Kenen mielestä EI ole lottovoitto syntyä Suomeen?

Molemmissa maissa hyviä ja huonoja puolia mutta mielestäni selvästi enemmän plussan puolelle jää Kanada.



Ehkä myös Ruotsi ja Norja ovat mielestäni parempia maita Suomeen verrattuna (siis jos en olisi puolueellisesti suomalainen)

että Suomessa joutuu nuoria mielenterveysongelmien takia eläkkeelle 5/päivä?!?



Kyllä silloin on koko systeemissä jotain mätää ja pahasti.

riippuu vähän siitä, mitä arvostaa.



Mun mielestä ei ole lottovoitto syntyä Suomeen, mutta onhan se kaukana pahimmista paikoista maapallolla. Ehkä yhteiskuntana kaipaisin tänne vähän enemmän uusien mahdollisuuksien antamista ja mahdollisuuksia varsinkin pienille yrityksille.



Olin aiemmin eri mieltä, mutta sairastuttuani ja saatuani siihen kalliit hoidot julkisella puolella havaitsinkin, että olisi ollut ihan sama, että en olisi parantunut - yhteiskunta ei enää ota takaisin, vaikka olen täysin terve ja työkykyinen.

etta Suomeen syntyminen on lottovoitto verrattuna syntymiseen hyvin suureen osaan maailman maista; mutta silti niista maista joissa olen itse asunut seka Belgia etta Kanada vievat voiton Suomeen nahden, jos kysytaan missa haluan asua.

esim työttömyyden varalta? entä lasten päivähoito? onko ilmainen koulutus?

esim työttömyyden varalta? entä lasten päivähoito? onko ilmainen koulutus?

vaikkei tietenkaan taysin identtiset. Mutta minusta elamanlaatua ei voi mitata pelkastaan tuollaisin mittarein, hyvinvointi ei ole pelkkia sosiaalietuuksia (vaikka se on toki myos niitakin), vaan siihen kuuluu hyvin keskeisena osana yleinen ilmapiiri, ihmisten tapa olla toistensa kanssa jne. Ja noilla akseleilla seka Belgia etta Kanada hakkaavat - minusta - Suomen kirkkaasti.

Päivähoito on aika kallis, joskin sitäkin kompensoidaan vähätuloisten perheille. Työttömyystuoesta minulla ei ole kokemusta. Provinssista riippuen systeemit vähän vaihtelee mutta minua jaksaa hämmästyttää shekkien tipahteleminen postiluukusta. Eli vaikka en ole hakenut tukea olemme yhtäkkiä saaneet tukea "lapsiperheille suunnattua kylmän talven aiheuttamaa energialaskun kompensointi-tukea" ym.



Aluksi minua harmitti, että täällä ei saa Suomen äitiyspakkausta. Toisaalta sitten lapseni synnyttyä ymmärsin, että täällä ei todellakaan tarvitse mitään pakkauksia. Kaverit, naapurit, työkaverit ja jopa miehen työkaverit järjestävät baby shoverit ja vauvakamaa tulee ihan älyttömästi. Samoin isompien lasten päivähoitopaikalla kerätään usein keräys vauvan saajalle. Synnytys oli ilmainen ja Suomeen verrattuna pidin täkäläisestä systeemistä enemmän.



Lisäksi arvostan todella paljon täkäläisiä ihmisiä. Sitä kuinka he ovat positiivisia ja auttavaisia. Koulujärjestelmä on todella hyvä ja Suomeen verrattuna opettajat erinomaisia. Lapset, pienetkin käyttäytyvät kauniisti. Koskaan en ole vielä törmännyt elementary school tasolla sellaiseen kiusaamiseen mikä Suomessa on ihan arkipäivää. Lapsista pidetään huolta, heitä ei saa jättää yksin ennen kuin ovat jo teinejä. Näin perheyhteisöistä muodostuu todella läheisiä.



Luonto on monipuolinen ja ilmasto kiva. Kesät kuumia. Täällä ei ole myöskään maanjäristyksiä eikä isoveli venäläinen huoleta (lapset eivät joudu armeijaan jos eivät itse niin halua). Hinnat on halpoja, taviksilla on varaa asua hienoissa omakotitaloissa ja ajella uusilla, hienoilla autoilla.



