mieheni ei suostu, että olen kotiäiti!

mun mies on onneksi aina ollut sitä mieltä että äitin paikka on kotona lapsen / lasten kanssa, eikä elättämisistä nurise..



Onhan se taloudellisesti tiukkaa toki, mutta en kyllä pysty viemään lapsia hoitoon.. Nyt olen ollut ukkoni elätettävänä 6 vuotta ja jatkoa seuraa, kun kuopus syntyy..



Päiväkodeissa olevat lapset yleensä sairastelevat enemmän :(

Aamut todella on kiireisempiä ja illat myös, kun on kotityöt ja lapsen hoito.



Toki ymmärrän miehen näkökulman, jos shoppailet päivät pitkät ja haaskaat rahaa kaiken maailman turhuuksiin.. Meillä näin ei ole..



Kannattaa keskustella ja todella miettiä mikä sinusta tuntuu hyvälle, ettei sitten myöhemmin harmita..

ja mä itse muistan kun vauva oli muutaman kk ikäinen niin ajatteli että silloin 9kk- 1 v ikäisenä se on jo niin iso ja ehkä menee hoitoon. Kun ei ole kokemusta vauvoista hirveösti aiemmin niin en tiennyt että millaisia ne on 1 v .

Nyt kun tuo täyttää 1, niin olisi ihan hirveää laittaa hoitoon, ihan vauva se vielä on. Ja 8h jossain hoitopaikassa joka arkipäivä, ajatus ihan hirvittää. Ja ei sitä tosiaan 9kk vanhana ois voinu kuvitellakaan laittavani, ennemmin vaikka olisin itse syönyt makaronia ja puuroa ja asunut teltassa (näin kuvainnollisesti :) )

Kuulostaa tuo sun mies todella välinpitämättömältä, tai sitten ei ymmärrä vauvoista mitään, näin suoraan sanottuna. Onko sillä hyvä suhde vauvaansa, ei kuulosta siltä että osaa ihan arvioida mikä on parasta vauvalle.

kun mies on rennosti vauvan kanssa kotona? Ja sitten kun vauva on vähän isompi niin menet takaisin opiskelemaan? Saisit palkkaa ja vauva kotona.

Mä sun tilassa muutenkin ap miettisin omaa elatuskykyäni. Mies ei ole sitoutunut sun ja lapsen elättämiseen ollenkaan (avoliitto) laillisesti (en laske että minimielarit on mitään oikeaa elättämistä).

Mikset elätä itse itseäsi?



Omituinen valtasuhde teillä! Miehesi voi muka päättää elämästäsi. Mitäs jos tekisit niin kuin itse näkisit parhaaksi?

Elättäähän se teitä sen opiskelun ajankin,vai? Minulla ainakin oli työttömänä paljon enemmän rahaa kun nyt opiskelijana

Eikö se dorka tajua, että se elättää lastaan seuraavat 18 vuotta vaikka jättäisi sinutkin?



Tee laskelmat miehellesi, että paljonko on hoitomaksut, työmatkat jne kustannukset kun menet työhön + että silloin miehesi tekee tietty puolet kotitöistä ja vie lasta päiväkotiin ja hakee mikä on vapaa-ajaszta pois jne



Sitten vertailun vuoksi paljonko kuluu nyt, paljonko häneltä säästyy aika kotitöistä jne.

'

Jos sillä miehellä on aivot, niin voi alkaa raksuttaa...

Mitä jos esim. muuttaisitte erilleen ja lapsi olisi sinun kanssasi kotona? Saisit ihan hyvät tuet ja miehesi lopettaisi keskenkasvuisen narinansa.



Hei haloo: kun lapsen tekee, sitoutuu myös elättämään ja tukemaan häntä seuraavat 18 vuotta!! Jos miehesi ei tajua, että normiryhmä ei tod. ole 1-vuotiaan paikka, haluatko olla hänen kanssaan ollenkaan?? Mieti, mitä tekee lapsen kehitykselle tuollainen (ei, en ole päiväkotia vastaan noin yleisesti ottaen, mutta 1-vuotias??) ja kuinka sitten soimaat itseäsi kun miehen mieliksi toimit äidillisiä vaistojasi vastaan!

miehesi elättää teidän kuitenkin.



Meillä 1 v 2kk tyttö aloittaa nyt hoidon, eri syistä tietysti kuin teillä ja välillä itseäni kauhistuttaa tuleva. Muut, joilla lapset menneet samanikäisinä hoitoon, ovat sanoneet että hyvin mennyt joten luotan että meilläkin menee.



Juttele miehesi kanssa, ja jos taloudellinen tilanne sitä vaatii, voit ottaa itsellesi ilta/viikonlopputöitä, jolloin myös sinä osallistut elättämiseen!!

