Lue keskustelun säännöt.
mieheni ei suostu, että olen kotiäiti!
22.03.2011 |
Lapseni on nyt 6kk ja mieheni on sitä mieltä, että lapsen pitäisi mennä päiväkotiin hoitoon vajaa 1-vuotiaana. Koska opiskelen voin hoitaa vauvaa kotona vielä kesän, mutta syksyllä alkaisi opiskelut.
Itsekin hieman ahdistaa keskeneräiset opinnot, mutta minusta 1-vuotias on liian pieni hoitoon. Puoli vuotta tai vuosi muuttaisi minusta jo paljon. Mieheni ei kuulemma "jaksa enää elättää meitä". Hän ei halua jäädä itsekään hoitovapaalle, koska meidän tulot putoisivat.
Mitä mieltä te olette? Onko ok, jos 1-vuotias menee hoitoon tässä tilanteessa? Kumpi painaa enemmän, lapsen rento elämä vielä kotona, vai aikaisempi valmistuminen?
Kommentit (138)
Oletteko koskaan olleet päiväkodissa töissä? Jos olette, olette aika epäinhimillisiä suositellessanne päiväkotia 1-vuotiaille. Jokainen, joka on ollut päiväkodissa tietää, että se ei ole niin pienten paikka. Totta kai lapsi selviää hengissä mutta hyvin stressaavaa se on. Ja jokainen lapsi oireilee sitä omalla tavallaan: jostain tulee ylivilkas, jostain vetäytyvä, jostain itkuisa, jostain takertuva, jostain raivokimppu jne.
Hoitajilla ei kerta kaikkiaan ole aikaa niin monelle pienelle, joita ryhmässä on. Toki vaipat vaihdetaan ja syötetään + nukutetaan mutta se on siinä. Ap:n mies puhui, että on siellä pk:ssa muitakin 1-vuotiaita ja saa kavereita ym. Heh, ei yksivuotiaat kovin paljon kaveeraa päiväkodissa...
Älä ap anna miehesi jyrätä tässä asiassa. Sinä olet äiti (ja miehen pitäisi kyllä on isäkin) ja olet vastuussa lapsesi parhaasta ja päiväkoti ei ole sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuullostaa niin tutulta. Minun lapseni syntyi 07 ja minun olisi heti pitänyt mennä töihi.. ja ukko olis jääny kotiin... no niin jouduin töihi ku äitiysloma loppui ja alkoi vanhempainvapaat... no tulin kotiin niin lapsi oli paskat housus tai sit hyppykiikus yksin... :( ja ukko joko koneella tai sitten kännäämässä... et semmoista... erosi,, koska ei elämästä tulut hänen kanssaan mitään...
itse aloin jälleen opiskeleen kun lapsi oli yli 3
luepa kotona vähän kehityspsykologiaa niillä sinun 2 h:n omalla ajalla. Lue erityisesti ne kohdat, mikä kehitysvaihe on n. 1 vuotiaalla meneillään kiintymyssuhteen syntymisen kannalta. Lue myös vähän eteenpäin mitä muita vaiheita alle 3-vuotiailla on.
Ei yksikään, HUOM. ei yksikään hoitaja päiväkodissa suosittele niin pienten lasten tuomista päiväkotiin. Kaikki hoitajat säälittelevät näitä vauvoja hoitopaikoissa - olivat sitten osan aikaa tai koko ajan.
Lue sitä kehityspsykaa ja vedä faktat miehen eteen. Kuka haluaa lapselleen sitä, kun teidän tilanteessakaan ei oikeasti ole pakko, vaan kyse on miehen asenteesta!!! Kyllä teidän perhe ehtii sitä rahaa tahkoamaan, mutta lapsen ainutlaatuisia pikkulapsiaikoja ei saa takaisin. Mitä on kaksi vuotta tai kolme ihmisen elämästä - pienen ihmisen elämästä muutama kymppitonni rahaa?
