ENNUSTE ENSI OIKEISTO HALLITUS: veronkiertoa helpotetaan & tuloeroja kasvatetaan

mitähän siitäkin tulisi jos ei ihmisen kannattaisi ponnistella elämässä eteenpäin paremman toimeentulon kannalta? Nii-i......

kuitenkin ratkaisevasti vaikuttavat erilaiset verokannustimet ja muut, niin ei pitäisi paljon arvostella työttömyyskorvausta ja sossutukia saavia.

kokonaisuuden kannalta heidät voisi jättää vaikka verottamatta ja silti tultaisiin toimeen ihan yhtä hyvin kuin nytkin.

Hyysäyksestä on kysymys, kun ihmisille on kannattavampaa olla ottamatta työtä vastaan kuin työllistyä, ja kun ihmisiä ohjataan viemään lapset kalliiseen kunnalliseen hoitoon vaikkei siihen olisi tarvetta, kun viranomainen on läheisempi kuin lähiomainen, tai kun pidetään yllä raskasta terveydenhoitosysteemiä, josta ei kuitenkaan saa koskaan lääkäriaikaa kuin kuukauden päähän. Touhutaan kauheasti "hyvinvoinnin" nimessä raskaalla organisaatiolla, mutta mikään ei toimi, ja kaikessa huudellaan yhteiskuntaa apuun.

Mielenkiintoinen logiikka: tosi hyvätuloiset voisi jättää vaikka kokonaan verottamatta, mutta huonotuloisilta taas viedään oikeus olla ottamatta vastaan työtä jos se ei tuo heille lisätuloja? Köyhillä siis ei ole oikeutta optimoida omaa tulotasoaan, mutta rikkaat luonnollisesti voivat niin tehdä, ja se on ok?

Mihinkäs ne lapset ja sairaat sitten köyhien olisi tarkoitus viedä jos päiväkoteja ja terveydenhoitoa entisestään karsitaan? Kerro vaan miten saat tästä "touhuamisesta" säästettyä niin, että ihmisillä vielä olisi mahdollisuus lähipalveluihin tuloista riippumatta?

Vai onko tavoitteena ehkä kalliimmat ja selektiivisemmän palvelut maksukykyisilleä (yksityisiä päiväkoteja, panostus entistä enemmän työterveydenhuoltoon ja yksityishenkilöiden terveysvakuutuksiin), ja köyhät laitetaan jonottamaan entistä suurempiiin laitoksiin, joihin ei meinaisi saada edes henkilökuntaa?

Vai ajattelitko vaan, että kunhan kaikki pienituloiset nyt vaan reipastuisivat ja hakeutuisivat kunnon töihin ja maksaisivat edes veronsa nurisematta, vaatimatta sinulta mitään osallistumista, niin kaikki olisi oikein hyvin?

mitähän siitäkin tulisi jos ei ihmisen kannattaisi ponnistella elämässä eteenpäin paremman toimeentulon kannalta? Nii-i......

kuitenkin ratkaisevasti vaikuttavat erilaiset verokannustimet ja muut, niin ei pitäisi paljon arvostella työttömyyskorvausta ja sossutukia saavia.

Että samasta asiasta kun puhutaan (yhteiskunnan tuista, ovat ne sitten verohelpotuksia tai sosiaalitukia) rikkaiden kohdalla on kyse kannustamisesta ja köyhän kohdalla taas hyysäämisestä. Rikkailta ilmeisesti menee into tehdä yhtään mitään, jos ei koko ajan kehuta, ihailla ja rahallisesti kannusteta, mutta jos köyhälle antaa vähänkin rahaa, se puolestaan heti lopettaa kaiken muun tekemisen ja nauttii vaan niistä tuistaan.

Ettekö tosiaan näe tässä ajattelussa mitään ristiriitaa? Tämä on tätä uuskokoomuslaista sanaleikkiä, jossa vastakkainasettelun aika meni jo, minkähän mantran mainostoimisto nyt onkaan keksinyt?

Kummallista, että heitä pitää kuitenkin kannustaa

Hyväpalkkatuloisia on niin häviävän vähän että

kokonaisuuden kannalta heidät voisi jättää vaikka verottamatta ja silti tultaisiin toimeen ihan yhtä hyvin kuin nytkin.

erilaisin verohelpotuksin ja heidät pitää ottaa erityisesti huomioon, kun he ovat niin hyviä veronmaksajia. Vaikka heillä ei olekaan mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta!

