Mulla on 1- ja 2-vuotiaat lapset.



Imurointin onnistuu hyvin, Kunhan ensin ollaan kerätty tavarat yhdessä. Tavaraa tosin joutuu koko imuroinnin ajan raivaamaan edestä pois kun lapset kuljettavat sitä koko aika lisää.



Lattioiden pesun teen niin, että vesisanko on vessassa oven takana koko homman ajan. Täytyy vain olla tarkkana ettei esikoinen avaa ovea ja päästä nuorempaa sisälle.



Pölyjen pyyhkiminen ei tuota mitään ongelmia.



Kauppakassien purkaminen sujuu mallikkaasti kuopuksen kanssa. Hän ojentaa rauhassa yksitellen tavaraa. Esikoinen taas repii salaatit, lähtee makkarapaketin kanssa karkuun yrittäen avata sen. Kauppakasseja ei myöskään saa häneltä turvaan kun tosiaan työntää tuolin keittiön tason alle.



Pyykkien viikkaamisessa molemmat auttavat ojentamalla vaatteita. Sotkevat kyllä heti pinot jos yhtään silmä välttää tai en ehdi olla tarpeeksi nopea.



Tiskikoneen tyhjentämisessä kuopus auttaa ojentamalla astioita. Kiipeilee kyllä koko ajan kannen päälle, vaikka se on kiellettyä.



Tiskikoneen täyttäminen on rasittavaa lasten kanssa. Nuorempi ottaa likaisia astioita ja juoksee karkuun. Joskus esikoinen innostuu samaan.



Pahinta on ruuanlaittaminen. Molemmat lapset työntävät tuolit, haluavat auttaa joka asiassa, tappelevat kumpi saa paremman paikan. Esikoiselle annan tehtäviä ja kuopus usein "tiskaa", mutta jos esim. paistan jauhelihaa ja joudun hakemaan unohtuneen ruokakerman jääkaapista, esikoinen on voinut levittää jauhelihat pitkin poikin ja kuopus taas tullut perässäni jääkaapille tuolin kanssa jne. Huoh.



Ihanaa on joskus saada rauhassa siivota ilman huutoa, mekastusta, tappelua ja "auttamista". Etenkin ruuanlaittaminen on oikea nautinto ilman lapsia.

Pyykkiä koneeseen laittaessasi laitatte yhdessä. Sitten saa painaa nappia ja katsotte yhdessä kun kone ottaa vettä ja rumpu alkaa pyöriä.

Kuivariin saa laittaa pyykit sun kanssa tai ojentaa koneesta vaatteita kun ripustat narulle.

Kun imuroit, annat lapselle leikki-imurin ja seuraa sinua, tekee samoin. Pölyjä pyyhkiessä käteen oma rätti.

Tottakai lapsi haluaa tehdä samaa kuin sinä, koska niin se oppii ja kehittyy.

Tiskikonetta tyhjennetään myös lapsen kanssa: katso, haarukka tulee tänne, ei, ei sinne vaan tänne, lataset kuuluvat yläkaappiin, ohhoh, olipas ne kuumia, äiti laittaa ne, katso sillä aikaa tätä muovikulhoa ja vispilää.

Sängyt pedataan niin, että lakanoissa hetken peuhataan ja sitten vedetään peitto sängyn päälle ennenkuin siirrytään seuraavaan sänkyyn jne.

Alusta asti on meillä lapset tehneet mukana niin kauan kuin kiinostaa, nyt ei enää kiinnosta ja leikkivät omiaan, koska kotityöt on niin jokapäiväistä ja tylsääkin jo ;)

miten sitä pärjäsi, kun oli 3 lasta kolmessa vuodessa ja sai kaikki kotihommat tehtyä ilman apua.

