mieheni ei suostu, että olen kotiäiti!

Sillä ehdolla ettei mies marmata tai avaudu kotiäitiydestä. Hän hoitaa hommansa, kun ei muuhun kykene ja sinä hoidat hommasi.

Teillä tuo toimii loistavasti. Minä itse en voi sietää taloudellista painostusta, jos on jo alustavasti sovittu asiat. Nähtävästi joskus pitäisi ihan paperille sopia asiat, kun mieheltä unohtuu mitä on sovittu :)

mun mies on onneksi aina ollut sitä mieltä että äitin paikka on kotona lapsen / lasten kanssa, eikä elättämisistä nurise..

Onhan se taloudellisesti tiukkaa toki, mutta en kyllä pysty viemään lapsia hoitoon.. Nyt olen ollut ukkoni elätettävänä 6 vuotta ja jatkoa seuraa, kun kuopus syntyy..

Päiväkodeissa olevat lapset yleensä sairastelevat enemmän :(

Aamut todella on kiireisempiä ja illat myös, kun on kotityöt ja lapsen hoito.

Toki ymmärrän miehen näkökulman, jos shoppailet päivät pitkät ja haaskaat rahaa kaiken maailman turhuuksiin.. Meillä näin ei ole..

Kannattaa keskustella ja todella miettiä mikä sinusta tuntuu hyvälle, ettei sitten myöhemmin harmita..

Joka olis mitään mieltä mun paikasta missään. Mun mies ajattelee lapsensa parasta ja yhdessä sovimme, että minun on helpompi jäädä kotiin. Ilmeisesti joka lähtöön löytyy parisuhteita, kiitos luojan olen valinnut fiksusti.

ottakaa hoitomaksukin huomioon. Joku ehdotti hoitajaa kotiin, ei kai kenelläkään ole sellaiseen varaa? Kunnallinen hoitokin maksaa noin 250-260 euroa, ei ole ilmaista, ei.



Mutta tottahan se on, että jos mies ei halua naista elättää (vaikka naimisissakin olisitte), niin ei tarvitsekaan. Lasta sentään täytyy elättää.

että laskeskelepas, ap, raha-asioita muutenkin. Jos jäät kotiin, saat kotihoidon tukea noin 300 euroa (miinus verot). Jos menet opiskelemaan, maksatte hoitomaksun. Kumpikin vaihtoehto on kallis.

Joku ehdotti hoitajaa kotiin, ei kai kenelläkään ole sellaiseen varaa?

Minä ehdotin ainakin hoitajaa, mutta vain pariksi aamupäiväksi. Joku toinen opiskelija tai reipas eläkeläinen hoitaa muutaman tunnin tarvittaessa aika pienellä rahalla. (N. 20 € kerta)

en ymmärrä tuota minun-sinun -rahat -juttuja. Olen vielä kotiäiti, mutta aloittamassa työelämää. Sittenkin rahat ovat yhteisiä. Meillä ostetaan sitä mitä tarvitaan yhteisistä rahoista..oli se sitten kengät, paita tai auton renkaat :) Lapsen on hyvä olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. Se on lapsen etu.

kantaa se rahallinen vastuu perheestä. ei se välttämättä ole helppoa saada rahaa riittämään kaikkeen tarpeelliseen. onhan se paljon helpompaa, jos sitä rahaa kantaa kaksi kotiin. ei se mies välttämättä ole pihi ja saita, vaan tietää taloustilanteen ja tuntee itsensä riittämättömäksi.

39 jatkaa

Joku ehdotti hoitajaa kotiin, ei kai kenelläkään ole sellaiseen varaa?

Minä ehdotin ainakin hoitajaa, mutta vain pariksi aamupäiväksi. Joku toinen opiskelija tai reipas eläkeläinen hoitaa muutaman tunnin tarvittaessa aika pienellä rahalla. (N. 20 € kerta)

Jos et, niin aika kylmä vastaus sinulta. Mieskö saa kaiken päättää ja ottamatta huomioon lastaan ja puolisoaan? Todellista tasa-arvoa....

Kylmä sinusta? Tasa-arvon vaatiminen ei ole pelkästään naisten asia. Myös mies voi vaatia tasa-arvoa. Et tiedä kuinka moni koti-isä on taistellut niistä kuukausista jotka on saanut. Moni nainen ei anna miehilleen sijaa. Eikä siitä syystä saisi ketään syrjäyttää että tienaa paremmin. Sitten sitkutellaan vähemmillä tuloilla. Minä oikeasti taistelin tasa-arvosta. Tahdoin olla lapseni kanssa ja osallistua kasvatukseen vaikka perheen tulot putosivatkin kolmetuhatta euroa. Minusta te naiset olette monesti kylmiä ja ajattelette vain sitä että "no se tienaa enemmän", Saakin jäädä töihin. Ei raha ole mikään perustelu sille! T: Koti-iskä

Jätit pois tuosta lainauksestasi aika oleellisen eli lainamani tekstin joka on tämä:

perusongelmahan tässä on juuri se että mies haluaa naisen valmistuvan ammattiin ja työllistyvän mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ja nainen taas haluaisi pitää hoitovapaita. Siihen on ratkaisu, että nainen menee hoitamaan opiskelut loppuun ja sitten töihin. Naiselle tämä vaan ei tunnu sopivan.