Hyvistä palkkatuloista otetaan isommalla veroprosentilla verot. Vaikka hyvän palkan saajilla on usein muutkin tekijät vaikuttamassa työnteon kannustavuuteen (työn haasteellisuus, uuden oppiminen, työn tärkeänä kokeminen, hyvä työyhteisö, onnistumisen kokemukset...) nettopalkan suuruuskin merkitsee. On ihan oikein siirtää verotuksen painopistettä työnteosta kulutuksen puolelle.

yhteiskunta ottaa ajatteluvallan ja päätösvallan yksilöltä ja tietää sitä paremmin, miten yksilön tulee elää ja tehdä asioita. Niin kuin vaikka että lapset kuuluu hoitaa julkisessa päiväkodissa, oli äite kotona tai ei.

Hyvistä palkkatuloista otetaan isommalla veroprosentilla verot. Vaikka hyvän palkan saajilla on usein muutkin tekijät vaikuttamassa työnteon kannustavuuteen (työn haasteellisuus, uuden oppiminen, työn tärkeänä kokeminen, hyvä työyhteisö, onnistumisen kokemukset...) nettopalkan suuruuskin merkitsee. On ihan oikein siirtää verotuksen painopistettä työnteosta kulutuksen puolelle.

Ensin hyvätuloisten maksamat verot ovat niin vähäpätöinen juttu, että heitä voisi lakata verottamasta kokonaan, ja seuraavassa hengenvedossa he vastaavatkin lähes koko verokertymästä, joten heitä pitää kannustaa ja tukea. Tyypillistä kokkarilogiikkaa.

yhteiskunta ottaa ajatteluvallan ja päätösvallan yksilöltä ja tietää sitä paremmin, miten yksilön tulee elää ja tehdä asioita. Niin kuin vaikka että lapset kuuluu hoitaa julkisessa päiväkodissa, oli äite kotona tai ei.

Siksikö kokkarit puhuvat virikepaikkoja puolustaessaan "perheiden yksilöllisestä tilanteesta" ja "valinnanvapaudesta"?

yhteiskunta ottaa ajatteluvallan ja päätösvallan yksilöltä ja tietää sitä paremmin, miten yksilön tulee elää ja tehdä asioita. Niin kuin vaikka että lapset kuuluu hoitaa julkisessa päiväkodissa, oli äite kotona tai ei.

Kokkarilogiikka vaan kirkastuu kirkastumistaan! _Lapsen_ subjektiivinen oikeus kunnalliseen päivähoitoon johtaa lopulta siihen että lapset väkisin haetaan julkiseen päiväkotiin vaikka äiti olisi kotona! Järjen riemuvoitto!

Joo, tuollainen varmaan olisi hyysäämistä. Ja kun tollaista ei missään tapahdu, kannattaa kauheasti joka puolellä sössöttää kuinka kauheeta se onkaan ;-)

Rikkailta ilmeisesti menee into tehdä yhtään mitään, jos ei koko ajan kehuta, ihailla ja rahallisesti kannusteta, mutta jos köyhälle antaa vähänkin rahaa, se puolestaan heti lopettaa kaiken muun tekemisen ja nauttii vaan niistä tuistaan.

Ettekö tosiaan näe tässä ajattelussa mitään ristiriitaa? Tämä on tätä uuskokoomuslaista sanaleikkiä, jossa vastakkainasettelun aika meni jo, minkähän mantran mainostoimisto nyt onkaan keksinyt?

...kyllä valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että työnteko on vain sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä eikä duunia tehtäisi muuten kuin rahasyistä. Töissä ollaan kellokortin mukaan minuutintarkasti ja kynä kaatuu tai hanskat putoo just silloin kun kello kilahtaa täysien tuntien merkiksi. Lottovoitosta unelmoidaan ja kupongit täytetään joka lauantaiksi. Palkkaloukut tunnetaan hyvin ja jos ihminen laskee, että työssäkäynti tulee taloudelle kalliimmaksi kuin vaikka lapsenhoito kotona, pienituloinen jää nykyisin herkästi kotiin tai työtön jättää ottamatta vastaan työpaikan. Vapaa-ajalla tehdään muuta kehittävämpää. Haastavissa töissä olevat sen sijaan saavat motivaatiostaan osan myös työn sisällöstä.

"Voiko tuo pitää paikkansa, vai onko vain propagandaa? Kieltämättä jo nykyisinkin on hassua kun lapsen säästötilin huimasta korosta (muutama euro) menee vielä veroa 28%, vaikkei lapsella edes muita tuloja ole. Kuulostaa kyllä epäreilulta jos näitä kaikkien pieniä säästöjä tai vaikka isovanhempien lapsille avaamia rahastotilejä verotetaan vielä enemmän (mitä ilmeisesti kaikki puolueet muuten kannattavat), mutta sitten taas todella isoja osinkoja saavat pääsisivät kuin koira veräjästä.