Ei ole arvot kohdallaa ukolla ei. Sääli teitä.
ihmetyttaa todella miehen raakuus lasta kohtaan. Pieni lapsi, viela vauva pakotetaan vieraiden hoidettavaksi ylitaysiin hoitopaikkoihin jotta aiti saisi alkaa maksaa MIEHEN ASUNNON LYHENNYKSIA. Muutenhan on jo aiemmin ilmennyt etta AP todellakin maksaa kaikki omat ja lapsen kulut omista vahista tuloistaan. Mutta mies aivopesee hanta ja useimpia taman palstan mammoja luulemaan etta "mies elattaa koko perheen" AP ei edes tieda minka verran miehella on tuloja, lapsella ja aidilla ei siis ole mitaan osaa miehen varallisuudesta nykytilanteessakaan.
avoliitossa, ilman että on itsellä koulut käytynä ja työtä? Miettisitte vähän etukäteen, ennen kuin toimitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takaisin kotiin ja sen ihannointi johtaa juuri tähän että palataan "naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä"-kuvioon. Se edistää naisten köyhyyttä ja vaikeuttaa heidän asemaansa työelämässä - ja naiset ITSE haluavat sitä! Miten hullua!
Luulisi, että nykyaikaiset äidit kasvattaisivat poikalapsensa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Nostan hattua anopille.
Huoh. Eiköhän se todellinen tasa-arvo pidä sisällään sen, että niin naisilla kuin miehillä on todellinen vapaus valita, kuinka työ- ja perhe-elämänsä yhdistävät. Todellinen tasa-arvo pitää sisällään myös sen, että perinteiset "naisten työt" niin kodin sisällä kuin työelämässäkin naisvaltaisilla aloilla saavat saman arvostuksen ja kunnioituksen kuin perinteiset miesten kodinulkopuoliset työt. Sellainen tasa-arvo, joka mitoitetaan vain tyypillisillä miesten mittareilla, on vain näennäistä tasa-arvoa. Se että aliarvioidaan perinteisiä naisten rooleja, ei ole feminismiä. Se on feminismiksi verhoiltua sovinismia.
Ja mitä anoppiisi tulee. Good for her. Vaan 30 vuotta sitten päiväkotien todellisuus oli paljon nykyistä ruusuisampaa. Päiväkodit eivät olleet homeessa (niin kuin nyt), lapsiryhmät eivät olleet ylisuuret suhteessa hoitajien määriin ja tilojen neliömääriin (niin kuin nyt)... Jatkanko listaa? Päiväkodissa itse työskennelleenä en kovin montaa päiväkodin työntekijää tiedä, joka suosittelisi nykyistä päiväkotisysteemia 1-vuotiaille.
Mutta ai niin. Se on meidän laiskojen naisten tekosyy. Lapsen etu. Lapsen paras.
Unohdetaan se.
It's all about tasa-arvo työelämässä.
Sama se kuka sen lapsen hoitaa. Isi. Äiti. Mummi. Naapuri. Mutta ylisuuret tarharyhmät vaan eivät ole lapsen kannalta missään nimessä hyvä.
Miehesi täytyy pitää syksy hoitovapaata töistä!!
Sinä, ap, lähdet opiskelemaan ja lapsi tutustuu paremmin isäänsä kotona. Kyllähän te pärjäätte vaikka säästöillä syksyn kun tulot tippuu miehen hoitovapaan vuoksi. Mutta tätä voit perustella miehellesi sillä, että:
1. Mieskin näkee mitä kotona oleminen on lapsen kanssa
2. Töistä saa pitää hoitovapaata jopa 3v ilman että menettää työpaikan
3. Sinä pääset edistymään opinnoissa ja valmistut aikanaan ja pääset työelämään
4. Tämä on ainoa ratkaisu jos mies haluaa sinun palaavan opiskelujen pariin
5. Isä on ihan yhtälailla velvollinen ottamaan osaa lapsen kasvatukseen ja hoitamiseen äitikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mainitsin, että kannattaa valita se hoitopaikka huolella. Hyviäkin päiväkoteja on, ja toki myös perhepäivähoitoa ym. Meillä esimerkiksi yksityinen pk, johon olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Sinulla ja miehelläsi on nyt erilainen käsitys lapsen parhaasta. Tässä ketjussa jo useampi on huudellut, että "jätä se sika", mutta minusta ydinperheen rikkominen ei ole (lähes) koskaan lapsen paras (poislukien väkivalta, alkoholismi ym. syyt). Todellakin - kokeilkaa sitä päivähoitoa ja miehesi tulee varmastikin huolehtimaan viemisistä, kun hän menee myöhemmin töihin kuin sinä opiskelemaan. Ehkä sinunkaan päiväsi eivät ole 8-16 (harvoin yliopistossa ovat), joten hoitopäivien pituus ei tule kohtuuttomaksi. Ja huolehtikaa kotityöt tasan. Ei se sen vaikeampaa ole.
toikin tuon asian esille mitä mietin eli miehen asenne tökkii.... Mitä jos sinä joskus sairastut vakavasti etkä kykene töihin tai edes hoitamaan lastanne -mitä miehesi silloin tekee? Jättää teidät?