Eli tuossa juurikin tehdään niin kuin mies haluaa, naisen mielipiteistä viis. Onko se siis tasa-arvoa?

Arvostan paljon sinua siinä, että olet halunnut jäädä kotiin hoitamaan lasta/lapsia, vaikka tulonne ovatkin laskeneet merkittävästi. Valitettavasti monessa perheessä sen on se iskä, joka ei halua jäädä kotiin, koska elintaso laskee. Ja ovat niin merkittävässä asemassa, että eivät (muka) voi olla töistä pois. Äidit ehdottavat hoitovapaata iseillekin, mutta heille se ei käy. Näin on myös apn tilanteessa.

Tässä asiassa tunnut olevan harvinaisen edistyksellinen mies.

Monella miehellä ei myös oikeasti ole käsitystä siitä miten se elämä muuttuu, jos vaimo menee töihin. Mies luulee, että elämä jatkuu entisellään ja tulot vain kasvavat. Usein se on sitten se äiti, joka joutuu edelleen hoitmaan kaiken kotona, lapset ja lisäksi vielä työt. Ja vaikka vaimo saakin palkkaa, niin menot myös lisääntyvät.

totaalisesti mies vs nainen valtataistelu?



Mihin se lapsi on unohtunut?



Pitääkö nykyään olla niin tasa-arvoista ja oikeudenmukaista, että ne lapsetkin jää siinä jalkoihin.



Meillä perhe on ainakin yksikkö, jossa pelataan yhteen ja perheen pienimmät ovat ne, joiden tarpeista kaikki lähtee.

muistapa, kun menet töihin, tai oikeastaan voisit nyt jo heti ottaa mietintään sen, että miksi suostut siihen että perheessäsi kartutetaan omaisuutta VAIN miehellesi?????



Sinulla pitäisi periaatteessa olla oikeus laittaa lainanlyhennyksia vastaava rahasumma säästöön joka kk, se olisi reilua.



Mutta asiasta viidenteen. Kun on pieni lapsi, toinen vanhemmista (yleensä äiti) menettää aikaansa ja kaikki työtulonsa, toinen vain työtulonsa. Reilua??

totaalisesti mies vs nainen valtataistelu?

Mihin se lapsi on unohtunut?

Pitääkö nykyään olla niin tasa-arvoista ja oikeudenmukaista, että ne lapsetkin jää siinä jalkoihin.

Meillä perhe on ainakin yksikkö, jossa pelataan yhteen ja perheen pienimmät ovat ne, joiden tarpeista kaikki lähtee.

Voiko alhaisempaa keinoa olla?

Alhaista. Hyvin alhainen keino.

Voin kokemuksesta sanoa, että on rankka kokemus myös isälle viedä aamukiireessa hoitoon pieni lapsi, joka ei vielä osaa ilmaista tunteitaan ja halujaan isoon lapsiryhmään ja jättää lapsi itkemään sinne hysteerisesti vieraan hoitajan syliin. Oma mieheni oikeasti järkyttyi tästä aika lailla.

Onneksi järkyttyi?

Kenen onneksi. Tuo sama itku on odotettavissa myös lapsen olessa vanhempi. Itse pillitin monta viikkoa päiväkotiin menoa ollessani kuusivuotias.

Mutta näköjään kaikki keinot ovat sallittuja, kun äidit taistelevat "tasa-arvosta" joka tarkoittaa käytännössä sitä, että heidän pitää saada jäädä kotiin. Suurin osa lapsista sopeutuu hoitoon hienosti ja tosi paljon sen onnistumiseen vaikuttaa vanhempien asennoituminen. Jos äiti ottaa sen asenteen, että on henkilökohtainen rangaistus viedä lapsi hoitoon, niin totta kai lapsi tulee levottomaksi ja ajattelee, että siinä on jotain pahasti pielessä.

Väitän että aika moni nainen käyttää lasta lyömäaseena: on lapsen paras että äiti on kotona, miten voit olla niin JULMA että vaadit äidinkin tekevän palkkatyötä?

Nämä on niin henk.koht asioita. Pitää tehdä niinkuin omalle perheelle on parasta.

