Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Wannabe-teiniäitiä v****taa (sis. avautumista)
23.03.2011 |
Tuli eilen sukulaisten kanssa puheeksi meidän perheen tulevaisuudensuunnitelmat ja että häiden jälkeen olisi toiveissa lapsi. Olipa taas NIIN mukavaa kuunnella niitä "Voi kun olette vielä niin nuoria!" ja "Lapsen mukana tulee iso vastuu" -henkisiä kommentteja! Puhuivat minulle kuin 15-vuotiaalle, joka on juuri ilmoittanut muuttavansa Pariisiin ja ryhtyvänsä malliksi... Ihanaa!
Ottaa niin päähän tuo asenne! Oma äitinikin lähti mukaan vouhotukseen, vaikka tietää varsin hyvin, että olen jo tehnyt kaikki "things to do before you have a baby" -listan asiat(työskennellyt ulkomailla, reissannut, bilettänyt, ollut vaihdossa jne) ja nyt haluaisin vai olla äiti.
Taustatietoina kerrottakoon, että olen 25v. itsenäinen ja vastuuntuntoinen nuori AIKUINEN. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kohta 6 vuotta ja kesällä tosiaan häät. Miehellä vakituinen työ ja meillä yhteinen velaton omistusasunto jne.
Miksi kukaan ei voinut olla iloinen meidän puolesta ja sanoa edes jotain positiivista!? Argh!
Tulipahan avauduttua :)
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvää ja ihanaa :)
Toisaalta elämä muuttuu pysyvästi ja vain ne joilla on lapsia ymmärtää tämän siis mitä se oikeesti tarkoittaa.
Itse sain esikoisen 23-v ja nyt jälkiviisaana, olin liian nuori. Mutta asioilla on aina puolensa ja jokainen tekee omat ratkaisunsa =)
ihan naurettavuuksiin. 25-vuotias ei ole teini. Ei lähelläkään.
Mielestäni on aivan käsittämätöntä, miten pitkälle lastenhankintaa neuvotaan lykkäämään. Lääketieteelliset asiantuntijat ovat täysin eri mieltä.
Kätilöt, lääkärit jne ovat järjestään sitä mieltä, että biologisesti paras ikä tulla raskaaksi on 20-25-vuotiaana.
Nykyään nuoruutta ihannoivassa kulttuurissamme yritetään keinotekoisesti venyttää teini-ikää yli 30-vuotiaaksi.
T: eräs äiti 33v, jolla lapset 15, 13 ja 6 (ja vauva tulossa)
Mieheni tosin on isossa seurassa vähän hiljaisempi, muttei todellakaan mikään reppana hänkään.
Olen vasta kandi, eli minulla on vielä opiskelut kesken, mutta tämä on ihan harkittu ajankohta. Emme haluaisi laittaa alle 3-vuotiasta hoitoon, joten arvelimme, että gradu ja lapsi olisi parempi yhdistelmä, kuin töissä käynti ja pikkuisen laittaminen päiväkotiin.
ap
mielestä tosi outoa käytöstä. Kyllä lapset pitää hankkia nuorena että jaksaa vielä touhuta niiden kanssa. Itse pidän teiniäitinä sellaista joka on saanut lapset alle 17v. Ihme touhua teillä päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 26v ja lapset tehty. Nuorinkin jo 2-vuotias. Tarkoituksella lapset tein nuorena. Nyt laitoin lapset päiväkotiin ja aloitin opiskelun oppisopimuksella.
On ihanaa ajatella että kun lapset alkavat olla itsenäisiä olen minäkin vielä nuori. Ehdin kyllä matkustella ja jatkaa elämää silloinkin.
Nyt rupesin miettimään millainen kuva sukulaisillani on minusta. Heistä viikon seuramatka Kanarialle on jo aika hurjaa, kun itse olen ennemminkin "kolmeksi kuukaudeksi Kambodzaan"-tyyppiä, eli pitävät minua kai melkoisena hurjapäänä(?). Luulevatko etten ymmärrä, ettei lapsen kanssa voi jatkaa samalla lailla? Olemme kyllä jo mieheni kanssa asennoituneet siihen, että häämatkamme on viimeinen "jännempi reissu", kunnes lapset ovat kasvaneet.
Ja bilettämis vaihe meillä on todellakin jo ohi. Kävin jopa varmuuden vuoksi toisen kerran vaihdossa "ettei sitten vanhempana kaduta!" :D
Noh, sukulaisteni mielipiteet eivät tietenkään vaikuta meidän suunnitelmiimme. Olemme yhdessä miettineet asioita ja tämä on meille sopivin ajankohta. Mutta olisi minusta ollut kohteliasta koittaa keksiä edes jotain positiivista sanottavaa.
Kiitos tuesta ja ennen kaikkea kiitos, että sain avautua!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti perintönä? Ei teillä kyllä kiire siihen lapsentekoon ole moneen vuoteen
Mie ihan veikkaan, että niistä voivottelevista sukulaisista aivan liian moni joutui naimisiin "pikkulikkana", eli häthätää 18-vuotiaana ja lapsia alkoi tulla saman tien. Koittavat siis parantaa omaa traumaansa ja toppuutella nuoren naisen lapsiasioita. Sinä olet vielä nippa nappa biologisesti parhaassa lapsenhankintaiässä, joten totta hemmetissä lapsia yrittämään, jos niitä haluatte. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti perintönä? Ei teillä kyllä kiire siihen lapsentekoon ole moneen vuoteen
Ei mielestäni kovin oleellinen asia, mutta voinhan minä vastatakin.