Leikkikehä oli kyllä hyvä paikka laittaa lapset viihtymään vaikkapa luuttuamisen ajaksi.

että aika taitaa tosiaan kullata muistot. :) Kirjoitin aiemmin kuinka otin lapseni mukaan joka kotityöhön, ja muistan selkeästi kuinka hauskaa se oli, koska ne oli päivän ainoita hetkiä kun lapsi oli jotenkin kontrollissa ja homma luisti. Mut rehellisyyden nimissä muista kyllä mitä muutakin se oli; rikkinäisä astioita kun lapsi "auttoi" astianpesukoneen kanssa, rikkinäinen imuri kun lapsi oli viettänyt rattoisan aamupäivän nitkutellen sen osia, lapsi tiputtelemassa koirannappuloita vesikuppiin sadannetta kertaa sinä päivänä jne. Oli minullakin hermo joskus hiukkasen kireällä.



Ota ap päivä kerrallaan, lapsen kanssa menee usein niin, että just kun on saanut homman rullaamaan ja päiviin järjestyksen, niin lapsi hupsahtaa seuraavaan ikäkauteen ja päivärytmiin, ja taas kestää aikansa löytää oikea tapa toimia. Lapsi on jollakin tavalla kaaostekijä vielä pitkään. Kun muksahteluvaiheesta ja holtittomasta riiviövaiheesta päästään, niin alkaa järjestelmällisempi paikkojen tutkiminen. Oman pään kannalta kannattaa rimaa joskus alentaa esimerkiksi kodin siisteyden kohdalla.



12

Meidän esikoinen oli hankala lapsi. Kitisi ja roikkui kiinni jalassa kaikki ajat, jotka ei ollut sylissä (tämä aika välillä 7kk-1v7kk). Kaipa se oli jotakin eroahdistusta ja pahaa oloa (ruokailut ja nukkuminen (yöllä 8 tuntia, 6 pätkässä ja päivällä yhdet puolentoista tunnin unet) myös sekaisin tuona aikana).



Joten, kaiken jouduin tekemään lapsi kainalossa tai jotenkin mukana, koska hetkeäkään ei antanut minun olla rauhassa tai keskittynyt omiin leikkeihin. Arvaat varmaan, että hermot oli ihan riekaleina äidillä, eikä univelka auttanut yhtään asiaa. Lapsi osasi kyllä kävellä, oppi 10kk-iässä. Olisi ollut helpotus, jos olisi vain tehnyt pahojaan niinkuin pikkuveli sitten vuotta myöhemmin.

miten sitä pärjäsi, kun oli 3 lasta kolmessa vuodessa ja sai kaikki kotihommat tehtyä ilman apua.

Leikkikehä oli kyllä hyvä paikka laittaa lapset viihtymään vaikkapa luuttuamisen ajaksi.

Ajattelin hankkia leikkikehän, mutta molemmat mummot sanoivat, ettei lasta saa laittaa häkkiin. Jotenkin sitten luovuin ajatuksesta, vaikka se vieläkin houkuttaisi. Ei voi hetkeksikään kääntää selkää, kun muksu on jo maistelemassa jotakin sähköjohtoa tai kiskomassa liinaa pöydältä.

ja päivällä 1½ tuntia. Melko vähän siis. Kotityöt teen lähes kaikki silloin, kun hän valvoo.



Katsotaanpa:



imurointi- lapsi on mukana. Työntää joko imuria tai syöksähtelee innoissaan suulakkeen editse tai pakoon sitä. Imuroidaan kerran päivässä. Hitaampaa kuin yksin mutta hauskempaa. Kehun aina, kun lapsi työntää imuria ja imuroin siitä suunnasta, missä imuri kulloinkin on.



moppaus- yleensä lapsi vielä ruokailun jälkeen syöttötuolissa, sillä muuten konttailee innoissaan ja liukastelee. Moppaan noin joka toinen päivä vähintään.



pölyjen pyyhintä- lapsi touhuilee omiaan tai roikkuu lahkeessani. Onnistuu ihan hyvin mutta saatan joutua keskeyttämään kymmenisen kertaa, kun välillä luetaan kirjaa. Kerran viikossa tai sitten vähän joka päivä.