Oikeesti, tämä alkaa jo huolestuttaa."



Juttu löytyy Voiman nettisivuilta kokonaisuudessaan.



Valtiovarainministeriö ei pidä valtion puolta asiassa vaan suursijoittajien.

...kyllä valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että työnteko on vain sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä eikä duunia tehtäisi muuten kuin rahasyistä.

pystyvänsä pistämään kuukausittain niin paljon rahaa säästöön, että voivat jäädä eläkkeelle jo nelikymppisinä ja muuttaa ulkomaille nauttimaan elämästään? Tai kehuvat, miten voi olla kotirouvana korkeasta koulutuksestaan huolimatta, kun mies kustantaa elintason? Tai kehuskelevat pitkillä lomillaan milloin missäkin kaukolomakohteessa? Miksi yritysjohtajat jäävät lähes järjestään eläkkeelle viimeistään kuusikymppisinä, ja heidän kritisoimisensa on pelkkää köyhien duunarien kateutta? Mitenkäs näissä tapauksissa mahtaa olla se työn motivoivuuden laita?

--- pystyvänsä pistämään kuukausittain niin paljon rahaa säästöön, että voivat jäädä eläkkeelle jo nelikymppisinä ja muuttaa ulkomaille nauttimaan elämästään? Tai kehuvat, miten voi olla kotirouvana korkeasta koulutuksestaan huolimatta, kun mies kustantaa elintason? Tai kehuskelevat pitkillä lomillaan milloin missäkin kaukolomakohteessa? Miksi yritysjohtajat jäävät lähes järjestään eläkkeelle viimeistään kuusikymppisinä, ja heidän kritisoimisensa on pelkkää köyhien duunarien kateutta? Mitenkäs näissä tapauksissa mahtaa olla se työn motivoivuuden laita?

Tässä paistaa niin selvästi se ajattelu, että raha viime kädessä ratkaisee, ja mitä ENEMMÄN MULLE JA NYT, ja VÄHEMMÄN NOILLE MUILLE, niin pysyy maailman asiat järjestyksessä. Sita paitsi jos ne köyhät jostain rahaa saisivatkin, tuskin osaisivat käyttää. Niitä pitää motivoida KEPILLÄ eikä porkkanalla!

...kyllä valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että työnteko on vain sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä eikä duunia tehtäisi muuten kuin rahasyistä.

Kun vähän tingittäisi elintasosta ja jatkuvasta kuluttamisesta, niin vähempikin työnteko riittäisi kaikille nälän poissapitämiseksi. Sitten jäisi ihan jokaiselle aikaa toteuttaa itseään kehittävästi harrastusten tai, hyvänen aika vaikka motivoivan työnteon, parissa.

Mutta miksi ihmeessä nyt ne muutamat, jotka saavat orgastista iloa rahan ja mammoman tavoittelusta saavat määrittää yhteiskunnan juuri heidän tarpeitaan ajatellen? Entäs jos he tosiaan ovatkin pieni katoava vähemmistö, mutta heidän ahneutensa ruokkii tätä oravanpyörää niin, että muidenkin on pakko polkea mukana?

Jäisin mielelläni kotiin lasten kanssa ja tekisin puolipäiväduunia, mutta se nyt vaan ei ole minun alallani mahdollista. Miksi?

Hyvistä palkkatuloista otetaan isommalla veroprosentilla verot. Vaikka hyvän palkan saajilla on usein muutkin tekijät vaikuttamassa työnteon kannustavuuteen (työn haasteellisuus, uuden oppiminen, työn tärkeänä kokeminen, hyvä työyhteisö, onnistumisen kokemukset...) nettopalkan suuruuskin merkitsee. On ihan oikein siirtää verotuksen painopistettä työnteosta kulutuksen puolelle.

Ensin hyvätuloisten maksamat verot ovat niin vähäpätöinen juttu, että heitä voisi lakata verottamasta kokonaan, ja seuraavassa hengenvedossa he vastaavatkin lähes koko verokertymästä, joten heitä pitää kannustaa ja tukea. Tyypillistä kokkarilogiikkaa.

hajuakaan. Puhumattakaan taloudesta. Kannattaisi ottaa selvää asioista varsinkin kun politiikka näyttää kiinnostavan ja kieli käyvän ketterästi.