Tuo osapäivähoito kuulostaa ehkä hyvältä kompromissilta. Ja sekin on totta, että minun on syytä miettiä myös omaa taloudellista pärjäämistä, koska miehen asenne on tuo. Se on kyllä ollut minulle jonkinlainen shokkikin. Ehkä pitäisi joskus lähteä vkonloppuna koko päiväksi johonkin, niin saisi mies huomata kuinka "rentoa" on olla vauvan kanssa kotona koko päivä.



Minulla on kyllä päivällä vauvan päikkäreiden aikana (n.2h) omaa aikaa. Usein olen tietokoneella, luen kirjaa, käyn vaunukävelemässä, teen ruokaa itselleni jne. En siis shoppaile ja törsää hullunlailla mieheni palkkarahoja. Mutta en myöskään osallistu miehen omistaman asunnon lainanlyhennyksiin tms. asumiseen liittyviin laskuihin. Kyllähän mieheni meitä siis elättää.



Opiskelijana voin olla pitkän joululoman kotona ja pitää lyhyempää päivää lasta hoidossa. Ehkä se voisi toimiakin. Toisaalta voihan mieskin muuttaa vielä mielensä, jos oikeasti päiväkotiin meneminen muuttaa meidän arkea kiireiseksi ja ikäväksi. Miehen työthän siinä lisääntyisi. Hänen pitäisi enemmän tehdä kotitöitä ja viedä lasta hoitoon jne.

junttimies. Vauva puolivuotias ja jo nyt äijä väsynyt ELÄTTÄMÄÄN TEITÄ!! No mutta saathan sä lapsilisää ja jotain äitiysrahaakin. Rupee yh:ksi ja oo kotona siihen et lapsi kolme vuotta. Saat hyvät tuetkin

perhepäivähoitoon että sain jatkettua lähihoitajaopinnot loppuun. Itkin monta kertaa kun oppi siellä hoidossa ekoja sanoja, ekat askeleet ja tuntui etten näe lasta tarpeeksi, meni jo 7 yöunillekkin. Oli aivan älyttömän huono omatunto kun niin pienen pistin hoitoon mutta sitten taas toisaalta, perhepäivähoitaja oli aivan älyttömän ihana.



Tiesin että pojalla siellä hyvä olla ja halusin saada ammatin että pääsee toihin ja sitten enemmän rahaa elämiseen. Päiväkotia koitin pojalle 2-vuotiaana (muuton takia), emämoka, oli juuri oppinut kuivaksi niin päiväkodissa taantui, oli todella surullisen oloinen, otin 2kk:den jälkeen päiväkodita pojan pois ja takaisin perhepäivähoitoon.



Reilu 3-vuotiaana meni sitten päiväkotiin, huomasi että rupesi lapsi kaipaamaan enemmän ikäistään seuraa, silloin oli oikea aika päiväkodille ja hyvin meni.



Kesälomat ja kaikki etäpvät koulusta, pidin lapsen kotona. En edes harkinnut kesätöitä, halusin olla lapsen kanssa kotona madollisimman paljon. Terve, tasapainoien nuori ekaluokkalaienn pojasta on kasvanut ja toinen lapsi tuli sopivasta kun poika aloitti koulun, niin saa olla kotona ja nyt todellakin nautin kotona olosta vielä puotloista vuotta vaikka rahallisesti tiukoilla välillä ollaankin kun miehellä ei mikään kovin hyvä palkkakaan ole mutta pärjätään kuitenkin :)

nyt vakasti mietit kuinka saat omaa elatuskykyäsi parannettua.

Ette ole naimisissa ja mies omistaa asunnon. Olet siis täysin miehen armoilla joka ei ole velvollinen elättämään sinua eikä sulla nyt kerry mitään turvaa tai säästöjä. Et myöskään saa ilmeisesti tehdä päätöksiä lapsen hoidon suhteen vaan mies käskyttää kuinka teillä ollaan. Jos "miehesi" löytäisi toisen jäisit vaille asuntoa, ammattia ja työpaikkaa elämään reilun sadan euron elareiden ja lapsilisän ja kotihoidontuen varaan.



Opiskele osa-aikaisena, etsi pph noin pienelle ja tee töitä iltaisin/viikonloppuisin ja turvaa itsellesi ja lapsellesi vapaus valita elämänne isoja päätöksiä!

itse suosittelen eniten perhepäivähoitopaikkaa. Pieni ryhmä ja kodinomaiset oltavat. Omasta kokemuksesta siis puhun.



Kotihoidontuki on saman suuruinen kuin opintotuki, paitsi jos saatte kuntalisää niin leipä on silloin leveämpikin :)



Osa-aikaisessa hoidossa opiskelu on mahdollista, mutta yleensä nuo osa-aikaset sovitaan että on joko aamupäivisin tai iltapäivisin, ja aina ei opinnot mene niin selkeästi.