Vessan pesu- yleensä silloin, kun lapsi istuu siinä vieressä potalla. Muutaman kerran viikossa.



Silitys- yleensä lapsi touhuilee omiaan tai roikkuu lahkeessani. Keskeytyksiä tulee suunnilleen joka toisen vaatteen kohdalla (kirjan lukua tms) mutta ei haittaa, koska kiirehän ei ole. Ainoa oikea hankaluus on kieltää lasta aina välillä ettei syö johtoa.



Ruoanlaitto- onnistuu ihan hyvin, muksu touhuilee omiaan tai sitten lauletaan ja tanssitaan samalla kun kokkailen. Keskeytyksiä tulee tässäkin, välillä luetaan kirjaa, jonka lapsi jo osaa tuoda. Joskus otan jemmakaapista lelun, joka on ollut siellä piilossa. Kiinnostaa, kun on taas kuin uusi.



Tiskaus ja tiskikoneen täyttö- yleensä muksu on vielä syöttötuolissa syömässä jälkiruokaa= jotain omin sormin syötävää.



Pyykin pesu- lapsi rakastaa koneen täyttöä ja tyhjäystä. Laitan pyykit koneeseen, annan hänen ottaa ne pois ja laittaa takaisin niin monta kertaa kuin haluaa ja kun kyllästyy, laitan koneen päälle. Joka päivä.



Pyykkien ripustus- muksu levittelee vaatteet pitkin poikin, minä siitä ripustelen. Joskus leikkii pyykkipojilla.



Ikkunoiden pesu- lapselle villapaitaa päälle. Tykkää katsella ja ihmettelee.



Lakanoiden vaihto- lapsi tykkää olla mukana :) .



Matot ja roskat vien yleensä vain, kun mieskin on kotona. Onnistuu lapsenkin kanssa mutta on helpompaa yksin.

kun pitää noin usein imuroida ja moppailla. Meillä on kaksi kissaa ja neljä ihmistä, ja imuroidaan kahdesti viikkoon, lattiat pestään kerran.

Osta leikkikehä.

nyt 1v 8kk ja kohta 5v:



nuorempi käveli tasan 8kk ... Voin kertoa että elämä oli aika kaoottista. Koko ajan oli vahdittava, oli tosi pieni ja hentoinen, koko ajan sattui jotain pientä. Hetkeksi jos meni vessaan niin tietysti jo putosi jostain kun oppi samalla myös kiipeämään. Isoveli jätti portinkin kerran auki ja putosi juuri 8kk iässä portaat alas. Reilu yksivuotiaana vasta oppi peruuttamaan eli sit helpotti aavistuksen kun pääsi ite pois esim sohvalta. Mut tuo aika siinä välissä noin 4kk, en pystynyt tekeen muuta kuin ihan välttämättömät päivän aikana.



Nyt liikkuminen on jo varmaa :) Aika näppärä neitonen, roikkuu käsiensä varassa esim renkaissa / portaiden alapuolella, nostaa jalat vaakaan kun on käsiensä varassa vaikka kahden sohvan välissä, tekee kuperkeikkoja, hyppii loistavasti ym. Mutta on siis edelleen tosi vahdittava kun on noin vilpertti.



Suoraan sanottuna en kelleen toivois noin motorisesti aikaisin kehittyvää, ei mitään itsesuojeluvaistoa ja valtavat taidot.



Ei todellakaan voi jättää mihinkään pinnasänkyyn yksin kun sieltä heti kiipee ite pois, saatika syöttötuoliin, näistä on päässyt itse pois jo kuukausien ajan.



Joten sympatiani sinulle ap. Elämä on rankkaa mutta se palkitsee kyllä. Kotityöt kerkee sit elläkkeelläkin tekeen :)

minä joka kirjoittelin ranskalaisilla viivoilla.