Meidän valintamme on hoitaa lapset kouluikään asti kotona. Esikoinen nyt 5 v ja aina ollut kotihoidossa. Toki aktiivisia ollaan harrastamaan ja kerhoilemaan, myös koko perheellä. Olemme nelihenkinen perhe ja mies elättää meitä ja maksaa yksin kaiken asuntolainaa myöten.

Mainittakoon ihan ilkikurisesti joillekkin tällä palstalla oleville rasisteille, että mieheni on ulkomaalainen, eräästä afrikan maasta. Hän on niin perhekeskeinen, että elättää meitä, jotta lapset saadaan hoidettua kotona, kun toivon ja haluan.

Nämä on niin henk.koht asioita. Pitää tehdä niinkuin omalle perheelle on parasta.

Meidän valintamme on hoitaa lapset kouluikään asti kotona. Esikoinen nyt 5 v ja aina ollut kotihoidossa. Toki aktiivisia ollaan harrastamaan ja kerhoilemaan, myös koko perheellä. Olemme nelihenkinen perhe ja mies elättää meitä ja maksaa yksin kaiken asuntolainaa myöten.

Mainittakoon ihan ilkikurisesti joillekkin tällä palstalla oleville rasisteille, että mieheni on ulkomaalainen, eräästä afrikan maasta. Hän on niin perhekeskeinen, että elättää meitä, jotta lapset saadaan hoidettua kotona, kun toivon ja haluan.

Luin lisää ketjua ja huomasin, että ap: n mies ei siis ota paljoa vastuuta lapsesta? Siis hoidollisesti...? Ehdottomasti muutos tuohon, että tietää mitä lapsen hoito on.

Meillä on aina mies hoitanut paljon lapsia, vaikka töissä on ollutkin.

Tosin aina ei ole osat olleet näin päin. On ollut myös aikoja, että mies ollut hoitovapaalla ja minä töissä, sekä aikoja että molemmat töissä ja lapset hoidetaan vuorotelen, kun tehty eri vuoroa.

oho, onpas tullut paljon keskustelua. Tästä on tullut myös jonkinlainen tasa-arvo/raha/taloudellisuus-riita myös minun ja mieheni välille, vaikka nimenomaan haluaisin ajatella lapseni parasta.



Minusta lapselleni olisi parasta olla vielä vähintään syksy kotihoidossa ja mennä aikaisintaan keväällä tai vuoden päästä syksyllä hoitoon. Ajattelen, että tästä olisi lapsellemme paljon hyötyä. Voin hiukan opiskella kyllä kotosallakin, mutta en kovin tehokkaasti kuitenkaan, ellen saa 2-3 päivää opiskeluun varattua aikaa. Ajattelen, että opintoni voivat odottaa vuodenkin lapseni parhaaksi ja mieheni kokopäivätyön avulla elämme ihan mukavasti kaikki.



Mieheni mielestä lapsi on 1-vuotiaana riittävän iso menemään päiväkotiin. Perustelee tätä sillä, että siellä niitä 1-vuotiaita on muitakin, saa kavereita, useimmat lapset ovat hoidossa ja ihan normaaleja niistäkin tulee. Haluaa, myös että valmistun mahdollisimman pian ja pääsen (toivottavasti) töihin, jotta hän ei olisi ainoa tulonsaaja perheessä. Hänestä on stressaavaa kun taloudellinen vastuu on vain hänen harteillaan. Ei ymmärrä että lapsi jotenkin hyötyisi pidemmästä kotonaolosta, jos kuitenkin menee aikanaan päiväkotiin. Hänestä sama ikävä lapsella on vanhempia aluksi oli sitten 1-vuotias tai 2-vuotias hoidon alkaessa.



puuh. ärsytystä ehkä herätti aluksi mieheni tapa ilmaista asia. "No, kaipa se on kivempaa olla kotona, kun minä raadan töissä ja elätän teidän rentoa elämää" "ei minuakaan huvita aina lähteä töihin, kun te jäätte tänne kotiin oleilemaan".



Mieheni lähtee yleensä töihin yhdeksän jälkeen, sitä ennen on käynyt suihkussa, syö aamupalaa rauhassa lehteä lukien jne.. Pitäisikö antaa hänen kokeilla millaisia aamut olisivat, jos lapsemme menisikin päivähoitoon?

Antaa hänen herätä lapsen kanssa noin klo 7 ja hoidella lapsen kanssa aamutoimet.. Minulla alkaisi opinnot useimmiten klo 8, joten aamut juuri tulisivat miehen vastuulle.



Minä siis olen tähän asti herännyt aamuisin sillon kuin vauvakin, koska voin nukkua vauvan päiväuniaikana, mikäli on tarvetta.

Monella miehellä ei myös oikeasti ole käsitystä siitä miten se elämä muuttuu, jos vaimo menee töihin. Mies luulee, että elämä jatkuu entisellään ja tulot vain kasvavat. Usein se on sitten se äiti, joka joutuu edelleen hoitmaan kaiken kotona, lapset ja lisäksi vielä työt. Ja vaikka vaimo saakin palkkaa, niin menot myös lisääntyvät.