Perus terveydenhuolto on ilmainen ja omalääkärisysteemi toimii hienosti. Mikäs täällä on asuessa kun lähikaupastakin saa jo sitä salmiakkia ;)

joten revitkää siitä iloa



ai niin, kamalinta on syntyä ruotsinkieliseksi vähemmistoksi (jos uskot RKP:ta)

JOtenkin mua pelottaa tuo venäläisäidin suomalainen lapsi. Eiks sen äidin nimi ollut Rimma. Nyt se poika on vanhenevan isän luona joka näyttää olevan vähän kiero

suomessa maksaa terveydenhoito (kaikki kuvittelee etta se on suomessa hyvin, ei ole, muissa maissa se on kokonaan ilmaista ja sairaalassa olostakaan ei makseta), veroja maksetaan niin peevelisti josta hyotyy no juu lapsiperheet muttei paljon muut.

jos sitä vertaa esim. Norjaan (siellä on sentään meri ja vuoret niitten samojen metsien lisäksi :)

koulukiusaamisesta Kanadasta ja aivan yhtä suuri ongelma se siellä oli. Dokumentissa oli pääosassa Kanadalainen tyttö jota oli kiusattu rankasti ollessaan koulussa ja hän tutustui eri puolilla Kanadaa siihen että miten paljon koulukiusaamista esiintyy eri kouluissa ympäri Kanadaa. Aika hurjalta se meno sielläkin näytti ja itsemurhia kiusaamisen vuoksi oli yllättävän paljon. Paljon myöskin asialle yritettiin tehdä mutta ei aina niin hyvin tuloksin.

suomessa maksaa terveydenhoito (kaikki kuvittelee etta se on suomessa hyvin, ei ole, muissa maissa se on kokonaan ilmaista ja sairaalassa olostakaan ei makseta), veroja maksetaan niin peevelisti josta hyotyy no juu lapsiperheet muttei paljon muut.

esim työttömyyden varalta? entä lasten päivähoito? onko ilmainen koulutus?

vaikkei tietenkaan taysin identtiset. Mutta minusta elamanlaatua ei voi mitata pelkastaan tuollaisin mittarein, hyvinvointi ei ole pelkkia sosiaalietuuksia (vaikka se on toki myos niitakin), vaan siihen kuuluu hyvin keskeisena osana yleinen ilmapiiri, ihmisten tapa olla toistensa kanssa jne. Ja noilla akseleilla seka Belgia etta Kanada hakkaavat - minusta - Suomen kirkkaasti.

Ilmapiiri, ihmisten tapa olla toistensa kanssa? Sekö tapa että Belgiassa raiskataan lapsia eniten maailmassa?

Mika Suomen luonnossa on erityista?

Teillä luomu on likaistempaa kuin Suomessa tehotuotettu

Päivähoito on aika kallis, joskin sitäkin kompensoidaan vähätuloisten perheille. Työttömyystuoesta minulla ei ole kokemusta. Provinssista riippuen systeemit vähän vaihtelee mutta minua jaksaa hämmästyttää shekkien tipahteleminen postiluukusta. Eli vaikka en ole hakenut tukea olemme yhtäkkiä saaneet tukea "lapsiperheille suunnattua kylmän talven aiheuttamaa energialaskun kompensointi-tukea" ym.

Aluksi minua harmitti, että täällä ei saa Suomen äitiyspakkausta. Toisaalta sitten lapseni synnyttyä ymmärsin, että täällä ei todellakaan tarvitse mitään pakkauksia. Kaverit, naapurit, työkaverit ja jopa miehen työkaverit järjestävät baby shoverit ja vauvakamaa tulee ihan älyttömästi. Samoin isompien lasten päivähoitopaikalla kerätään usein keräys vauvan saajalle. Synnytys oli ilmainen ja Suomeen verrattuna pidin täkäläisestä systeemistä enemmän.

Lisäksi arvostan todella paljon täkäläisiä ihmisiä. Sitä kuinka he ovat positiivisia ja auttavaisia. Koulujärjestelmä on todella hyvä ja Suomeen verrattuna opettajat erinomaisia. Lapset, pienetkin käyttäytyvät kauniisti. Koskaan en ole vielä törmännyt elementary school tasolla sellaiseen kiusaamiseen mikä Suomessa on ihan arkipäivää. Lapsista pidetään huolta, heitä ei saa jättää yksin ennen kuin ovat jo teinejä. Näin perheyhteisöistä muodostuu todella läheisiä.

Luonto on monipuolinen ja ilmasto kiva. Kesät kuumia. Täällä ei ole myöskään maanjäristyksiä eikä isoveli venäläinen huoleta (lapset eivät joudu armeijaan jos eivät itse niin halua). Hinnat on halpoja, taviksilla on varaa asua hienoissa omakotitaloissa ja ajella uusilla, hienoilla autoilla.