Meilläkin lapsi levittelee kaiken mahdollisen lattialle. Olen antanut hänen tehdä niin kaikessa rauhassa. Esimerkiksi puhtaat pyykit levittelee innoissaan vaikka 30 kertaa laittoille. Ei haittaa, kun lattiat pitää puhtaina. Ja ei haittaa vaikka rypistyvät sillä silitän kaiken. Silitetyt pinot laitan korkealle pianon päälle tms, mistä niitä on vaikeampi levitellä.



Hermoja säästävää on myös se, että lapsi saa levitellä ihan rauhassa keittiössä kaikki kipot, kattilat ja keittiötyövälineet, mitkä ovat turvallisia. Niiden parissa viihtyy niin että leluja ei edes paljon käytä. Yleensä, kun teen keittiöhommia, leikkii niillä oikeilla välineillä. Osaa jo antaa puuhaarukan, paistinlastan, kannen ym pyynnöstä (1v 2kk).



Lehtipinon kumoamista rakastaa, mutta sittenpä tulee vietyä useammin lehdet keräykseen :) .

ja kyllä, on meillä aika paljon pölyä jo kahden päivän jälkeen. Tiettyihin paikkoihin kertyvät. Mutta sitäkin enemmän murusia ja äidin pitkiä hiuksia. On kivaa, että on puhdasta, kun lattiatasossa ollaan suurin osa päivästä

kun pitää noin usein imuroida ja moppailla. Meillä on kaksi kissaa ja neljä ihmistä, ja imuroidaan kahdesti viikkoon, lattiat pestään kerran.

Hän ei tajua, miksi ei voi lappaa esim. pyykkiä ulos koneesta lattialle ja siitä takaisin koneeseen. Ei se tavoite ole selvillä.

- Vastasin juuri äsken luettelemalla nuo meidän tavat tehdä kotitöitä. Kannattaa vaan antaa lapsen laittaa edestakaisin kunnes kyllästyy. Kiva leikki, ja kehittää sitäpaitsi lapsen motoriikkaa. Pyykkien laitolla ei kai ole niin kiire, vai mitä :)?





Hän kyllä mieluummin syö roskia kuin kerää niitä, eikä häntä kiinnosta istua edes äidin vieressä tuolissa, koska on tulta pyllyn alla ja kova kipinä liikkumiseen.

- Meilläkin lapsi istuu vain, jos hänellä on jotain tekemistä (kuten syöminen). Roskien keruuta en oikein ymmärtänyt, ei meillä sellaista edes tehdä. Kaikki menee kyllä suuhun vielä.





Suihkun ajaksi joudun kyllä usein sitomaan rattaisiin, ellen pistä pinnikseen (en mielelläni) tai laita yhteen lapsiturvalliseen huoneeseen ja ovi kiinni (en mielelläni).

- Minä käyn suihkussa aina iltaisin, kun mieskin on kotona. Tai jos harvoin joudun pakosta käymään aamulla niin laitan lapsen syöttötuoliin (valjaissa aina) ja otan suihkuhuoneeseen. Häntä naurattaa äidin katselu, varsinkin, kun äiti laulaa. Joskus annan käsipeilin, tykkää siitä.

Siis ei meilläkään lapsi 1 v iässä oikeasti auttanut, vaan se oli just enemmän sitä, että lappoi pyykit koneesta lattialle ja minä sitä mukaa nostelin kuivumaan. Saattoi lappaa takaisin koneeseenkin kunnes kaikki pyykit oli nosteltu (teline vaikka saunan lauteelle ettei pääse sieltä repimään tai sitten vaan kiellät sen sata kertaa että telineeltä ei saa ottaa).



Imuroinnista voi tehdä hauskan leikin, jossa äiti jahtaa lasta imurilla ja lakananvaihdossa humpsutellaan lasta välillä lakanan sisällä.