Itse nimittäin tapailin erästä miestä (vuosikausia sitten) joka oli oikeasti jättänyt vaimonsa siksi koska vaimo oli sairastunut vakavasti. Keskustelin aiheesta miehen kanssa ja totesin etten todellakaan voi jatkaa hänen tapaamistaan, minusta hän oli toiminut todella väärin (ja keskusteluissa hän myös myönsi, että jos minä sairastuisin myöhemmin niin hän jättäisi myös minut).
"koska näytät olevan henkisesti äärimmäisen sairas, jätän sinut!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa laittaa laina kummankin nimiin jos mahdollista.
Siis lainaa nyt ei todellakaan kannata laittaa yksistään molempien nimiin vaan ASUNTO. Pahimmassa tapauksessa voisi käydä niinkin, että molemmat ovat vastuussa asuntolainasta, mutta mies omistaisi itse asunnon yksin eli naisella olisi pelkkää lainaa... Eli asunto molempien nimiin = kauppakirjassa molemmat ostajina.
Meillä on myös vuoden vanha lapsi ja en voisi ikinä kuvitella laittavani häntä vielä hoitoon. Olen ollut nyt yli viisi vuotta kotona. Mies on välillä marmattanut, mutta todennut pääsevänsä paljon helpommalla kun olen kotona ja rahalla ei mitata kaikkea. Tiedän mitä teen ja mikään muu työ ei ole minulle yhtä tärkeätä kuin olla omien lasten kanssa enkä välitä muiden arvosteluista. Tämä aika on nyt ja se ei koskaan palaa.
Minulla on hyvä työpaikka odottamasssa ja käytän omia säästöjäni jonkin verran. Esikoinen meni 3-vuotiaana hoitoon ja sairasti ensimmäiset neljä kuukautta, jolloin jouduin olemaan paljon pois töistä.
Tee niin kuin itsestäsi tuntuu parhaalta äläkä anna kenenkään painostaa sinua elämän tärkeissä valinnoissa. Voimia ja kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se lapsen paras niin automaattisesti on äidin kotiin jääminen? Muutama kyllä sentään puhui isänkin kotiin jäämisestä, mutta valtaosa äideistä ei anna isän jäädä kotiin. Vedotaan miehen suurempiin tuloihin, mutta yhtä suuri oikeus sillä isällä on jäädä kotiin kuin äidilläkin. Ehkäpä pelätään että isä huomaa ettei se kotona olo aina olekkaan niin rankkaa ja töiden täyttämää, etenkään yhden lapsen kanssa. Marttyyrikruunu voi tippua äkkiäkin kutreilta! Myös sillä isällä on yhtä suuri oikeus olla suunnittelemassa tulevaisuutta ja lapsen hoidon järjestämistä, vaikka se sitten ei aina äidille mieleen olisikaan. Ap:n miestä ymmärrän erityisesti siinä, että ap:n valmistuminen vaikuttaa olevan vuosien takana, ensin ollaan kotona vauvavuosi, sitten toinen, kohta halutaan olla kolmaskin. Sitten pitääkin viimeistään saada se toinen lapsi ja taas kuluu kolme vuotta. Jos opiskeluissakin menee vielä pari vuotta, joutuu mies vuosikaudet huolehtimaan yksin perheen toimeentulosta. Minä en naisena suostuisi tähän! Me suunnittelimme jo ennen lasten hankintaa kuinka hoitovapat tms järjestämme. Minä vaihdoin jopa työpaikka ja pystyimme vuoroja järjestelemällä pitämään lapsen kotona vaikka molemmat kävimme töissä. Molemmat tienasimme ja saimme nauttia lapsestamme ja lepäillä kotona. Siitä olimme ja olemme yksimielisiä, kotona olijalla on helpompaa. Niinpä tulevan kolmannenkin lapsen hoitovapaa joko jaetaan tai hoidetaan yhdessä, riippuu nykyisestä työnantajastani. Mutta siitä, että toinen meistä sanelisi kotiinjäämisen tai jäämättömyyden ei tulisi mitään.
enemmänhän sä muutenkin tienaat kotiäitinä kuin jos kituuttaisit opintotuella :D Jos pystyt lykkäämään opintojasi ja haluakin kotonaolemiseen on, niin ole ihmeessä vielä jonkin aikaa kotona. Ei ole kiva laittaa lasta väkisin tarhaan.