Mutta miehelläsi taitaa todella olla ruusuinen kuvitelma kotona olemisesta vauvan kanssa. Meno se vaan villiintyy kun muksu rupeaa liikkumaan, ei se mitään lepolomaa ole. Eli pistä vaan miehesi hoitamaan muksua viikonlopun yli kun olet itse poissa, niin huomaapahan ettei se ihan niin iisiä ole.

tottahan on, että mies joutuisi elättämään meitä vielä opiskelujeni ajankin, mutta opiskelut loppuvat joskus ja sitten voisin mennä töihin. Mieheni sanoi että hänestä tuntuu pahalta, kun ei näy loppua sille, että hän on ainoa palkansaaja perheessä.



Ja oikeasti tuntuu ettei hän oikein ymmärrä lapsen kehityksestä niin paljoa. Hänestä päiväkodeissa ei ole mitään vikaa, "muutkin lapset siellä ovat". Siskonsakin vei 2½-vuotiaan 3x vko päiväkotiin, koska siellä "x viihtyy niin hyvin", vaikka itse oli vauvan kanssa kotona.



Hänestä minä olen vaan päiväkotivastainen (olenkin noin pienille) ja kuvittelen että olen parempi hoitaja kun ammattilaiset (tottakai, omalle lapselleen olen paras hoitaja).



Opiskelen yliopistossa ja voin kyllä itse valita kuinka monta kurssia suoritan jaksossa, joten osapäiväopiskelu ja -hoito olisi ihan mahdollista. Sillon kyllä menetän kaupunkilisät ja tulot pienenevät, mutta saisin kuitenkin opintojani edistymään.



Kyllä tämä rassaa minua ja meitä. En mielestäni voi yksin päättää lapsestani, kuten joku täällä ehdotti. Mutta ei miehenikään voi sanella miten meidän pitäisi tehdä. Olen vain hieman järkyttynyt, että olemme näin eri mieltä näin tärkeästä asiasta

Ala jättämään miestäsi useammin ja useammaksi tunniksi lapsen kanssa kahden. Kerro myös miehellesi mitä kotitöitä hänen tulisi tehdä poissa ollessasi.Sopikaa myös kuka on poista töistä/opiskelusta kun lapsi sairas.

Suunnitelkaa lapsen hoitopäivät niin, että mies vie tai hakee lapsen. Miehen täytyy myös vähentää harrastuksiaan viikonlopuilta ja illoilta sekä lisätä kotityön määrää, että pystyt opiskella täysipainoisesti.Yöheräämisiin miehen olisi syytä alata ottamaan osaa viimeistään ennen kesälomaansa. Nämä valmistelut olisi hyvä alotta jo nyt keväällä, että mies ehtii oppia ja hahmottaa mitä on edessä jos jatkat opiskelua syksyllä.Miehesi passaamisen lopetat heti. Ota omaa aikaa joka ilta ja mies lapsenvahdiksi. Aamuisinkin voisit hoidattaa lasta miehellä vaikka oletkin vielä kotona. Miehet nyt eivät vaan tajua

Tuskin jaksaisit itse elättää miestäsi ja lastasi. Eriasia on jos rakastaa ja luottaa toiseen. Harvalla sitä enää on. Alkuhuuma on elettyä aikaa.

Pahoittelen tilannetta. Mutta kyllä lapset sopeutuvat monenlaiseen hyvin. Osapäivähoito voisi olla hyvä ratkaisu, jos se riittää.

Miksi miehen pitäisi elättää aina koko perhe.

Ap.lla voisi olla omia tuloja jo.

Muistan kuinka katkera oma isäni oli, kun äiti jätti hänet toisen miehen takia. Isäni oli sentään elättänyt koko perheen.



Ymmärrän hyvin miehesi näkökannan hän on pitkältä viisas.

tuo että alat jakaa hoitovastuuta miehen kanssa ihan rajusti jo nyt. Sitäpaitsi ei sillä ole paljon merkitystä oliko kotihoidosta puhuttu etukäteen. Itse kuvittelin meneväni töihin kun lapsi on n. vuoden mutta sitten kun olin lapsen kanssa en olisi millään halunnut luopua hetkestäkään hänen kanssaan ja venytin aikaa siihen että lapsi oli 1,5 v kun meni tarhaan. Lapset ovat yksilöitä ja jotkut viihtyvät ihan hyvin jo vuoden vanhana tarhassa. Jos opiskelet niin voisit ehkä pitää lyhempää päivää tarhassa aluksi. Suuri osa meistä vanhemmista on viety hoitoon jo muutaman kuukauden ikäisenä emmekä suinkaan ole tunnevammaisia reppanoita kaikki tyyni. Toivottavasti miehesi tajuaa ettei tuota aikaa saa koskan takaisin ja että se olisi sinulle tärkeää. Itsellä oli vähän samanlaista mutta onneksi miehestä löytyi joustoa kun ilmoitin että jään sittenkin pidemmäksi aikaa kotiin. Tsemppiä päätöksentekoon. Muista että sinä elät päätöksen kanssa eivät keskustelupalstalaiset tai muut. Teet niin tai näin joku syyttelee aina ;)

tai käy koulu loppuun etänä. Tai ota teille kotiin joku hoitaja.