Eli n.30% asunnon arvosta sain perintönä lähes 10 vuotta sitten. Loput on hankittu ihan normaalisti ansiotyöllä ja säästettyjä rahoja sijoittamalla. Mutta valitettavasti ei kyllä asuta missään Ullanlinnassa ;)
Niin ja kiitos vielä vahvistuksesta. Olinkin kuullut huhuja siitä, että lapsia on mahdollista saada myös yli 25-vuotiaana. Mutta hyvä sekin asia että tuli nyt varmistettua :D
mutta tuli kyllä heti mieleen, että se gradun tekeminen siten, että pieni lapsi kotona ei sitten välttämättä todellakaan ole mikään ns. läpihuutojuttu...
Nimim. "Been there, tried to do that"...
Emme haluaisi laittaa alle 3-vuotiasta hoitoon, joten arvelimme, että gradu ja lapsi olisi parempi yhdistelmä, kuin töissä käynti ja pikkuisen laittaminen päiväkotiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne ovat hyvää tarkoittavia ilmaisuja sille vastuulle, jonka lapsi tuo tullessaan, mutta minunkin mielestäni tahdikkuutta heiltä voisi odottaa.
Itse olen saanut esikoiseni 25-v. ja se oli ihan hyvä ikä. Toivuin nopeasti, jaksoin hyvin lapseni kanssa ja olin sopivassa iässä mielestäni.
Ei elämää tietenkään täysin voi jatkaa kuten ennenkin, kun on lapsi, elämä väkisinkin muuttuu, mutta ei se muutos huonompaan ole, ehkä he tarkoittivat sitä?
mutta tuli kyllä heti mieleen, että se gradun tekeminen siten, että pieni lapsi kotona ei sitten välttämättä todellakaan ole mikään ns. läpihuutojuttu...
Nimim. "Been there, tried to do that"...
Emme haluaisi laittaa alle 3-vuotiasta hoitoon, joten arvelimme, että gradu ja lapsi olisi parempi yhdistelmä, kuin töissä käynti ja pikkuisen laittaminen päiväkotiin.
ap
Totta, ei tosiaankaan mikaan lapihuutojuttu, mutta onnistuuhan sekin, jos vauvan kanssa muuten menee kaikki hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sehän ei ole mitenkään itsestäänselvyys.
mutta tuli kyllä heti mieleen, että se gradun tekeminen siten, että pieni lapsi kotona ei sitten välttämättä todellakaan ole mikään ns. läpihuutojuttu...
Nimim. "Been there, tried to do that"...
Emme haluaisi laittaa alle 3-vuotiasta hoitoon, joten arvelimme, että gradu ja lapsi olisi parempi yhdistelmä, kuin töissä käynti ja pikkuisen laittaminen päiväkotiin.
ap
Totta, ei tosiaankaan mikaan lapihuutojuttu, mutta onnistuuhan sekin, jos vauvan kanssa muuten menee kaikki hyvin
onnistuu kyllä, ei siinä mitään suurta "jos"-sanaa tarvita edes. Pöh. Nimimerkillä "been there, done that".
Keskosena syntyneen, pahasti allergisen vauvan kanssa ei. Katsos kun kaikki ei aina mene käsikirjoituksen mukaan...
että teit miten päin vaan niin aina on väärinpäin.
Teet lapsen 25-v ja se on liian aikaisin, et tee lasta 25v niin johan ne ihmettelee ku on niin itsekäs ettei lapsia rupee tekemään.
Sama jatkuu lasten kanssa sitten. Teet mitä vaan niin aina on joku arvostelemassa. Hoidat kotona, niin oot lusmuileva luuseri ja jos pistät hoitoon alle 3v niin oot itsekäs...
Ja samaa rataa mennäään....
edes kysymään noin henkilökohtaisesta asiasta muilta ihmisiltä? Toisaalta, jos joku tyrkyttää mielipidettään, ni nätti hymy naamalle ja tyly kuittaus: "Mun elämä, mun valinnat. Minä se näiden valintojen kanssa elän."
että teenpä nyt lapset nuorena,niin olen vielä suht nuori,kun lapset itsenäistyvät, ja voin mennä viilettää taas täysillä. Ei äitinä olo suinkaan siihen lopu,kun lapset lentää pesästä.
Eikö se nuoruus kannattaisi elää silloin,kun se oikeasti on käsillä? Ja sitten kun tuntuu,että kaikki on nähty ja koettu ja on valmis työntämään omat tarpeensa taka-alalle ja ottamaan vastuun toisesta (joissakin tapauksissa ehkä tämän loppuelämäksi), niin alkaisi sitten perhettä perustamaan.
En minä ainakaan haluaisi,että äidilläni ei olisi aikaa minulle ja lapsilleni sen takia,että hänen täytyy nyt ottaa takaisin ohi mennyt nuoruutensa.
Alue: Aihe vapaa
jotenkin reppanan ja niin nuoren oloisia sitten kuitenkin, vaikka omasta mielestä kovin aikusmaisia ja kypsiä? Vai onko teidän sukulaiset vaan kovin ilkeitä ns aina?