Kyllä tuo progressiivinen verotus on keksitty ensin ja vasta sen jälkeen on ruvettu katsomaan, paljonko niitä isopalkkatuloisia oikeasti on, ja hämmästytty kun heitä onkin ylläri pylläri niin vähän. Mutta isopalkkaisten korkea veroprosenttihan on merkittävä ennen muuta kateusverona.

hajuakaan. Puhumattakaan taloudesta. Kannattaisi ottaa selvää asioista varsinkin kun politiikka näyttää kiinnostavan ja kieli käyvän ketterästi.

Kyllä tuo progressiivinen verotus on keksitty ensin ja vasta sen jälkeen on ruvettu katsomaan, paljonko niitä isopalkkatuloisia oikeasti on, ja hämmästytty kun heitä onkin ylläri pylläri niin vähän. Mutta isopalkkaisten korkea veroprosenttihan on merkittävä ennen muuta kateusverona.

Tuo varmaan liittyi siihen, kun täällä joku valopää totesi, että huimia (veroakiertäviä) pääomatuloja saa jo nyt niin harva, eli vaikkei jatkossa niitä verotettaisi ollenkaan, niin missään ei tuntuisi. Kyllä veronmaksun pitää tuntua ihan jokaiselle, se on niinkuin sen idea!

Progressiivinen verotus on varmaan kaikille tuttu käsite, ja siitäkin kuulee sieltä hyvätuloisten suunnasta aina tuota "kateusvero"-napinaa ja lisäksi osoitetaan tilastoja että kuinka mini-mini-minmaalisen pieni onkaan se hyvätuloisten korkein desiili, ja miksi aina heistä puhutaan, ja heidän verojaan korottamalla ei mitään saataisi aikaan.

Vielä kerran: veronmaksun pitääkin tuntua, kaikille tulonsaajsille. Pienituloisille pienemmin, ja niille keillä on suuret tulot, vastaavasti enemmän. Verotuksen siirto kulutuspainotteiseksi vain lisää rikkaiden veronkiertomahdollisuuksia, hehän voivat tästä lähtien ostaa enemmän vaikka ulkomailta. Työmatkat nousevat arvoon arvaamattomaan!

Eniten kateellisia tässä maassa ovat hyvätuloiset, jotka jatkuvasti marisevat siitä mitä tukia muut saavat ja kuinka heidän panostaan ei ymmärretä. Maksakaa veronne mukisematta, senkin nilkit!

yhteiskunta ottaa ajatteluvallan ja päätösvallan yksilöltä ja tietää sitä paremmin, miten yksilön tulee elää ja tehdä asioita. Niin kuin vaikka että lapset kuuluu hoitaa julkisessa päiväkodissa, oli äite kotona tai ei.

Kokkarilogiikka vaan kirkastuu kirkastumistaan! _Lapsen_ subjektiivinen oikeus kunnalliseen päivähoitoon johtaa lopulta siihen että lapset väkisin haetaan julkiseen päiväkotiin vaikka äiti olisi kotona! Järjen riemuvoitto!

Joo, tuollainen varmaan olisi hyysäämistä. Ja kun tollaista ei missään tapahdu, kannattaa kauheasti joka puolellä sössöttää kuinka kauheeta se onkaan ;-)

...demarit on näköjään saaneet jostain palavasieluisen nuoremman aatteentoitottajan. Ihan virkistävää, sinne kuusikymppisten patujen sekaan.

Demarithan juuri ovat päivähoitosysteemin rakentaneet (kepulaiset puolestaan ovat järjestäneet kotihoidon tuen, että emännätkin saavat omaa rahaa) Käytäntö vaan on nykyisellään luisunut siihen, että ihmiset pitävät lapset hoidossa vaikkei siihen ole tarvetta, koska siihen on mahdollisuus ja se on niin mukavaa ja tulee käyttäjälleen puoli-ilmaiseksi. Verojen käyttöähän ei kukaan laske kustannuksiksi kun se ei ikään kuin ole omaa rahaa. Saman aikaan työssäkäyvien ja opiskelevien lapsille ei riitä hoitopaikkoja. Ja syyllinen tähän on tietenkin yhteiskunta, joka ei tarjoa tarpeeksi hoitopaikkoja, eivät ne, jotka kallista palvelua turhan takia käyttävät.

Ja edelleen seurauksena on ollut se, että omien lasten hoidosta on tullut ylivoimaisen vaikea asia. Nykyään äiti masentuu ja ahistuu, jos joutuisi kamppailemaan läpi arjen vauvan ja 1-2 vanhemman lapsen kanssa... hyysäämistä parhaimmillaan!