Ruuanlaitossa lauletaan samalla ja heilutellaan peppua (nauratti meidän muksua kamalasti). Meilläkin oli keittiössä yksi laatikko jossa oli kaikkia puu- ja muoviastioita, jota lapsi sai tyhjentää ja täyttää rauhassa. Kerran kun siivosin vaatekaappia, lapsi tyytyväisenä tyhjensi ja täytti mun sukkakoria edestakaisin. Kun olin saanut muut hyllyt siivottua, nappasin vaan sukat lattialta takaisin koriin.



Eli ei se tosiaan helppoa tuon ikäisen kanssa ole, mutta vähitellen tulee kuitenkin hommat tehtyä ja lapsellakin on ajanvietettä. Vaihtoehto kai olisi sitten vaan leikkiä tai ulkoilla lapsen kanssa ja tehdä kotityöt muulloin.



Kyllä se elämä sitten helpottuu, kun lapsi on sellanen 2,5 - 3 v...

ja päivällä 1½ tuntia. Melko vähän siis. Kotityöt teen lähes kaikki silloin, kun hän valvoo.

Katsotaanpa:

imurointi- lapsi on mukana. Työntää joko imuria tai syöksähtelee innoissaan suulakkeen editse tai pakoon sitä. Imuroidaan kerran päivässä. Hitaampaa kuin yksin mutta hauskempaa. Kehun aina, kun lapsi työntää imuria ja imuroin siitä suunnasta, missä imuri kulloinkin on.

moppaus- yleensä lapsi vielä ruokailun jälkeen syöttötuolissa, sillä muuten konttailee innoissaan ja liukastelee. Moppaan noin joka toinen päivä vähintään.

pölyjen pyyhintä- lapsi touhuilee omiaan tai roikkuu lahkeessani. Onnistuu ihan hyvin mutta saatan joutua keskeyttämään kymmenisen kertaa, kun välillä luetaan kirjaa. Kerran viikossa tai sitten vähän joka päivä.

Vessan pesu- yleensä silloin, kun lapsi istuu siinä vieressä potalla. Muutaman kerran viikossa.

Silitys- yleensä lapsi touhuilee omiaan tai roikkuu lahkeessani. Keskeytyksiä tulee suunnilleen joka toisen vaatteen kohdalla (kirjan lukua tms) mutta ei haittaa, koska kiirehän ei ole. Ainoa oikea hankaluus on kieltää lasta aina välillä ettei syö johtoa.

Ruoanlaitto- onnistuu ihan hyvin, muksu touhuilee omiaan tai sitten lauletaan ja tanssitaan samalla kun kokkailen. Keskeytyksiä tulee tässäkin, välillä luetaan kirjaa, jonka lapsi jo osaa tuoda. Joskus otan jemmakaapista lelun, joka on ollut siellä piilossa. Kiinnostaa, kun on taas kuin uusi.

Tiskaus ja tiskikoneen täyttö- yleensä muksu on vielä syöttötuolissa syömässä jälkiruokaa= jotain omin sormin syötävää.

Pyykin pesu- lapsi rakastaa koneen täyttöä ja tyhjäystä. Laitan pyykit koneeseen, annan hänen ottaa ne pois ja laittaa takaisin niin monta kertaa kuin haluaa ja kun kyllästyy, laitan koneen päälle. Joka päivä.

Pyykkien ripustus- muksu levittelee vaatteet pitkin poikin, minä siitä ripustelen. Joskus leikkii pyykkipojilla.

Ikkunoiden pesu- lapselle villapaitaa päälle. Tykkää katsella ja ihmettelee.

Lakanoiden vaihto- lapsi tykkää olla mukana :) .

Matot ja roskat vien yleensä vain, kun mieskin on kotona. Onnistuu lapsenkin kanssa mutta on helpompaa yksin.