JUURI NÄIN! Minulla on kaksi Suomessa asuvaa ulkomaalaista ystävää (saksalainen ja amerikkalainen), joiden mielestä suomalaisten perheäitien tasa-arvo on näennäistä tai sitä ei edes ole. Täällä naisen odotetaan käyvän ansiotyössä ja siinä OHELLA hoitaa kotityöt ja lapset. Haloo suomalaiset naiset, miksi meidän pitäisi tehdä KAIKKI? Jos molemmat vanhemmat ovat töissä/koulussa, niin tällöin myös kotityöt, ruoan laitto, tarhaan tuomiset ja viemiset, neuvolakäynnit, yöheräämiset, kiireiset aamut, työstä poissaolot lasten sairastelujen vuoksi, kaupassakäynti yms. kaikki on pistettävä tasan. Kyllä ainakin mun mies kohta yllättyy, kuinka paljon enemmän duunia hän saa tehdä kotona, kun lapsi viedään tarhaan... Tasa-arvon nimissö kaikki pistetään sitten paperilla tasan. Ja ainakin meillä myös ne kulut suurentuvat, kun tarvitaan toinen auto, päälle tulee tarhamaksut, bensat jne.

Eli tosiaan kannattaa ap:n etukäteen informoida miestään näistä tulevista muutoksista, ettei sitten tule yllätyksenä ja tyypilliseen tapaan kaikki taas kasaudu naisena ap:n niskaan. Silloin elätte kovin kiireistä arkea, juuri sellaista jota ap tuntuu haluavan välttää. Kiire ei ole koskaan pienen lapsen etu, hoidettiin häntä sitten kotona tai tarhassa.

meidän perheessä tämä työn tasa-arvo on toteutunut kaikilla osa-alueilla. Molemmat vanhemmat ovat olleet haastavissa palkkatöissä ja lisäksi osallistuneet tasavertaisina kotihommiin, lastenhoitoon, tuomisiin ja viemisiin. Se on ollut itsestään selvää. Suunnitelmallisuutta ja viitseliäisyyttä tietysti vaatii sovittaa yhteen työ ja perhe. Mutta tähän pitäisi olla valmius ja halu sekä isällä että äidillä. Yrittäkää päästä niistä vanhoista kuvioista irti, että äiti on kotihengetär ja isi käy töissä ja kun isi tulee kotiin, äiti vaihtaa kotiasun siistimpään, tuo hänelle päivän lehden ja tohvelit siksi aikaa kun illallinen valmistuu. Se on nuoren äidin kirjasta vuodelta 1943. Nyt eletään 2010-lukua.

meidän perheessä tämä työn tasa-arvo on toteutunut kaikilla osa-alueilla. Molemmat vanhemmat ovat olleet haastavissa palkkatöissä ja lisäksi osallistuneet tasavertaisina kotihommiin, lastenhoitoon, tuomisiin ja viemisiin. Se on ollut itsestään selvää. Suunnitelmallisuutta ja viitseliäisyyttä tietysti vaatii sovittaa yhteen työ ja perhe. Mutta tähän pitäisi olla valmius ja halu sekä isällä että äidillä. Yrittäkää päästä niistä vanhoista kuvioista irti, että äiti on kotihengetär ja isi käy töissä ja kun isi tulee kotiin, äiti vaihtaa kotiasun siistimpään, tuo hänelle päivän lehden ja tohvelit siksi aikaa kun illallinen valmistuu. Se on nuoren äidin kirjasta vuodelta 1943. Nyt eletään 2010-lukua.

Ei pitäisi ei. Mutta kun tutkimusten mukaan suurimmassa osassa suomalaisista perheistä nainen tekee SEKÄ ansiotyötä ETTÄ kotityöt. Se on vissiin se äitiysloman aikainen työnjako, joka jää tosiasiallisesti päälle useimmilla vielä silloin, kun nainen palaa töihin. Tilastollisesti se menee näin. Tämä kannattaa tosiaan huomioida etukäteen ja puhua työnjako ENNEN kuin nainen palaa takaisin töihin. Sinun perheesi voisi toimia malliesimerkkinä hyvästä työnjaosta. =)Ja ap ottakoon tämän huomioon miehensä kanssa.

takaisin kotiin ja sen ihannointi johtaa juuri tähän että palataan "naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä"-kuvioon. Se edistää naisten köyhyyttä ja vaikeuttaa heidän asemaansa työelämässä - ja naiset ITSE haluavat sitä! Miten hullua!



Luulisi, että nykyaikaiset äidit kasvattaisivat poikalapsensa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Nostan hattua anopille.