Perus terveydenhuolto on ilmainen ja omalääkärisysteemi toimii hienosti. Mikäs täällä on asuessa kun lähikaupastakin saa jo sitä salmiakkia ;)

Luuletko että köyhällä Kanadassa on yhtä hyvin kuin sinulla? Oletko ikinä käynyt Kanadan surkeimmilla alueilla?

Esimerkiksi aivan loistava sekä ilmainen terveydenhuolto. Asutaan siis Lontoon keskustassa. Toki täälläkin on omat ongelmansa, varsinaisesta sosiaaliturvasta mulla ei ole kokemusta, mutta niin ne sanovat että parempi on kuin Suomessa.



Olen samaa mieltä sen Belgian ja Kanadan kannattajan kanssa siitä, että rahallisesti ei kaikkea voi mitata vaan myös muu elämänlaatu merkkaa. Ihmisten asenteet jne. Olen asunut myös Kanadassa ja tykkäsin siellä ihmisistä paljon enemmän kuin Suomessa. Samoin täällä Briteissä mielestäni paljon kivempia kuin Suomessa.



Ja ennenkuin joku näsäviisas tulee kertomaan jostain neljädeedokkarista, minkä on nähnyt, niin todettakoon että tottakai koulukiusaamista, raiskauksia, väkivaltaa ja alkoholismia esiintyy myös Britanniassa ja Kanadassa, mutta nyt puhutaankin keskiarvoista. Ei täällä (tai Kanadassa) ole sellaista jatkuvaa kyyläyksen ja kyttäyksen, kateellisuuden ja katkeruuden, menoa.

Esimerkiksi aivan loistava sekä ilmainen terveydenhuolto. Asutaan siis Lontoon keskustassa. Toki täälläkin on omat ongelmansa, varsinaisesta sosiaaliturvasta mulla ei ole kokemusta, mutta niin ne sanovat että parempi on kuin Suomessa.

Olen samaa mieltä sen Belgian ja Kanadan kannattajan kanssa siitä, että rahallisesti ei kaikkea voi mitata vaan myös muu elämänlaatu merkkaa. Ihmisten asenteet jne. Olen asunut myös Kanadassa ja tykkäsin siellä ihmisistä paljon enemmän kuin Suomessa. Samoin täällä Briteissä mielestäni paljon kivempia kuin Suomessa.

Ja ennenkuin joku näsäviisas tulee kertomaan jostain neljädeedokkarista, minkä on nähnyt, niin todettakoon että tottakai koulukiusaamista, raiskauksia, väkivaltaa ja alkoholismia esiintyy myös Britanniassa ja Kanadassa, mutta nyt puhutaankin keskiarvoista. Ei täällä (tai Kanadassa) ole sellaista jatkuvaa kyyläyksen ja kyttäyksen, kateellisuuden ja katkeruuden, menoa.

Tuo on jo säälitävää että edes viitsit huudella jostain Lontoosta yhtään mitään. Jokainen on varmaan käynyt Lontoossa ja tietää kyllä mikä siellä on niin taloudellinen kuin henkinenkin tilanne tällä hetkellä.

No ainakin meillä täällä Britanniassa on mielestäni moni asia paremmin

Et kuitenkaan maininnut yhtään asiaa

Mika Suomen luonnossa on erityista?

Teillä luomu on likaistempaa kuin Suomessa tehotuotettu

Tätä luontoa ei vaan voita mikään. Asun ihan Atlantin rannalla, heti ulko-ovelta näkee horisontin. Koulu ihan vieressä, palkittuun lähipubiin matkaa 300 m, viihtyisä pikkukaupunki ja ihmiset IHANIA. Taloudellisesti täällä menee niin päin mäntyä kuin vaan mennä voi, mutta silti ei vaihtaisi tätä elämäntyyliä enää koskaan mihinkään. Tässä on taikaa. : )



Itse arvostan oman elämänlaatuni kannalta ihania ihmisiä, villiä ja upeaa luontoa, sosiaalisuutta, iloisuutta ja yhteisöllisyyttä korkeammalle kuin asioiden lähes täydellistä toimivuutta. Jollekin toiselle asia on tasan päinvastoin.



Live and let live. Kaikille on paikkansa maailmassa, toisen valintoja on naurettavan typerää haukkua. Jonkun luonteelle sopii Suomi, toiselle vaikkapa Kreikka. Tärkeintä on löytää se oma lottovoittonsa.