En jättäisi hetkeksikään syöttötuoliin ilman vahtimista. Sitä paitsi jos syöttötuolista tipahtaa tai kaatuu sen kanssa niin ei paljon ilahduta, jos on tiskit laitettu ja talo kiiltää pölyjen pyyhkimisen jälkeen, lastensuojelu on kotiovella tekemässä selvitystä, miksi lapsella on kallo halki...

syöttötuoliin, kun teen hommia. Tietenkin hän on siinä ihan lähelläni siinä tuolissaan :). Ja aina valjaissa. Ja vain niin kauan kuin siinä viihtyy! Viihtyy kyllä pitkäänkin ja jos kyllästyttää, laulelu auttaa aina :) .

ja päivällä 1½ tuntia. Melko vähän siis. Kotityöt teen lähes kaikki silloin, kun hän valvoo.

Katsotaanpa:

imurointi- lapsi on mukana. Työntää joko imuria tai syöksähtelee innoissaan suulakkeen editse tai pakoon sitä. Imuroidaan kerran päivässä. Hitaampaa kuin yksin mutta hauskempaa. Kehun aina, kun lapsi työntää imuria ja imuroin siitä suunnasta, missä imuri kulloinkin on.

moppaus- yleensä lapsi vielä ruokailun jälkeen syöttötuolissa, sillä muuten konttailee innoissaan ja liukastelee. Moppaan noin joka toinen päivä vähintään.

pölyjen pyyhintä- lapsi touhuilee omiaan tai roikkuu lahkeessani. Onnistuu ihan hyvin mutta saatan joutua keskeyttämään kymmenisen kertaa, kun välillä luetaan kirjaa. Kerran viikossa tai sitten vähän joka päivä.

Vessan pesu- yleensä silloin, kun lapsi istuu siinä vieressä potalla. Muutaman kerran viikossa.

Silitys- yleensä lapsi touhuilee omiaan tai roikkuu lahkeessani. Keskeytyksiä tulee suunnilleen joka toisen vaatteen kohdalla (kirjan lukua tms) mutta ei haittaa, koska kiirehän ei ole. Ainoa oikea hankaluus on kieltää lasta aina välillä ettei syö johtoa.

Ruoanlaitto- onnistuu ihan hyvin, muksu touhuilee omiaan tai sitten lauletaan ja tanssitaan samalla kun kokkailen. Keskeytyksiä tulee tässäkin, välillä luetaan kirjaa, jonka lapsi jo osaa tuoda. Joskus otan jemmakaapista lelun, joka on ollut siellä piilossa. Kiinnostaa, kun on taas kuin uusi.

Tiskaus ja tiskikoneen täyttö- yleensä muksu on vielä syöttötuolissa syömässä jälkiruokaa= jotain omin sormin syötävää.

Pyykin pesu- lapsi rakastaa koneen täyttöä ja tyhjäystä. Laitan pyykit koneeseen, annan hänen ottaa ne pois ja laittaa takaisin niin monta kertaa kuin haluaa ja kun kyllästyy, laitan koneen päälle. Joka päivä.

Pyykkien ripustus- muksu levittelee vaatteet pitkin poikin, minä siitä ripustelen. Joskus leikkii pyykkipojilla.

Ikkunoiden pesu- lapselle villapaitaa päälle. Tykkää katsella ja ihmettelee.

Lakanoiden vaihto- lapsi tykkää olla mukana :) .

Matot ja roskat vien yleensä vain, kun mieskin on kotona. Onnistuu lapsenkin kanssa mutta on helpompaa yksin.

En jättäisi hetkeksikään syöttötuoliin ilman vahtimista. Sitä paitsi jos syöttötuolista tipahtaa tai kaatuu sen kanssa niin ei paljon ilahduta, jos on tiskit laitettu ja talo kiiltää pölyjen pyyhkimisen jälkeen, lastensuojelu on kotiovella tekemässä selvitystä, miksi lapsella on kallo halki...