Itse laitoin poikani melko aikasin hoitoon, kun oli halu opiskella. Olen kyllä ihan suosiolla joutunut rajoittamaan opiskeluja ja tekemään hitaampaa tahtia koska tosiaan ne ekat puoli vuotta ainakin on jatkuvaa sairastelua päiväkodeissa. Jos viihdyt kotona, niin ole kotona... Ei tuo pelkstään miehen päätettävissä ole .. ja voi voi, kun on lapsen ja vaimon halunnut, saa nyt elättää heitä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takaisin kotiin ja sen ihannointi johtaa juuri tähän että palataan "naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä"-kuvioon. Se edistää naisten köyhyyttä ja vaikeuttaa heidän asemaansa työelämässä - ja naiset ITSE haluavat sitä! Miten hullua!
Luulisi, että nykyaikaiset äidit kasvattaisivat poikalapsensa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Nostan hattua anopille.
Huoh. Eiköhän se todellinen tasa-arvo pidä sisällään sen, että niin naisilla kuin miehillä on todellinen vapaus valita, kuinka työ- ja perhe-elämänsä yhdistävät. Todellinen tasa-arvo pitää sisällään myös sen, että perinteiset "naisten työt" niin kodin sisällä kuin työelämässäkin naisvaltaisilla aloilla saavat saman arvostuksen ja kunnioituksen kuin perinteiset miesten kodinulkopuoliset työt. Sellainen tasa-arvo, joka mitoitetaan vain tyypillisillä miesten mittareilla, on vain näennäistä tasa-arvoa. Se että aliarvioidaan perinteisiä naisten rooleja, ei ole feminismiä. Se on feminismiksi verhoiltua sovinismia.
Ja mitä anoppiisi tulee. Good for her. Vaan 30 vuotta sitten päiväkotien todellisuus oli paljon nykyistä ruusuisampaa. Päiväkodit eivät olleet homeessa (niin kuin nyt), lapsiryhmät eivät olleet ylisuuret suhteessa hoitajien määriin ja tilojen neliömääriin (niin kuin nyt)... Jatkanko listaa? Päiväkodissa itse työskennelleenä en kovin montaa päiväkodin työntekijää tiedä, joka suosittelisi nykyistä päiväkotisysteemia 1-vuotiaille.
Mutta ai niin. Se on meidän laiskojen naisten tekosyy. Lapsen etu. Lapsen paras.
Unohdetaan se.
It's all about tasa-arvo työelämässä.
Sama se kuka sen lapsen hoitaa. Isi. Äiti. Mummi. Naapuri. Mutta ylisuuret tarharyhmät vaan eivät ole lapsen kannalta missään nimessä hyvä.
Tulihan se totuus.
Mutta ai niin. Se on meidän laiskojen naisten tekosyy. Lapsen etu. Lapsen paras.
Jätät ajatuksen auki, vitsaillen. Onhan sinulla kaikki hyvin ja luotat siihen että miehesi käy töissä. Minä todella toivon että miehet heräävät koomastaan ja alkavat vaatia samoja oikeuksia.
takaisin kotiin ja sen ihannointi johtaa juuri tähän että palataan "naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä"-kuvioon. Se edistää naisten köyhyyttä ja vaikeuttaa heidän asemaansa työelämässä - ja naiset ITSE haluavat sitä! Miten hullua! Luulisi, että nykyaikaiset äidit kasvattaisivat poikalapsensa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Nostan hattua anopille.
Huoh. Eiköhän se todellinen tasa-arvo pidä sisällään sen, että niin naisilla kuin miehillä on todellinen vapaus valita, kuinka työ- ja perhe-elämänsä yhdistävät. Todellinen tasa-arvo pitää sisällään myös sen, että perinteiset "naisten työt" niin kodin sisällä kuin työelämässäkin naisvaltaisilla aloilla saavat saman arvostuksen ja kunnioituksen kuin perinteiset miesten kodinulkopuoliset työt. Sellainen tasa-arvo, joka mitoitetaan vain tyypillisillä miesten mittareilla, on vain näennäistä tasa-arvoa. Se että aliarvioidaan perinteisiä naisten rooleja, ei ole feminismiä. Se on feminismiksi verhoiltua sovinismia. Ja mitä anoppiisi tulee. Good for her. Vaan 30 vuotta sitten päiväkotien todellisuus oli paljon nykyistä ruusuisampaa. Päiväkodit eivät olleet homeessa (niin kuin nyt), lapsiryhmät eivät olleet ylisuuret suhteessa hoitajien määriin ja tilojen neliömääriin (niin kuin nyt)... Jatkanko listaa? Päiväkodissa itse työskennelleenä en kovin montaa päiväkodin työntekijää tiedä, joka suosittelisi nykyistä päiväkotisysteemia 1-vuotiaille. Mutta ai niin. Se on meidän laiskojen naisten tekosyy. Lapsen etu. Lapsen paras. Unohdetaan se. It's all about tasa-arvo työelämässä. Sama se kuka sen lapsen hoitaa. Isi. Äiti. Mummi. Naapuri. Mutta ylisuuret tarharyhmät vaan eivät ole lapsen kannalta missään nimessä hyvä.