...kyllä valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että työnteko on vain sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä eikä duunia tehtäisi muuten kuin rahasyistä.

Kun vähän tingittäisi elintasosta ja jatkuvasta kuluttamisesta, niin vähempikin työnteko riittäisi kaikille nälän poissapitämiseksi. Sitten jäisi ihan jokaiselle aikaa toteuttaa itseään kehittävästi harrastusten tai, hyvänen aika vaikka motivoivan työnteon, parissa.

Mutta miksi ihmeessä nyt ne muutamat, jotka saavat orgastista iloa rahan ja mammoman tavoittelusta saavat määrittää yhteiskunnan juuri heidän tarpeitaan ajatellen? Entäs jos he tosiaan ovatkin pieni katoava vähemmistö, mutta heidän ahneutensa ruokkii tätä oravanpyörää niin, että muidenkin on pakko polkea mukana?

Jäisin mielelläni kotiin lasten kanssa ja tekisin puolipäiväduunia, mutta se nyt vaan ei ole minun alallani mahdollista. Miksi?

Isopalkkaisten palkka tulee ihan muualta kuin pienipalkkaisten julkisen puolen työntekijöiden selkänahasta. Jos sun alalla ei ole mahdollista tehdä puolipäiväduunia (miksei ole?) niin mikä estää vaihtamasta alaa. Tai jää kotiin.

mitähän siitäkin tulisi jos ei ihmisen kannattaisi ponnistella elämässä eteenpäin paremman toimeentulon kannalta? Nii-i......

kuitenkin ratkaisevasti vaikuttavat erilaiset verokannustimet ja muut, niin ei pitäisi paljon arvostella työttömyyskorvausta ja sossutukia saavia.

Että samasta asiasta kun puhutaan (yhteiskunnan tuista, ovat ne sitten verohelpotuksia tai sosiaalitukia) rikkaiden kohdalla on kyse kannustamisesta ja köyhän kohdalla taas hyysäämisestä. Rikkailta ilmeisesti menee into tehdä yhtään mitään, jos ei koko ajan kehuta, ihailla ja rahallisesti kannusteta, mutta jos köyhälle antaa vähänkin rahaa, se puolestaan heti lopettaa kaiken muun tekemisen ja nauttii vaan niistä tuistaan.

Ettekö tosiaan näe tässä ajattelussa mitään ristiriitaa? Tämä on tätä uuskokoomuslaista sanaleikkiä, jossa vastakkainasettelun aika meni jo, minkähän mantran mainostoimisto nyt onkaan keksinyt?

kohdallani kyse on siitä, minkä maan annan minua tulevaisuudessa verottaa. Enkä ole yksin, en todellakaan.

Suurella todennäköisyydellä se ei ole Suomi.

Minä teen niin, koska minä voin niin tehdä. Aivan sama mitä siitä ollaan mieltä.

Isopalkkaisten palkka tulee ihan muualta kuin pienipalkkaisten julkisen puolen työntekijöiden selkänahasta. Jos sun alalla ei ole mahdollista tehdä puolipäiväduunia (miksei ole?) niin mikä estää vaihtamasta alaa. Tai jää kotiin.

No onneksi ei sentään tule selkänahasta, se nyt vielä puuttuisi. Silti heille pitäisi koko ajan olla kumartamassa ja kehumassa kuinka jaksavat niin kovasti koko yhteiskuntaa pitää pystyssä. Pienipalkkaisten julkisen puolen työntekijöiden panos tässä on ilmeisesti ihan mitätön.

Ja satun viihtymään alallani, siksi en halua vaihtaa. Kotona olin jo muutaman vuoden lasten ollessa pieniä, että kiitos vaan. Minunkin mielestäni työnteko on kivaa, vaikken siitä hurjaa palkkaa saakaan, ajatella.

kohdallani kyse on siitä, minkä maan annan minua tulevaisuudessa verottaa. Enkä ole yksin, en todellakaan.

Suurella todennäköisyydellä se ei ole Suomi.

Minä teen niin, koska minä voin niin tehdä. Aivan sama mitä siitä ollaan mieltä.

Sen kun menet vaan, kun kerran voit niin tehdä, onnea matkaan sinne paremmille maille!

Me jotka haluamme jäädä Suomeen, voimme sitten taas keskittyä hyvinvointivaltion ylläpitämiseen veronmaksuhalukkaiden kesken.