Lue keskustelun säännöt.
Wannabe-teiniäitiä v****taa (sis. avautumista)
23.03.2011 |
Tuli eilen sukulaisten kanssa puheeksi meidän perheen tulevaisuudensuunnitelmat ja että häiden jälkeen olisi toiveissa lapsi. Olipa taas NIIN mukavaa kuunnella niitä "Voi kun olette vielä niin nuoria!" ja "Lapsen mukana tulee iso vastuu" -henkisiä kommentteja! Puhuivat minulle kuin 15-vuotiaalle, joka on juuri ilmoittanut muuttavansa Pariisiin ja ryhtyvänsä malliksi... Ihanaa!
Ottaa niin päähän tuo asenne! Oma äitinikin lähti mukaan vouhotukseen, vaikka tietää varsin hyvin, että olen jo tehnyt kaikki "things to do before you have a baby" -listan asiat(työskennellyt ulkomailla, reissannut, bilettänyt, ollut vaihdossa jne) ja nyt haluaisin vai olla äiti.
Taustatietoina kerrottakoon, että olen 25v. itsenäinen ja vastuuntuntoinen nuori AIKUINEN. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kohta 6 vuotta ja kesällä tosiaan häät. Miehellä vakituinen työ ja meillä yhteinen velaton omistusasunto jne.
Miksi kukaan ei voinut olla iloinen meidän puolesta ja sanoa edes jotain positiivista!? Argh!
Tulipahan avauduttua :)
Kommentit (26)
että jos (suht.) nuorena olen saanut lapset, niin en suinkaan ala elää sitten parinkymmenen vuoden kuluttua menetettyä nuoruuttani, vaan nautin siitä aikuisen elämästä, siinä vaiheessa kun oletettavasti olemme sitten kaksi työssäkäyvää aikuista, ja lapset jo lentäneet kotoa. Ja tietysti sekin on hyvä juttu, jos olen vielä ihan hyväkuntoinen ja pystyn osallistumaan, jos lapseni jossain vaiheessa saavat omia lapsia. Mutta mitään menetettyä nuoruutta tuskin metsästän yötä päivää, koska en ole tähänkään mennessä minkään ikäisenä erityisesti ollut kiinnostunut harrastamaan bilettämistä, kännäämistä ja irtosuhteita :).
Toisaalta kaksipiippuinen juttu sikäli, että jos "koko aikuisiän" on ollut lapsiperheen äiti/isä, voi elämä alkaa tuntua aika tyhjältä sitten ilman lapsia. Mutta en tiedä, luulisin että se "lapsiperheaika" on niin pitkä ja niin olennainen osa lapsellisten ihmisten elämää, että teki ne lapset minkä ikäisenä tahansa, on samat sopeutumisen haasteet sitten kuitenkin lasten lähtiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohdellaan kuin teinenä. Keskimääräinen esikoisen saamisikä Suomessa on 27v eli varsin lähellä sitä olet. Tosiaan kohta varmaan Suomessa päivitellään jos tekee lapsen 30v, että voi kui nuorena teet...
kohdellaan kuin teinenä. Keskimääräinen esikoisen saamisikä Suomessa on 27v eli varsin lähellä sitä olet. Tosiaan kohta varmaan Suomessa päivitellään jos tekee lapsen 30v, että voi kui nuorena teet...
Tuttavani sai hyvin tehtyä gradunsa. VAuva oli kiltti ja rauhallinen, nukkui piiitkät päiväunet ja yöt läpi 2viikkoisesta.
Itse olin ONNEKSI graduni jo tehnyt vauvan syntyessä. Ei olisi onnistunut, ensin koliikkia, sitten vauva heräili 5-20 kertaa yössä ja olin äärettömän väsynyt, päiväunia neiti ei nukkunut kunnolla, vaan ainoastaan liikkuvissa vaunuissa sain nukutettua edes jotenkin. Lapsellamme oli mahavaivoja, jotka ehkä olivatkin allergiaa, vaikka kukaan ei sitä osannut epäillä vauva-aikana.
Vauva-arki siis voi olla todellakin kaiken ajan ja energian vievää, tai toisaalta helppoa. Ei voi tietää, millainen yksilö teille syntyy.
Itse teette päätöksenne ja kannatte vastuun niistä. Olette aikuisia ihmisiä, kuten sanoit itsekin.
Onnea vauvan yritykseen ja avioliittoon! :)
Olin itse karvan alle 25 kun esikoisemme syntyi, minusta tuntui välillä vähän hassulta että jotkin vähän vieraammat tutut ihmiset pitivät minua nuorena äitinä, ja miestäni nuorena isänä. Ikää miehellä 26 vuotta tuolloin. Työssäkäyviä, arkea eläviä, vakiintumisvalmiita aikuisia ihmisiä olimme jo silloin. Itselläni opinnot oli vähän kesken, työn ohessa opiskelin. Sain suoritettua hoitovapaan jälkeen opinnot loppuun ja sain vakituisen viran.
t. 21