Tulihan se totuus.
Mutta ai niin. Se on meidän laiskojen naisten tekosyy. Lapsen etu. Lapsen paras.
Jätät ajatuksen auki, vitsaillen. Onhan sinulla kaikki hyvin ja luotat siihen että miehesi käy töissä. Minä todella toivon että miehet heräävät koomastaan ja alkavat vaatia samoja oikeuksia.
Ei tämä ole debattia. Et voi vain sanoa, että väärin tai oikein. Milla tavoin väärin? Perustele? Ja itseäni suuresti kiinnostaa, millä perusteella lapsen etu ja lapsen paras on automaattisesti vain naisen tekosyy? Koskakohan lapsen oikeudet otettaisiin vihdoin itseisarvona, ei vain tasa-arvon pelinappuloina?
Ja tuo miehet herätkää-kommentti oli siinäkin mielessä väärässä paikassa, sillä itse ole koti-isän kasvatti. :) Uskon kotihoidon etuihin pienten lasten kasvatuksessa. Totta. Mutta se ei ole tasa-arvoa vastaan tai puolesta oleva argumentti.
kyllä samaa mieltä, kun useimmat, että pienen lapsen paikka ei ole päiväkodissa! Itse olen ennen omia lapsia työskennellyt päiväkodeissa ja nähnyt sitä.. Ne ryhmät on isoja, ei todellakaan ole aikaa yhdelle lapselle juurikaan. Silloin töissä ollessani päätin, että omiani en laita sinne, jos ei ole ihan pakko. Onneksi ei ole ollut! Me keskusteltiin mieheni kanssa tästä asiasta ennen lasten syntymää ja silloin hän oli sitä mieltä, että tottakai lapset laitetaan päiväkotiin heti äitiysloman loputtua. Kun sitten olis ollut sen aika, niin tulikin itse toisiin ajatuksiin. Hänen mielestään lapsi oli liian pieni vietäväksi hoitoon, joten sain jäädä kotiin. Mä "elätin" meitä, kun mieheni opiskeli ja sitten yhdessä välissä olin muutaman vuoden töissä ja toiseksi nuorin oli perhepäivähoitajalla hetken. Mieheni halusi jäädä hoitovapaalle siinä kohtaa ja saimme ottaa lapsen pois hoidosta. Hoitopaikka oli kyllä tosi ihana! Yksi ystäväni oli silloin perhepäivähoitajana, joten mulla ei ollut ongelmaa sen suhteen ja itse en tehnyt ihan täyttä viikkoa. Mieheni hoiti silloin siis kaikki kotityöt, kuskasi yhtä eskariin ja mitä nyt kotona olemiseen kuuluu. Silloin hän tajusi, mitä on olla kotona. Se ei todellakaan ole mitään makaamista ja huilimista, vaan ihan oikeeta työtä! On siihenkin mennessä arvostanut mun työtä kotona, mutta sen jälkeen ei ole kertaakaan sanallakaan maininnut, että pitäis munkin mennä töihin. Ja kyllä tulee hurjasti kustannuksia, kun pitäisi hankkia toinen auto, maksaa hoitomaksut ym. Me ollaan yhdessä tehty päätös, että minä jään kotiin ja hoidan sillä aikaa, kun mies on töissä, niin kodin asiat. Yhdessä hoidetaan sitten iltaisin lapset ja kotityöt. Mielestäni on väärin tuossa ap:n tilanteessa, että pitäisi kartuttaa tuota miehen omaisuutta, ei ole oikein! Ja kun perheenä ollaan, niin yhdessä niitä asioita pitäisi päättää! Jos tehdään vaan toisen mielen mukaan ja itse joutuu väkisin lähtemään töihin/opiskelemaan, niin se on henkisesti tosi rankkaa ja siitä kärsii koko perhe myös. Eri tavalla, mutta ei sekään ole kivaa, kun toinen on niin uupunut hommastaan, kun se ei tunnu omalta. On siitäkin itselläni kokemusta! Koko perhe kärsii hurjasti, jos toinen vanhemmista on todella uupunut. Me ollaan siis tässä vuosien varrella tehty kaikenlaisia kompromisseja ja ollaan oltu tyytyväisiä näihin ratkaisuihin, välillä on mennyt huonommin se juttu, mutta sitten ollaan korjattu ja tehty toisella tavalla. Lapsemme eivät ole jääneet mistään paitsi, vaan ovat saaneet olla lapsia riittävän pitkään. Meille se on ollut kaikista tärkein juttu. Toivottavasti ap tekin saatte asianne ratkaistua ja pääsette molempia tyydyttävään ratkaisuun!
Ja tuo miehet herätkää-kommentti oli siinäkin mielessä väärässä paikassa, sillä itse ole koti-isän kasvatti. :) Uskon kotihoidon etuihin pienten lasten kasvatuksessa. Totta. Mutta se ei ole tasa-arvoa vastaan tai puolesta oleva argumentti.
Ei ollut väärässä paikassa jos oikein valideja ollaan. Mieti nyt tarkkaan.
Kannattais varmaan laskea aseet hetkeksi miehen kanssa, ja kysyä häneltä että mistä nyt oikeasti kiikastaa. Kyllä hän varmasti itsekin ymmärtää sen, että yhtä paljon rahallisesti joutuu pistämään pottiin silloinkin kun opiskelet, joten joku muu asia häntä nyt painaa.
Onko miehesi väsynyt? pettynyt kun lapsentulo muuttikin elämää tavoilla joita ei osannut odottaa, tai jotain? ei saakkaan enää elettyä samaa elämää, hankittua uusia telkkareita yms. asioita? jututa miestäsi hetki ihan rauhassa, ilman mitään tappeluita tasa-arvosta tai rahasta, kysele mitä hänelle kuuluu. Ei se puolen vuoden - vuoden kotonaolo niin paljoa valmistumista lykkää, varsinkin jos suorittelet jotain kursseja silloin sun tällöin kotona ollessasi, ei niin paljon että siitä kannattaisi tapella. Musta tuntuu, että tuossa on nyt takana jotain ihan muuta, ja se purkautuu ulos nyt tuota kautta.
Väsyneenä mies voi kadehtia sitä että saat olla kotona lapsen kanssa, vaikka ei oikeasti ehkä tiedä miten raskasta se normaalista työ/opiskeluympäristöstä poisjääminen pienen vauvan kanssa voi olla. Koita vaikka ihan hyvässä hengessä ehdottaa miehelle viikonlopun mittaista lapsen kanssa kotona olemista kun itse olet poissa. Näin hän saa perspektiiviä sinun päivääsi.
Koita saada mies ymmärtämään että yksi vuosi aikuisen elämässä ei ole paljoa, mutta lapsen elämässä on, ja toisi sinulle varmuutta opintojen jatkamiseen sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha menemään hoitoon. Ja harkitse ihmeessä osa-aikaista työtä tai opiskelua jos se miehen oloa helpottaisi, näin voisit silti pitää lasta kotona. Mies voi varmasti hoitaa iltaisin ja viikonloppuisin. Se olisi kompromissi.
Asuin myös itse taannoin eksäni kanssa 'yhteisessä asunnossa' jonka lainan omisti mies. Minä maksoin vastikkeen ja hän lainaa, jaettiin siis menot 'puoliksi'. Jälkeenpäin vasta ymmärsin että minä maksoin asumisen yksin ja hän laittoi rahaa samalla säästöön itselleen lainaa maksellessa. En sitä silloin tajunnut. Vasta sitten kun ero tuli, mies sai kaiken ja itse olin vaan menettänyt rahaa joka kuukausi. Kannattaa laittaa laina kummankin nimiin jos mahdollista.
Mutta.
Paras aina lähestyä näitä asioita sovinnon kautta. Vie nuppunne mummolle hoitoon, kokkailkaa hyvää ruokaa, saunokaa, hierokaa, ja jutelkaa! kyllä se syy sieltä löytyy, ja yhteisymmärrys.